sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kesä meni ja syksy tuli

Hei vaan kaikille!

Ollaan eletty melkoista hiljaiseloa, kuten blogipäivitysten välistä voi päätellä. Mennyt kesä oli todella kuuma ja opimme nauttimaan uimisesta. Kahlailuahan me ollaan harrastettu aikaisempina kesinä, mutta nyt emäntä päätti opettaa meidät nauttimaan myös uimisesta.

Reissuillakin olemme käyneet. Heinäkuussa olimme koko lauma viikon verran ja muuten jompi kumpi meistä joko minä tai Otso ollaan saatu olla isännän mukana lähinnä Ruotsissa. Yhdessä näyttelyssä ollaan myös käyty ja Otso sitä ennen kahdessa mätsärissä. Lisäksi emäntä saa kertoa siitä touhusta, jossa me kumpikin ollaan käyty. Ne kaksi setää toimivat normaalista poikkeavasti kuten emäntäkin.

Kävimme Rovaniemellä 3.9. näyttelyssä. Nalle sai käyttöluokassa laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokkassa toiseksi. Otso sai laatumaininnaksi ei voida arvostella eli eva. Se tuomarin ja kaikkien muidenkin mielestä liikkeessä jännitti itsensä kuin sillä olisi ollut kipua selässä tai mahassa. Tämän vuoksi varasin sille lääkäriajan heti seuraavana maanantaina ja sain sen seuraavaksi perjantaiksi. Lääkäri paineli sen selkää ja taivutteli ja venytteli jalkoja, mutta sanoi että reaktiot on ihan normaalit, ettei sillä ole kipuja niissä. Sitten hän tutki anaalirauhaset, jotka olivat kuulema kuin paiseet ja tyhjensi kokkareista ja pahan hajuista eritettä. 10 päivän lääkekuuri Otsolla on nyt ollut ja se on pirteämpi. Tosin ilmakin on viilentynyt.

Viime perjantaina käytin koirat yksitellen pyörällä 10 km:n lenkillä molemmat. Viileydestä johtuen kumpikin vetivät hyvin. Iltapäivällä ja alkuillasta kaikki oli ihan normaalisti. Koirat pääsivät käymään sisällä molemmat, mutta loppuillasta, kun vein Otson takaisin tarhaan ja ruokkiakseni ne, Otso tarhaan mennessä ja tarhassa valitti pissatessaan. Lisäksi se söi hieman haluttomasti. Puolen tunnin päästä ruokinnasta käytin Otsoa kävelyllä tutkiakseni sitä tarkemmin. Alussa se edelleen valitti pissatessaan, muttei reagoinut mitenkään jalkojen venyttelyyn tai taivutteluun eikä myöskään selän paineluun. Jalkojen taivuttelun ja venyttelyn jälkeen se lopetti valittamisen. Liikkuminen minun silmään näytti koko ajan normaalilta. Lauantaina aamulla Otso oli ihan normaali jälleen ja käytimme koirat pitkästä aikaa metsässä. Kumpikin nauttivat vapaudesta ja laukkoivat sydämiensä kyllyydestä, eikä Otso valittanut enää edes illalla. Mutta täytynee seurata nyt kuitenkin tilannetta.

Molemmat koirat on nyt myös luonnetestattu. Kipinä luonnetestiin osallistumiseen sain viime Tamminäyttelyssä Kajaanissa, kun Otso sai murinasta hylätyn ja siitä piti täyttää se aggressiivisuuslomake. Kerron testin osio kerrallaan, miten kumpikin koira käyttäytyi omalta osaltaan ja millaista suullista palautetta tuomarit antoivat (en nyt ihan sanasta sanaan muista, mutta yritän ainakin) :-). Koska Otso on testattu ensin, kerron ensin Otson reaktiot ja sitten Nallen.

1. taisteluhalua testaava vetoleikki.
Otso ei ole oikeastaan koskaan kotonakaan "syttynyt" vetoleikeistä siis sellaisista, että se ottaisi esim. köyden päästä kiinni ja vetäisi ihmisen pitäessä toisesta päästä. Tuomari yritti leikkiä sen kanssa ensin kepillä tuloksetta ja antoi kepin minulle, että sain yrittää houkutella. Koska ei mitään reaktiota syntynyt sain valita korista esineen jonka arvelin leikkihalun sytyttävän ja valitsin vinkuvan pehmokanan. Otso käytti lelun jalkaa suussaan, mutta tapansa mukaan ei halunnut sitä sen kummemmin koskea paitsi haistella.

