sunnuntai 28. tammikuuta 2007

22.-28.1.2007

Kävimme isännän tädin luona Kangasniemellä. Menomatka sujui hyvin. Nukuin enimmäkseen koko matkan. Pissapysähdyksiä tehtiin neljä. Kangasniemellä ihmiseni käyttäytyivät omituisesti. Pysähdyimme ja ajoimme vähän matkaa ja taas pysähdyimme ja sitten ajoimme vielä kerran ja oltiin vain autossa. Ihmiseni puhuivat, että jokin laakeri oli rikkoontunut. No hetken päästä pakkasimme tavaramme toiseen autoon, jossa oli vieraan tyttökoiran tuoksu, ja jatkoimme taas matkaa. Minä olin emännän kanssa takapenkillä. Perillä odotti iso piha täynnä mielenkiintoisia tuoksuja. Isännän täti sanoi, että pihassa on nähty isot ja pienemmät ilveksen jäljet. Niitä jälkiä ei enään tulomme jälkeen näkynyt koko viikolla.

Mökissä.

Minä sain nukkua isäntäväen kanssa mökissä. Päivät olin ulkona kettingissä tai irti, kun isäntä tai emäntä olivat myös ulkona.

Pihavahtina.

Niistä mielenkiintoisista tuoksuista... No se tyttökoira oli noin 2 vuotias silkkiterrieri Wilma. Loput tuoksut olivat lintujen ruokintapaikalla talia, rannassa oli hauen pää ja löysinpäs minä muutaman roskapussinkin.

Yhtenä päivänä kävimme Heinolassa. Keskustaan päästyämme aloitin kiljunta ulvonnan, josta isäntäväki aivan oikein päättelivät minulla olevan pakko päästä tarpeilleni. No ajettiin hieman syrjemmälle ja emäntä käytti minua kävelyllä, jolloin tein kaikki tarpeeni. Sen jälkeen he menivät kauppaan ja jättivät minut autoon odottamaan. Sen jälkeen ajeltiin vielä hetki keskustassa ja taas esitin varmuuden vuoksi paniikkikohtaus kiljumista, ettei minun vain tarvinut taas jäädä yksin autoon, mutta jättiväthän ne taas hetkeksi. No sitten me ajoimme erään talon pihaan, jossa oli taas tyttökoirien tuoksuja. Pääsin käymään sisällä ja sain vettä ja isäntä väki joivat teetä talon väen kanssa. Sitten pääsin apukokiksi. Oli herkulliset tuoksut. Sitten sinne taloon tuli nainen, joka tuoksui niille tyttökoirille ja mulle tuli tarve lirauttaa merkki oven pieleen sisällä. Emäntä laittoi minut saman tien pihalle. Hetken kuluttua isäntä ja emäntä tulivat sen naisen kanssa ulos ja se nainen meni sisään samaan taloon toisesta ovesta, jonka takaa kuului haukuntaa. Sitten ilmestyi aidan taakse kaksi tyttökoiraa: 9-vuotias lapinkoira Halla ja 11 kk maremmano-abruzzese Asta. Asta oli heti valmis tutustumaan ja leikkimään, mutta Halla haukkui ja murahteli. Hallan mentyä sisälle pääsin portin toiselle puolelle leikkimään Astan kanssa. Noin tunnin leikittyämme Asta meni Hallan seuraksi sisälle ja minä pääsin sille puolen, jonne tein merkkini. Söimme ja sitten kävimme lenkillä minä, Halla, Asta, heidän emäntä, minun isäntä ja emäntä. Lenkin jälkeen sain vielä leikkiä Astan kanssa. Oli jo aika myöhä, kun lähdimme takaisin Kangasniemeen.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä löysin kaksi mielenkiintoista rasiaa: toisessa oli perunasalaattia ja toisessa silliä. Ihmisten mielestä pilaantuneita ja minusta ne olivat hyviä. Kotimatkalla minulle tuli kakkahätä ja pysähdyimme. Sen jälkeen mulla vielä väänsi mahaa, joka johtui ilmavaivoista. Noin 150 kilometriä meni huutaessa ja välillä ulkona kävellessä. Sitten kun oloni helpotti nukuin loppumatkan kotiin asti.