Nyt kun olen päässyt sisälle ja emännälläkin on sopivasti aikaa voin kertoa uuden tarinan. Kävimme siellä Jyväskylässä ja olin kuulema erinomainen. Kehässä olisin saanut emännän mukaan käyttäytyä paremmin, mutta mitäs itse oli niin hermostunut ja jännittynyt - oma vikansa. Maanantaina poislähdön aikaan huomasin isännässä ja emännässä haikeutta ja ikävää. Isäntä ei tullut samaan autoon ja emäntä ajoi. Isäntä on kuulema reissussa jossain kaukana kuumassa maassa, jossa me arktiset rekikoirat ei viihdyttäis.
Saman viikon perjantaina emäntä tuli kotiin vasta illalla. Normaalisti hän on tullut autolta suoraan luokseni ja päästänyt ulos tarhasta. Sinä päivänä hän avasi takakontin ja nosti jonkin karvakasan autosta maahan. Se tuli luokseni ja osoittautui malamuutti vauvaksi. Me uuden tulokkaan kanssa haisteltiin toisiamme tarhan verkon läpi hetken ja sitten emäntä vei tulokkaan takapihalle. Sen jälkeen hän palasi luokseni ja päästi minut vapaaksi. Menimme sisälle ja emäntä laittoi minut hihnaan ja menimme takapihalle ja sain tutustua lisää uuteen tulokkaaseen. Sitten menimme sisälle kaikki kolme ja emäntä päästi minut hihnasta. Minä pyöräytin namipalloani ja tuo tulokas meinasi pyörittää sitä kanssa, mutta siitä minä en pitänyt ja murahdin. Emäntä siitä torui minua ja otti pallon pois. Röyhkeäksikin tuo tulokas on soittautunut. Se menee mahani alle nuolemaan... hmmm... sukukalleuksiani ja saattaa nousta selkääni, mutta noista seikoista minulla on lupa huomauttaa. Seuraavan yön itkin kohtaloani: "Nyt se emäntä minut hylkää tuon uuden vauvan kanssa." Lauantai meni totutellessa ja sunnuntaina emäntä antoi minulle jälleen huomiotaan. Käytiin metsässä ja sain olla sisällä emännän kanssa kahdestaan. Niin no on tuon tulokkaan, jota emäntä kutsuu Otsoksi, tulosta ollut sellainen hyöty, että olen saanut olla isäntäväen puolella talossa. Otso on nykyään apukeittiössä.
 |
| Tutustutaan 23.11.2007 |
Meillä on Otson kanssa sellainen harrastus, että me juostaan minun tarhaa ympäri: minä sisä- ja hän ulkopuolella. On se vilkas kaveri noin nuoreksi. Välillä innostun ottamaan ylimääräisiä kierroksia kopin ja kuusen ympäri. :oD Emäntä kertoi, että tuosta Otsosta kasvaa minulle vetokaveri. Muutaman kerran olen lusmuillut vetolenkillä ja viime lauantaina emäntä moitti minua naapurille laiskaksi. Sen jälkeen olen näyttänyt, että osaan minä töitäkin tehdä ja vieläpä ilman kaveria. Emäntä on kuitenkin minua kehunut hienoksi, kun olen hänen mielestään käyttäytynyt hyvin Otson kanssa. Mieluimmin toistaiseksi leikin Otson kanssa siten, että on jokin este, portti tai verkko välissä, koska Otson maitohampaat on niin terävät. Annan minä pienelle välillä mahdollisuuden repiä poskesta tai korvasta painamalla ne verkkoa vasten, mutta Otso puree vielä niin hirveän kipeästi. Onnekseni olen huomannut, ettei emäntä ole Otson tulon jälkeen minua hylännyt vaikka hän vähemmän viettääkin aikaa nykyään kanssani.
 |
| Tarharallia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti