lauantai 5. tammikuuta 2008

1.-5.1.2008

On tuo Otso rohkea ja reipas poika. Se uuden vuoden aattona touhusi pihalla omiaan, kun ensimmäiset paukaukset kuului. Minua ne hiukan vielä oudoksutti, muttei mua enää niin paljon pelottanut kuin edellisenä vuonna. Kävin välillä kopissa ja välillä istuin tarhan ovella. Otso oli kuulema nukkunut sikeästi apukeittiössä. Vuoden vaihteen aattona saatiin muutama nakki, mutta mun oli määrä silti pysyä "timmissä" kunnossa. Minut oli ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn.



Vuoden vaihteen jälkeen emäntä on ollut jälleen kotona, mutta en ole saanut olla yhtä paljon sisällä kuin isännän kotona ollessa. Otson kanssa ei ole tullut vielä isompia riitoja, paitsi pari kertaa herkkupaloista, mutta harmikseni joko emäntä tai isäntä ovat ehtineet väliin. Mutta olen todennut, että tuo Otso on vielä melko "huntalo".

Lauantaina 5.1. kävimme Kajaanissa. Auton takakontti oli kuulema jäätynyt kiinni, joten sain matkustaa takapenkillä. Ensimmäiset kymmenen kilometriä myös Otso oli kyydissä takapenkillä minun ja emännän kanssa. Otso jäi hoitoon. Loppu matkan matkustin isännän veljen tytön kanssa edelleen takapenkillä. Niin mukavaa matkaa en muistakaan ihan heti: minua siliteltiin ja rapsuteltiin lähes koko matkan.

Kajaanissa oli sopivasti pakkasta minun turkin paksuiselle koiralle. Olimme kuulema paikan päällä taas todella hyvissä ajoin ja tietysti kehä oli taas myöhässä. Odotellessa sain rapsutuksia ja makkaran paloja, murisin huvikseni toisille uroksille ja liehittelin narttuja. Emäntä kyllä muistutti minua koko ajan, miten pitää käyttäytyä, että ei murista. Tällä kertaa emäntää ei jännittänyt niin paljon kuin Jyväskylässä ja hän oli rennompi. Hihnaksi hän tällä kertaa valitsi vanhan mustan nylonisen pentuhihnani ja makupaloina oli nakkipaloja. Jälleen ennen kehään menoa, emäntä karstasi karvani ojennukseen, mutta teki sen sen verran syrjässä ja suojaisassa paikassa, että en siitäkään närkästynyt. Olin kuulema rotuni paras, joten luullakseni meni erittäin hyvin. Mutta tämän jälkeen ei vielä lähdetty kotiin, vaan oleskeltiin siellä hallilla ja edelleen keräsin rapsutuksia.



Iltaa kohti hallista väki väheni ja lämpötila viileni. Muutaman tunnin odottelun aikana totesin, että eihän tämä odottaminen niin tylsää olekaan ja asetuin istumaan emännän jalkoihin. Jonkin ajan päästä alkoi taas tapahtumaan. Menimme emännän kanssa jälleen kehään, jossa tällä kertaa oli kaiken kokoista ja karvaista pystykorvaa. Me seisoimme amerikan akitan ja venäläis-eurooppalaisen laikan välissä. Emäntä kertoi hiukan jännittäneensä minun reaktiotani, kun se laika murisi mulle jo ennen kehään menoa ja jatkoi muristeluaan kehässä sekä se akita takanani oli väriltään musta. Enemmän minua kiinnosti ne nakkipalat emännän taskussa kuin toiset koirat. Siinä sitä hetki seisottiin ja tuomari kävi jokaisen koiran läpi ja juoksutti edestakaisin.

Sitten siirryimme vielä isompaan kehään, jossa innostuin ottamaan muutaman laukka-askeleenkin. Jälleen seisottiin ja juostiin edestakaisin ja kehän ympäri ja tuomari valitsi jatkoon menijöitä ja minä olin viimeinen valittu ensimmäisestä kuuden "satsista". Jälleen seisottiin ja juostiin kehän ympäri ja tuomari valitsi neljä jatkajaa kehän keskelle ja minut valittiin tällä kertaa ensimmäisenä ja kerkesin merkata sen vihreän kyltin. Meidät neljä jäljellä olevaa kutsuttiin jälleen kehän laidalle ja juoksutettiin jälleen kehän ympäri. Meidät kutsuttiin ensimmäisenä jälleen keskelle ja tuomari antoi emännälle pokaalin ja ruusukkeen ja onnitteli ja jäimme sen vihreän kyltin viereen. Emäntä vaikutti yllättyneeltä ja hämmästyneeltä sekä todella onnelliselta ja kehui minua ja vaati hetken päästä jälleen poseerausta. Tämän kehässä käynnin jälkeen lähdimme viimein autolle.

Takakontti oli edelleen jäässä, joten matkustin paluu matkankin takapenkillä isännän veljen tytön vieressä. Hetken ajon jälkeen pysähdyimme ja ihmiset lähtivät syömään. Syönnin jälkeen ajettiin ensin hakemaan Otso ja jälleen emäntä siirtyi takapenkille meidän "erotuomariksi". Minua väsytti, mutten malttanut nukkua vaan nuokuin ja Otsokin oli kiltisti ja oli kuulema ihmetellyt nojailujani.