Tässä on edellisen päivityksen jälkeen sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Sain viettää emännän mainitsemat lepopäivät ja otinkin ne päivät tosi rennosti. Keskiviikkona jatkettiin emännän kanssa lenkkeilyjä. Sunnuntaina 26.8. kävästiin metsässä ja sinne tuli kasvattajanikin muutaman koiransa kanssa. Minä vaan eksyin muista ja palasin autolle. Kauhukseni autolla ei ollut ketään ja yritin huutaa isäntäväelle, että "missä te ootta?!". No onnekseni he jonkin ajan kuluttua saapuivat takaisin autolle.
Maanantaina 27.8. ihmettelin, kun isäntä ei mennytkään töihin. Hän käy tuomassa aamiaisen alkupalat ennen lähtöään normaalisti. Pääsin sisälle siinä yhdeksän aikaan, mutten saanut ruokaa. "Johan on kumma", ajattelin. Emäntä harjasi metsäreissulta jääneitä mutakokkareita turkistani ja parin tunnin päästä kävästiin kävelyllä. Siinä puolen päivän aikaan lähdettiin autolla. "Minneköhän sitä nyt ollaan menossa?", mietiskelin.
Ajoimme Ouluun ja kauhukseni suoraan keskustaan ja varmuuden vuoksi huutelin: "Ette kai aio jättää mua yksin tänne autoon?!". Kävimme jollakin pihalla kääntymässä ja jatkoimme matkaa. Kävimme Kempeleessä. Isäntäväki kävi kaupassa ja sitten emäntä käytti taas kävelyllä. Sitten palasimme Ouluun, sille pihalle, jossa kävimme kääntymässä.
Tällä kertaa minua ei jätetty autoon vaan otettiin mukaan. Menimme eräästä ovesta sisälle ja ovella oli yksi terrieri muristen vastassa, mutta minähän en tuollaisista pienistä välitä. Olimme eläinlääkärissä. Odottelin isännän kanssa, kun emäntä kävi tiskillä ilmoittautumassa ja antamassa tietoja. Sillä välin ehdin muristella kahden ison mustan koiran kanssa. Me pääsimme isännän kanssa yhteen huoneeseen odottamaan. Emäntä oli vielä siellä tiskin ääressä. Sitten hänkin tuli huoneeseen ja tiputti jotain nestettä silmiini ja alkoi täyttämään jotain lappua. Kolme kertaa minulle tiputettiin tippa molempiin silmiin pienin väliajoin ja näkö muuttui kummalliseksi. Se odottaminen oli pitkästyttävää ja yritin jutella niille käytävässä odotteleville koirille ja sitten aloin komentamaan isäntäväkeä, että lähdetään jo pois, täällä on tylsää.
Hetken kuluttua lääkäri saapui. Hän kuunteli jotain rinnastani ja sitten antoi makupalan ja näytti mitä aikoo tehdä ja sammutti sitten valot. Hän tuijasi minua silmiin linssin läpi lampulla. Sitten hän kävi emännän kanssa läpi jotain lappua ja sen jälkeen kokeili kivekseni ja tunsin piston takareidessä. Siirryimme toiseen huoneeseen, jossa minua alkoi väsyttämään ja nukahdin. Seuraava muistikuvani on kun emäntä ja isäntä puhelivat minulle lähtemisestä. Heräilin eri huoneessa kuin nukahdin. Viereisestä huoneesta kuului vastasyntyneiden koiranpentujen itkua ja yritin vastata niille. Oloni oli edelleen sekava ja meni hetki ennen kuin sain jalkani toimimaan. Ennen ulos menoakin istahdin hetkeksi käytävälle, kun olisi vielä väsyttänyt ja oli niin hutera olo. No loppu päivä meni torkkuessa, joten emäntä saa kertoa hiukan lisää siitä päivästä tässä välissä. Ruoan sain vasta illalla ja sain nukkua yön sisällä.
Nalle kävi silmäpeilauksessa sekä kyynär- ja lonkkakuvauksessa 27.8. Punnitsimme Nallen ja vaaka näytti n. 40 kg. Tosin Nalle oli tyhjällä mahalla. Silmät ovat terveet ja kuvauksen jälkeen lääkäri sanoi: "Voitte mennä rauhallisin mielin kotiin", ennen kuin olimme kuvia nähneet. Kuvista hän sanoi, että kyynärpäät on OK. Lonkkakuvista hän selitti ja näytti meille lonkkamaljan ja reisinivelen pään ja totesi niiden olevan priimat. Tässä odottelemme kennelliitosta virallisia lausuntoja, joiden saavuttua laitan etusivulle (ei aloitussivulle, jolta kieli valitaan) tietotaulukkoon tiedot.
Seuraava päivä otettiin vielä rauhallisesti, mutta keskiviikkona juoksin taas pyörän edessä. Perjantaina 31.8. minulla oli yövieras. Tarhani viereen tuli nukkumaan jämtlanninpystykorva rouva. Hän oli meillä iltapäivään, jolloin hänen omistajansa kävi hakemassa hänet pois. Asuu kuulema tuossa muutaman kilometrin päässä. Viime tiistaina lenkillä pyörä alkoi pitämään kummaa kolinaa ja emäntä talutti sitä. Oli kuulema rengas puhjennut. Rengastakin olen vetänyt silloin tällöin niillä uusilla valjailla. Ei ne niin kammottavat olekaan. Toisin kuin ne aisoilla vedettävät kapistukset. Ostivat sieltä Kempeleestä kärryt, joihin ne aisat on nyt kiinnitetty, mutta huomasin, että ne kolisee vähemmän, kun niitä vetää tienvierustaa heinikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti