5.11.2008

Moi vaan kaikille! Minä Otso sain luvan sanella tämän kertaisen tarinan. Olenhan jo yli vuoden ikäinen. Näytti taas venähtävän tämä tarinoiden väli, vaikka Nalle lupaililkin edellisellä kerralla ettei. Juu siis ne ötököiden puremat ja muut haavat, joista Nalle edellisellä kerralla mainitsi paranivat. Kovasti minä yritin estellä tai ainakin hankaloittaa emännän hoitotoimenpiteitä. >:o)

Syyskuun alussa emäntä sai päähänsä kuskata minut Iihin mätsäriin. Siellä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä koiria. Me oltiin emännän kanssa kahdestaan liikkeellä. Ennen ilmottautumista hän laittoi minut puuhun kiinni siksi aikaa, kun kävi sisällä. Minä nostin siitä semmoisen konsertin, että tuli kaikille varmasti selväksi, etten tykännyt tapahtuneesta. Tämän jälkeen menimme ilmoittautumisjonoon. Ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme lähi metsikössä ja kävelimme muutenkin. Emäntä oli ottanut makupaloiksi kuivia maksajauhepaloja, jotka jäi kyllä kakkoseksi narttujen tuoksujen rinnalla. Niinpä minä kehän ulkopuolella yritin saada emäntää liikkeelle hyppimällä häntä vasten. Kun hän kielsi, tein samoin heti uudestaan. Hän jopa kehtasi selättää minut siinä kaikkien nähden kehän ulkopuolella, kun hänen näykkimisensäkin on kiellettyä. Kehässä sitten näytin, että se paikallaan seisominen ei ole kivaa ja mielummin olisin jossain muualla kuin tässä tylsässä paikassa. Juokseminen oli ihan okei. Kahden kehässä käynnin jälkeen emäntä kyllästyi kiukutteluuni ja laittoi minut autoon, kun hän kävi katsomassa isojen pentujen punaisen nauhan saaneiden ryhmäkilpailun. Keksinhän minä silläkin välillä jäynän. Kertokoot emäntä sitten siitä. >;o)

Otso tosiaan esiintyi haluttomasti, mutta ei onneksi alkanut muiden koirien kanssa millekkään. Nallehan tuossa iässä aikansa huviksi alkoi murisemaan toisille uroksille. No Otsolle olen alkanut sallimaan sen vasten hyppimisen, koska turha mun on sitä kieltää, kun isäntänsä sen sallii. Toiseksi Otson kaltaisen koiran kanssa painiminenkaan ei houkuttele. :-) No tulipahan ainakin nolattua ittensä ja saatiin kokemusta lisää. Ja se jäynä: Otso oli ängennyt itsensä etupenkille apukuskin selkänojan, seinän, etupenkkien niskatukiin kiinnitetyn koiraverkon ja nostetun takapenkin istuimen välistä. En voi vieläkään ymmärtää, miten tuon kokoinen koira mahtuu niin pienestä raosta. :-O

Syyskuun puolessa välissä vietin 1-vuotissynttäreitäni. Edellisenä iltana juostiin Nallen kanssa tapamme mukaan pihalla ja yhtäkkiä takatassustani alkoi vuotamaan verta. Menimme molemmat Nallen kanssa terassille lepäämään ja siinä isäntäväkikin huomasi vuodon. Pääsimme sisään ja jalkani puhdistettiin ja laitettiin siteeseen. Siteen päälle ne laittoivat vielä isännän parittoman sukan. Nukuimme reilun tunnin ja sitten revin sekä sukan että sen turhan, ahdistavan siteen pois. Haava ei kuitenkaan ollut vielä umpeutunut vaan jatkoi vuotamista. Emäntä oli käynyt apteekista ostamassa lisää sidettä ja sitoi jälleen jalkani. Tämä side tuntui jotenkin mukavammalta, joten annoin sen olla yön yli.

Syntymäpäivänäni sain uuden vinkulelun. Tämä onkin jotenkin vahvempaa tekoa, koska en ole sitä saanut vielä hajalle. Nalle pääsi käymään metsässä, mutta minä jouduin jäämään kotiin lepäämään tassuni vuoksi. Polkuanturassani oli kuulema noin sentin leveä ja puoli senttiä syvä viiltohaava.

Pari viikkoa meni tassun parantelemiseen. Emäntä sentään käytti minua hihnalenkeillä, ettei mennyt aivan vain tarhassa makaamiseksi. Parin viikon päästä kävästiin reissu Ruotsissa ja pyörä oli jälleen otettu mukaan. Lauantaina minäkin pääsin taas juoksemaan. Emäntä laittoi kuitenkin vielä siteen tukemaan arpea, mutta eihän se pysynyt vauhdissa mukana vaan jäi kääntymispaikalle. Nalle pääsi lenkin lisäksi käymään metsässäkin, mutta minä sain jäädä mökin vahdiksi, etten vain olisi repinyt sitä haavaa uudelleen auki.

Tämän reissun jälkeen ollaankin vietetty aikaa kotosalla. Eräänä lauantai aamuna emäntä päätti alkaa imuroimaan. Ehkä hän unohti minut sisälle, mutta kävin ensi yrittämässä pelottaa sen paha äänisen imurin pois, mutta pelottelulla ei ollut mitään tehoa. Sitten muistin kuulleeni imurin olevan kamala villakoirille. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta päättelin, että minäkin olen villakoira, koska mulla on pohjavillaa ja kun olin jo saanut osan siitä kasvatettua takaisinkin. Niinpä hiivin hiljaa perimmäiseen huoneeseen ja odotin siellä kunnes se imuri lopetti sen pahan ääntelynsä.

Välillä ollaan Nallen kanssa painittu ja oltu hippasilla pihalla sekä ollaan käyty pyörälenkeillä sekä metsässä. Tässä toissa viikon lauantaina oltiin metsässä ja tosi kivisessä maastossa. Paluumatkalla käväsin ajamassa jänistä, mutta se pääsi karkuun. Kotona mulla alkoi sattumaan vasempaan etutassuun. En oikein kunnolla pystynyt edes astumaan sillä. Emäntä paikallisti kivun "etusormen" niveleen. Lisäksi hän tunsi samaisen varpaan ja polkuanturan välissä pienen patin, mutta mitään enempää en sallinut tassulle tehtävän. Tassu oli kipeä vielä seuraavana päivänäkin. Nyt emäntä onnistui kurkkaamaan sitä pattia, joka olikin pieni pistohaava. Samalla hän huomasi, että samainen tassu on turvoksissa ja hiukan lämmin, joten hän puhelin keskustelun jälkeen kävi Kemistä apteekista hakemassa antibiootit. Samaisena iltana hän onnistui leikkaamaan karvat siitä haavan ympäriltä ja näki, että se haava jo märki. Liekkö sitten tikku ollut. Maanantaina tassulla pystyi jo taas kävelemäänkin. Tuona päivänä emäntä sai katsoa haavaa tarkemmin. Seuraavana torstaina hän kävi mun kanssa hihnalenkillä ja perjantaina pääsin jo juoksemaan pyörän edessä, koska kuulema vedin hihnassakin jo siihen malliin, että...

Tällä viikolla on jo tiet jäätyneet. Tai oli niistä osa oikeestaan jo perjantaina. Lumia tässä jo odotellaan, että pääsisi taas juoksemaan. Eilen emäntä kävi vedättämässä rengasta, mutta eihän se jaksa mun vauhtia mennä. Moitti vielä, ettei pysy pystyssä vaan vaati menemään muakin sievästi. No eiköhän me se yhteinen askellajikin tässä löydetä. >;o)

Otso lähtee liikkeelle kunnon nykäisyllä ja yritti parantaa pitävyyttä vauhtia lisäämällä. Mua ihan hirvitti, ettei se vaan riko itseänsä, kun kesken kasvuinenkin vielä on. Näillä keleillä Nallen rauhallinen tasainen löntystely on oikeastaan eduksi. :-)

27.8.2008

Hei taas kaikille! Osa teistä onkin odotellut uutta tarinaa jo tovin. Tässä on ollut kaiken laisia kiireitä ja reissaamista, joten nyt vasta emäntä malttoi istahtaa kirjaamaan mun saneluja. >:o)

Kesäkuun lopussa ei tainnut muuta ollakaan kuin Juhannusnäyttely Rovaniemellä. Meidät molemmat oli ilmoitettu ja molemmat osallistui. Ainoastaan meidän kehään menot oli peräkkäin vaikka Otso oli junioreissa ja minä avoimessa luokassa. Emäntä halusi panostaa mun esittämiseen ja niin hän käytti vastapalvelun heti pois Kitin esittämisestä Otson esittämiseen. Otso kesken kasvuisena sai EH:n eli laatumaininnan "erittäin hyvä" ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Minä sain laatumaininnaksi erinomainen ja olin paras uros ja vastakkaisen sukupuolen paras. Lisäksi sain kolmannen sertifikaatin ja koska olin yli kaksi vuotias sain suomen muotovalio-tittelin, FIN MVA. Emäntä oli todella onnellinen ja tyytyväinen esiintymiseeni.

Ensinnäkin vielä kerran kiitos Susannalle Otson esittämisestä Juhannuksena Roissa! Olisi mulla pitänyt kiirettä vaihtaa koirat "lennosta" kehään. Juhannusnäyttelyssä oli paikalla viisi urosta, joista kolme oli junnuja, yksi avoimessa ja yksi valioluokassa. Kaikki juniorit saivat EH:n ja koska ne kaksi muuta olivat vanhempia ja kehittyneempiä jäi Otso kolmanneksi. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Otson saamaan arvosteluun ja sijoitukseenkin. Olihan tämä Otson ensimmäinen virallinen näyttelyarvostelu. Nalle esiintyi jälleen mallikkaasti ja se oli yhtä hyvällä tuulella kuin Kajaanissa tamminäyttelyssä, vaikka sille ennen kehään menoa meinasi muutama koira käydä "iholle". Myös valioluokan uros sai erinomaisen ja olin lähes varma, että taas viedään se viimeinen serti kuonon edestä, mutta toisin sitten kävi. :-) Onnittelut vielä kaikille muillekin menestyneille!

Niin käytiinhän me kesäkuun viimeisenä viikonloppuna reissu Pohjois-Ruotsissa. Isäntä meloi koskessa sekä perjantai iltana että lauantai aamuna. Lauantaina emäntä käytti meidät pienellä pyörälenkillä. Minun vuorolla tielle eksyi poroja, mutta emäntä tapansa mukaan pysäytti minut ja odotti, että ne porot pääsee karkuun ennen kuin jatkoimme matkaa. Otso oli omalla vuorollaan juossut ojan pohjia vedessä. Olipa se vetänyt paluu matkalla emännän pyörineen yhteen puroonkin. Oli kuulema emäntä suuttunut. Yöt me nukuttiin autossa, koska ulkona oli niin paljon hyttysiä ja mäkäräisiä, että me Otson kanssa vaadimme päästä autoon omiin kuljetushäkkeihimme.

Juu-u, siis ehdin pyörän päältä pois siinä vaiheessa kun Otso sinne puroon päin menoa suunnitteli, mutten ehtinyt saamaan pyörää pysymään pystyssä. Ja Otso huomasi, että valjaissa voi vetää ja kohta huomasin hyppääväni lenkkareissa nilkkoja myöten veteen ja pyörä kaatui perässä. Onneksi siinä puron varrella tien vieressä oli pieni männyn alku, joka esti pyörää menemästä puroon ja sitten olis ollut satulakin märkä. Tämä puro kulki tien ali siis ristiin tien kanssa. On nämä malamuutit silti aivan ihania ja omat erityiseti. ;-)

Heinäkuu menikin sitten lomaillessa. Lyhyillä pyörälenkeillä käytiin ilmojen niin salliessa. Muutamana iltana painimme Otson kanssa pihalla ja muutaman kerran emäntä käytti hihnalenkillä sekä uimassa. Myös eräällä niityllä kävimme erikseen parin nartun kanssa kirmailemassa. Olihan minulla toisessa takajalassa, polkuanturan takana punainen märkivä kohta, jota emäntä hoiti kaksi viikkoa. Ensin hän leikkasi karvat siitä punaiselta alueelta ja sen ympäriltä ja laittoi Betadinea ja Cothivet-sumutetta kahdesti päivässä siihen. Muutamana ensimmäisinä päivinä en saanut käydä kahlaamassa ja kastelemassa jalkaani. Kävihän se emäntä Oulun lauantain näyttelyssäkin jälleen esittämässä vieraan lauman narttua.

Elokuussa jälleen käytiin näyttelyssä. Ensin Torniossa, jossa meistä kumpikin osallistui. Tällä kertaa emme olleet peräkkäin kehään menossa, joten emäntä esitti meidät kummatkin itse. Ensin kehässä kävi "kenguru" Otso, joka jälleen sai EH:n ja sijoittui toiseksi. Minä sain kunnian olla viimeinen uroksista, joka meni kehään arvosteltavaksi, koska kilpailin valioluokassa. Sain jälleen erinomaisen ja olin jälleen vastakkaisen sukupuolen paras.

Otsolla oli ylimääräistä virtaa ja se ei jaksanut kehässä seisoa kahta sekuntia pidempää vaan hyppi mua vasten. Kävimme ennen näyttelyä eräässä iltamätsärissä, jossa Otso esiintyi aivan samalla lailla lisäksi hyppien myös tuomaria vasten. Joten osattiin "kenguruesiintymistä" odottaakin. Otson arvostelu oli juuri sellainen, että olin siitä täysin samaa mieltä.

Nallen osallistumisen Tornion näyttelyyn ratkaisi Rovaniemen menestys. Torniossa malamuutit piti alun perin arvostella Pekka Teini, jolta Nalle sai ensimmäisen sertinsä. Nalle esiintyi hyvin juoksuisista nartuista huolimatta. Kehässä se oli kuuliainen ja rauhallinen vaikkakin ravissa meinasi vetää. Paras uros kehässä en osannut odottaa niin hyvää menestystä enää. Kun en ollut lopussa selvillä kuka tai mikä koira se viimeisenä meidän kanssa oli ennen parhaan julkistamista.

Omien urosteni esittämisen jälkeen oli vuorossa jälleen extra nartun esittäminen. Oli kivaa vaihtelua esittää välissä pienempää ja rauhallisempaa koiraa omien villikkojeni jälkeen. No tämä käyttöluokan narttu pääsi paras narttu kisaan ja sijoittui kolmanneksi. No nauhojen ja korttien jaon jälkeen pika pikaa vaihtamaan taas Nalle ROP-kehään. Tuli kyllä juostua paljon sinä päivänä. Ainakin kahdeksan kertaa ihan hyvän kokoista kehää ympäri. :-)

Seuraavana viikon loppuna olimme sekä Kangasniemellä että Heinolassa. Isännän veljen tyttö oli meidän mukana. Ensin pysähdyimme Kempeleen Zeppeliinissä ja sitten jossain Tupoksessa pääsimme käymään pissalla. Tehtiinhän me toinenkin pysähdys jossain välillä, ennen kuin saavuimme ensimmäiseen yöpaikkaamme. Saimme iltaruoka-annoksemme ja pääsimme testaamaan retkikoppejamme. Emäntä on ommellut hyttysverkosta ja pressusta meidän kuljetushäkkeihin peitteet. Kyllä se piti enimmät itikat ulkopuolella ja oli myös sateen suoja.

Lauantaina siirryimme Heinolaan. Ensin menimme Astan ja Hallan kotiin ja saimme Otson kanssa olla samassa tarhassa ja Asta oli viereisessä tarhassa. Siinä jonkin aikaa oltuamme, minun kuljetushäkki peitteineen siirrettiin autosta siten, että pääsin tarhasta sinne ja toisin päin. Minä jäin sitten yöksi ja hoitoon tänne. Otso oli kuulema päässyt emännän ja isännän mukana sinne yöpymispaikkaan, jossa minäkin sain olla viime kesänä. Se oli saanut nukkua isäntäväen kanssa. Se oli kuulema nukkunut välillä lasitetulla parvekkeella, olohuoneen lattialla ja olipa tuo käynyt myös isännän ja emännän välissäkin vierasvuoteessa.

Sunnuntai aamuna Otso oli osallistunut jälleen näyttelyyn. Oli kuulema pärjännyt tosi hyvin. Emäntä saa kertoa siitä lisää myöhemmin. Iltapäivällä he tulivat hakemaan minua. Otso pääsi jälleen samaan tarhaan kanssani ja me pojat otettiin painimatsi. Lisäksi käytiin metsässä Astan ja sen omistajan kanssa. Irti meitä pidettiin pareittain, siis aina yksi oli hihnassa vuorollaan. Sitten palasimme vielä Astan kotiin. Otso alkoi olla väsynyt ja emäntä laittoi sen autoon omaan kuljetushäkkiinsä nukkumaan. Illalla palasimme Kangasniemelle, jossa olimme jälleen yötä. Maanantaina käväsimme uimassa ja iltapäivällä lähdimme kotimatkalle. Erään sattuman vuoksi olimme kotona vasta keskiyöllä.

Heinolaan ei oltu edes ilmoitettu kuin Otso. Malamuuttien arvostelu oli heti aamusta ja menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Otso ehtisi hiukan rauhoittua ennen kehään menoa. Tällä kertaa se ei hyppinyt vasten kuin alussa kehän ulkopuolella ennen kehien alkua. Kehässä se esiintyi minusta tosi mallikkaasti. :-) Malamuuteilla oli tällä kertaa israelilainen tuomari. Kuulin hänen sanelunsa ja arvelin, että kyllä me se EH taas saadaan. No Otson ensimmäinen erinomainenhan se sitten tulikin. Olin sitten lähes varma, että ei se paras uros kehässä sijoitu kuin viimeiseksi eli kolmanneksi, mutta sepäs sijoittuikin toiseksi. Näin ollen se sai ensimmäisen vara-SERTinkin. Oltiin tosi yllättyneitä ja iloisia. Tällä kertaa oli arvostelusta joiltain osin erimieltä. Otso ei ollut vielä täydessä turkissa.

Idea niistä peitteistä syntyi juuri siellä Ruotsin reissulla. Ostin alun perin sitä hyttysverkkoa seinälle ruusukkeiden taustaksi, mutta sitä jäi niin paljon yli, että jotainhan niistä piti tehdä. Katto-osan tein vanhan teltan pressumuovipohjasta. Ja väritkin sattui kotimaisen sini-valkoisiksi. :-D Otso käyttää sitä koppia enemmän kuin Nalle. Oikeastaan Otso on aina käyttänyt enemmän koppeja kuin Nalle, joka mielummin makaa ulkona säässä kuin säässä.

Otsolla on nyt ollut viikon Betadine ja Cothivet kuuri päällä. Sillä oli hännän tyvessä haava tulehtunut ja kosteudessa hautunut. Mutta nyt hyvää syksyä kaikille! Yritetään saada uusi tarina vähän lyhyemmän ajan kuluttua kuin tämän ja edellisen väli. >;o)

9.6.2008

Hyvää alkanutta kesää kaikille! Tuossa edellisessä tarinassa jäi kertomatta, että isäntäväki vaihtoi auton isompaan Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Nyt meillä molemmilla on oma kuljetushäkki. Minäkin voin rauhassa vaihtaa asentoa tai laittaa maata, ilman että Otso murahtaa, kun vahingossa astun sen kehon osille.

