23.-31.12.2007

Joulun aika meni telmiessä Otson kanssa välillä metsässä ja välillä pihalla. Isäntä oli välipäivätkin kotona. Niin hän tosiaan palasi jouluksi kotiin sieltä kuumasta Ugandasta. Aattona sain aamupalaksi hirven pään, josta riitti työn sarkaa koko päiväksi. Otsokin oli saanut oman lihaisan hirven kylkiluun, josta sille riitti työtä naskaleilleen. Illalla saatiin molemmat pojat kaksi pakettia ja kolmannen, joka oli yhteinen, avasi emäntä. Me molemmat saatiin oma kuivattu naudan maharulla ja Otso sai vinkuvan pehmolapasen ja minä vinkuvan kumikalkkunan. Minä en jaksanut syödä sitä maharullaa heti vaan säästin sen seuraavaan päivään.

Otson lempilahja.

Nallen lempilahja.

Isäntä paistoi kinkkua jouluaatoksi leivinuunissa ja minusta se tuoksui herkulliselle. Minulle ei annettu lupaa koskea siihen, joten yritin "haluan"-komentoa isäntään. Se tapahtuu siten, että istutaan ja tuijotetaan haluamaansa ja välillä käydään isännälle sanomassa "haluan". Hän heltyi lopulta antamaan minulle hiukan maistiaisia.

Kinkkua vartioimassa.

6.12.2007

Nyt kun olen päässyt sisälle ja emännälläkin on sopivasti aikaa voin kertoa uuden tarinan. Kävimme siellä Jyväskylässä ja olin kuulema erinomainen. Kehässä olisin saanut emännän mukaan käyttäytyä paremmin, mutta mitäs itse oli niin hermostunut ja jännittynyt - oma vikansa. Maanantaina poislähdön aikaan huomasin isännässä ja emännässä haikeutta ja ikävää. Isäntä ei tullut samaan autoon ja emäntä ajoi. Isäntä on kuulema reissussa jossain kaukana kuumassa maassa, jossa me arktiset rekikoirat ei viihdyttäis.

Saman viikon perjantaina emäntä tuli kotiin vasta illalla. Normaalisti hän on tullut autolta suoraan luokseni ja päästänyt ulos tarhasta. Sinä päivänä hän avasi takakontin ja nosti jonkin karvakasan autosta maahan. Se tuli luokseni ja osoittautui malamuutti vauvaksi. Me uuden tulokkaan kanssa haisteltiin toisiamme tarhan verkon läpi hetken ja sitten emäntä vei tulokkaan takapihalle. Sen jälkeen hän palasi luokseni ja päästi minut vapaaksi. Menimme sisälle ja emäntä laittoi minut hihnaan ja menimme takapihalle ja sain tutustua lisää uuteen tulokkaaseen. Sitten menimme sisälle kaikki kolme ja emäntä päästi minut hihnasta. Minä pyöräytin namipalloani ja tuo tulokas meinasi pyörittää sitä kanssa, mutta siitä minä en pitänyt ja murahdin. Emäntä siitä torui minua ja otti pallon pois. Röyhkeäksikin tuo tulokas on soittautunut. Se menee mahani alle nuolemaan... hmmm... sukukalleuksiani ja saattaa nousta selkääni, mutta noista seikoista minulla on lupa huomauttaa. Seuraavan yön itkin kohtaloani: "Nyt se emäntä minut hylkää tuon uuden vauvan kanssa." Lauantai meni totutellessa ja sunnuntaina emäntä antoi minulle jälleen huomiotaan. Käytiin metsässä ja sain olla sisällä emännän kanssa kahdestaan. Niin no on tuon tulokkaan, jota emäntä kutsuu Otsoksi, tulosta ollut sellainen hyöty, että olen saanut olla isäntäväen puolella talossa. Otso on nykyään apukeittiössä.

Tutustutaan 23.11.2007

Meillä on Otson kanssa sellainen harrastus, että me juostaan minun tarhaa ympäri: minä sisä- ja hän ulkopuolella. On se vilkas kaveri noin nuoreksi. Välillä innostun ottamaan ylimääräisiä kierroksia kopin ja kuusen ympäri. :oD Emäntä kertoi, että tuosta Otsosta kasvaa minulle vetokaveri. Muutaman kerran olen lusmuillut vetolenkillä ja viime lauantaina emäntä moitti minua naapurille laiskaksi. Sen jälkeen olen näyttänyt, että osaan minä töitäkin tehdä ja vieläpä ilman kaveria. Emäntä on kuitenkin minua kehunut hienoksi, kun olen hänen mielestään käyttäytynyt hyvin Otson kanssa. Mieluimmin toistaiseksi leikin Otson kanssa siten, että on jokin este, portti tai verkko välissä, koska Otson maitohampaat on niin terävät. Annan minä pienelle välillä mahdollisuuden repiä poskesta tai korvasta painamalla ne verkkoa vasten, mutta Otso puree vielä niin hirveän kipeästi. Onnekseni olen huomannut, ettei emäntä ole Otson tulon jälkeen minua hylännyt vaikka hän vähemmän viettääkin aikaa nykyään kanssani.

Tarharallia

31.10.2007

Edellisestä jutusta onkin taas vierähtänyt lähes kuukausi. Kemin "mätsärin" jälkeisenä maanantaina vasen silmäni oli kuulema turvonnut ja tulehtunut. Tiistaina kävimme lääkärissä ja sain viiden päivän antibioottikuurin ja viikon silmätippakuurin. Lääkityksen ansiosta turvotus laski heti ja rähmiminenkin väheni. Turvotuksen laskeuduttua emäntä huomasi pienen ruven siinä silmäkulmassa. Oli kait tullut sen pennun kanssa leikkiessä siellä "mätsärissä". Sillä pennulla oli naskalit vaihtumassa ja yksi "kulmuri" irtosi tuolloin.

Kävimme emännän kanssa 30.9. "mätsärissä". Hänen äitinsä oli meidän mukana. Vissiin pärjättiin taas tosi hyvin, kun kolme kertaa kehässä käytiin ja sain nousta korokkeelle.

Tornion "mätsärissä".

Torniossa Nalle esiintyi mallikkaasti ollen BIS-2, eikä edes yrittänyt murista. Olin siitä hiukan yllättynyt, koska oltiin pitkästä aikaa hallissa. Oulun näyttelyyn olimme ilmoittautuneet, mutta peruimme tuomarimuutoksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä. Nallen veli oli ollut siellä tullen VSP:ksi. Onnittelut! Seuraavana tähtäimessämme on Jyväskylän kv.

Kuun puolivälissä minua vaivasi vasen korva. Sitä kutitti ja siellä oli kuulema ihottumaa ja ruskeaa töhnää. Kävimme jälleen lääkärissä. Lääkäri totesi korvakäytävän puhtaaksi ja kehui minua rauhalliseksi. Lääkärissä minut punnittiin, mutta siihen laitteeseen en enää mene, kun se luistaa pois alta. Tämän käynnin jälkeen korvalehteeni hierottiin kahdesti päivässä viikon ajan sellaista öljymäistä ainetta.

Metsäreissu 6.10.

Emäntä on käyttänyt minua ahkerasti lenkillä. Toisinaan perässäni on pieni tai isompi auton rengas, kärryt tai hän itse pyörällä. Välillä olen saanut juosta vapaana metsässä. Kävin tässä yksi aamu lehden hakureissun jälkeen salaa tutkimassa sitä kärryä, että mitäs siellä on lastina. Kaksi valkoista pientä muovisäkkiä. Sorasäkeistä isäntäväki on puhunut, joten ne on varmaan niitä. Siinä kärryn luona huomasin, että emäntähän tulee perässäni ja jatkoin maan haistelua, ettei hän vain huomaisi mitä olin tekemässä.

Toissapäivänä olimme jälleen illalla pyörälenkillä. Sää oli sateinen ja hiukan sumuinen ja yritin ehdottaa jonkin ajan kuluttua paluuta, muttei siihen suostuttu. No menimme sitten vielä vähän matkaa ja pysähdyimme. Emäntä ärähti: "Mene pois!" ja samassa kuului pienen koiran haukku edestämme. En oikein nähnyt kuka siellä oli, kun emännän otsalamppu häikäisi. Emäntä ärähti uudestaan: "Mene kotiin siitä!", mutta se toinen vain jatkoi haukkuaan. Emäntä toisti vielä pari kertaa tuloksetta, joten käännyimme takaisin kotiin. Pääsimme vähän matkaa, kun se haukahti jälleen takanamme ja toinen vastasi sille metsästä. Minä yritin katsoa taakse ja kiersin pyörän takaa toiselle puolelle ja taas pysähdyimme: liina oli pyörähtänyt takarenkaan ympäri. Emäntä yritti sitä irrottaa ja käski minun olla paikalla ja ne pikku koirat haukkuivat meitä jonkin matkan päässä. Emäntä totesi, ettei yksin saa liinaa irti renkaasta, joten hän soitti isännän apuun. Isäntä tuli autolla ja minut laitettiin sinne. He irrottivat liinan renkaasta ja lähdimme isännän kanssa kotiin ja emäntä ajoi pyörää yksin. Yritin huutaa isännälle, että odota, emäntä jäi, mutta osasi hän tulla kotiin ilman minuakin.

17.9.2007

Eipäs tässä mitään erikoista ole ehtinyt tapahtua. Ollaan käyty kahdessa mätsärissä ja toissa sunnuntaina vedin pikkupoikia kärryissä.

Hiukan minua hirvitti ne kärryt, mutta ei ne taida sittenkään niin pahat olla. Pojat oli niin tyytyväisiä ajeluun, että tulivat meille leikkimään kanssani.

Leikkimässä poikien kanssa.

Leikkimässä poikien kanssa.

Mätsäreissä meillä on mennyt tosi hienosti ja Nalle on ollut kahdesti peräkkäin BIS-1 ja molemmilla kerroilla osallistumisnumeromme on ollut 147. Lähinnä ollaan käyty sosialisointi mielessä niissä ja kivesten kokeilua harjoituttamassa. Nalle on ollut tosi kuuliainen ja lopettanut murinat heti kiellosta. Ainoastaan viimeisissä kehissä ei millään malttaisi seistä paikallaan.

6.9.2007

Tässä on edellisen päivityksen jälkeen sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Sain viettää emännän mainitsemat lepopäivät ja otinkin ne päivät tosi rennosti. Keskiviikkona jatkettiin emännän kanssa lenkkeilyjä. Sunnuntaina 26.8. kävästiin metsässä ja sinne tuli kasvattajanikin muutaman koiransa kanssa. Minä vaan eksyin muista ja palasin autolle. Kauhukseni autolla ei ollut ketään ja yritin huutaa isäntäväelle, että "missä te ootta?!". No onnekseni he jonkin ajan kuluttua saapuivat takaisin autolle.

Maanantaina 27.8. ihmettelin, kun isäntä ei mennytkään töihin. Hän käy tuomassa aamiaisen alkupalat ennen lähtöään normaalisti. Pääsin sisälle siinä yhdeksän aikaan, mutten saanut ruokaa. "Johan on kumma", ajattelin. Emäntä harjasi metsäreissulta jääneitä mutakokkareita turkistani ja parin tunnin päästä kävästiin kävelyllä. Siinä puolen päivän aikaan lähdettiin autolla. "Minneköhän sitä nyt ollaan menossa?", mietiskelin.

Ajoimme Ouluun ja kauhukseni suoraan keskustaan ja varmuuden vuoksi huutelin: "Ette kai aio jättää mua yksin tänne autoon?!". Kävimme jollakin pihalla kääntymässä ja jatkoimme matkaa. Kävimme Kempeleessä. Isäntäväki kävi kaupassa ja sitten emäntä käytti taas kävelyllä. Sitten palasimme Ouluun, sille pihalle, jossa kävimme kääntymässä.

Tällä kertaa minua ei jätetty autoon vaan otettiin mukaan. Menimme eräästä ovesta sisälle ja ovella oli yksi terrieri muristen vastassa, mutta minähän en tuollaisista pienistä välitä. Olimme eläinlääkärissä. Odottelin isännän kanssa, kun emäntä kävi tiskillä ilmoittautumassa ja antamassa tietoja. Sillä välin ehdin muristella kahden ison mustan koiran kanssa. Me pääsimme isännän kanssa yhteen huoneeseen odottamaan. Emäntä oli vielä siellä tiskin ääressä. Sitten hänkin tuli huoneeseen ja tiputti jotain nestettä silmiini ja alkoi täyttämään jotain lappua. Kolme kertaa minulle tiputettiin tippa molempiin silmiin pienin väliajoin ja näkö muuttui kummalliseksi. Se odottaminen oli pitkästyttävää ja yritin jutella niille käytävässä odotteleville koirille ja sitten aloin komentamaan isäntäväkeä, että lähdetään jo pois, täällä on tylsää.

Hetken kuluttua lääkäri saapui. Hän kuunteli jotain rinnastani ja sitten antoi makupalan ja näytti mitä aikoo tehdä ja sammutti sitten valot. Hän tuijasi minua silmiin linssin läpi lampulla. Sitten hän kävi emännän kanssa läpi jotain lappua ja sen jälkeen kokeili kivekseni ja tunsin piston takareidessä. Siirryimme toiseen huoneeseen, jossa minua alkoi väsyttämään ja nukahdin. Seuraava muistikuvani on kun emäntä ja isäntä puhelivat minulle lähtemisestä. Heräilin eri huoneessa kuin nukahdin. Viereisestä huoneesta kuului vastasyntyneiden koiranpentujen itkua ja yritin vastata niille. Oloni oli edelleen sekava ja meni hetki ennen kuin sain jalkani toimimaan. Ennen ulos menoakin istahdin hetkeksi käytävälle, kun olisi vielä väsyttänyt ja oli niin hutera olo. No loppu päivä meni torkkuessa, joten emäntä saa kertoa hiukan lisää siitä päivästä tässä välissä. Ruoan sain vasta illalla ja sain nukkua yön sisällä.

Nalle kävi silmäpeilauksessa sekä kyynär- ja lonkkakuvauksessa 27.8. Punnitsimme Nallen ja vaaka näytti n. 40 kg. Tosin Nalle oli tyhjällä mahalla. Silmät ovat terveet ja kuvauksen jälkeen lääkäri sanoi: "Voitte mennä rauhallisin mielin kotiin", ennen kuin olimme kuvia nähneet. Kuvista hän sanoi, että kyynärpäät on OK. Lonkkakuvista hän selitti ja näytti meille lonkkamaljan ja reisinivelen pään ja totesi niiden olevan priimat. Tässä odottelemme kennelliitosta virallisia lausuntoja, joiden saavuttua laitan etusivulle (ei aloitussivulle, jolta kieli valitaan) tietotaulukkoon tiedot.

Seuraava päivä otettiin vielä rauhallisesti, mutta keskiviikkona juoksin taas pyörän edessä. Perjantaina 31.8. minulla oli yövieras. Tarhani viereen tuli nukkumaan jämtlanninpystykorva rouva. Hän oli meillä iltapäivään, jolloin hänen omistajansa kävi hakemassa hänet pois. Asuu kuulema tuossa muutaman kilometrin päässä. Viime tiistaina lenkillä pyörä alkoi pitämään kummaa kolinaa ja emäntä talutti sitä. Oli kuulema rengas puhjennut. Rengastakin olen vetänyt silloin tällöin niillä uusilla valjailla. Ei ne niin kammottavat olekaan. Toisin kuin ne aisoilla vedettävät kapistukset. Ostivat sieltä Kempeleestä kärryt, joihin ne aisat on nyt kiinnitetty, mutta huomasin, että ne kolisee vähemmän, kun niitä vetää tienvierustaa heinikossa.

17.-19.8.2007

Kävimme etelässä, Kangasniemellä ja Heinolassa. Matkaan lähdimme perjantai-iltapäivänä. Perillä Kangasniemellä olimme myöhään illalla. Lauantaina aamusta kävimme emännän kanssa kävelylenkillä, ennen kuin muut heräsivät. Saimme kimppuumme hirvikärpäsiä: emäntä neljä ja minä ainakin kaksi.

Leikin koko päivän pallolla, jota hain ja heittelin pihalla ja rantavedessä. Emäntä tosin keskeytti leikkini turkin hoitorääkin ajaksi. Yritin pistää parhaani mukaan vastaan varsinkin kampaamista: potkin, murisin, huusin ja yritin käyttää hampaita, mutten purrakseni emäntää vaan niitä hoitovälineitä. Kun emäntä oli mielestään saanut homman hoidettua voitokseen, hän päästi minut irti vähäksi aikaa ja antoi jälleen leikkiä hetken. Sitten hän leikkasi kynteni, mutta sitä hommaa en jaksanut vastustaa. Eli siis sain olla irti lähes koko päivän. Olin ainoastaan kiinni, kun isäntäväen piti käydä sisällä ja kiinnioloa protestoin huutamalla ja kiljumalla niin, että naapurimökin asukkaat luulivat minulla olevan jokin suurempikin hätä. Wilman kanssa saatiin moikata, muttei leikkiä, kun kokoeromme on kuulema liian suuri.

Pallon perässä pihalla.

Pallon perässä vedessä.

Illalla pakkasimme tavaramme ja jatkoimme matkaa Heinolaan. Ensin menimme yöpymispaikkaamme, jossa oli liian pieni hissi minun kokoiselle koiralle, joten menimemme 4. kerrokseen portaita, joita pitkin olin menossa alun perinkin. Sen jälkeen kävimme leikkimässä Asta-neidin kanssa. Noin pari tuntia me Astan kanssa juoksimme ja painimme. Kyllä mulle uni maittoi, kun palasimme yöpymispaikkaamme. Siellä oli iso parveke, mutta mielummin nukuin sisällä avoimen parvekkeen oven edessä.

Kilpajuoksua Astan kanssa.

Asta selätti Nallen.

Sunnuntaiaamuna syönnin jälkeen lirautin osan aamupissasta parvekkeen kaiteeseen. No isäntä käytti minua lenkillä vähän sen jälkeen herättyään. Kävimme rannassa ja siellä oli kaloja, joita yritin pyydystää. Ne olivat liian syvällä, etten edes tassulla ylettynyt niihin. Takaisin tultuamme hengähdin hetken ennen kuin jälleen lähdimme liikenteeseen. Ajoimme paikkaan, jossa oli paljon koiria: olimme taas vaihteeksi näyttelyyn menossa. Ensin kiertelimme isännän kanssa metsikössä siinä näyttelypaikan lähellä. Sen jälkeen minulle sovitettiin kuormanvetovaljaita, jotka emäntä osti minulle kuulema renkaan vetoa varten. Saa nähdä miten kammottavat ne on käyttää. Muutama koira murisi mulle ja minä murisin takaisin kielloista huolimatta.

Näyttelyssä.

Näyttelyn jälkeen palasimme yöpymispaikkaamme, jonne oli tullut myös Wilma. Minä jouduin olemaan oven takana parvekkeella, josta kuulin Wilman leikkivän siilivinkulelullani. Olin niin väsynyt, että en jaksanut kauan kuunnella oven takana vaan kävin nukkumaan. Hetken päästä pakkasimme tavaramme autoon ja kävin vielä hetken leikkimässä Astan kanssa. Kotimatkalla en malttanut nukkua vaan halusin nähdä kaikki mutkat, hidastuksen syyt ja kääntymiset. Pysähdyimme välillä ja yhdellä pysähdyksellä sain ruokaa sekä isäntäväki kävi samalla syömässä. Jossain vaiheessa isäntä ja emäntä vaihtoivat paikkaa keskenään. Kotona oltiin noin kello yksi yöllä.

Tanssia ála lammasvahti ja "susi".

Kotimatkalla.

Nalle on nyt maanantaina (20.8.) tosi väsynyt tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen. Näyttelyarvostelu, joka on luettavissa näyttelytulokset-sivulla, oli minusta ihan hyvä. Nallen käytös oli sitten vähemmän hyvää: toisille muristiin vastaan ja kivesten kokeilu oli "inhottavaa" ja piti istuutua. Toivottavasti tuo on vain väliaikaista... Ehkä käymme muutamassa mätsärissä vielä harjoittelemassa. Tänään ja ehkä huomennakin Nalle viettää lepopäivää ja nukkuu univelkaansa. Utelias kun on, niin ei malttanut nukkua autossa. Kaiken kaikkiaan oli kiva viikonloppu.

9.8.2007

Kävästiin "mätsärissä" Keminmaan Kallilla. Oli siellä taas monta erinäköistä ja kokoista koiraa. Niiden pienempien kanssa olisin halunnut leikkiä, mutta ne vain murisivat mulle ja isommille muristelin, jotta eivät tule nakkiapajalleni. Emäntä kyllä kielsi murisemasta. Kaiken kaikkiaan se oli tylsä reissu, kun en saanut leikkiä, enkä tapella kenenkään kanssa ja tylsistymiseni annoin kuulua.

Nallella ei taas vaihteeksi ollut esiintymishaluja. Tosin oli meidän ensimmäinen "iltamätsäri". Parikehässä se lähti liikkeelle peitsaamalla ja nosti suoraan laukalle, mutta ravasi tosi hyvin, kun sen raville sain. Seisominen oli sinne päin, kunnes tuomari tuli tutkimaan. Kivesten kokeilun se ennakoi ja istahti joka kerta, kun tuomarin käsi osui reiteen tai häntään. Ryhmäkehässä ei sitten huvittanut enää seistä ja oltiin "tuuliviiri". Ennen kehiin menoa Nalle oli jälleen "mölymuutti", koska oli tylsistynyt kiertämään ja vain katsomaan muita saati sitten, että oltas oltu vain paikallaan. Punaisen nauhan saimme, vaikka veikkasin sinistä. Tarvitsee Nalle vissiin vielä hiukan harjoittelua, vaikka jo luulin ettei... No ollaanpa kokemuksen verran rikkaampia. :-)

3.-14.7.2007

Terveisiä jälleen Ruotsista ja Norjasta! Matkamme kesti noin puolitoista viikkoa. Sää oli ensin helteinen kolme päivää ja sitten enimmäkseen sateinen lopun aikaa.

Lunta keskellä kesää.

Matkaan lähdimme tiistaina 3.7. yöllä. Aamuyöstä leiriydyimme ja nukahdettiin muutama tunti ja sitten ajoimme ensimmäiselle etapille Pite-joen Trollforsarna-koskien rantaan. Siellä oli paljon autoja ja ihmisiä sekä sellaisia muovisia kapistuksia, joilla isäntäkin käy koskissa melomassa eli kajakkeja. Isäntä ei vienyt minua heti pissalle, joten nostin jalkaani lähimpään korkeampaan kohtaan, joka sattui olemaan erään kajakin keula. Siellä pidettiin koskimelonnan EM-kisat ja ihmiset olivat tulleet eripuolilta Eurooppaa ja olipa eräs jopa Etelä-Afrikasta. Ensimmäinen kisapäivä oli torstai ja viimeinen oli lauantai. Isäntä pystytti ja lämmitti telttasaunan useana iltana. Eräänä iltana pari miestä yrittivät alkaa köyden vetoon kanssani, mutten viitsinyt alkaa heidän kanssaan näyttämään voimiani. Emännän kanssa vedin samaista köyttä sitten oikein kunnolla.

Hellepäivät nukuin auton ja teltan varjossa ja sain käydä joessa välillä vilvoittelemassa. Lauantaina olin rannalla kannustamassa freestyle-kisojen karsintoja. Silloin oli viileämpää ja sateista. Finaaleihin me ei emännän kanssa enää jaksettu lähtä kannustamaan.

Olihan siellä muutama ruotsalainen malamuuttikin - yhteensä kahdeksan. Viereisessä leirissä yksi Nuki-niminen (Nooki?), joka murisi mulle joka kerta, kun ohi mentiin, ja kauempana seitsemän, joista yksi vaikutti aika nuorelta ja sillä tuntuikin olevan asiaa, kun ne ohitettiin pissalenkeillä. Oli siellä toki muutama muunkin rotuinen koira... Sunnuntaiaamuna pääsin leikkimään nuoren husky-samojedi-mix nartun kanssa. Se näytti enemmän huskylta kuin "sammarilta".

Sunnuntaina tavarat pakattiin autoon ja siirryimme sauraavaan paikkaan. Ihmisiä oli yhteensä kymmenen ja autoja viisi. Tämä päivä meni autossa istuessa enimmäkseen. Yöllä leiriydyimme jonnekin Ruotsin ja Norjan rajamaille Gausta-joen rantaan yli 800 metrin korkeuteen meren pinnasta. Siellä oli kiva leikkiä pallolla, kun sen laski maahan se lähti pyörimään itsestään. Seuraavana päivänä osa porukasta laskivat joen ja me kävimme muutamassa kohdassa katsomassa rannassa. Illalla siirryimme Norjaan Majavatnetiin ja yövyimme mökeissä.

Tiistaina kaikki muut meloivat paitsi minä ja emäntäni. Me kuljimme autolla ja kävimme muutaman kerran rannalla katsomassa muiden menoa. Välillä yritin sanoa emännälle, että lähdetään, kun nuo mäkärät ja paarmat syö. Rantautumispaikalla kanssani leikittiin pallolla. Tämän jälkeen osa porukasta erosi joukostamme.
Me jatkoimme matkaa Hattfjelldaletin (Hattuvuorenlaakso) Unkervatnet-järven rantaan, jonne leiriydyimme. Se oli pelottava paikka. Siellä oli jokin outo haju erään koivun juurella sekä ulkohuusin lähistöllä. Seuraavana päivänä jälleen kaikki muut meloivat paitsi me emännän kanssa ja jälleen ajoimme ja kävimme rannalla muutaman kerran. No ensin me kävimme tunturin kupeessa lumikentällä hetken ihmettelemässä. Illalla siirryimme jälleen sille rannalle, jossa oli se pelottava haju.

Me emme nähneet paikassa muuta kuin koiran kakan näköiset jätökset sekä kellertäviä pohjavilla tuppoja maassa. Liekkö ollut susi...

Torstaina emme emännän kanssa käyneet välillä rannassa vaan ajoimme suoraan rantautumispaikalle ja odottelimme autolla. Sitten jatkoimme matkaa kohti Må i Ranaa. Matkalla käytiin Fefsna-joen Laksforsen-koskella. Siellä oli paljon muitakin turisteja ja näyttävän näköinen koski. En tiedä kumpi oli turisteille kiinnostavampi nähtävyys: minä vai se koski. Yöpymispaikkamme oli tunturissa. Se oli aika huono leiripaikka, kun ei siellä pahemmin merkkauspuita ollut. Yön aikana satoi vettä todella kovasti ja joessa nousi vesi liian korkeaksi, joten kukaan ei melonut. Toisten lähtiessä Ruotsia ja kotejaan kohti me jatkoimme matkaa Narvikin suuntaan. Se oli kummallista seutua, kun siellä yö ja päivä, pimeys ja valo vaihtelivat aivan yhtäkkiä. (Tunneleita oli tällä tieosuudella todella paljon.) Aikamme ajeltuamme pysähdyimme jonnekin satamaan ja odottelimme jotain. Hetken päästä ajoimme jonnekin, jossa kuului kolahteluja ja joka keinahteli. (Matkamme jatkui lautalla.) Jonkin ajan kuluttua jatkoimme ajamista. Myöhään illalla pysähdyimme jossain todella korkealla ja pääsin käymään tunturijoessa. Vesi oli todella kylmää. Ajelimme vielä hetken alemmaksi tunturilta ja sitten leiriydyimme mäntykankaalle. Ruokana meillä oli paistettua valaan lihaa. Voih, että se oli hyvää! Harmi vain, kun sain sitä niin pieniä palasia.

Valaan lihan haistelua.

Lauantai aamuna leirin purun ja auton pakkaamisen jälkeen jatkoimme matkaa. Jälleen ajoimme todella korkealle. Hetken päästä pysähdyimme ja pääsin juoksemaan lumikentälle. Se oli kivaa varsinkin, kun sää oli lämmin ja aurinkoinen. Aikani siinä juostuani menin autoon ja sillä välin paikalle ilmestyi kaksi poroa. Olisivat tulleet vähän aiemmin... Itse asiassa toinen poroista ilmestyi paikalle ennen kuin Nalle oli autossa, mutta onneksi Nallen taakse, joten se ei huomannut sitä. Sitten me jatkettiin matkaamme kotia kohti. Kotona olimme noin kello 22:00.

Kuvia Nallesta tai niistä toisista malamuuteista ei tullut otettua reissun alussa. Niitä otettiin vasta viimeisinä päivinä. Niistä muutama Kuviablogissa.

22.-23.6.2007

Tuli taas kesä ja kärpäset, paarmat ja hyttyset sekä mäkäräiset. Olen tässä vähentänyt hiukan turkkiakin ja emäntä on harjannut ja kammannut minua lähes päivittäin ja toisinaan jopa kahdesti päivässä. Ajattelin kyllä alkaa jo kasvattamaan uutta pohjavillaa, että emäntä lopettaisi sen karstalla kiusaamisen.

Emännän kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty aamutuimaan; hän pyörällä ja minä valjaissa häntä hiukan vetäen. Välillä mennään lujaa, kun linnut tulevat niin houkuttelevasti eteeni juoksemaan ja lentämään ja välillä minä levähdän kävelemällä ja emäntä yrittää hoputtaa. Väittää, ettei pysy pyörällä pystyssä siinä vauhdissa.

Kahlaamistakin olen jo päässyt harrastamaan. Lenkeillä käyn juonnin yhteydessä kastelemassa mahakarvat joko ojassa tai lammessa ja tuossa omassa rannassa olen myös käynyt. Emäntä on nyt alkanut kuivaamaan minut kahlaamisen jälkeen.

Eilen käytiin rannassa ja siellä oli tosi iso nuotio ja ihmisiä tuosta naapurista. Paistettiin makkaraa ja onnistuipas nappaamaan yhden kokonaisen isäntäväen repusta. Valvottiin tosi myöhään.

Seuraavana aamuna emäntä taas harjasi hiukan ja silitti itselleen vaatteita. Sitten lähdimme autolla pohjoista kohti Rovaniemelle. Normaalisti olemme ajaneet keskustan ohi, mutta nyt käännyimme sinne ja varmuuden vuoksi pidin meteliä, etten jää taas yksin autoon. Me ei pysähdytty keskustaan vaan ajoimme vain läpi ja tulimme suuren hallin pihaan, jossa oli paljon autoja ja koiria. Olimme näyttelyssä taas. Jälleen sain uusia tuttavia. Kehässä ei "haluan"-komento toiminut vaan emäntä antoi taskustaan tyhjän käden. Minusta se oli sen viereisessä kehässä olevan koiran vika, etten saanut makupaloja. Tällä kertaa emme käyneet kuin kerran kehässä. Olimme kehän reunalla katsomassa muiden muuttien menestystä loppuun asti ja sitten lähdimme jälleen keskustaan. Tällä kertaa pääsin ulos autosta ja menimme sellaisen kojun luo, josta emäntä hankki meille kaikille kolmelle jäätelöä. Kyllä, minäkin sain oman vanilijapallon pahvikipossa. Kun olimme jäätelömme syöneet lähdimme kotimatkalle. Kotona otin sitten rennosti ja nukuin univelkojani.

Nalle on tosiaan vähentänyt karvaa ja olen harjannut ja kammannut sitä niin paljon, että sillä alkaa olla nahka verillä. On sillä kuitenkin olo helpottunut, kun on irtovillan saanut pois. Onneksi se ei kuitenkaan niin karvaton ole, etteikö sitä näyttelyssä olisi kehdannut käyttää. Rovaniemellä ollut Liettualainen tuomari piti Nallea liian suurena ja antoi laatumaininnaksi sinisen nauhan eli hyvän, johon olin jälleen varautunut (parempaa tosin toivoin). Arvostelu (suomennos sekä alkuperäinen) on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla.

27.5.2007

Vietimme päivän Keminmaan näyttelyssä. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin ja emäntä varmaan yritti laannuttaa jännitystään kävelyttämällä minua. Kehässä ilmeisesti meni hyvin, kun emäntä antoi kehuja ja käytiin me uudestaankin ja sain taas lisää kehuja. Sitten me odoteltiin. Odotellessa leikin muutamien koirien kanssa ja minua kävi rapsuttelemassa niin lapset kuin aikuisetkin ja muutamat puhuivat erilailla kuin mitä olen tottunut kuulemaan (ulkomaalaisia). Siinä aikamme odoteltuamme siirryimme jälleen kehään muiden pystykorvaisten ja alkukantaisten kanssa. Se ravaaminen oli kivaa, mutta seisoa en enää jaksanut. Käväsin minä varovasti haistamassa sellaista punaista ruusuketta, joka oli sellaisen metallijutun (pokaalin) päällä.

Tänään oli tosiaan hyvä näyttelypäivä. Nalle pärjäsi todella hyvin. Olin kyllä varautunut siniseen laatunauhaan, mutta nauhat olivat vaaleanpunainen ja punainen sekä sinivalkoinen. ROP/VSP-kehässä tuomari tuli kysymään, että kumman ruusukkeen haluaisin, joten puna-keltaisen valitsin. :-)

17.5.2007

Sunnuntaina kävimme emännän kanssa pyörälenkillä. Erään pellon reunassa oli auto, jossa oli ajokoira sisällä ja kaksi miestä kauempana, muttei me pysähdytty vaan jatkettiin matkaa. Hetken päästä pysähdyttiin ja emäntä alkoi puhelemaan sekä käännyttiin takaisinpäin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä pellon laidassa ne miehet olivat tulleen autolle ja yhtäkkiä ohitseni vilahti ruskea mäyräkoira ja minun metsästysviettini heräsi ja tempaisin emännän kumoon. Emännälle ei käynyt kuinkaan, mutta pyörää piti vähän oikoa.

Maanantaina käytiin jälleen pyörälenkillä emännän kanssa. Tuossa lähiniityllä oli jäniksiä, joiden perään yritin lähteä, mutta emäntä oli jälleen mahallaan perässäni, samassa mäessä kuin silloin talvella eräällä potkurin vetolenkillä. No jatkoimme kuitenkin matkaa. Olimme menossa samaa reittiä kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä metsästä kuului rytinää ja kaksi hirveä lähti pakoon. Olisin halunnut niiden perään. Emäntä kaatui jälleen ja tällä kertaa hän suuttui minulle. Kun hirvet oli jo sen verran kauempana, etten halunnut niiden perään lähdettiin kotiin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä lähiniityllä oli edelleen niitä jäniksiä, joiden perään olisin halunnut mennä, mutta emäntä käski istumaan ja jätti pyöränsä siihen ja käveli kanssani kotiin. Hän laittoi minut tarhaan ja lähti hakemaan pyöräänsä. Illemmalla kävin isännän kanssa pyörän vetolenkillä.

Tiistai oli lepopäivä ja eilen keskiviikkona kävin emännän kanssa kävelyllä vetäen auton rengasta ja tänään jälleen pyöräilimme.

Sunnuntaina oli onni, etten ollut pyörän päällä, kun Nalle vetaisi minut kumoon. Maanantaina siinä mäessä vetoliina oli kietoutunut ohjaustangon ympärille ja huomasin sen samassa, kun kaaduin. Polvet tuli tästä kaatumisesta mustelmille ja hetken mietin jo takaisin kääntymistä. Ennen niitä hirviä varauduin muka jälleen eläinten kohtaamiseen tosin mutkan takana, enkä siinä missä ne hirvet oli ja Nalle nykäisi sivulle. Tässä kaatumisessa tuli mustelmat takapuoleen ja kyynärvarsiin. Pyörän rapasuoja oli sen verran mutkalla, että ajaminen oli mahdotonta. Onneksi Nallelle ei jäänyt mitää "traumoja", kun sitä piti pitää kiinni valjaista, koska sillä ei ollut pantaa.

12.5.2007

Aamulla syönnin jälkeen emäntä harjasi minua vaikka oli harjannut jo toissa päivänä, torstaina. Väitti, että minussa on paljon irtokarvaa. Sen jälkeen hän kävi herättämässä isännän ja sanoi jotain lähtemisestä. Siinä hän sitten pohti vaatetustaan ja käveli edestakaisin. Sitten lähdettiin ja vielä tässäkin vaiheessa emäntä vaikutti hermostuneelta ja tarkisti, että kaikki tarpeellinen on mukana. Ajomatkan nukuin enimmäkseen.

Perillä oli samanlainen meininki kuin Kemijärvellä: paljon autoja, ihmisiä ja koiria. Oltiin Oulussa ja urheilukentällä. Ensimmäisenä tavattiin yksi velipojistani, joka oli kanssakilpailijani junioriluokassa. Veli ei ollut innostunut jälleen näkemisestä. Muihin pentu- ja juniorimalamuutteihin sain tutustua. Se pentu oli uros ja ne junnut oli narttuja. Vuoroamme odottelimme korkealla ja emäntä kuulosteli minun sen hetkistä mielialaani juoksuttamalla. Omaa arvosteluvuoroa odotellessa aloin leikkimään yhden kultaisennoutajan kanssa ja kesken leikin piti mennä taas ravaamaan ja seisomaan. Emäntä yritti juoksuttaa minut vesilammikosta, mutta minäpä hyppäsin sen yli, koska niin emäntäkin teki.

Kehässä.

Arvosteltavana.

Kun malamuuttien arvostelut olivat ohi, lähdimme autoon. Isäntäväki kävi kaupassa ja sen jälkeen ajoimme kerrostalon pihaan ja kävimme emännän siskon luona. Se oli kiva paikka, kun siellä oli sämpylän puolikas valmiina pöydällä minua odottamassa. Kahvipöydästä en mitään saanut, vaikka odotin nätisti. No söin puruluun kyläilyn aikana. Kotimatkan ja illalla kotona uni maittoi...

Näyttelytulos oli odotettu ja arvostelu on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla. Nallen esiintymiseen Oulussa olen tyytyväinen. Se ravasi ja seisoi hyvin ja mittauskaan ei ollut ongelma. Tällä kertaa Nalle ei edes yrittänyt murista toisille, vaikka sille muristiin.

6.5.2007

Kemin Match Show:ssa kävin emännän kanssa kahdestaan. Tällä kertaa me ei ehditty käymään kehässä ennen arvostelujen alkamista. Emäntä kuljetti minua metsikössä, että tekisin tarpeeni. Eihän mulla olisi sellaiseen ollut aikaa, kun olisin halunnut mennä juttelemaan muiden kanssa. No emäntä ei antanut periksi vaan käytti minut uudestaan ennen omaa vuoroamme. Tällä kertaa parinamme oli jämtlanninpystykorva, johon tutustuin jo ilmoittautumisjonossa. Emäntä oli tylsä, kun ei antanut minun leikkiä kenenkään kanssa. Sain minä jutella, mutta murahteluista emäntä heti kielsi. Tällä kertaa yksi carnterrieri ei murissut mulle vaan kuunteli jutteluani päätään pyörittelemällä. Näinhän minä itseäni isomman koiran. Se oli rodultaan tanskandoggi. Olimme paikalla loppuun asti, mutten ymmärrä miksi me ei käyty enää kehässä juoksemassa toisen käynnin jälkeen.

Nalle esiintyi huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Tosin punaisten ryhmäkehässä se ei enää oikein jaksanut keskittyä. Kehän ulkopuolella oli jotain kiinnostavampaa ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Silti sijoituttiin toiseksi. Pakko myöntää, että voittaja harmaa norjanhirvikoira oli parempi (oli lopulta BIS-1).

1.5.2007

Eilen ja tänään pääsin taas ravaamaan lenkillä, kun emäntä kaivoi pyöränsä vajasta. Ollaan tässä 21.-29.4. käyty vain kävely lenkkejä, jolloin toisinaan vedettävänäni on ollut autonrengas. Vähän häntä jännitti, että innostunko menemään liian lujaa tai lähdenkö metsään jonkun eläimen perään. Enhän minä nähnyt kuin pikkulintuja. No söin minä karvakasoja tieltä. Hyvin meillä nämä kaksi ensimmäitä kertaa on menneet.

28.4.2007

Kävimme Match Show:ssa Ylinammassa. Perillä ensin kävin tekemässä lenkin kuntoradalla isännän kanssa. Emäntä oli sillä välin ilmoittautunut kisaan. Takaisin koulun pihaan tultuani oli lapsilauma minua silittelemässä ja rapsuttelemassa. Autolle palattuamme kävi emäntä minun kanssa kehässä harjoittelemassa. Turhaa sanon minä. No siirryimme tavaroinemme pelikaukaloon, jossa kehät sijaitsivat ja lapset sekä aikuisetkin kävivät rapsuttelemassa ja puhuttelemassa. Emäntä edelleen odotellessa välillä juoksutti minua edestakaisin. Toiset koirat murisivat minulle ja toisilleen ja minähän en sellaista ilman vasta murinoita sulata. Muutaman kerran emäntä yritti olla poskikarvoissani kiinni ja piti puhuttelua. Emäntä kävi tuomarina lapsi&koira-kisassa, jossa oli vain kaksi osanottajaa.

Meidän osallistumisnumeromme oli 3. aikuisten sarjaan. Kilpaparimme oli lapinporokoira uros. Ensin kiersimme kehän ja sitten seisottiin ja käytiin yksitellen ympäri ja edestakaisin ja tuomari katsoi hampaat ja kokeili kivekset. Sinisen nauhan saimme. Sinisten ryhmä kehässä olin sitten ainoa iso koira. Muut olivat, perhoskoira ja kaksi walesin corgi pembrokea.

Nallella ei ollut tällä kertaa esiintymishaluja. Seisominen oli työn takana ja juokseminen oli peitsaamista, eikä raville millään. Ja pitihän sen uhossaan pissata kesken juoksun, kun kehän ympäri kiersimme omalla vuorolla. Tosin kehä oli Nallen kokoiselle koiralle pienehkö varsinkin, kun edestakaisin ravaus suoritettiin laidasta laitaan. Arvasin jo ennen tuomiota, että tänään saamme ensimmäisen sinisen nauhan. Se porokoira seisoi ja juoksi todella hyvin verrattuna meidän "mölymuuttiimme". En tiedä johtuiko käytös siitä, että makupaloina oli samoja nappuloita, joita on joka päivä ruokana. Tähän asti on ollut nakin tai lihapullan paloja. No kuitenkin 1. sija ryhmässä ja 15 kg Jahti&Vahti Energia -säkki lähti mukaan. Illalla kotona Nalle sitten taas seisoi ja ravasi hyvin. Saa nähä miten 6.5. Kemin Match Show:ssa menee ja sitten Oulun näyttelyssä.

15.-20.4.2007

Kävimme viikon verran Pohjois-Ruotsissa. Lähdimme sunnuntai-iltapäivänä ja isäntäväki pystytti teltan hämärän aikaan. Koska oli kova tuuli, en uskaltanut mennä telttaan sisälle. Kaivoin itselleni juomavesikuoppia muutaman ja laitoin sitten nukkumaan. Aamulla uskaltauduin käymään teltassakin, vaikka tuuli edelleen. Koska sää oli isäntäväen mielestä huono, kävimme ajelulla autolla Norjan puolella lähes Narvikissa asti. Rajalla sää selkeni, mutta tuuli oli edelleen viileä. Pääsin haistelemaan Jäämeren tuulia.

