maanantai 18. lokakuuta 2010

Talvi tekee tuloaan

Täällä oli hetken aikaa pientä pakkasta öisin. Torstaina oli maakin valkoisena, mutta perjantai aamuun mennessä lumi oli jo sulanut pois. Lauantaina 9.10. pääsimme käymään Otson kanssa metsässä juoksemassa. Emäntä otti jopa kuviakin:

Otso varvukossa.

Nalle kalliolla.

Nalle.

Otso.

Kuin metsäkoirat ainakin: huomioliivit ja tutkapannat yllä.

Toissa päivänä, lauantaina Otso pääsi isännän kanssa pyörälenkille. Minä puolestani pääsin sitten eilen, sunnuntaina isännän kanssa metsään. Emäntä oli hieman väsynyt, koska hänellä oli kuulema työviikonloppu.

Viikko sitten loppui se naapurin Nätin juoksu ja pojatkin hiljenivät. Kun vielä saisi Otsonkin syömään... Hirven luut ja lihakimpaleet kyllä kelpaa makupalaherkuista puhumattakaan, mutta kalaliemellä höystetyt kasvissoseet se jättää kuppiin. Nalle puolestaan söisi sitten Otsonkin annokset omiensa lisäksi.

torstai 7. lokakuuta 2010

Sateinen torstai

Hei vaan kaikille!

Aamulla oli ihan kiva pilvipouta. Makoilimme kaikessa rauhassa Nallen kanssa omissa tarhoissamme. Emäntä tuli puolen päivän aikaan putsaamaan tarhamme, jolloin alkoi satamaan. Ensin tuli muutama pisara. Kun tarhamme oli putsattu, emäntä siirsi meidät takapihalle ja jäi putsaamaan pihankin. Silloin sade oli jo yltymässä. Seuraavaksi emäntä työnsä tehtyään yritti innostaa meitä leikkimään. No minä sitten kävin hänen mielikseen vähän keventelemässä. Nallekaan ei kauaa meitä katsellut vaan tuli leikkiin mukaan, mutta ei se ole kiva sateessa olla - siinä kastuu. No emäntä lähti sitten sisälle, muttei päästänyt meitä. No onneksi päästään terassille sateen suojaan.

Meillä Nallen kanssa olisi yksi toive tällä hetkellä, että päästäis naapuriin Nätti-neitiä riiaamaan. Siinä on narttu meidän makuun: sähäkkä, pörröturkkinen suomenlapinkoira. Me ollaan vuoron perään Nallen kanssa lauleltu Nätille oodeja.

Nalleakaan ei voi enää kuljettaa tarhasta sisälle tai pihalle irti, koska sillä on heti suuntana talo tuolla ajotien toisella puolella. Tässä eräänä iltapäivänä se sinne onnistui karkaamaan ja oli lähellä, ettei jäänyt auton alle. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä! Saa nähä kauan nuo pojat huutaa ja ulvoo tuon nartun perään. Ovat välillä aika rasittavia, varsinkin Nalle, joka välillä rääkyy "kurkku suorana" niin lujaa kuin pystyy. Toivottavasti ei naapurit soita poliiseja paikalle tai tee eläinrääkkäys ilmoitusta noiden ääntelyn perusteella!