Tuli taas kesä ja kärpäset, paarmat ja hyttyset sekä mäkäräiset. Olen tässä vähentänyt hiukan turkkiakin ja emäntä on harjannut ja kammannut minua lähes päivittäin ja toisinaan jopa kahdesti päivässä. Ajattelin kyllä alkaa jo kasvattamaan uutta pohjavillaa, että emäntä lopettaisi sen karstalla kiusaamisen.
Emännän kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty aamutuimaan; hän pyörällä ja minä valjaissa häntä hiukan vetäen. Välillä mennään lujaa, kun linnut tulevat niin houkuttelevasti eteeni juoksemaan ja lentämään ja välillä minä levähdän kävelemällä ja emäntä yrittää hoputtaa. Väittää, ettei pysy pyörällä pystyssä siinä vauhdissa.
Kahlaamistakin olen jo päässyt harrastamaan. Lenkeillä käyn juonnin yhteydessä kastelemassa mahakarvat joko ojassa tai lammessa ja tuossa omassa rannassa olen myös käynyt. Emäntä on nyt alkanut kuivaamaan minut kahlaamisen jälkeen.
Eilen käytiin rannassa ja siellä oli tosi iso nuotio ja ihmisiä tuosta naapurista. Paistettiin makkaraa ja onnistuipas nappaamaan yhden kokonaisen isäntäväen repusta. Valvottiin tosi myöhään.
Seuraavana aamuna emäntä taas harjasi hiukan ja silitti itselleen vaatteita. Sitten lähdimme autolla pohjoista kohti Rovaniemelle. Normaalisti olemme ajaneet keskustan ohi, mutta nyt käännyimme sinne ja varmuuden vuoksi pidin meteliä, etten jää taas yksin autoon. Me ei pysähdytty keskustaan vaan ajoimme vain läpi ja tulimme suuren hallin pihaan, jossa oli paljon autoja ja koiria. Olimme näyttelyssä taas. Jälleen sain uusia tuttavia. Kehässä ei "haluan"-komento toiminut vaan emäntä antoi taskustaan tyhjän käden. Minusta se oli sen viereisessä kehässä olevan koiran vika, etten saanut makupaloja. Tällä kertaa emme käyneet kuin kerran kehässä. Olimme kehän reunalla katsomassa muiden muuttien menestystä loppuun asti ja sitten lähdimme jälleen keskustaan. Tällä kertaa pääsin ulos autosta ja menimme sellaisen kojun luo, josta emäntä hankki meille kaikille kolmelle jäätelöä. Kyllä, minäkin sain oman vanilijapallon pahvikipossa. Kun olimme jäätelömme syöneet lähdimme kotimatkalle. Kotona otin sitten rennosti ja nukuin univelkojani.
Nalle on tosiaan vähentänyt karvaa ja olen harjannut ja kammannut sitä niin paljon, että sillä alkaa olla nahka verillä. On sillä kuitenkin olo helpottunut, kun on irtovillan saanut pois. Onneksi se ei kuitenkaan niin karvaton ole, etteikö sitä näyttelyssä olisi kehdannut käyttää. Rovaniemellä ollut Liettualainen tuomari piti Nallea liian suurena ja antoi laatumaininnaksi sinisen nauhan eli hyvän, johon olin jälleen varautunut (parempaa tosin toivoin). Arvostelu (suomennos sekä alkuperäinen) on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti