Syysterveiset kaikille!

Talvea odotellaan. Lenkkeily on nyt ollut hyvin epäsäännöllistä jo noin kahden kuukauden ajan. Syyskuussa se oli säännöllistä säiden viilennettyä, mutta sitten lokakuussa alkoi nämä "välikelit": osa teistä on olleet jäisiä, joten emäntä ei ole uskaltanut enää pyöräillä, mutta osa teistä on ollut aivan sulia, joten ei potkurilla saatikka reellä ole voinut mennä.

Kaksi kertaa emäntä pakkasi meidät sekä pyörän autoon, ajoi lapsuuden kaverini Elmon kotiin ja käytti meitä siellä lenkillä. Eikä se ollut yhtään huono juttu, koska saimme kumpikin Otson kanssa nartun lenkkiseuraksi. Tosin parin viime viikon aikana potkurilenkillä on käyty nyt kahdesti. Mutta aina on tullut lumisateen jälkeen lauhaa ja vesisadetta, jolloin ne jäiset tiet on liian liukkaat tassuillemme ja ne osittain sulat tiet on täysin sulat. Muutaman viikon ajan meillä oli renkaan vetotreeniä, mutta emäntä kulkee jalkaisin liian hitaasti meille. >:o)

Otso kävi loppukesästä esiintymässä näyttelykehissä ja minä lomailin niistä hommista. Olihan minulla häntäkin kipeä elokuussa. Emäntä leikkasi siitä tyvestä karvat pois ja laittoi kaiken maailman nesteitä ja suihkeita. Se oli jopa niin kipeä, että varoitin emäntää koskemasta siihen murisemalla ja näyttämällä varmuuden vuoksi myös hampaat. Kävimme me myös eläinlääkärissä sen häntäni vuoksi ja jouduin nielemään tabletin aamuin ja illoin monta päivää. Mutta niin se vain kuitenkin parani ja karvakin on jo kasvanut takaisin. >;o) Emäntä jatkakoot tästä.

Lunta ja pakkasia odotellaan. Ärsyttää jo nämä kelit. Onneksi on voinut pitää koiria myös tuossa aidatulla pihalla, jolloin ne ovat saaneet olla hippasilla ja painia enimpiä energioitansa. Enemmän ne ovat keskittyneet kaluamaan hirven luita. Noilla potkurilenkeillä on pitänyt työntää sitä potkuria mennessä ja tullessa noin puoli kilometriä, mutta kun ollaan päästy tuonne yleiselle metsätielle, niin siellä onkin sitten luistanut suht hyvin. Toki jalaksiin olen vaihtanut vanhemmat ja kuluneemmat hankimuovit.

Ja sitten niistä näyttelyistä... Kemin näyttelystä Otso sai laatupalkinnoksi H:n eli hyvä (sininen nauha). Mittasuhteista sakotettiin jälleen, mutta nehän oli jo tiedossa. Otso esiintyi hyvin levottomasti kehässä: se oli hyvin kiinnostunut tapahtumista ympärillä ja toisista koirista. Silti arvostelussa lukee "hyvä käytös". :-D

Kuukauden päästä Kemin näyttelystä oli Rovaniemellä ryhmänäyttely, jonne olin molemmat koirat ilmoittanut, mutta Otso vain lopulta osallistui. Nallelle tuli märkivä ihotulehdus eli ns. hot spot hännän tyveen ja sille jouduttiin syöttämään 20:n päivän antibioottikuuri, joka varoaikoineen meni em. näyttelyn päälle. Siihenhän on ensiapuna karvojen leikkuu reilusti tulehtuneen alueen ympäriltäkin, joten sen häntä ei ollut edes edustus kunnossa. Joten Nalle oli sen päivän kotona.

Näyttelyyn mennessä ja ennen kehän alkua arvelin jälleen sen sinisen nauhan tulevan, koska Otsolta oli mahasta villat lähteneet ja se korosti sen korkeita jalkoja. Kun vuoromme tuli, tuomari kysyi iän ja katsoi hampaat, siis koko purukaluston. Purennan ja vasemman puolen katsomisessa ei ollut mitään, mutta oikealta puolelta Otso tapansa mukaan "rutisi". Ehdin ajatella, että "saa nähdä mitä tuomari tuosta sanoo", ja aivan kuin Leni Finne olisi lukenut ajatukseni sanoen, että ei tulkitse sitä agressiivisuudeksi vaan ennenmin niin kuin kiroiluksi, että "eikö se jo riitä". Kehä oli ihan kiitettävän kokoinen, jotta sain Otson liikkeetkin esiin. Kun näin minkä värisen nauhan kehäsihteeri nauhoistaan irroitti, en malttanut olla jo kehumatta koiraa. Otso sai laatupalkinnoksi erimomainen eli sen vaaleanpunaisen nauhan. :-D Ainoana ERI:n saaneena uroksena se samalla oli paras uros ja sai toisen sertinsä.

Narttukehiä en ihan täysillä seurannut, koska yksi huskypennun omistaja tuli leikityttämään koiraansa siihen Otson kanssa. Sen verran kuitenkin sain seurattua, että menin kehään, kun viimeinen narttu poistui ja numeroamme kuulutettiin. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tajusin Otson saaneen ainoana ERI:n ja täten se oli jopa ROP siis rotunsa paras. Eipä siinä sitten muuta kuin odottelemaan loppupäivän ryhmäkehän alkua. Arvostelut kun alkoivat klo. 10 ja muutit olivat siinä kehässä ensimmäisenä. Ryhmäkehässäkin Otso esiintyi yllättävän hyvin, mutta ensimmäisten pois käteltyjen joukossa olimme.

13.9. kävimme Kemissä "mätsärissä". Nalle oli turistina ja Otso kävi kehässä. Parikehästä saatiin sininen nauha ja sinisten ryhmäkehästä tuli voitto. Best in Show kilpailussa Otso oli neljäs kahdeksasta koirasta. :-D Se tuntui hiukan oudoksuvan tanskandoggeja, jotka olivat sekä sinisten ryhmässä, että BIS-kehässä meidän perässä. Hyvin kumpikin koira edusti itseään, Otso kehässä ja Nalle kehän laidalla. Seuraava näyttely näillä näkymin onkin vasta tammikuussa, joten näyttelykäynteihin tulee tauko.

Tervehdys pitkästä aikaa!

Hiukan on vierähtänyt aikaa edellisestä tarinasta. Pyöräilykausi aloitettiin lähes heti edellisen tarinan jälkeen. Paikoitellen tie oli vielä joko sohjoinen tai jäinen, mutta niin se emäntä perässä pysyi pystyssä. Minä toki hiukan hiljensin vauhtiani, kun kuulin pyörän renkaiden osuvan muuhun kuin soraan. Otso ei kuulema ollut pahemmin hiljentänyt. Tosin äkkiä se tie suli ja parin viikon päästä oli jo sivutietkin ajokunnossa.

Vappuviikolla kävimme jälleen Pohjois-Ruotsissa. Siellä oli vielä lunta ja jäätä. Sääkin oli aurinkoinen. Vain kahtena yönä satoi, jolloin nukuimme autossa. Muuten nukuimme ulkona. Isäntäväki yöpyi teltassa. Saimme Otson kanssa vetää pilkkivarusteet ahkiolla Torniojärven jäälle ja pois. Isäntäväki hiihti ja pilkkivät. Yhtenä päivänä tehtiin vetohiihtolenkki tunturiin. Se oli mukavaa! Sieltä lumen seasta löytyi jopa sulia lammikoita, joista sai välillä vettä juodakseen. Paluu matkalla alamäkeen innostuin menemään täyttä laukkaa, koska pääsin menemään Otson edellä ja tietysti emäntä kaatui ja tuli jonkin matkaa mahalaskua perässäni. Loppumatkan hän sai pidettyä paremmin tasapainonsa vaikka edelleen pidin vauhdin nopeana.

Minä en ennen juhannusta ole päässyt näyttelyyn taikka "mätsäriin". Otso sen sijaan on niissä käynyt kuulema vaihtelevalla menestyksellä. Kertokoot emäntä niistä enemmän, jos tahtoo. >;o) Juhannksena Rovaniemellä kuulema pärjäsin taas tosi hyvin. Juhannuksen jälkeen ei ole ollut muuta kuin viime keskiviikkona "mätsäri" Keminmaassa. Otso osallistui ja minäkin pääsin mukaan turistiksi.

Viime viikonloppuna kävimme reissun Ruotsissa Sorselen kunnassa, joka sijaitsee Arvidsjaurista jokunen kilometri länteen. Huh, että siellä oli paljon mäkäräisiä, paarmoja ja niitä pieniä ns. "polttiaisia". Lauantaina mäkäräiset söi Otson silmän ympärystät niin, että ne lähes turposivat umpeen. Lisäksi sitä kävi paarmatkin puremassa kuonoon ja niihin kohtiin nousi isot patit. Emäntä jo säikähti, että siitä ei ole ensi sunnuntaina näyttelyyn lähtijäksi, mutta onneksi turvotus laski illalla. Kyllähän ne minuakin kävivän puremassa, mutta minulla on parempi vastustuskyky niille, enkä reagoinut niin voimakkaasti kuin Otso.