Kahdessa mätsärissä ja yhdessä näyttelyssä olemme tässä välissä käyneet. Mätsäreissä kävimme 12.5. Oulussa ja 18.5. Kemissä. Minä sijoituin molemmissa isojen aikuisten punaisten toiseksi. Otso pärjäsi Oulussa paremmin: isojen pentujen sinisten 1. ja lopulta BIS 4. Kemissä se sijoittui isojen pentujen neljänneksi.

24.5. oli Oulaisissa näyttely, jossa kävimme esiintymässä. Otso sai kunnian aloittaa kehän valtaamisen. Se sai jälleen kunniapalkinnon ja täten ainoana pentuna sijoittui ROP-pennuksi. Minun sijoitukseni oli identtinen Jyväskylän KV näyttelyn kanssa. Emäntä esitti kolmannenkin koiran, erään nartun, josta myöhemmin lisää. Se sai ensimmäisen erinomaisen ja sijoittui luokkansa toiseksi. Emäntä oli niin yllättynyt tästä menestyksestä, että ennen paikalta lähtöä muisti vain mun vara-sertin ja ettei siitä saa mitään ruusukkeen lisäksi. Kempeleessä hän sitten muisti, että olihan se tuo ROP-pentu! - Siitä olisi saanut pokaalin tai vastaavaa. No seuraavassa näyttelyssä Otso osallistuukin jo kuulema junioriluokkaan, joka onkin sitten jo virallinen luokka.

Viikon päästä Oulaisten näyttelystä, pääsin treffeille. Samaisen nartun, jonka emäntä esitti Oulaisten näyttelyssä, kanssa. Ei se minua vielä mitenkään kiinnostanut tuolloin. Yritti se flirttailla mulle, mutta siltikään ei vielä mua sytyttänyt. Seuraavana maanantaina tapasimme jälleen. Tuolloin se kiinnosti mua jo enemmän, muttei vieläkään tarpeeksi. Hiukan mua häiritsi isukkini komentelut takapihalla. Tiistaina emäntä huomioi Otsoa enemmän tai ainakin minusta siltä tuntui. Illalla hän kuitenkin laittoi minut hihnaan ja menimme tien varteen. Hetken päästä siihen tuli auto, johon nousimme ja menimme rauhalliseen paikkaan. Kyllä, samainen Kiti-neiti oli myös siinä autossa. Nyt hän tuoksui tosi houkuttelevalta ja hetken epäröinnin jälkeen meillä oli niin sanotusti lempeä ilmassa. Torstaina tapasimme uudelleen samassa rauhallisessa paikassa ja lempeä oli edelleen ilmassa. Torstai-iltana ja perjantaina aamupäivästä kutsuin narttuani ulvomalla. Otso kyllä oli sitä mieltä, että olisi pitänyt olla hiljaa ja antaa hänen nukkua, Otson siis. Perjantaina emäntä selitti mulle, että noiden narttujen kanssa menee niin, että pari kertaa tavataan "niissä merkeissä" ja sitten odotellaan syntyykö pikku-Nalleja ja -Kitejä.

Nalle oli tosi herrasmies Kitin kanssa. Kyseli moneen kertaan, että onko nyt varmasti ok, jos... Ensimmäisellä kerralla Nalle vaati hiukan henkistä tukea multa, mutta toisella kerralla jo tiesi mitä tehdä. :-) Sitä kutsu-ulvontaa olisi kyllä kuunnellut pidempäänkin: se oli sellaista sievää matalaa tasaista "uuuuuuuuuu":ta - samanlaista kuin suden ulvonta.

19.4.-4.5.2008

Tähän sopisi otsikkoksi vaikka "Näyttelyitä, Match Show:ta ja pyöräilykauden avaus". Kävimme Jyväskylässä sekä malamuuttien erikoisnäyttelyssä että Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Lauantaina ennen lähtöä Otso onnistui sotkemaan itsensä kaivamalla ja ojassa kahlaamalla, joten Otso joutui naaman ja tassujen pesulle.

Molempina päivinä Otso kävi ensin kehässä. Lauantaina erkkarissa se oli kuulema murahtanut tuomarille hampaiden katsomisessa, mutta sai hyvän arvostelun ja sijoittui pentuluokan 2.-sijalle ja sai kunniapalkinnon. Minultahan se menee jo rutiinilla. Toisten murinoille piti vähän vastata, mutta emäntä oli rauhallinen eikä tyhjää yrittänyt korjailla asentoani kokoajan niin en sitten tyhjää stressannut. Tyytyväinen oli emäntä minunkin arvosteluun kuulema. Oli ehtinyt varautua laatumainintoihin hyvä tai tyydyttävä...

Sunnuntaina Otso ainoana pentuna oli ROP-pentu ja sai pokaalin. Minä olin kuulema taas erinomainen ja voitin kilpaluokkani ja sijoituin paras uros kisassa kolmanneksi. Tuomari oli sanonut avoimen kilpaluokan lopuksi emännälle, että "It's beautiful dog, but more handling expieriences." eli kaunis koira, mutta lisää "handlaus"-kokemusta. Tuomari tarkoitti varmaan emäntää, koska enhän minä enää mitään näyttelykäsittelykokemusta tarvi.

Otso esiintyi odotettua paremmin. Sillä on sellainen tyyli, että se kiilaa vinosti eteen liikkeessä ja se yrittää ilmeisesti saada handlerin pysähtymään näykkimällä pohkeesta. Hampaiden katsominen oli jo tiedossa, että se saattaa murahtaa, mutta nytkin sillä silti häntä heilui. Lisäksi sillä malamuuttimaiseen tapaan meni hermot seisoskeluun, mutta pennuille annetaan paljon anteeksi. Sunnuntaina se ei päästänyt ääntäkään ja esiintyi vielä paremmin.

Avoimen luokan uroskehässä ilmeisesti koirat kuumeni koska murinoita kuului sieltä täältä, mutta yhtään tappelua ei syntynyt. Erkkari tuomari kurkkasi Nallen suuhun ja katsoi mua suoraan silmiin sellainen ilme kasvoillaan, että tunsin punastuvani ja mietin, että saa nähä tuleeko H vai peräti T. Ennen arvostelun sanelua tuomari pyysi näyttämään purennan vielä uudestaan ja sen jälkeen hän selasi rotumääritelmää kolmesti. Yllätyksekseni Nalle sai kuitenkin EH:n ja sijoittui vieläpä neljänneksi kilpaluokassa. Sunnuntaina esiintyminen Nallellakin meni paremmin.

Torstaina 24.4. kansallisena koiran päivänä menimme Kemin torille katsomaan muita koiria. Siellä oli erilaisia harrastenäytöksiä ja paikalle tulleista halukkaat saivat osallistua leikkimieliseen mätsäriin. Emäntä osallistui Otson kanssa, koska se kuulema tarvii harjoittelua. Kisan kulku oli kuten normaalissakin mätsärissä, mutta sinisen nauhan saaneet saivat possun korvapalkinnon ja punaisen saaneet pääsivät jatkoon. Otso sai punaisen. Finaalikehässä Otso kamppasi emännän kumoon, mutta sijoittui kauneimmaksi. Neljä kauneinta saivat possun korvan lisäksi pokaalin. Myös muut kehässä käyneet saivat possun korvan. Pois lähtiissä emäntä kysyi saiskos mullekin possun korvan, ettei tule riitaa ja saatiin perustelulla "kyllähän noin komean koiran täytyy saada kans, tai muuten sille tulee paha mieli, kun vain kaveri sai."

Vappuna kävimme Oulussa. Ajelimme kaupungilla ja lopulta ajoimme erään kaupan parkkipaikalle ja pääsimme Otson kanssa ulos. Siellä oli muitakin koiria. Pissojen jälkeen menimme jonottamaan ja emäntä ilmoitti meidät molemmat jälleen mätsäriin. Otsolla oli ylimääräistä virtaa ja se esitti kengurua liikkeessä. Juuri liikkeiden vuoksi se sai sitten sinisen nauhan. Ryhmä kehässä se sitten meni parasta raviaan ja sijoittui lopulta neljänneksi. Minulla meni ensimmäinen kehässä käynti kyräillessä, kun emännällä oli makkaran paloja taskussa. Punaisen nauhan saimme, perustelulla paremmassa lihasmassassa kuin kilpakumppaninsa. Ryhmäkehässä en enää jaksanut seisoa koska oli niin kuuma ja siten sijoituin 6. tai 7. sijalle.

Koiran päivä mätsärissä Otso tapansa mukaan jälleen kiilasi ja tunsin, kuinka jalkani osui sen jalkoihin ja samassa lensin kyljelleni. Otso katsoi mua "miksi sä kesken juoksun makaamaan aloit"-ilmeellä, joten ei sille vihainenkaan voinut olla. Seisomisen se kyllä hallitsee.

Vappuna tosiaan Oulussa mittarit näytti varmaan +20°C astetta ja Nalle on vielä täydessä turkissa. Ryhmäkehässä en siltä viitsinyt vaatia seisomista, koska olimme melko ahtaasti kehässä ja se muristeli jo parikehässä. Enemmän sitä kiinnosti Otson palloleikki kehän ulkopuolella.

Maanantaina kävimme kävelemässä ja minulla oli rengas perässä. Otso oli isännän mukana hihnassa. Keskiviikkona isäntä käytti minua pyörällä juoksemassa ja emäntä kävi kävelyllä Otson kanssa. Perjantaina käytiin kävelyretkellä metsässä ja lauantaina makasimme vain koko päivän. Lauantai-iltana, kun ilma viileni meillä oli Otson kanssa virtaa, joten yritettiin leikkiä tarhojen väliseinustalla. Emäntä kuitenkin komensi meidät hiljaisiksi ja käski mennä nukkumaan. Tänä aamuna heräsimme Otson kanssa noin kello 6:00 ja jatkettiin leikkimistä, mutta emäntä komensi meidät jälleen hiljaisiksi. No sitten hän tuli lenkkivarusteissa pyörän kanssa ja valjasti minut ja käytiin juoksulenkillä. Takaisin tultuamme pääsin sisälle ja sain vettä ja emäntä lähti uudelle lenkille Otson kanssa. Otso oli tehnyt lyhemmän lenkin kuin minä. Se olisi kuulema halunnut painella täysillä, mutta emäntä oli jarrutellut sen raville. Oli se toki saanut välillä "päästellä höyryjä".

5.4.2008

Kuukausi on taas vierähtänyt edellisestä tarinasta. Otso on kasvanut ja omistajat jännityksellä odottavat, kasvaako siitä isompi kuin minä. Vielä se on muutaman sentin pienempi.

Nalle ja Otso näyttävät vieläkin tulevan hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa ne on ottaneet yhteen maasta löytyneestä makupalasta ja näihin tilanteisiin ollaan ehditty väliin heti, joten niistä on vielä toistaiseksi selvitty yhdellä tai kahdella kulmahampaan reiällä koirissa. Tosin tilanteen ollessa ohi ne ovat olleet jälleen kavereita. On jännä seurata noita, kun ne ovat kuin yö ja päivä. Nalle on ollut aina rauhallisempi ja Otso on kuin Duracel-pupu koko ajan touhuamassa jotain. Lisäksi Otso näyttää seuraavan lähes koko ajan mitä Nalle tekee. Eniten Otsoa ihmetyttää Nallen tapa mennä selälleen ihmisten seurassa ja antaa mahansa rapsuteltavaksi. Otso tuntuu tulkitsevan sen leikkiin kutsuksi. Otsokin jo malttaa tulla viereen rapsuteltavaksi, eikä ole heti näykkimässä kuten vielä joulu- ja tammikuussa. :-D Lisäksi Otso on paljon rohkeampi kuin Nalle. Edes ahkion jarrun kolina ei sitä pelota saati sitten aisat, jotka se itse kaatoi päällensä tässä eräänä päivänä. Nalle olisi samassa tilanteessa paennut paikalta ja harkinnut kauan ennen kuin olisi tullut takaisin. Otso hiukan perääntyi ja samassa meni haistelemaan ja maistelemaan niitä aisoja.

Eräänä perjantaina otettiin yhteen makupalasta ja seuraavana sunnuntaina ikuistettiin tällainen hetki.

Vetämässä olen käynyt sekä jäällä moottorikelkkauralla, että metsässä tai suolla hankikannon aikana. Vedettävänä on ollut joko potkuri tai ahkio ja hiihtäjä. Ahkiota olen nyt pari kertaa vetänyt huskyvaljailla ja liinalla. Kääntyminen on ollut helpompaa kuin niillä kammottavilla aisoilla ja länkivaljailla. Nyt parilla edellisellä viikolla emäntä on menettänyt hermonsa muutamaan kertaan minulle, kun kylän nartut tuoksuu niin ihanalle ja meillä on emännän kanssa eri näkemys suunnista. Kotiin päin on ollut vasten mielistä mennä, kun siellä ei ole muita kuin Otso-poika. Naapurissa on kyllä yksi narttu... >:oP

Otsokin on harjoitellut vetopuuhia. Valjaissa se on kuin olisi syntynyt ne päällä. Välillä olen sitä toppuutellut yhteislenkillä, ettei opeta isäntäväkeä liian hyvälle. Nehän odottavat minultakin silloin enemmän. Mutta on pakko nyt myöntää, että on paljon kivempaa vetää, kun on työkaveri.

Anteeksi Nalle, mutta on taas pakko kommentoida tähän väliin. Otsolla on vedätetty ja vedätetään vielä säästellen totta kai: harvoin, kevyesti ja lyhyitä matkoja kerrallaan. Tosi lupaava vetokoiran alku se työinnoltaan tuntuu olevan. Nallelle yhteislenkit ovat tuntuneet olevan liian lyhyitä ja sen kanssa on sitten seuraavana päivänä tehty uusi vetolenkki. Lisäksi Nalle menee paremmin kotoa pois ja Otso kotiin päin. Onneksi Nallelle ruoka on maistunut noiden narttujen sulotuoksuista huolimatta ja olen saanut sitä motivoitua lupaamalla ruokaa kotona, jos tekee töitä kotiinkin päin. ;-) Vauhti ei tosin ole sama kuin kotoa pois päin. Tässä eräänä päivänä tuli testattua sekin... Olimme palaamassa, kun huomasin pudottaneeni tummennetut suojalasini. Annoin kääntymiskäskyn ja palasimme hakemaan ne lasit ja kyllä, vauhti parani, kun lähdimme kotoa pois päin.

Mullahan oli tässä hiljattain 2-vuotissynttärit. Aamulla sain pari ylimääräistä keksiä ennen aamupalaa ja me saatiin lihaisat luukimpaleet molemmat Otson kanssa. Minun lihaherkku oli hiukan suurempi. >;o) Iltapäivällä emäntä kotiin tullessaan antoi minulle namipullon. Sen sisään laitetaan makupaloja ja ne saa sieltä ulos pyörittelemällä, kallistelemalla tai Otson ja emännän mukaan narusta vetämällä, mutten ole sitä vielä ymmärtänyt, että miten. Otso on saanut leikkiä sillä vanhalla namipallolla, joka on ollut mun lempilelu. Olen minäkin sitä käynyt välillä pyörittämässä silloin, kun Otso on ollut pihalla. Ja kuulema Otso on tyhjentänyt sitä pulloa sen jälkeen, kun minä olen mennyt jo ulos illalliselle ja rauhoittumaan nukkumaan.

Kyllä, luit aivan oikein. On sekä namipullo että namipallo. Ja riitojen välttämiseksi "pojat" ovat leikkineet namileluillaan eri huoneissa: Otso portin takana apukeittiössä ja Nalle jossain muussa huoneessa. Näissä leikeissäkin on huomannut eron: Nalle jaksaa pyöritellä lelut tyhjäksi hiljaa itsekseen, mutta Otsolla menee välillä hermot ja se ärisee ja murisee tyyliin "tyhmä pallo/pullo, ne namit tänne HETI!" ja ensimmäisellä kerralla pullon kanssa se odotti, että minä näytän miten se toimii ja tyhjennän sen. :-)

5.3.2008

Kevät tulee vaikka talvi ei vielä edes kunnolla ole tullutkaan. Tai on täällä lunta ollut vuoden vaihteen jälkeen ja tänä aamuna taas vaihteeksi pakkasta -20°. Vetämässä ollaan Otson kanssa käyty yhdessä ja erikseen. Ja painittukin on.

Vedettävänäni on ollut potkuri, hiihtäjä, ahkio ja tässä eräänä päivänä auton rengas. Eräänä iltana menimme emännän kanssa potkurilla jäälle. Rannassa huomasin jäällä jotain erikoista. Se oli musta ja pelottavan näköinen, joten päätin haukahdella sille varoitukseksi. Se ei mun varoituksista piitannut vaan pysyi paikallaan. Emäntä hoputti ja kannusti ja kun päästiin sen pelottavan mustan viereen kävimme emännän kanssa sitä tutkimassa. Se oli moottorikelkka. Sitten jatkoimme matkaa. Takaisin tullessa se musta kelkka oli edelleen paikallaan, mutta näytti erilaiselta, joten pysähdyin ja haukahtelin jälleen. Emäntä nauroi minulle ja sanoi hassuksi.

Viime sunnuntaina ihmettelin, kun emäntä pakkasi sekä näyttely- että metsävarusteet sekä isäntä pakkasi repun. Ensin ajoimme Rovaniemelle jonkin hallin viereen. Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria. Siellä oli Match Show. Ensin kehään menin minä parina musta labradorinnoutaja. Sain punaisen nauhan. Seuraavaksi meni toiseen kehään Otso. Sen parina oli luultavasti portugalinvesikoira. Otsokin sai punaisen nauhan. Pentuja oli vähemmän kuin aikuisia, joten Otso meni meistä ensin ryhmäkehään sijoittuen toiseksi. Siinä odotellessa välillä käytiin ulkona ja välillä murisin muille murisijoille. Yritin minä leikkiäkin Otson kanssa, mutta sitä meille ei sallittu. Odottelua oli kestänyt sen verran, että esiintymisintoni oli laantunut ryhmäkehän alkaessa. Enemmän minua kiinnosti Otso ja isäntä, mutta silti minut valittiin joukon parhaimmaksi. Siitä jatkoin suoraan Best In Show-kisaan. Tässä vaiheessa en enää jaksanut kuunnella muiden murinoita vastaamatta niihin. Emäntä kyllä kielsi... Käytöksestäni huolimatta sijoituin toiseksi.

Otso esiintyi erinomaisesti vaikka oli kehässä vasta toista kertaa. Seisoi ja ravasi nätisti. Ainoastaan hampaiden näyttämistä pitää vielä harjoitella. Onneksi Nallekin esiintyi parikehässä toivotulla tavalla, koska Otso oli kuulema katsonut jälleen tarkasti kehän reunalla. :-) Ennen kehän alkua Otso tutustui kilpakumppaniinsa ja tutki, että onko sillä kaverilla silmiä karvojen alla ollenkaan. :-D Kuvat eivät onnistuneet, koska vanhan kasvihuoneen maapohja pölisi ja kuvista tuli epäselviä.