Norjan ja Ruotsin rajamailla.

Paluu matkalla pysähdyimme tekemään ruokaa ja syömään. Ruotsin puolella Abiskossa oli edelleen lumipyry. Isäntäväki pystytti leirin erään pienen järven rantaan ja odoteltiin sateen loppumista. Sitten paistettiin lättyjä ennen nukkumaan menoa.

Lättyjen paistoa.

Tiistaiaamuna kävin tutkimassa nuotiopaikan, josko olisi jäänyt jotain syömättä. No hiukan mulla tassut ja kuono nokeentui.

Nokiset tassut.

Sää oli edelleen tuulinen ja satoi lunta. Tänä aamuna isäntäväki ei purkanut leiriä, mutta kantoivat osan tavaroista autoon ja taas lähdettiin. Hetken päästä auto parkkeerattiin tienvarteen ja isäntäväki nosti sen kammottavan kapistuksen, ahkion auton katolta ja laittoivat minulle ne länkivaljaat päälle. Sitten menimme hankea pitkin pikkujärven jäälle. Siellä sain ahkion pois perästäni. Isäntä teki reikiä jäähän ja sain vettä juotavaksi, paitsi että sekä isäntä että emäntä istuutuivat niiden reikien viereen ja heiluttelivat sellaisia ihme juttuja ylös ja alas siinä reiän päällä ja hetkeen eivät tehneet mitään.

Avannolla.

Hetken päästä vaihdoimme paikkaa ja isäntä taas teki reiän ja toisti ne samat heiluttelurituaalit, jota pilkkimikseksi kutsutaan. Minä harjoittelin kääntymisiä aisoilla ja ahkiolla emännän kanssa sillä aikaa. Iltapäivällä palasimme leiriin ja söimme ja aloimme nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna sää oli parempi. Tuulen suunta oli muuttunut, mutta aurinko paistoi.

Leiri.

Aamupalan jälkeen lähdimme autolla taas leiriä purkamatta. Jälleen sain ahkion perääni. Tällä kertaa menimme moottorikelkkauraa ja isäntäväki oli liikkeellä suksilla. Niitä reikiä, joita vissiin avannoiksikin kutsutaan, tehtiin eri paikkaan samalla järvellä kuin edellisenä päivänä. Edelleenkään en saanut olla irti. Emäntä arveli minun menevän saaren taakse toisen koiran luo tai etten anna kiinni, kun pitäisi valjastaa.

Haluan päästä irti.

Tällä kertaa oltiin jäällä kauemmin ja välillä oltiin nuotiolla. Leiriin palattuamme oli jäälle tulleet mies ja nainen mustan labradorinnoutajan kanssa pilkille. He poistuivat juuri, kun meillä oli ruoanlaitto menossa. Kävin varmuuden vuoksi sanomassa sille toiselle koiralle, että pysyy kaukana mun ruoista. Illalla leirissä, emäntä kaivoi repustaan kalan peratakseen sen. Hyi, että se haisi pahalle. Ihan irvistytti.

Se toinen vain keppi suussa urahti. Oli onni, että Nalle oli kiinni kettingissä, eikä lukot tai panta pettäneet, kun Nalle syöksähti muristen ja niskakarvat pystyssä sitä toista koiraa kohti.

Torstaina oli samanlainen sää kuin keskiviikkona: aurinkoinen ja tuulinen. Aamupalan jälkeen menimme jälleen autolla samalle parkkipaikalle kuin keskiviikkona ja samaa kelkkauraa samalle pikkujärvelle. Tällä kertaa yritin sanoa emännälle, etten halua ahkiota perääni ja hyppäsin takaisin autoon. Emäntä oli eri mieltä... Tänään menimme järven perälle. Siellä oli saaren takana suojainen paikka, jonne minut jälleen laitettiin kiinni, kun isäntä ja emäntä menivät pilkkimään. Hetken kapinoituani otin torkut ja heräsin, kun emäntä tuli luo ja huomasin olevani irti. Minähän otin siitä ilosta kaiken irti ja juoksin isännän luo ja merkkasin emännän pilkkirepun. Emäntä otti reppunsa ja jatkoi matkaa tekemälleen avannolle ja minä seurasin häntä. Mutta en minä kauaa jaksanut hänen seurassaan olla, kun palasin isännän luo ja siinä minä juoksin sitä väliä edestakaisin.

Vapaa.

Kala ei kuuleman ollut oikein syönnillä ja teimme nuotion jälleen. Sitten palasimme autolle ja leiriin. Isäntä kävi kokeilemassa kalaonneaan vielä leirin viereisellä järvellä, jossa edellisenä päivänä olivat ne mies, nainen ja koira. Emäntä harjasi minut sillä välin. Viisi harjallista hän minusta irtovillaa sai ja olisi varmaan harjannut vielä kuudennenkin, jos olisin antanut. Jälleen emäntä otti pahan hajuisen kalan repustaan ja suolesti sen.

Hyi, kun haisee pahalle.

Yritti hän kertoa, että se on hyvää ja tarjosi mulle sitä paistettuna, mutta en minä siitä siltikään tykännyt.

Ei mulle kelvannut kalan nahka saati liha edes paistettuna.

Perjantaina leiri puretiin ja ajelimme kotia kohti. Emäntä mietti, että kehtaakohan hän minua match showhun viedä ilman pesua, sen nuotiossa käynnin ja nokisuuden vuoksi ja peseekö vaiko eikö pese. No kävimme sunnuntaina 22.4. mätsärissä ja olen toistaiseksi säästynyt pesulta.

Lisää kuvia reissusta löytyy Kuvia-sivuilta ja Match Show tulos Näyttelytulokset-sivulta.

31.3.-8.4.2007

Minulle hankittiin länkivaljaat sekä aisat. En tiennyt niiden olevan niin kammottavat kapistukset silloin, kun niitä minulle sovitettiin. Aprillipäivänä minulle selvisi totuus: ne aisat pitävät kovaa kolinaa perässäni eikä sitä kolinaa pääse pakoon. Emäntä on yrittänyt totuttaa minua vetämään sitä systeemiä ensin pulkan ja nyt pääsiäisenä ahkion kanssa. Perjantaina oli tauko totuttelussa ja kävimme potkurin vetolenkillä.

Aisoissa. Uskaltaakohan tässä liikkua?

Stressin laukaisulenkki potkurilla.

Ihmetyttää tuo pulkka-/ahkiokammo, koska vetoliinan kanssa pulkkakammoa ei ole ollut. Tosin Nalle pääsi säikähtämään... Nyt viikonvaihteessa olen huomannut hiukan edistystä: Nalle voi jo oleskella samalla terassilla kuin missä ahkiokin on. Kääntyminen on se vaikein juttu. Kun suuntakäskyn antaa hyvissä ajoin, niin loiva käännös onnistuu, mutta jyrkkä tai täyskäännös ei meinaa onnistua ja meinaa iskeä paniikki.

24.3.2007

Kävin osallistumassa ensimmäisessä näyttelyssä. Paikan päälle tullessamme aloitin "riemukiljunnan" autossa. Tapasin monta uutta tuttavuutta ja muutaman ennestään tutun. Pari koiraa murisi mulle. Koska arvostelut olivat aikataulusta myöhässä, viihdytin itseäni murisemalla niille takaisin. Yritin myös komentaa "haluan"-käskyllä emännältä nakkipaloja niin kehässä kuin kehän ulkopuolella.

Kehässä.

Arvosteltavana.

Näyttelyn saldo oli odotettua parempi ja tosi hyvä ensimmäiseksi kerraksi. Arvostelu on luettavissa näyttelytulokset-sivulla.

20.3.2007 (syntymäpäivä)

Syntymäpäiväni vietin kuten muutkin arkipäivät: yksin kotona isäntäväen töissä olon ajan. Aamulla emäntä antoi minulle todella suuren hirven reisi- tai sääriluun. Illalla sain vielä puruluurullan, joka on muuten vieläkin syömättä.

11.3.2007

Kävimme hiihtolenkillä. Menimme latupohjaa, joka meni erään huskyfarmin lähistöltä. Se huskien ääntely antoi minulle vetointoja. Mennessä vedin emäntää. Oli meillä pari kertaa erimielisyyttä suunnasta.

Erimielisyyttä suunnasta emännän kanssa.

Takaisin tullessa vedin isäntää. Hänellä katkesi sukset: toinen jossain vaiheessa metsässä ja toinen autolla.

3.3.2007

Tässä on vierähtänyt jo kuukausi eikä oikeastaan mitään ihmeellisempää ole tapahtunut. No olin minä 10 päivän antibioottikuurilla ihotulehduksen takia ja 17 päivää emäntä pyyhki selkääni betadinea. Oli kuulema kolme alusvillatonta kohtaa. Eräänä sunnuntaina isäntäväki puuhasteli jotain kopillani ja sen jälkeen koppiini oli ilmestynyt reikiä kolme lisää. Siinä reiässä, joka oli tehty jo kesällä, oli jokin turha verkko, joten revin sen pois, kun ei niissä uusissakaan rei'issä ollut.

Hiihtoreissuja olen tehnyt sekä isännän että emännän kanssa. Toisinaan ollaan menty tosi lujaa koko matka ja toisinaan minua ei vaan ole huvittanut vetää. Tässä eräänä iltana isäntä hiihti edellä ja me tultiin emännän kanssa potkurilla perässä. Tuossa metsätiellä heti alussa on jyrkkä alamäki ja minä päätin juosta isännän kiinni. Emäntä huusi minulle "SEIS"-käskyn; oli kaatunut ja tuli mahallaan perässäni. Vetoliina oli siis kiinni valjaistani emännässä vetovyössä. No emäntä ei ollut minulle edes vihainen. Valitteli vain polveansa.

Määränpäässä 3.3.2007.

Tänään käytiin emännän kanssa ensimmäistä kertaa joen jäällä. Emäntä oli suksilla ja oletti minun vetävän. Tehtiin me sellainen 10-11 kilometrin lenkki, johon meillä meni aikaa sellaiset kolme tuntia. Päämäärämme oli Elmon ja Eetun luona. Perillä olimme noin kolme tuntia, jonka vietin Elmon kanssa painien. Kotiin tulimme autolla.

22.-28.1.2007

Kävimme isännän tädin luona Kangasniemellä. Menomatka sujui hyvin. Nukuin enimmäkseen koko matkan. Pissapysähdyksiä tehtiin neljä. Kangasniemellä ihmiseni käyttäytyivät omituisesti. Pysähdyimme ja ajoimme vähän matkaa ja taas pysähdyimme ja sitten ajoimme vielä kerran ja oltiin vain autossa. Ihmiseni puhuivat, että jokin laakeri oli rikkoontunut. No hetken päästä pakkasimme tavaramme toiseen autoon, jossa oli vieraan tyttökoiran tuoksu, ja jatkoimme taas matkaa. Minä olin emännän kanssa takapenkillä. Perillä odotti iso piha täynnä mielenkiintoisia tuoksuja. Isännän täti sanoi, että pihassa on nähty isot ja pienemmät ilveksen jäljet. Niitä jälkiä ei enään tulomme jälkeen näkynyt koko viikolla.

Mökissä.

Minä sain nukkua isäntäväen kanssa mökissä. Päivät olin ulkona kettingissä tai irti, kun isäntä tai emäntä olivat myös ulkona.

Pihavahtina.

Niistä mielenkiintoisista tuoksuista... No se tyttökoira oli noin 2 vuotias silkkiterrieri Wilma. Loput tuoksut olivat lintujen ruokintapaikalla talia, rannassa oli hauen pää ja löysinpäs minä muutaman roskapussinkin.

Yhtenä päivänä kävimme Heinolassa. Keskustaan päästyämme aloitin kiljunta ulvonnan, josta isäntäväki aivan oikein päättelivät minulla olevan pakko päästä tarpeilleni. No ajettiin hieman syrjemmälle ja emäntä käytti minua kävelyllä, jolloin tein kaikki tarpeeni. Sen jälkeen he menivät kauppaan ja jättivät minut autoon odottamaan. Sen jälkeen ajeltiin vielä hetki keskustassa ja taas esitin varmuuden vuoksi paniikkikohtaus kiljumista, ettei minun vain tarvinut taas jäädä yksin autoon, mutta jättiväthän ne taas hetkeksi. No sitten me ajoimme erään talon pihaan, jossa oli taas tyttökoirien tuoksuja. Pääsin käymään sisällä ja sain vettä ja isäntä väki joivat teetä talon väen kanssa. Sitten pääsin apukokiksi. Oli herkulliset tuoksut. Sitten sinne taloon tuli nainen, joka tuoksui niille tyttökoirille ja mulle tuli tarve lirauttaa merkki oven pieleen sisällä. Emäntä laittoi minut saman tien pihalle. Hetken kuluttua isäntä ja emäntä tulivat sen naisen kanssa ulos ja se nainen meni sisään samaan taloon toisesta ovesta, jonka takaa kuului haukuntaa. Sitten ilmestyi aidan taakse kaksi tyttökoiraa: 9-vuotias lapinkoira Halla ja 11 kk maremmano-abruzzese Asta. Asta oli heti valmis tutustumaan ja leikkimään, mutta Halla haukkui ja murahteli. Hallan mentyä sisälle pääsin portin toiselle puolelle leikkimään Astan kanssa. Noin tunnin leikittyämme Asta meni Hallan seuraksi sisälle ja minä pääsin sille puolen, jonne tein merkkini. Söimme ja sitten kävimme lenkillä minä, Halla, Asta, heidän emäntä, minun isäntä ja emäntä. Lenkin jälkeen sain vielä leikkiä Astan kanssa. Oli jo aika myöhä, kun lähdimme takaisin Kangasniemeen.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä löysin kaksi mielenkiintoista rasiaa: toisessa oli perunasalaattia ja toisessa silliä. Ihmisten mielestä pilaantuneita ja minusta ne olivat hyviä. Kotimatkalla minulle tuli kakkahätä ja pysähdyimme. Sen jälkeen mulla vielä väänsi mahaa, joka johtui ilmavaivoista. Noin 150 kilometriä meni huutaessa ja välillä ulkona kävellessä. Sitten kun oloni helpotti nukuin loppumatkan kotiin asti.