keskiviikko 27. elokuuta 2008

27.8.2008

Hei taas kaikille! Osa teistä onkin odotellut uutta tarinaa jo tovin. Tässä on ollut kaiken laisia kiireitä ja reissaamista, joten nyt vasta emäntä malttoi istahtaa kirjaamaan mun saneluja. >:o)

Kesäkuun lopussa ei tainnut muuta ollakaan kuin Juhannusnäyttely Rovaniemellä. Meidät molemmat oli ilmoitettu ja molemmat osallistui. Ainoastaan meidän kehään menot oli peräkkäin vaikka Otso oli junioreissa ja minä avoimessa luokassa. Emäntä halusi panostaa mun esittämiseen ja niin hän käytti vastapalvelun heti pois Kitin esittämisestä Otson esittämiseen. Otso kesken kasvuisena sai EH:n eli laatumaininnan "erittäin hyvä" ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Minä sain laatumaininnaksi erinomainen ja olin paras uros ja vastakkaisen sukupuolen paras. Lisäksi sain kolmannen sertifikaatin ja koska olin yli kaksi vuotias sain suomen muotovalio-tittelin, FIN MVA. Emäntä oli todella onnellinen ja tyytyväinen esiintymiseeni.

Ensinnäkin vielä kerran kiitos Susannalle Otson esittämisestä Juhannuksena Roissa! Olisi mulla pitänyt kiirettä vaihtaa koirat "lennosta" kehään. Juhannusnäyttelyssä oli paikalla viisi urosta, joista kolme oli junnuja, yksi avoimessa ja yksi valioluokassa. Kaikki juniorit saivat EH:n ja koska ne kaksi muuta olivat vanhempia ja kehittyneempiä jäi Otso kolmanneksi. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Otson saamaan arvosteluun ja sijoitukseenkin. Olihan tämä Otson ensimmäinen virallinen näyttelyarvostelu. Nalle esiintyi jälleen mallikkaasti ja se oli yhtä hyvällä tuulella kuin Kajaanissa tamminäyttelyssä, vaikka sille ennen kehään menoa meinasi muutama koira käydä "iholle". Myös valioluokan uros sai erinomaisen ja olin lähes varma, että taas viedään se viimeinen serti kuonon edestä, mutta toisin sitten kävi. :-) Onnittelut vielä kaikille muillekin menestyneille!




Niin käytiinhän me kesäkuun viimeisenä viikonloppuna reissu Pohjois-Ruotsissa. Isäntä meloi koskessa sekä perjantai iltana että lauantai aamuna. Lauantaina emäntä käytti meidät pienellä pyörälenkillä. Minun vuorolla tielle eksyi poroja, mutta emäntä tapansa mukaan pysäytti minut ja odotti, että ne porot pääsee karkuun ennen kuin jatkoimme matkaa. Otso oli omalla vuorollaan juossut ojan pohjia vedessä. Olipa se vetänyt paluu matkalla emännän pyörineen yhteen puroonkin. Oli kuulema emäntä suuttunut. Yöt me nukuttiin autossa, koska ulkona oli niin paljon hyttysiä ja mäkäräisiä, että me Otson kanssa vaadimme päästä autoon omiin kuljetushäkkeihimme.


Juu-u, siis ehdin pyörän päältä pois siinä vaiheessa kun Otso sinne puroon päin menoa suunnitteli, mutten ehtinyt saamaan pyörää pysymään pystyssä. Ja Otso huomasi, että valjaissa voi vetää ja kohta huomasin hyppääväni lenkkareissa nilkkoja myöten veteen ja pyörä kaatui perässä. Onneksi siinä puron varrella tien vieressä oli pieni männyn alku, joka esti pyörää menemästä puroon ja sitten olis ollut satulakin märkä. Tämä puro kulki tien ali siis ristiin tien kanssa. On nämä malamuutit silti aivan ihania ja omat erityiseti. ;-)

Heinäkuu menikin sitten lomaillessa. Lyhyillä pyörälenkeillä käytiin ilmojen niin salliessa. Muutamana iltana painimme Otson kanssa pihalla ja muutaman kerran emäntä käytti hihnalenkillä sekä uimassa. Myös eräällä niityllä kävimme erikseen parin nartun kanssa kirmailemassa. Olihan minulla toisessa takajalassa, polkuanturan takana punainen märkivä kohta, jota emäntä hoiti kaksi viikkoa. Ensin hän leikkasi karvat siitä punaiselta alueelta ja sen ympäriltä ja laittoi Betadinea ja Cothivet-sumutetta kahdesti päivässä siihen. Muutamana ensimmäisinä päivinä en saanut käydä kahlaamassa ja kastelemassa jalkaani. Kävihän se emäntä Oulun lauantain näyttelyssäkin jälleen esittämässä vieraan lauman narttua.

Elokuussa jälleen käytiin näyttelyssä. Ensin Torniossa, jossa meistä kumpikin osallistui. Tällä kertaa emme olleet peräkkäin kehään menossa, joten emäntä esitti meidät kummatkin itse. Ensin kehässä kävi "kenguru" Otso, joka jälleen sai EH:n ja sijoittui toiseksi. Minä sain kunnian olla viimeinen uroksista, joka meni kehään arvosteltavaksi, koska kilpailin valioluokassa. Sain jälleen erinomaisen ja olin jälleen vastakkaisen sukupuolen paras.

Otsolla oli ylimääräistä virtaa ja se ei jaksanut kehässä seisoa kahta sekuntia pidempää vaan hyppi mua vasten. Kävimme ennen näyttelyä eräässä iltamätsärissä, jossa Otso esiintyi aivan samalla lailla lisäksi hyppien myös tuomaria vasten. Joten osattiin "kenguruesiintymistä" odottaakin. Otson arvostelu oli juuri sellainen, että olin siitä täysin samaa mieltä.