Nallen kanssa sanoin tuomarille, ennen osion alkua, että sen kanssa on hieman vetoleikkiä harrastettu ja se syttyy parhaiten pehmeästä. Tuomari valitsi pehmeän ns. patukan ja Nalle lähti heti leikkimään. Hieman jopa veti vastaan ja sen jälkeen sain itse vielä leikkiä samalla patukalla sen kanssa. Kun toinen tuomareista sanoi, että jos se ei tuon enempää normaalistikaan leiki niin riittää, johon vastasin, että ei sen kanssa tämän enempää ole vaadittukaan, koska se on sen verran iso ja vahva niin siinä jää helposti alakynteen.

2. toimintakykyä ja taisteluhalua testaava kelkka
Tässä osiossa koirakkoa kohti vedetään ihmishahmoa muistuttava kelkka.

(Sadetakki, huppu pystyssä kelkan päällä) Otso seisoi edessäni ja kiinnitti kelkaan heti huomiota, mutta katsoi sitä vain. Lopussa, kun kelkka nykäistiin nopeasti minun jalkoihin Otso teki väistöliikkeen. Tämän jälkeen minun piti jäädä seisomaan kelkan viereen ja odottaa, että Otso tulee tutkimaan sitä. Hetken se otti, mutta tuli kuitenkin ja pois lähtiissä nostautti jalkaansa sille.

(Paita ja pipo pystyssä kelkan päällä) Nalle huomasi kanssa kelkan heti, mutta väisti aikaisemmin. Se tuli nopeammin tutkimaan kelkkaa, mutta hieman varoen, joten tuomari kehoitti minua kyykistymään kelkan viereen ja ottamaan siltä vaikka pipon pois.

3. puolustushalua testaava koirakkoa kohti hyökkäävä tuomari
Otso päästi hyökkääjän melko lähelle, ennen kuin se murahti. Tähän murahdukseen tuomari lopetti hyökkäyksen ja muutti lähestymisensä ystävälliseksi ja otti koiran mukaansa. Otso lopetti kanssa murinan uhan poistuttua ja lähti kyselemättä tuomarin mukaan ja antoi tämän rapsutella ja silitellä itseään. Sitten luvan saatuani kutsuin Otson takaisin luokseni ja se tuli heti kutsusta vaikka arvelinkin, ettei se tule, joten tuomari piti hihnasta kiinni perässä.

Nalle seurasi hyökkääjää häntä heiluen. Ensin se yritti saada hyökkäyksen loppumaan parilla matalalla haukahduksella, mutta kun ei saanut sitä loppumaan se yritti leikkiin kutsua. Tässä vaiheessa tuomari muutti käytöksensä ystävälliseksi ja otti Nallen mukaansa. Nalle lähti häntä heiluen ja oli kaveria. Luokse kutsu ei mennyt yhtä hyvin kuin Otsolla vaan sain huudella ja houkutella pidempään, mutta tuli se sitten lopulta - tuomarien pienellä painostuksella. Maassa oli jokin mielenkiintoinen haju ja tuomari kävi hieman tönäsemässä Nallea jatkamaan matkaansa hajulta.

4. kovuutta testaava pelästyttämisosio
Molemmille pelättimenä toimi eteen vetastu haalari. Otson kanssa lähestyttiin seinän vierustaa nurkalle, josta haalari nykäistiin sen eteen ja heti käännyimme tulosuuntaan, jottei koira ehtinyt selvittää mikä sieltä ilmestyi. Sitten palasimme samaa reittiä maassa olevan haalarin ohi, jolloin Otso muisti paikan ja kävi haistamassa heti, että mikäs se olikaan.

Nallen kanssa samoin seinänvierustaa nurkalle, jonka takaa nykäistiin haalari. Nalle säikähti minusta selvästi Otsoa selvemmin. Kun toisen kerran ohitimme maassa olevan haalarin, se teki väistöliikkeen ja vilkaisi silmäkulmistaan, mikä siellä oli. Seuraavan osion jälkeen palasimme vielä haalarille ja minun piti rohkaista Nallea tutkimaan sitä.