Kesäterveiset minultakin!

Kuten Nalle jo edellä kertoi, pyöräilykausi aloitettiin lähes heti edellisen tarinan kirjoittamisen jälkeen. Lisäksi Otsokin on kulkenut paremmin valjaissa siinä pyörän edessä. Onnistuin sitä kehumaan oikealla hetkellä. :-) Ainoa mikä sen kanssa on, on se että se on niin utelias ja varsinkin, kun auto tulee takaa, se kääntyy sitä katsomaan ja samalla menee keskelle tietä. Onneksi paikalliset osaavat jo hiljentää tuolla metsätiellä, kun meidät näkee, mutta esim. viime sunnuntaina siellä Ruotsissa, kun käytin koiria lenkillä, oli Otson kanssa todella "läheltä piti"-tilanne. Onneksi auto onnistui ohittamaan meidät pysyen tiellä ja minä sain Otson nykästyä sivummalle, ettei osunut autoon. Se autoilija ei kyllä hidastanut yhtään.

Lisäksi alkukesästä oltiin yhtä aikaa liikkeellä kuin nuo muutama hevos- ja ponikuskit ja niiden kohtaamiset olivat kanssa mielenkiintoisia. Koska olin töissä, en viitsinyt käyttää koiria kovin myöhään saati tosi varhain lenkillä, niin nuo lenkkiajat sattuivat sitten yhtä aikaa noiden hevosten lenkkeilyaikaan. Onneksi nuo kaikki oli vastaantulo eikä ohitus tilanteita. Viikonloppuisin toki käytin ne tosi varhain, ennen kuin kukaan muu edes oli herännyt. Juhannuksen jälkeen ei niinä kuumina päivinä lenkillä käytykään. Ainoastaan joessa uimassa tai paremminkin kahlaamassa.

Kuten Nalle jo myös mainitsi, Otson kanssa on käyty näyttelyissä. Menestystä ei ollut kuin vasta juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä, jossa Otsokin sai toisen erinomaisen ja ensimmäisen sertin. Onneksi sillä turkki ja varsinkin villa säilyi juhannuksen yli. Vasta tällä viikolla karstailin siitä villat pois, kun ne oli "räjähtäneet" pintaan. Nalle puolestaan heitti talvivillansa juuri ennen juhannusta ja sen turkin kanssa tein töitä, jotta se oli näyttelykunnossa. Päälykarvat silläkin vielä oli tuolloin. Nyt se sitten varistaa niitä pois. Nalle esiintyi tosi varmasti ollen jälleen ROP. Ryhmäkehässä oltiin ensimmäisten pois käteltyjen joukossa. Saa nähdä kuinka sitten meidän Otson kanssa ensi sunnuntaina Kemin näyttelyssä käy.

Hei taas!

Kevät alkaa olla jo pitkällä ja pyöräilykautta odotetaan. Potkuria ollaan vedetty viimeksi pari viikkoa takaperin. Nyt on päästy käymään jälleen metsässä kirmailemassa. On ollut tosi kivaa, kun hankikaan ei ole upottanut.

Maaliskuun puolessa välissä, eräänä lauantaina emäntä laittoi minut autoon ja sen verran tiesin, ettei me näyttelyyn ainakaan oltu menossa. Sen päättelin siitä, ettei minua oltu harjattu edellisenä iltana, emännällä oli ulkoiluvaatteet ja mukaan otettiin minun kuormavaljaat. Otso jäi kotiin luun kimppuun. Koska olin epävarma määränpäästä, ulvoin autossa.

Ajettiin parilla pysähdyksellä Utajärvelle. Paikan päällä oli muitakin malamuutteja. Ensin emäntä kävelytti minua ja kävi näyttämässä papereitani erään auton luona. Hetken päästä minut talutettiin yhden koivun juurelle ja nostettiin ilmaan. Vähän se minua pelotti, mutta rauhoituin, kun sain jalat taas maan kamaralle. Sitten puettiin kuormavaljaat. Hetken päästä emäntä talutti minut kummallisen reen eteen ja kiinnitti sen valjaisiini. Sitten hän antoi vetokäskyn, mutta kävin varmuuden vuoksi haistamassa sitä rekeä ensin. Vetomatka ei ollut pitkä ja taas odoteltiin hetki, ennen kuin jälleen sain sen reen vedettäväksi. Neljännellä kerralla kävin kysymässä emännältä, että onko hän ihan tosissaan, että minun pitää vetää taas se reki sinne vähän matkan päähän, kun se tuntui jo painavammalta. Emäntä oli tosissaan eikä olisi hiljentynyt, ennen kuin yritin. Tämän vedon jälkeen lopetimme ja sain mennä autoon odottamaan.

Kävimme Nallen kanssa 14.3. Utajärvellä kuormanvetokokeessa. Odotukseni eivät olleet suuret, koska käsitykseni oli, ettei monikaan ensikertalainen sitä hyväksytysti suorita. Kotona oltiin harjoiteltu kaksi edellistä viikkoa säännöllisesti pihalla ja pihatiellä lastatulla ahkiolla. Edellisellä viikolla ei muuta tehtykään kuin kuormanvetoa Nallen kanssa. Jännitin, että olisiko Nalle saanut tarpeekseen kuormanvedosta tuossa harjottelussa. Punnitus jännitti myös, ei ainoastaan Nallen paino vaan myös miten se sen ottaa. Painoksi arvioitiin jo kotona noin 50 kg ja ruoka-annosta oli pienennetty. Silti se oli hiukan tuhtissa kunnossa ja vaaka näytti 52,5 kg. Täten sen hyväksyttyyn suoritukseen piti vetää aloituspainon lisäksi 265 kg. Aloituspainoilla Nalle oudoksu rekeä, koska kotona oltiin harjoiteltu ahkiolla, mutta sain sen yllätyksekseni sen vetämään ja sehän liikkui todella kevyesti. Seuraavaksi muistaakseni kokeiltiin hyväksyttyä suoritusta ja vielä se reki vähän oudoksutti, mutta Nalle vetäisi sen jälleen liikkeelle kevyesti. Tämän jälkeen oli sitten aivan sama minkä verran se veti, kunhan suoritukset oli hyväksyttyjä eli ajan sisällä suoritettuja. Seuraava kuorman paino oli 350 kg ja se meni mallikkaasti, eli Nalle jäi reen eteen odottamaan käskyä ja veti sen maaliin asti. 405 kg ei enää liikkunutkaan pelkästään kevyesti valjaisiin nojaamalla, joten siitä "keskusteltiin". Nalle lähti yrittämään vetoa heti käskystä, mutta kun reki ei heti liikahtanut se tuli minun eteen istumaan, kuin kysyen, että "ootko ihan tosissas". Muistan sille sanoneeni, että "kyllä sie jaksat" ja käskin eteen vetämään ja niin se sen veti, tosin pysähtyi maalissa odottamaan, että reki tulee yli maaliviivan. :-D Näin sen kertoimeksi tuli 7,7 ja sijoitus oli 10. Ensi vuonna uudestaan ja Otsokin saa luvan olla yrittämässä. Kiitos Susannalle matkaseurasta ja kuvista!

Kuormanvetokokeen jälkeen emäntä juoksutti minua ensimmäisen viikon joka toinen päivä ja toisen viikon jopa 4 peräkkäistä päivää 12 kilometrin lenkkejä. Ruoan annoskoko säilyi pienenä. Emäntä vaati minua ravaamaan koko matkan. Lisäksi hän kokeili kylkiäni päivittäin. Syykin selvisi, kun perjantaina sekä minut että Otso harjattiin sekä Janica tuli meille. Lauantaina matkattiin sitten Kemijärvelle näyttelyyn. Vissiin meni taas hyvin, kun koko päivä siellä oltiin.

28.3. kävimme vuorostaan näyttelyssä. Kummatkin koirat oli ilmoitettu ja molemmat osallistui. Otso sai kunnian olla ensimmäinen kehässä. Näin tuomarin ilmeestä, että Otso ei ole hänen makuunsa ja minua alkoi huvittaa, kun tuomari mietti miten sanoisi asian nätisti. "Se on korkea ja liian lyhyt selkäinen, jolloin sen mittasuhteet kärsii. Se on liian neliömäinen." Korkeideksi hän sai Otsolle 70 cm. Kehä oli sen kokoinen, että Otsoa olisi voinut juoksuttaa kaksikin kierrosta, että sen liikkeet olisivat tulleet kunnolla esiin. Toisekseen Otsoa kiinnosti enemän toiset koirat kuin minä ja minun makupalat, joten se välillä seisoikin miten sattuu ja minua ei juurikaan huvittanut sen asentoa korjata sen tuomarin alustuksen jälkeen. Laatumaininnaksi se sai kuitenkin hyvä eli sinisen nauhan. Itsekseni mietin, että saapas nähdä mitä tämä tuomari Nallesta sanoo, kun ei se ainakaan pienempi ole.