Mätsärin päätyttyä ajoimme metsään. Isäntäväki vaihtoi vaatteita ja meillekin puettiin huomiopannat ja -liivit. Me odotellessamme juostiin Otson kanssa kilpaa tietä edestakaisin. Kun emäntä ja isäntä saivat sukset jalkaan menimme metsään ja nuotion teon ajan kiertelimme ja tutkimme ympäristöä Otson kanssa. Kun nuotio oli sytytetty, me asetuimme lepäämään. Jonkin ajan päästä palasimme autolle ja tulimme kotiin.

12.2.2008

Jaahas, taitaa olla aika taas uudelle tarinalle. Kajaanin näyttelystä seuraavana viikonloppuna osallistuimme Otson kanssa Match Showhun Torniossa. Paikan päällä Otso käyttäytyi reippaasti ottaen huomioon, että näki ensimmäistä kertaa niin paljon, niin monen näköistä ja kokoista koiraa. Ensin kehään meni Otso emännän kanssa. Aika hyvin tuo penikka osasi käyttäytyä siellä. Hiukan innostui näykkimään emännän villapaidan helmaa, muttei sen pahempaa ja jopa seisoikin tosi hyvin ensikertalaiseksi. Otso sai punaisen nauhan ja sijoittui isojen pentujen punaisten kolmanneksi. Sitten emäntä vei minut kehään. No ei mua huvittanut esiintyä samoin kuin Kajaanissa varsinkaan ryhmäkehässä. Minäkin sain punaisen nauhan.

Oli harmi, ettei Nalle esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla vaan sitä kiinnosti kaikki kehän ulkopuolinen liike. Siis harmi siksi, että Otso oli isännän kanssa kehän laidalla katsomassa mallia. Se katsoo tarkasti miten Nalle toimii missäkin tilanteessa ja tekee sitten muutaman päivän kuluttua samassa tilanteessa samalla lailla. Esim. näyttelyposeeraamisen, kun käsi on taskussa ja sanotaan "seiso" sekä ruokailun se on oppinut tällä tavalla: molemmat vuorollaan istuvat ja ottavat katsekontaktia ja alkavat syömään luvan saatuaan.

Metsässä ollaan käyty säännöllisesti kerran viikossa. Metsäpäivät ovat olleet vapaapäiviä niin isäntäväellä kuin meillä koirillakin. Metsässä ollaan saatu juosta vapaana Otson kanssa ja ollaan painittu aina välillä. Viikolla me ollaan painittu pihalla. Otsokin on alkanut olemaan päivät ja yöt pihalla kopissa.

Takapihamme on aidattu ja Otso on asustellut siellä. Talon alkuperäisestä kopista poistimme väliseinän ja lisäsimme sinne kutterin purua kuivikkeiksi ja pehmikkeiksi.

Lenkkipäivät meillä vuorottelee: Minä käyn yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja Otso tiistaisin ja torstaisin. Vetohaluni ovat olleet vaihtelevat. Eräänä päivänä oli kova lumimyrsky, mutta emäntä oli päättänyt, että on vetopäivä. Yritin välillä mennä emännän taakse suojaan, mutta emäntä yritti toimittaa minulle, että pitäisi kulkea potkurin edessä. Mennessä tuuli oli vastainen, mutta takaisin se oli myötäinen ja kotiin päin tein töitäkin. Viime viikon maanantaina kävimme emännän kanssa jäällä. Ensin ihmettelin, kun emäntä käski oikealle jo pihassa heti autojen jälkeen. Normaalisti menemme suoraan. Käännyin katsomaan, että mitä, minne. Emäntä otti pannasta ja ohjasi minut moottorikelkan uran alkuun ja sanoi "veto". Oli tosi innostavaa mennä välistä toista reittiä. Ensin meillä oli alamäkeä ennen rantaa. Rannalla kuulin kyliltä toisten koirien haukkua ja se innosti jatkamaan. Jonkin aikaa kuljettuamme neljä kaurista ylitti joen samalle rannalle, jota kuljimme. Silloin minä laitoin turbo-vaihteen päälle, mutten silti saavuttanut niitä kauriita. Kun hiljensin vauhtia, emäntä pyysi pysähtymään ja kääntymään ympäri ja lähdimme kotiin. Vauhdin pidin lähes koko paluumatkan ravina.

Viime lauantaina isäntäväki pakkasivat tavaroita kuten metsäreissulle, mutta mulle laitettiin valjaat päälle ja potkurin he sitoivat auton katolle. Erään risteyksen jälkeen pysähdyttiin ja potkuri otettiin alas ja vain minut päästettiin autosta. Isäntä jatkoi matkaansa Otson kanssa autolla. Minä jatkoin matkaa emäntää potkurilla vetäen. Ensin yritin pysyä auton perässä, mutta se katosi ensimmäiseen mutkaan ja päätin hidastaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua meillä oli vain pelkkää ylämäkeä ja mua ei olisi enää huvittanut jatkaa vaikka emäntä auttoi mua potkuttamalla. Emäntä kannusti ja niin me lopulta saavuttiin autolle. Isäntä ja Otso olivat menneet metsään ja minä vedin potkurin samaa heidän kulkemaa reittiä. Emäntä taiteili toinen potkurin jalaksista suksen uralla. Jonkin matkaa kuljettuamme Otso tulikin meitä vastaan ja mentiin nuotiolle. Siellä minulta riisuttiin valjaat ja sain juosta vapaana Otson kanssa pitkin suon laitaa. Siinä makkaran paiston jälkeen mulle puettiin jälleen valjaat ja palasimme autolle. Isäntä laittoi Otson autoon ja emäntä yritti saada mua jatkamaan vetämistä. Isäntä käänsi auton ja ajoi meidän eteen ja minä laukkasin auton takarenkaan kohdalla. Isäntä kertoi nopeuden olleen 30 km/h. Sitten vaihdoin raville ja nopeus vaihtui ensin hetkeksi 20 km/h ja tasaantui 10 km/h. Välillä saavutin autoa ja jälleen laukattiin. Olihan meillä lähes koko matkan alamäkeä. Tällä menomatkalla isäntä ajoi hiljakselleen ja pysähtyi välillä kuvaamaan. Muutama metri ennen risteystä väsähdin ja haukkailin lunta ojan kinoksesta. Vihdoin minäkin pääsin autoon Otson seuraksi ja potkuri sidottiin katolle ja palasimme kotiin.