5. temperamenttia eli koiran kykyä havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti testaava tynnyriosio.
Tämä osio tehdään heti edellisen pelästyttämisosion jälkeen eli haalarin ohituksen jälkeen koirakon perään lasketaan rämisevä tynnyri. Otso reagoi kuten lenkeilläkin esim. auton lähestyessä takaa, eli se vilkaisi taakseen, että mikäs siellä nyt ääntää ja palattuamme se haistoi tynnyriä oma-aloitteisesti.

Nalle pyörähti samantien ympäri, kun räminä alkoi, mutta jatkoi samantien matkaansa, koska minäkin jatkoin ja takaisin tullessa minun piti tuomarin kehoituksesta istahtaa tynnyrin päälle ja kehua koiraa, kun se tulee haistamaan sitä.

6. toimintakykyä testaava ns. pimeä huone.
Tässä osiossa eri testipaikoista johtuen on pieni ero. Otson kanssa pimeä huone oli L-muotoinen hämärä kellaritila, jonne toinen tuomari minut opasti istumaan koiran jäädessä oven ulkopuolelle toisen tuomarin kanssa. Sitten kun olin paikallani koira päästettiin sisään ja tuomarit kehoittivat sitä etsimään minua. Otso kuulema tutkaili seinää ja lattiaa ja tuomarit joutuivat sitä aina välillä kehoittamaan etsimään. Kun se sitten viimein tuli samaan huoneeseen kanssani se teki pikku mutkan ohitseni, ennen kuin koski polveani.

Nallen kanssa pimeä huone oli enemmän pimeä huone, eteisellinen vanha liiteri, jonne oli tehty penkistä este sokkeloimaisen vaikutelman luomiseksi. Nalle päästettiin sisään, kun minut oli ohjattu istumaan perimmäiseen nurkkaan penkin taakse. Nalle haisteli, mutta yritti ensin ulos samasta ovesta, josta oli sisään tullut. Tuomari käski kutsumaan sitä joten kutsuin ja tämä toistettiin peräti 3-4 kertaa. Sitten Nalle astui varovasti eteisestä liiteriin. Se haisteli ilmaa ovelta, muttei paljoa liikkunut. Sitten minun kehoitettiin niiskaisemaan ja vielä toistamiseenkin, nyt Nalle tuli hieman peremmälle ja jäi haistelemaan penkkiä. Sitten minun käskettiin kuiskaamaan "Nalle", jolloin se kyllä tiesi suunnan, muttei tuntunut tietävän miten kiertää tai ylittää esteen eli välissämme oleva penkki. Sitten toinen tuomareista näytti lampulla valoa ja opasti sanallisesti Nallen kiertämään sen penkin, jolloin se pääsi luokseni.

7. terävyyttä testaava osio
Tässä osiossa koira kiinnitetään lyhyeen taluttimeen seinään ja ohjaaja menee piiloon eli pois koiran näkyvistä. Tämän jälkeen toinen tuomari, joka ei 3. osiossa puolustushalua testannut hyökkää koiraa kohti. Tässä osiossa minun on kerrottava, mitä muut testiä seuranneet kertoivat tapahtuneen, koska itse olin siten, etten koirien reaktioita nähnyt.

Otso kiinnitettiin pannastaan pienen vajan seinässä olevaan n. 50 cm:n köyteen ja minä menin saman vajan toiselle puolelle. Kuulin samanlaisen rääkäisyn, kun se pitää hihnan tai kettingin kiertyessä sen jalkoihin ja näin oli tapahtunutkin. Sitten tuomari lähti hyökkäykseen ja kuulin saman murinan kuin puolustushaluosiossa, minkä jälkeen kuulin tuomarin puhuttelevan koiraa ja murina loppui jälleen uhan poistuttua.

Nalle kiinnitettiin saman rakennuksen, missä edellinen osio tehtiin seinään ja minä menin kulman taakse. Se ei päästänyt minkäänlaista ääntä. Kuulin, kun tuomari lähti hyökkäykseen ja huitaisi risullaan seinään. Nalle oli kuulema vain seisonut häntä heiluen eikä ollut reagoinut mitenkään uhkaan vaikka  tuomari oli risulla huitaissut sen korvia hipoen seinää ja oli heti kaveria hyökänneen tuomarin kanssa.

8. viimeinen laukausosio
Tässä osiossa laukaistaan 2 laukausta nallipyssyllä, ensin koirakon ollessa liikkeellä ammuntaa kohti ja toinen koirakon pysähdyttyä 1. laukauksen jälkeen. Otso hieman säikähti ensimmäistä laukausta: häntä laski ja hieman "niiasi" toinen laukaus sai lähes saman reaktion ja Otsolle ammuttiin vielä kolmas laukaus, joka ei enää aiheuttanut reaktiota.

Nalle ei laukauksiin juurikaan reagoinut: hieman laski häntäänsä, muttei sen kummempaa.

Suulliset arviot:
Tuomarit sanoivat molempien testauksen jälkeen, että useimmat malamuutit luonnetestissä ovat hyvin välinpitämättömiä mistään testiosioita ja niille on hyvin vaikea antaa arvosanoja. Arviot käytiin osio kerrallaan:

Otso:"Näin testin lomakkeen ulkopuolisia huomioita on, että se on melko dominoiva, mikä ei aina välttämättä ole hyvä asia. Alussa, kun käteltiin, se meinasi kusasta jalkaani ja saman se osoitti kelkallakin. Sitten tähän lomakkeeseen... Ensimmäisenä on 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli kelkalla siitä saatiin haluttu reaktio, mutta kelkan kesti tulla melko lähelle ennen kuin se väisti. Lisäksi toimintakykyä mittaa pimeä huone, jossa sitä piti hieman houkutella ja kehoitella toimimaan, mutta se halusi koko ajan tutkia paikkaa.

Seuraavana on 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua'. Tätä testaa seinäosio sekä osittain puolustushaluosio. Sitä saa 'ärsyttää' melko paljon ja saa tulla melko lähelle, ennen kuin se reagoi, mutta se on rehellinen, kun sille ollaan ystävällisiä niin sekin on ystävällinen, eikä se jää niin sanotusti kantamaan kaunaa.

Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi tässäkin melko lähelle ja sai ihan kunnolla uhata ennen kuin reagoi. Lisäksi se kertoi meille koko ajan, että 'normaalisti meillä mamma hoitaa nämä puolustushommat, mutta kyllä minäkin tarvittaessa' ja lisäksi se luottaa pitkälle kokoonsa niin tässä puolustushalussa kuin terävyydessä.

Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se ei erityisemmin nauttinut, eikä se kelkallakaan osoittanut taisteluhalua siksi arvosana  -1 pieni.

Sitten hermorakenne +1 eli hieman rauhaton. Siitä kertoo tuo levoton liikahtelu ja ne pienet äännähtelyt mitä se tässä päästelee. Lisäksi tästä kertoo se miten se palautui testistä, eli se ei ole vielä kunnolla palautunut, koska läähättää vieläkin, sillä ei täällä niin lämmintä ole (+11°C).

Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi todella paljon ja myöskin reagoi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.

Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa. Tätä testattiin mm. haalarilla eli +1 hieman pehmeä.

Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen eli se päästää vieraan lähelle ja antaa koskea itseensä, mutta ei se mitenkään avoimesti siitä näytä nauttivansa, eli se on hieman ujo.

Ja lopuksi laukauspelottomuus: se on laukauskokematon."

Itselleni suurin yllätys Otson kohdalla oli tuo laukaisureaktio, mutta jälkeen päin ajateltuna puolustustilanteiden reaktiotkin yllättivät.

Nalle:"Ensimmäisenä 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli se reagoi joka osiossa järkevästi kuten kelkalla se väisti, samoin tynnyrillä se reagoi järkevästi. Mutta pimeässä huoneessa se meni lähes toimettomaksi ja vaati paljon apua ja opastusta eli rohkeus puuttui.

Sitten 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua' eli se ei hyökännyt kummassakaan testiosiossa. Se pitää ihmisiä leikkikavereina.

Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi kaksi matalaa haukahdusta ja sitten koitti leikkiin kutsulla saada hyökkääjää lopettamaan.

Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se leikki ja todella vähän osoitti taisteluhalua siksi arvosana  -1 pieni.

Sitten hermorakenne, koska se suhtautui kaikkeen häntäänsä heiluttaen ja jos korvia hipoen voi vieras lyödä sen ohi, ilman että se väistää mitenkään niin voi sanoa, että se on tasapainoinen.

Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi ja  reagoi ärsykkeisiin järkevästi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.

Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa siksi +1 hieman pehmeä.

Luoksepäästävyysdestä haluan selventää, että vaikka se on tuollainen ystävällinen ja kaikien kaveri, niin se meinasi osoittaa pientä dominointielettä alussa, kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, haki sitä yrittämällä nostaa koipeaan jalkaani vasten vaikka sitä voisi hakea toisellakin tavalla siksi +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Se toden näköisesti yrittää hämätä sillä sitä rohkeuden puutetta.

Lopuksi laukauspelottomuus: se on laukausvarma. Yhteensä 145 pistettä, mikä on todella hyvä tulos."

Nalle ei oikeastaan yllättänyt minua mitenkään. Se toimi kuten arvelinkin sen toimivan noissa eri tilanteissa.





sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Nallen syntymäpäivä

Tänään Nalle ja sen veljet täyttivät 5 vuotta. Onnittelut!!! Niin se aika vain kuluu. Nalle on säilyttänyt ihanan rauhallisen luonteensa koko elinikänsä ajan. Lisäksi sillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia ilmaantunut. Ainoastaan kaikenlaisia ihovaivoja on ollut: hotspotia ja hiivaa sekä nyt mahdollisesti kapia.  Harmi vain, ettei Nallelle ole jälkikasvua siunaantunut vaikka parit treffit sillä on ollut.

Nalle 5-vuotta.

Kevät ja karvanlähtöä

Hei taas pitkästä aikaa!

Helmikuussa pakkaset olivat kireitä monta päivää. Alimmillaan täällä oli -35 astetta. Sopivan arktista meille arktisille rekikoirille. Nyt maaliskuussa on ollut sitten jo lauhempaa. Vetolenkkejä ollaan tehty yhdessä ja erikseen, milloin rekeä ja milloin hiihtäjää vetäen.

Helmikuun puolessa välissä emäntä ja isäntä käyttivät meitä eläinlääkärissä. Kuulema karvat olivat meillä lähteneet selästä laikuittain ja Otsolla ne laikut kutisivat. Minullakin ne kutisivat hieman, mutten rapsutellut niin paljon kuin Otso. Kertokoot emäntä tarkemmin...

Kivaloilla hiihtoretkellä 13.3.2011

Nyt on päässyt jälleen vierähtämään tovi edellisestä kirjoituksesta. Kajaanin näyttelyn jälkeen pojat ottivat uusinta matsin, jonka seurauksena Otso puri Nallen korvaan reiän ja Nalle Otsoa vasempaan etujalkaan, jota se ontui päivän.

Kävin aamulehden hakemassa molemmat hihnassa mukanani. Laatikolle mennessä ei mitään, mutta palatessa Otso alkoi murista, josta kielsin. Hetken päästä uudestaan ja kielto sekä vielä kolmannen kerran, mistä kielsin jälleen. Kun pääsimme takaisin pihaan Otso murisi neljännen kerran ja Nalle ei enää sitä sietänyt vaan syöksyi Otson kimppuun.

Otso murisi minun takaa jalkojeni välistä ja Nalle syöksyi edestä, joten minäkin sain kolme kulmurin reikää sekä mustelmat; vasemman polven sisäsyrjään, saman jalan sisäreiteen sekä oikeaan lantioon. Ensin yritin saada niitä omin voimin erotettua, mutta turhaan, joten siirryin hihnan verran koirista pois päin. Tällöin koirat lopettivat toistensa puremisen. Huomasin siinä samalla, että pitelin vain Otson hihnaa kädessäni ja Nallen hihna oli jossain vaiheessa irronnut myös pannasta.

Kutsuin Otson mukaani silläkin uhalla, että Nalle tulee perässä. Otso lähti seuraamaan minua ja ihmekseni Nalle jäi "tappeluareenalle". Kun olin vienyt Otson takapihalle, menin hakemaan Nallen ja vein sen sisälle. Sisällä tarkistin Nallen vammat ja puhdistin ne ja sen jälkeen otin Otson apukeittiöön ja tutkin sen vammat ja puhdistin haavat. Viimeiseksi vasta hoidin omat haavat. :-)

Tuolloin katsoin itseäni peilistä ja mietin missä on vika? Tulin siihen tulokseen, että lievää johtajuusongelmaa täytyy olla. Mietin vaihtoehtoja ongelmakoira-kouluttajista jopa joko toisesta tai molemmista koirista luopumiseen. Mutta luopuminen ajatuksena tuntui siltä, kuin laittaisin vain ongelman kiertoon. Päivemmällä, kun koirat olivat rauhoittuneet, päästin ne yhdessä pihalle. Hetken merkkailujen jälkeen ne olivat jälleen samaa laumaa. Illalla juttelin erään tuttavani kanssa tapahtuneesta ja mietteistäni ja hän kehotti katsomaan Koirakuiskaaja-ohjelmaa.

Täällä meillä ei näy LIV-kanava, mutta onneksi voin katsoa Koirakuiskaajaa nettitv:stä. Katsottuani muutaman jakson totesin, että Cesar Millanin toiminta sopisi itsellenikin ja hänen oppejaan voisi ainakin kokeilla. 
Cesarin "resepti" luonnonmukaiseen koiranelämään on 1) liikunta 2) kuri ja 3) hellyys - juuri tässä järjestyksessä. Huomasin, että meillä oli liikunta jäänyt kovien pakkasien vuoksi vähälle ja siinä ainakin oli yksi syy tapahtuneeseen. Toinen syy oli oma reagointini (näin jälkeen päin muisteltuna): 1. murina -> kiristin hihnoja käsissäni, 2. murina -> kiristin lisää sekä jännityin, 3. murina -> kiristin hihnoja entisestään sekä koko kehoni oli jännittynyt sekä olin vihainen ja turhautunut. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun Nalle päätteli, ettei emännästä ole johtajaksi, eikä se saa kuria Otsolle, joten täytyy ottaa ohjat itselle.

Ensimmäiseksi piti ryhtyä opettelemaan rentoutumaan, jotta voisin olla rento ja rauhallisen itsevarma. Samalla aloin pitää huolen, että menen aina itse ensin ovesta ja koira kulkee löysällä hihnalla joko vieressä tai takana. Lisäksi aloin huomioimaan koiria vasta, kun ne olivat rauhallisia.

Muistin tuolloin myös viime vuonna lukeneeni jonkin kirjan koirien kehon kielestä ja opetelleeni käyttämään omaa kehoani koirille kommunikoinnissa varsinkin estääkseni koiran pääsyn esim. johonkin huoneeseen ja ryhdyin jälleen opettelemaan kehon käyttöä komentaessa. Ei tarvittu kuin viikko tai kaksi, kun huomasin koirien ja varsinkin Otson muuttuneen kuuliaisemmaksi. Vaikeinta on ollut opetella elämään tässä hetkessä ja yrittää unohtaa tai ainakin olla ajattelematta noita tappeluita.

Näitä asioita opetellessa ja miettiessä huomasin eräänä iltana, että on se vain niin kummaa, että nykyisessä työssäni käytän rauhallista ja itsevarmaa energiaa lehmien kanssa, mutta en sitten omien koirieni. Itse vierastan Millanin energia termiä - olemus olisi ehkä parempi sana. Nyt olen opetellut olemaan rauhallisen itsevarma johtaja koirilleni ja todennut, että Millanin teoria ja metodit ovat toimivia.

Jopas tämä kirjoitus lähtikin venymään... Niin niistä laikuttaisista karvan lähdöistä... Kuukauden verran yritin hoitaa niitä itse Betadinella. Ne olivat sellaisia pyöreitä karvattomia laikkuja, joissa reunoilla oli rusehtavaa karstaa. Kun Otsolla nämä karvattomat alueet jatkoivat leviämistään ja alkoivat ilmestyä myös lapoihin, otin yhteyttä ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, joka diagnosoi sen hiivan aiheuttamaksi. Molemmille hiivalääkitys, joka annettiin kahtena päivänä kolmen viikon ajan. Lisäksi paikallishoitona laikkuihin suihkutettiin Dermacool-suihketta. Samana päivänä sen lääkärissä käynnin jälkeen kävin lukemassa Alaskanmalamuuttiyhdistyksen foorumia, jonne oli tullut varoitus kapista. No tietysti tämän jälkeen toivoin parasta, että se on vain hiivaa, mutta pelkäsin pahinta eli kapia. Lisäksi sään lauhtuessa alkoi myös normaali karvanläntö.

Viikko hiivalääkityksen loputtua Otsolla kutina väheni ja karvat alkoivat jo kasvaa takaisin, mutta Nalle kirputti hännän tyvensä vereslihalle. No viikon verran hoidin sitä Dermacool- ja Cothivet-suihkeilla, koska pelkkä Dermacool ei estänyt Nallea nuolemasta häntäänsä. Vajaan viikon hoidon jälkeen häntä alkoi näyttää jo paremmalta, mutta sitten Nalle kirputti ja nuoli saman kohdan uudestaan verelle, joten olin jälleen yhteydessä aiemmin mainitsemaani ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja kerroin tilanteen. Sitten kysäisin, että voisiko se olla kapia ja kerroin mistä olin asiasta lukenut. Lääkäri kertoi herkästi kirjoittavansa kapilääkityksen, koska kapi ei läheskään aina edes kutise. No nyt on perjantaina annettu ensimmäiset annokset StrongHold:a kummallekin niskaan ja kahden sekä neljän viikon päästä uusinta käsittelyt. Lisäksi Nallella on kymmenen päivän antibioottikuuri häntään sekä paikallishoitona Dermacool- ja Cothivet-suihkeet.

Tänä vuonna Utajärven kuormanvetokoe jäi osittain näiden kertomieni asioiden vuoksi välistä. Eikä noiden lääkitysten vuoksi oltais voitu osallistua antidopingsääntöjen mukaan. Enkä olisi muutenkaan päässyt, koska oli tuoksi päiväksi muuta menoa. Ja jottei viikonloppu ihan tylsää olisi ollut, ovat pojat haikailleet jälleen vaihteeksi naapurissa kyläilleen Nätti-neidin juoksua. :-)

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

"Aina ei voi voittaa - ei ees joka kerta"

Hei!
Kävimme tänään vaihteeksi Kajaanin näyttelyssä. Emäntä valmistautui näyttelyä varten ja pesi sunnuntaina 2.1. Otson ja maanantaina 3.1. minut. Keskiviikkona hän leikkasi meiltä kynnet. Isäntä puolestaan huolehti meidän kuntoilusta ja käytti meitä välillä suksilla ja välillä reellä vetämässä. Kertokoot emäntä tästä miten meillä meni.

Viime vuoden viimeisenä päivänä eli perjantaina 31.12.2010 tuli "pojille" tappelu, niitä tarhoista pois ottaessani, tyhjistä pakastepusseista, joissa oli ollut luita, jotka olimme antaneet niille ennen kauppaan lähtöä. Tämän seurauksena vain Otsolle tuli vasempaan huuleen Nallen kulmahampaista puremajälki, joka turvotti sen huulen. Tosin taaskaan tuosta välikohtauksesta ei koirien välille mitään kaunaa jäänyt, vaan ne jo illalla makasivat takapihalla vierekkäin.

Viikolla aloimme muistuttamaan ja testaamaan hampaiden näyttämistä. Nalleltahan se onnistui, mutta Otso murisi varsinkin, kun vasenta huulta nosti. Torstaina se ei enää kotona hampaiden katsomisesta mitään "sanonut", eikä lauantainakaan. Sunnuntaina näyttelypaikalla Sami katsoi siltä ennen kehään menoa hampaita ja kertoi sen jälleen murisseen, joten niinpä minäkin testasin, eikä se mulle päästänyt pihahdustakaan.

Kehässä se sitten tuomarille murisi, kun tämä nosti huulia hampaita ja purennan katsoakseen. Tuomari lopetti heti, perääntyi ja yritti uudelleen samalla tuloksella. Tuomari tulkitsi sen vihaisuudeksi ja antoi hylätyn. Ymmärrän toki, ettei se murina ollut sallittua varsinkaan valioluokassa, mutta mun tulkinta asiasta oli, että Otso vain varoitti satuttamasta huultansa. Nalle sai käyttöluokassa tuloksen erinomainen ja luokkavoiton, että jotain hyvääkin. ;-)