Ensinnäkin Nalle oli mittauksessa 68 cm eli muka 2 cm matalampi. No tuomari kirjautti Nallen väristä "tumma riistanväri", joka ei tietääkseni ole virallinen malamuuttien väri. Hampaita katsoessaan, hän mainitsi, että "tässä edessä on kaksi paria tasapurennassa", joten ajattelin, että ei varmaan EH:ta parempaa saa. No seuraavaksi tuomari käski lähteä liikkeelle, mutta kun olin lähdössä, hän nostikin Nallea rinnasta. Mitähän lienee kokeillut... sitten vasta päästiin ravaamaan. Nalle yllätti jälleen: se sai laatumaininnan erinomainen, eli vaaleanpunainen nauha. Paras uros kisassa, arvelin, että ei varmaan meidän "läskipossu" pärjää, mutta sepäs olikin tuomarin mielestä komein kolmesta uroksesta. Parhaaksi nartuksi valittiin "poikien" Jade-sisar, jonka kanssa Nalle kilpaili rotunsa paras-kisassa. Nalle tuli yllättäen ROP:ksi ja täten jäimme odottamaan ryhmäkehän alkua. Tuossa vaiheessa tuntui aika hyvältä eikä lainkaan turhalta se Nallen juoksuttaminen ennen näyttelyä kuormanvetokokeen jälkeen. Aikaa oli reilusti, joten vietimme aikaa kylillä ja kyläillessä. Ryhmäkehässä ei sitten sijoitusta tullut.

Sunnuntaina kävimme vetämässä emäntää ja Janicaa reellä isännän hiihtäessä. Menimme moottorikelkka uraa. Minä sain olla johtajana ja Otso pyöräkoirana. Saavuimme eräälle tuvalle, jonka pihassa olimme nuotiolla hetken ja makkarat paistettiin. Paluu matkaksi emäntä laittoi Otson johtajaksi ja minut pyöräkoiraksi. Niin kauan meni hyvin, kunnes isäntä hiihti uralta syrjään kuvatakseen meitä - Otso veti minut mukanaan sivuun uralta ja liinatkin meni sekaisin. Emäntä vaihtoi meidän paikkaa ja menimme jälleen minun johtamana jonkin matkaa. Emäntä ei antanut periksi vaan vaihtoi meidät vielä kerran ja nyt saavuimme loppumatkan aina autolle asti Otson johtamana jopa pysyen uralla.

Tuo kumman laittaa johtajaksi ja kumman pyöräkoiraksi onkin mielenkiintoista. Otso olisi nopeutensa puolesta parempi johtaja, mutta kun se välillä vetää kaiken Nallea myöden sivu-uralle niin halutessaan. Nalle puolestaan tietää mitä siellä reen edessä tehdään ja sille tuo kuormanvetokoe oli tässä asiassa jopa hyödyksi, mutta Otso välillä nopeampana vetää yksinään rekeä ja Nallen liina löystyy. Rinnakkain en ole niillä nyt vedättänytkään, koska se menee ainakin Otsolla hölmöilyksi ja se näykkii Nallen etujalkoja kielloista huolimatta. Lisäksi Otso vetää koko ajan uran reunalla ja samalla pyöräkoirana rekeäkin sivuun, kun taas Nalle vetää uran keskellä, jolloin rekeä tarvii ohjata vähemmän. Yksinään vetäessäänkin Nalle kulkee enimmäkseen vedettävän edessä, kun puolestaan Otso sinkoilee puolelta toiselle tai tekee äkkipysähdyksiä. Otsolle olen antanut vielä mennä nuoruuden piikkiin ja kehunut hyvistä suorituksista. Sen vetotekniikkaa olen ihaillut, koska siltä löytyy voimaa niin halutessaan, mutta itsevarmuutta se kaipaa vielä, koska liikkeelle lähdössä se jää odottamaan apua. :-)

Hei taas kaikille! Talvikelit ja vetoharjoitukset on jatkuneet. Rekeä ollaan käyty vetämässä Otson kanssa pari kertaa vaihtelevalla menestyksellä. Erikseen ollaan vedetty enemmänkin: potkuria tai hiihtäjää. Onpa emäntä käynyt muutaman kerran mulla vedättämässä yksinkin rekeä. On kuulunut perustelevan isännälle, että voimaharjoitteluna. Lisäksi mulla on alettu vedättämään painavaksi lastattua ahkiota kuormavaljailla pihalla ja pihatiellä. Pari kertaa ollaan käyty myös vapaana kirmailemassa metsässä. Pihalla ollaan myös painittu. Eräänä iltana hermostuin Otsolle leikin muututtua liian rajuksi ja meille tuli rähäkkä, josta mulle tuli kulmahampaan reikiä, mutta Otso oli säilynyt ehjin nahoin. Seuraavalla reen vetokerralla "maksoin takaisin".

Juu, ollaan keskitytty lähinnä vetoharjoitteluun. Yhdellä reki ajelulla koirat ottivat yhteen eli siis tappelivat – vajaa viikko pihalla tapahtuneen kohtauksen jälkeen. Tilanne oli sellainen, että mentiin ensin lingottua tietä ja lingottu osuus jatkui vasemmalle haarautuvalla tiellä, mutta koirat halusivat mennä suoraan jonkun kävelemää polkua. Ilmeisesti sillä polulla oli jokin kiinnostava haju, kun Otson aloitteesta lähtivät laukalle. Ne olivat lisäksi ensimmäistä kertaa seisingillä pannoista toisissaan. Nalle varmaan hermostui, kun sen näkökulmasta Otso nyki sitä sivulle ja se sen aloitti. Onneksi oltiin kumpikin kyydissä, että saatiin ne erotettua. Sain seisingin irrotettua Nallen pannasta ja Sami sai Otson irti liinasta. Rauhoitimme tilanteen ja käänsin Nallen kanssa reen takaisin lingotulle tielle, jonne Sami oli Otsonkin jo taluttanut. Teimme vahinkotutkimukset, mutta kummastakaan ei löytynyt suurempia vuotoja.

Koska koirat eivät enää tuntuneet olevan kiihkoisia, laitoimme Otson takaisin liinaan ja seisingin kiinni. Menimme sitä lingottua vasemmalle kääntyvää tietä niin pitkälle kuin pääsi. Siellä näin Nallen etujalassa verta, mutta tarkempi tutkimus osoitti sen tulleen muualta vain karvoihin. Tein sitten Otsolle tarkemman syynin ja sillä oli kulmahampaan reikä poskessa. Loppu sujui hyvin, vaikka jouduttiinkin kohtaamaan hevonen, mutta ehdittiin irrottaa koirat seisingistä ja pideltyä ne paikallaan, jotta hevonen kuskeineen pääsi ohi.

Aiemmasta yhteenotosta Nallelle tuli reikä silmän yläpuolelle, silmien väliin sekä pari kummallekin puolelle huuliin, mutta Otsossa ei ollut yhtään reiän reikää. Tuolloin ne lopettivat heti käskystä. Tuon rekiajelulla tapahtuneen kohtauksen jälkeen Otso on ollut kunnioittavampi Nallea kohtaan. Parin päivän päästä käytiin uudelleen pikku lenkki ilman seisinkiä ja kaikille jäi positiivinen mieli.

Nallelle on nyt myös harjoiteltu kuormanvetoa. On sille takakäskyä ja paikalla oloa sekä pysäytystä harjoiteltu normilenkkien yhteydessä, mutta nyt vasta taakan kanssa. Tulipa tuo ilmoitettua yhteen kokeeseenkin... saa nähdä miten käy.

Otso kävi viime kuun 11. päivä Oulussa. Kertokoot emäntä siitä sitten tarkemmin. Minä vietin sen päivän kotona luun kanssa. >:o) Näyttelyrintamalla on ollut hiljaista; ei edes mätsäreissä ole käyty.

Otso tosiaan kävi 11.2. Oulussa silmäpeilauksessa sekä lonkka- että kyynärkuvauksissa. Silmät oli terveet ja tänään tuli kuvien lausunnot ja TERVE POIKA!!! :-D Niin vähän arvelinkin jo ennen kuin näin kuvat, kun sellainen energinen liikkuja Otso on ollut koko ajan ja se ei ole yhtään epäröinyt käyttää voimaa valjaissakaan halutessaan jotain hajua tutkimaan. Nyt kuvauksen jälkeen olen siltäkin uskaltanut vaatia enemmän vetolenkillä. :-) Seuraava huolen aihe onkin saada se pysymään takapihan aidan takana: se huomasi tässä yhtenä iltana, että verkko antaa periksi, kun sitä painaa tassulla. Kun lumet sulaa, vaihtuu tuo metrin korkea verkko korkeampaan.

Tehdäänpäs poikkeus heti tähän päivityssääntöön. >;o) Kerran olemme vetäneet potkuria jo rinnakkain. Emäntä kertokoot miten se meni. Reessä kuulema jarru kaipaa vielä huoltamista. Koirahiihtoa ovat isäntäväki harrastaneet omaksi huvikseen myös. Yleensä minä Otso vedän isäntää ja Nalle puolestaan vetää emäntää. Minä olen kuulema liian vauhdikas emännän makuun. Tässä eräänä päivänä emäntä halusi mennä suksilla mun kanssa, mutta vaihtoi sitten tilaisuuden tullen lönkyttelevään Nalleen.