Eilen kävimme tavanomaisella vetolenkillämme. Tai niin minä ensin luulin. Menimme lingottua tietä niin pitkälle kuin sitä pääsi ja hiukan umpihankeakin. Kun emäntä ei jaksanut enää jatkaa hän antoi kääntymiskäskyn. Palasimme niittyjen reunaan, jossa hän käännytti minut moottorikelkan uralle, joka kulki niittyjen läpi toiselle tielle. Sitä oli helppo mennä, koska se oli jäätynyt kantavaksi. Kotiin päin paransin sitten vauhtia. Kesken loppu kirin, emäntä pysäytti ja jutteli naapurin kanssa ja olisi varmaan jutellut pidempäänkin, mutta minä lähdin liikkeelle. Emäntä pysäytti minut uudestaan maantien risteyksessä, joka meidän on ylitettävä sekä mennessä, että tullessa ja sitten jatkoimme kotipihaa kohden. Pihalla liikkeelle ampaisi kissa ja minun metsästysvaistoni heräsi. Kissa ehti kuitenkin karkuun ja emäntä sai minut ohjattua käskyillä etuovelle ilman, että potkuri osui autoon.

1.-5.1.2008

On tuo Otso rohkea ja reipas poika. Se uuden vuoden aattona touhusi pihalla omiaan, kun ensimmäiset paukaukset kuului. Minua ne hiukan vielä oudoksutti, muttei mua enää niin paljon pelottanut kuin edellisenä vuonna. Kävin välillä kopissa ja välillä istuin tarhan ovella. Otso oli kuulema nukkunut sikeästi apukeittiössä. Vuoden vaihteen aattona saatiin muutama nakki, mutta mun oli määrä silti pysyä "timmissä" kunnossa. Minut oli ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn.

Vuoden vaihteen jälkeen emäntä on ollut jälleen kotona, mutta en ole saanut olla yhtä paljon sisällä kuin isännän kotona ollessa. Otson kanssa ei ole tullut vielä isompia riitoja, paitsi pari kertaa herkkupaloista, mutta harmikseni joko emäntä tai isäntä ovat ehtineet väliin. Mutta olen todennut, että tuo Otso on vielä melko "huntalo".

Lauantaina 5.1. kävimme Kajaanissa. Auton takakontti oli kuulema jäätynyt kiinni, joten sain matkustaa takapenkillä. Ensimmäiset kymmenen kilometriä myös Otso oli kyydissä takapenkillä minun ja emännän kanssa. Otso jäi hoitoon. Loppu matkan matkustin isännän veljen tytön kanssa edelleen takapenkillä. Niin mukavaa matkaa en muistakaan ihan heti: minua siliteltiin ja rapsuteltiin lähes koko matkan.

Kajaanissa oli sopivasti pakkasta minun turkin paksuiselle koiralle. Olimme kuulema paikan päällä taas todella hyvissä ajoin ja tietysti kehä oli taas myöhässä. Odotellessa sain rapsutuksia ja makkaran paloja, murisin huvikseni toisille uroksille ja liehittelin narttuja. Emäntä kyllä muistutti minua koko ajan, miten pitää käyttäytyä, että ei murista. Tällä kertaa emäntää ei jännittänyt niin paljon kuin Jyväskylässä ja hän oli rennompi. Hihnaksi hän tällä kertaa valitsi vanhan mustan nylonisen pentuhihnani ja makupaloina oli nakkipaloja. Jälleen ennen kehään menoa, emäntä karstasi karvani ojennukseen, mutta teki sen sen verran syrjässä ja suojaisassa paikassa, että en siitäkään närkästynyt. Olin kuulema rotuni paras, joten luullakseni meni erittäin hyvin. Mutta tämän jälkeen ei vielä lähdetty kotiin, vaan oleskeltiin siellä hallilla ja edelleen keräsin rapsutuksia.

Iltaa kohti hallista väki väheni ja lämpötila viileni. Muutaman tunnin odottelun aikana totesin, että eihän tämä odottaminen niin tylsää olekaan ja asetuin istumaan emännän jalkoihin. Jonkin ajan päästä alkoi taas tapahtumaan. Menimme emännän kanssa jälleen kehään, jossa tällä kertaa oli kaiken kokoista ja karvaista pystykorvaa. Me seisoimme amerikan akitan ja venäläis-eurooppalaisen laikan välissä. Emäntä kertoi hiukan jännittäneensä minun reaktiotani, kun se laika murisi mulle jo ennen kehään menoa ja jatkoi muristeluaan kehässä sekä se akita takanani oli väriltään musta. Enemmän minua kiinnosti ne nakkipalat emännän taskussa kuin toiset koirat. Siinä sitä hetki seisottiin ja tuomari kävi jokaisen koiran läpi ja juoksutti edestakaisin.

Sitten siirryimme vielä isompaan kehään, jossa innostuin ottamaan muutaman laukka-askeleenkin. Jälleen seisottiin ja juostiin edestakaisin ja kehän ympäri ja tuomari valitsi jatkoon menijöitä ja minä olin viimeinen valittu ensimmäisestä kuuden "satsista". Jälleen seisottiin ja juostiin kehän ympäri ja tuomari valitsi neljä jatkajaa kehän keskelle ja minut valittiin tällä kertaa ensimmäisenä ja kerkesin merkata sen vihreän kyltin. Meidät neljä jäljellä olevaa kutsuttiin jälleen kehän laidalle ja juoksutettiin jälleen kehän ympäri. Meidät kutsuttiin ensimmäisenä jälleen keskelle ja tuomari antoi emännälle pokaalin ja ruusukkeen ja onnitteli ja jäimme sen vihreän kyltin viereen. Emäntä vaikutti yllättyneeltä ja hämmästyneeltä sekä todella onnelliselta ja kehui minua ja vaati hetken päästä jälleen poseerausta. Tämän kehässä käynnin jälkeen lähdimme viimein autolle.

Takakontti oli edelleen jäässä, joten matkustin paluu matkankin takapenkillä isännän veljen tytön vieressä. Hetken ajon jälkeen pysähdyimme ja ihmiset lähtivät syömään. Syönnin jälkeen ajettiin ensin hakemaan Otso ja jälleen emäntä siirtyi takapenkille meidän "erotuomariksi". Minua väsytti, mutten malttanut nukkua vaan nuokuin ja Otsokin oli kiltisti ja oli kuulema ihmetellyt nojailujani.