Nallen osallistumisen Tornion näyttelyyn ratkaisi Rovaniemen menestys. Torniossa malamuutit piti alun perin arvostella Pekka Teini, jolta Nalle sai ensimmäisen sertinsä. Nalle esiintyi hyvin juoksuisista nartuista huolimatta. Kehässä se oli kuuliainen ja rauhallinen vaikkakin ravissa meinasi vetää. Paras uros kehässä en osannut odottaa niin hyvää menestystä enää. Kun en ollut lopussa selvillä kuka tai mikä koira se viimeisenä meidän kanssa oli ennen parhaan julkistamista.

Omien urosteni esittämisen jälkeen oli vuorossa jälleen extra nartun esittäminen. Oli kivaa vaihtelua esittää välissä pienempää ja rauhallisempaa koiraa omien villikkojeni jälkeen. No tämä käyttöluokan narttu pääsi paras narttu kisaan ja sijoittui kolmanneksi. No nauhojen ja korttien jaon jälkeen pika pikaa vaihtamaan taas Nalle ROP-kehään. Tuli kyllä juostua paljon sinä päivänä. Ainakin kahdeksan kertaa ihan hyvän kokoista kehää ympäri. :-)


Seuraavana viikon loppuna olimme sekä Kangasniemellä että Heinolassa. Isännän veljen tyttö oli meidän mukana. Ensin pysähdyimme Kempeleen Zeppeliinissä ja sitten jossain Tupoksessa pääsimme käymään pissalla. Tehtiinhän me toinenkin pysähdys jossain välillä, ennen kuin saavuimme ensimmäiseen yöpaikkaamme. Saimme iltaruoka-annoksemme ja pääsimme testaamaan retkikoppejamme. Emäntä on ommellut hyttysverkosta ja pressusta meidän kuljetushäkkeihin peitteet. Kyllä se piti enimmät itikat ulkopuolella ja oli myös sateen suoja.

Lauantaina siirryimme Heinolaan. Ensin menimme Astan ja Hallan kotiin ja saimme Otson kanssa olla samassa tarhassa ja Asta oli viereisessä tarhassa. Siinä jonkin aikaa oltuamme, minun kuljetushäkki peitteineen siirrettiin autosta siten, että pääsin tarhasta sinne ja toisin päin. Minä jäin sitten yöksi ja hoitoon tänne. Otso oli kuulema päässyt emännän ja isännän mukana sinne yöpymispaikkaan, jossa minäkin sain olla viime kesänä. Se oli saanut nukkua isäntäväen kanssa. Se oli kuulema nukkunut välillä lasitetulla parvekkeella, olohuoneen lattialla ja olipa tuo käynyt myös isännän ja emännän välissäkin vierasvuoteessa.

Sunnuntai aamuna Otso oli osallistunut jälleen näyttelyyn. Oli kuulema pärjännyt tosi hyvin. Emäntä saa kertoa siitä lisää myöhemmin. Iltapäivällä he tulivat hakemaan minua. Otso pääsi jälleen samaan tarhaan kanssani ja me pojat otettiin painimatsi. Lisäksi käytiin metsässä Astan ja sen omistajan kanssa. Irti meitä pidettiin pareittain, siis aina yksi oli hihnassa vuorollaan. Sitten palasimme vielä Astan kotiin. Otso alkoi olla väsynyt ja emäntä laittoi sen autoon omaan kuljetushäkkiinsä nukkumaan. Illalla palasimme Kangasniemelle, jossa olimme jälleen yötä. Maanantaina käväsimme uimassa ja iltapäivällä lähdimme kotimatkalle. Erään sattuman vuoksi olimme kotona vasta keskiyöllä.



Heinolaan ei oltu edes ilmoitettu kuin Otso. Malamuuttien arvostelu oli heti aamusta ja menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Otso ehtisi hiukan rauhoittua ennen kehään menoa. Tällä kertaa se ei hyppinyt vasten kuin alussa kehän ulkopuolella ennen kehien alkua. Kehässä se esiintyi minusta tosi mallikkaasti. :-) Malamuuteilla oli tällä kertaa israelilainen tuomari. Kuulin hänen sanelunsa ja arvelin, että kyllä me se EH taas saadaan. No Otson ensimmäinen erinomainenhan se sitten tulikin. Olin sitten lähes varma, että ei se paras uros kehässä sijoitu kuin viimeiseksi eli kolmanneksi, mutta sepäs sijoittuikin toiseksi. Näin ollen se sai ensimmäisen vara-SERTinkin. Oltiin tosi yllättyneitä ja iloisia. Tällä kertaa oli arvostelusta joiltain osin erimieltä. Otso ei ollut vielä täydessä turkissa.

Idea niistä peitteistä syntyi juuri siellä Ruotsin reissulla. Ostin alun perin sitä hyttysverkkoa seinälle ruusukkeiden taustaksi, mutta sitä jäi niin paljon yli, että jotainhan niistä piti tehdä. Katto-osan tein vanhan teltan pressumuovipohjasta. Ja väritkin sattui kotimaisen sini-valkoisiksi. :-D Otso käyttää sitä koppia enemmän kuin Nalle. Oikeastaan Otso on aina käyttänyt enemmän koppeja kuin Nalle, joka mielummin makaa ulkona säässä kuin säässä.


Otsolla on nyt ollut viikon Betadine ja Cothivet kuuri päällä. Sillä oli hännän tyvessä haava tulehtunut ja kosteudessa hautunut. Mutta nyt hyvää syksyä kaikille! Yritetään saada uusi tarina vähän lyhyemmän ajan kuluttua kuin tämän ja edellisen väli. >;o)