Koirien yhteistyö vierekkäin meni yllättävän hyvin. Otsokaan ei pahemmin näykkinyt Nallea. Tiellä menivät ok, mutta kun käännyttiin moottorikelkan uralle, ei oikein meinannut suunnasta tulla selvyyttä ja Nalle alkoi jättäytymään Otson taakse, joten vaihdoin jälleen eripituiset liinat ja taas mentiin samaan suuntaan.

Perjantaina 9.1. kävimme päivällä vetolenkillä. Emäntä Nallen kanssa potkurilla ja isäntä mun kanssa suksilla. Me isännän kanssa menimme menojamme ja oli kuulema Nallestakin löytynyt jarruton ja ohjautumaton vaihde. Emäntä oli jopa pudonnut kyydistä. Jonkin ajan kuluttua minä pääsin potkurin eteen ja Nalle vetämään isäntää. Mutta kun emännän mielestä meno alkoi mulle olla liian raskasta hän otti Nallen ja minä pääsin vetämään isäntää. Lenkin jälkeen emäntä harjasi meidät.

Menimme eräille niityille moottorikelkkauraa, joka kulkee hieman alamäkeen ennen niittyjä. Niityillä Otso ja isäntänsä seurasivat uraa, joka kääntyy heti niityillä 90 astetta oikealle. Nalle lähti täyttä laukkaa heidän peräänsä ja potkuri oli valmiiksi huonolla kaltevalla uralla, joten en saanut jalkaa siirrettyä jarrulle. Näin, että yksi urista meni suoraan ja yritin saada Nallea menemään sille, mutta sepä päätti myös kääntyä sen 90 astetta oikealle. Siinä vaiheessa mulla petti tasapaino ja potkuri kaatui. Ei siinä auttanut muu kuin irrottaa otteensa ja toivoa, ettei jalakset osu. Hetken aikaa näin niin sanotusti tähtiä. Nalle ei onneksi pitkälle yksinään mennyt vaan jäi odottamaan, mutta se veijari käveli vähän matkaa eteen päin, kun olin saamaisillani potkurista jälleen kiinni. Onneksi en kuitenkaan omia tai Nallen raajoja katkonut.

Illalla isännän veljen tyttö tuli meille. Isäntäväki lähti jonnekin vieraansa kanssa ja tulivat toisenkin vieraan kanssa noin parin tunnin päästä. "Luna" neiti tuli meille kylään. Ensin se kävi meitä varovasti meidän emännän kanssa haistamassa tarhojen ulkopuolelta ja sen jälkeen emäntä vei sen takapihalle. Seuraavaksi minä Otso pääsin leikkimään ja kiusaamaan Lunaa. Sillä aikaa Nalle huuteli omassa tarhassaan. Puolen tunnin kuluttua emäntä vei minut tarhaani ja päästi Nallen leikkimään Lunan kanssa. Minä yritin pitää ääntä itsestäni, koska olisin halunnut nähdä mitä Nalle ja Luna pihalla puuhaavat. Jonkin ajan päästä Luna tuli Nallen tarhaan. Neidille ei ilmeisesti tarha kelvannut, koska huuteli ja minähän yritin vastailla. Puolen yön aikaan sitten emäntä haki Lunan sisälle ja toi Nallen naapuriini. Mitäs me pojat, laitoimme nukkumaan.

Ei me kauaa ehditty nukkumaan. Emäntä herätti meidät kahdelta aamuyöstä hakemaan jauheliha-annokset. Parin tunnin kuluttua isäntäväki tulivat ulos kummankin vieraansa kanssa. Silloin mekin Nallen kanssa muistettiin, että Lunakin on meillä. Isäntä antoi Nallelle hirven kinnerluun ja otti minut tarhasta. Mulla oli kiire Lunan luo, mutta en kauaa saanut Lunaa härnätä, kun piti autoon nousta. Luna tuli viereiseen Nallen kuljetushäkkiin. Parin pysähdyksen jälkeen saavuimme ensin Ouluun. Oulusta otimme kyytiin emännän siskon ja matkamme jatkui. Jonkin ajan päästä pääsimme Lunan kanssa käymään jaloittelemassa. Vielä hetki autossa ja olimme laajalla parkkialueella, jossa oli muitakin koiria. Olimme kuulema Kajaanissa. Menimme sisälle suureen halliin. Siellä oli paljon eri rotuisia koiria. Kävimme vielä kerran ulkona ja sen jälkeen emäntä harjasi minut ja Lunan ja laittoi näyttelypannat ja -hihnat sekä kävi vähän juoksuttamassa kumpaakin. Ensin kehään menin minä parin muun nuoren uroksen kanssa. Hiukan minun piti muita varoitella pysymään erossa omasta nartustani. Kolmen kehässä käynnin jälkeen emäntä keskittyi Lunaan ja minä protestoin tylsyyttäni isännälle. Malamuuttikehän päätyttyä poistuimme autolle ja isäntäväki ja ihmisvieraat menivät syömään. Me Lunan kanssa nukuttiin sillä välin. Oulussa ihmiset kävivät parissa kaupassa ja veivät emännän siskon kotiinsa ja lähdimme kotimatkalle. Oulun pohjois-puolella pääsimme vielä käymään Lunan kanssa jaloittelemassa. Seuraava pysähdys olikin Lunan kotona. Nyt minä sain jälleen kiusata vähän Lunaa. Kotiin oli tylsempää tulla, kun täällä ei odottanut meitä muu kuin Nalle.

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Tästä näyttää tulevan tapa päivittää uutta tarinaa joka toinen kuukausi. Edellisen tarinan jälkeen päästiinkin lähes heti potkuria vetämään, kun satoi lunta sen verran. Eihän se vielä silloin torstaina uudella lumella juurikaan luistanut, mutta lauantaina oli jo parempi luisto. Sen jälkeen ollaankin saatu tehdä vetolenkkejä noin joka toinen päivä yhdessä ja erikseen. >:oD Joulukuun lopussa ollaan vedetty hiihtävääkin emäntää ja isäntää. Viime vuoden viimeinen päivä ja tänään 4. päivä ollaan totuteltu reen edessä työskentelyyn. Ensimmäisellä kerralla oli emäntä ohjaamassa ja tänään oli isäntä. Toinen heistä oli kummallakin kerralla hiihtäen kaverina ja neuvojana. No ei tämä meidän liikunta ole ainoastaan vetolenkkejä olleet. Ollaan me painittu pihalla ja käyty metsässä ja jäisillä soilla kirmailemassa.

Menestyksekästä vuotta 2009 minunkin puolestani! :-) Muistaakseni yksi tai kaksi päivää olivat sellaisia, ettei oikein uskaltanut vedättää liukkauden vuoksi, mutta muuten on olleet hyvät vetokelit. Nyt heti tammikuussa tuli nuo kunnon pakkasetkin: -20°C. Ostimme käytetyn reen ennen lumia ja sitä on kunnostettu jouluun saakka, mutta koska emme olleet kotona jouluna, pääsimme testaamaan sitä vasta nyt vuoden vaihteessa. On se ihan erilainen ohjattava kuin potkuri, mutta eiköhän se harjoitus tee reenkin kanssa mestarin. :-D Koirat tekee kyllä kiitettävästi yhteistyötä. Emme vielä ole yhtä pitkillä liinoilla vedättäneet vaan toinen on ollut pidemmässä, koska Otso meinasi vain kielloista huolimatta näykkiä Nallea. Nyt näyttää siltä, että sitä rinnakkain vetoakin voisi kokeilla.

Joulun vietimme Kangasniemellä. Ennen lähtöä saimme kumpikin Otson kanssa avata yhdet paketit. Kumpikin meistä sai oman röhkivän possulelun. Siinä se ilta menikin "röhköttäessä". Kangasniemellä saimme puruluun. Jouluaattona ja 1. joulupäivänä kävimme kävelylenkillä. Tapaninpäinä kävimme sitten Heinolassa. Siellä pääsimme päästämään ylimääräisiä höyryjä Otson kanssa Asta neidin seurassa metsään.

Oletimme, että kyläpaikastamme löytyy potkuri, joten ei omaa otettu mukaan. Olisihan tuon tietysti voinut varmistaa ennen lähtöä... Tapaninpäivänä "pojat" aloittivat kuoroulvonnan juoksuisen nartun vuoksi. Onneksi kuitenkin olivat yöllä hiljaa. Siksi kävimme tapanin ajelulla ja vähän juoksuttamassa koiria. Lauantaina konsertti jatkui ja tuolloin lähdimmekin jo kotimatkalle. Tällä kertaa Otsokin söi suht' hyvin joulun ajan juoksutuoksuista huolimatta. Nalle sen ulvomisen aloitti ja Otso yhtyi siihen - se oli mukavaa kuunneltavaa. :-)