lauantai 14. heinäkuuta 2007

3.-14.7.2007

Terveisiä jälleen Ruotsista ja Norjasta! Matkamme kesti noin puolitoista viikkoa. Sää oli ensin helteinen kolme päivää ja sitten enimmäkseen sateinen lopun aikaa.

Lunta keskellä kesää.
Matkaan lähdimme tiistaina 3.7. yöllä. Aamuyöstä leiriydyimme ja nukahdettiin muutama tunti ja sitten ajoimme ensimmäiselle etapille Pite-joen Trollforsarna-koskien rantaan. Siellä oli paljon autoja ja ihmisiä sekä sellaisia muovisia kapistuksia, joilla isäntäkin käy koskissa melomassa eli kajakkeja. Isäntä ei vienyt minua heti pissalle, joten nostin jalkaani lähimpään korkeampaan kohtaan, joka sattui olemaan erään kajakin keula. Siellä pidettiin koskimelonnan EM-kisat ja ihmiset olivat tulleet eripuolilta Eurooppaa ja olipa eräs jopa Etelä-Afrikasta. Ensimmäinen kisapäivä oli torstai ja viimeinen oli lauantai. Isäntä pystytti ja lämmitti telttasaunan useana iltana. Eräänä iltana pari miestä yrittivät alkaa köyden vetoon kanssani, mutten viitsinyt alkaa heidän kanssaan näyttämään voimiani. Emännän kanssa vedin samaista köyttä sitten oikein kunnolla.

Hellepäivät nukuin auton ja teltan varjossa ja sain käydä joessa välillä vilvoittelemassa. Lauantaina olin rannalla kannustamassa freestyle-kisojen karsintoja. Silloin oli viileämpää ja sateista. Finaaleihin me ei emännän kanssa enää jaksettu lähtä kannustamaan.

Olihan siellä muutama ruotsalainen malamuuttikin - yhteensä kahdeksan. Viereisessä leirissä yksi Nuki-niminen (Nooki?), joka murisi mulle joka kerta, kun ohi mentiin, ja kauempana seitsemän, joista yksi vaikutti aika nuorelta ja sillä tuntuikin olevan asiaa, kun ne ohitettiin pissalenkeillä. Oli siellä toki muutama muunkin rotuinen koira... Sunnuntaiaamuna pääsin leikkimään nuoren husky-samojedi-mix nartun kanssa. Se näytti enemmän huskylta kuin "sammarilta".

Sunnuntaina tavarat pakattiin autoon ja siirryimme sauraavaan paikkaan. Ihmisiä oli yhteensä kymmenen ja autoja viisi. Tämä päivä meni autossa istuessa enimmäkseen. Yöllä leiriydyimme jonnekin Ruotsin ja Norjan rajamaille Gausta-joen rantaan yli 800 metrin korkeuteen meren pinnasta. Siellä oli kiva leikkiä pallolla, kun sen laski maahan se lähti pyörimään itsestään. Seuraavana päivänä osa porukasta laskivat joen ja me kävimme muutamassa kohdassa katsomassa rannassa. Illalla siirryimme Norjaan Majavatnetiin ja yövyimme mökeissä.

Tiistaina kaikki muut meloivat paitsi minä ja emäntäni. Me kuljimme autolla ja kävimme muutaman kerran rannalla katsomassa muiden menoa. Välillä yritin sanoa emännälle, että lähdetään, kun nuo mäkärät ja paarmat syö. Rantautumispaikalla kanssani leikittiin pallolla. Tämän jälkeen osa porukasta erosi joukostamme.
Me jatkoimme matkaa Hattfjelldaletin (Hattuvuorenlaakso) Unkervatnet-järven rantaan, jonne leiriydyimme. Se oli pelottava paikka. Siellä oli jokin outo haju erään koivun juurella sekä ulkohuusin lähistöllä. Seuraavana päivänä jälleen kaikki muut meloivat paitsi me emännän kanssa ja jälleen ajoimme ja kävimme rannalla muutaman kerran. No ensin me kävimme tunturin kupeessa lumikentällä hetken ihmettelemässä. Illalla siirryimme jälleen sille rannalle, jossa oli se pelottava haju.

Me emme nähneet paikassa muuta kuin koiran kakan näköiset jätökset sekä kellertäviä pohjavilla tuppoja maassa. Liekkö ollut susi...

Torstaina emme emännän kanssa käyneet välillä rannassa vaan ajoimme suoraan rantautumispaikalle ja odottelimme autolla. Sitten jatkoimme matkaa kohti Må i Ranaa. Matkalla käytiin Fefsna-joen Laksforsen-koskella. Siellä oli paljon muitakin turisteja ja näyttävän näköinen koski. En tiedä kumpi oli turisteille kiinnostavampi nähtävyys: minä vai se koski. Yöpymispaikkamme oli tunturissa. Se oli aika huono leiripaikka, kun ei siellä pahemmin merkkauspuita ollut. Yön aikana satoi vettä todella kovasti ja joessa nousi vesi liian korkeaksi, joten kukaan ei melonut. Toisten lähtiessä Ruotsia ja kotejaan kohti me jatkoimme matkaa Narvikin suuntaan. Se oli kummallista seutua, kun siellä yö ja päivä, pimeys ja valo vaihtelivat aivan yhtäkkiä. (Tunneleita oli tällä tieosuudella todella paljon.) Aikamme ajeltuamme pysähdyimme jonnekin satamaan ja odottelimme jotain. Hetken päästä ajoimme jonnekin, jossa kuului kolahteluja ja joka keinahteli. (Matkamme jatkui lautalla.) Jonkin ajan kuluttua jatkoimme ajamista. Myöhään illalla pysähdyimme jossain todella korkealla ja pääsin käymään tunturijoessa. Vesi oli todella kylmää. Ajelimme vielä hetken alemmaksi tunturilta ja sitten leiriydyimme mäntykankaalle. Ruokana meillä oli paistettua valaan lihaa. Voih, että se oli hyvää! Harmi vain, kun sain sitä niin pieniä palasia.

Valaan lihan haistelua.
Lauantai aamuna leirin purun ja auton pakkaamisen jälkeen jatkoimme matkaa. Jälleen ajoimme todella korkealle. Hetken päästä pysähdyimme ja pääsin juoksemaan lumikentälle. Se oli kivaa varsinkin, kun sää oli lämmin ja aurinkoinen. Aikani siinä juostuani menin autoon ja sillä välin paikalle ilmestyi kaksi poroa. Olisivat tulleet vähän aiemmin... Itse asiassa toinen poroista ilmestyi paikalle ennen kuin Nalle oli autossa, mutta onneksi Nallen taakse, joten se ei huomannut sitä. Sitten me jatkettiin matkaamme kotia kohti. Kotona olimme noin kello 22:00.

Kuvia Nallesta tai niistä toisista malamuuteista ei tullut otettua reissun alussa. Niitä otettiin vasta viimeisinä päivinä. Niistä muutama Kuviablogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti