Tuli taas kesä ja kärpäset, paarmat ja hyttyset sekä mäkäräiset. Olen tässä vähentänyt hiukan turkkiakin ja emäntä on harjannut ja kammannut minua lähes päivittäin ja toisinaan jopa kahdesti päivässä. Ajattelin kyllä alkaa jo kasvattamaan uutta pohjavillaa, että emäntä lopettaisi sen karstalla kiusaamisen.
Emännän kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty aamutuimaan; hän pyörällä ja minä valjaissa häntä hiukan vetäen. Välillä mennään lujaa, kun linnut tulevat niin houkuttelevasti eteeni juoksemaan ja lentämään ja välillä minä levähdän kävelemällä ja emäntä yrittää hoputtaa. Väittää, ettei pysy pyörällä pystyssä siinä vauhdissa.
Kahlaamistakin olen jo päässyt harrastamaan. Lenkeillä käyn juonnin yhteydessä kastelemassa mahakarvat joko ojassa tai lammessa ja tuossa omassa rannassa olen myös käynyt. Emäntä on nyt alkanut kuivaamaan minut kahlaamisen jälkeen.
Eilen käytiin rannassa ja siellä oli tosi iso nuotio ja ihmisiä tuosta naapurista. Paistettiin makkaraa ja onnistuipas nappaamaan yhden kokonaisen isäntäväen repusta. Valvottiin tosi myöhään.
Seuraavana aamuna emäntä taas harjasi hiukan ja silitti itselleen vaatteita. Sitten lähdimme autolla pohjoista kohti Rovaniemelle. Normaalisti olemme ajaneet keskustan ohi, mutta nyt käännyimme sinne ja varmuuden vuoksi pidin meteliä, etten jää taas yksin autoon. Me ei pysähdytty keskustaan vaan ajoimme vain läpi ja tulimme suuren hallin pihaan, jossa oli paljon autoja ja koiria. Olimme näyttelyssä taas. Jälleen sain uusia tuttavia. Kehässä ei "haluan"-komento toiminut vaan emäntä antoi taskustaan tyhjän käden. Minusta se oli sen viereisessä kehässä olevan koiran vika, etten saanut makupaloja. Tällä kertaa emme käyneet kuin kerran kehässä. Olimme kehän reunalla katsomassa muiden muuttien menestystä loppuun asti ja sitten lähdimme jälleen keskustaan. Tällä kertaa pääsin ulos autosta ja menimme sellaisen kojun luo, josta emäntä hankki meille kaikille kolmelle jäätelöä. Kyllä, minäkin sain oman vanilijapallon pahvikipossa. Kun olimme jäätelömme syöneet lähdimme kotimatkalle. Kotona otin sitten rennosti ja nukuin univelkojani.
Nalle on tosiaan vähentänyt karvaa ja olen harjannut ja kammannut sitä niin paljon, että sillä alkaa olla nahka verillä. On sillä kuitenkin olo helpottunut, kun on irtovillan saanut pois. Onneksi se ei kuitenkaan niin karvaton ole, etteikö sitä näyttelyssä olisi kehdannut käyttää. Rovaniemellä ollut Liettualainen tuomari piti Nallea liian suurena ja antoi laatumaininnaksi sinisen nauhan eli hyvän, johon olin jälleen varautunut (parempaa tosin toivoin). Arvostelu (suomennos sekä alkuperäinen) on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla.
lauantai 23. kesäkuuta 2007
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
27.5.2007
Vietimme päivän Keminmaan näyttelyssä. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin ja emäntä varmaan yritti laannuttaa jännitystään kävelyttämällä minua. Kehässä ilmeisesti meni hyvin, kun emäntä antoi kehuja ja käytiin me uudestaankin ja sain taas lisää kehuja. Sitten me odoteltiin. Odotellessa leikin muutamien koirien kanssa ja minua kävi rapsuttelemassa niin lapset kuin aikuisetkin ja muutamat puhuivat erilailla kuin mitä olen tottunut kuulemaan (ulkomaalaisia). Siinä aikamme odoteltuamme siirryimme jälleen kehään muiden pystykorvaisten ja alkukantaisten kanssa. Se ravaaminen oli kivaa, mutta seisoa en enää jaksanut. Käväsin minä varovasti haistamassa sellaista punaista ruusuketta, joka oli sellaisen metallijutun (pokaalin) päällä.
Tänään oli tosiaan hyvä näyttelypäivä. Nalle pärjäsi todella hyvin. Olin kyllä varautunut siniseen laatunauhaan, mutta nauhat olivat vaaleanpunainen ja punainen sekä sinivalkoinen. ROP/VSP-kehässä tuomari tuli kysymään, että kumman ruusukkeen haluaisin, joten puna-keltaisen valitsin. :-)
Tänään oli tosiaan hyvä näyttelypäivä. Nalle pärjäsi todella hyvin. Olin kyllä varautunut siniseen laatunauhaan, mutta nauhat olivat vaaleanpunainen ja punainen sekä sinivalkoinen. ROP/VSP-kehässä tuomari tuli kysymään, että kumman ruusukkeen haluaisin, joten puna-keltaisen valitsin. :-)
tiistai 15. toukokuuta 2007
17.5.2007
Sunnuntaina kävimme emännän kanssa pyörälenkillä. Erään pellon reunassa oli auto, jossa oli ajokoira sisällä ja kaksi miestä kauempana, muttei me pysähdytty vaan jatkettiin matkaa. Hetken päästä pysähdyttiin ja emäntä alkoi puhelemaan sekä käännyttiin takaisinpäin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä pellon laidassa ne miehet olivat tulleen autolle ja yhtäkkiä ohitseni vilahti ruskea mäyräkoira ja minun metsästysviettini heräsi ja tempaisin emännän kumoon. Emännälle ei käynyt kuinkaan, mutta pyörää piti vähän oikoa.
Maanantaina käytiin jälleen pyörälenkillä emännän kanssa. Tuossa lähiniityllä oli jäniksiä, joiden perään yritin lähteä, mutta emäntä oli jälleen mahallaan perässäni, samassa mäessä kuin silloin talvella eräällä potkurin vetolenkillä. No jatkoimme kuitenkin matkaa. Olimme menossa samaa reittiä kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä metsästä kuului rytinää ja kaksi hirveä lähti pakoon. Olisin halunnut niiden perään. Emäntä kaatui jälleen ja tällä kertaa hän suuttui minulle. Kun hirvet oli jo sen verran kauempana, etten halunnut niiden perään lähdettiin kotiin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä lähiniityllä oli edelleen niitä jäniksiä, joiden perään olisin halunnut mennä, mutta emäntä käski istumaan ja jätti pyöränsä siihen ja käveli kanssani kotiin. Hän laittoi minut tarhaan ja lähti hakemaan pyöräänsä. Illemmalla kävin isännän kanssa pyörän vetolenkillä.
Tiistai oli lepopäivä ja eilen keskiviikkona kävin emännän kanssa kävelyllä vetäen auton rengasta ja tänään jälleen pyöräilimme.
Sunnuntaina oli onni, etten ollut pyörän päällä, kun Nalle vetaisi minut kumoon. Maanantaina siinä mäessä vetoliina oli kietoutunut ohjaustangon ympärille ja huomasin sen samassa, kun kaaduin. Polvet tuli tästä kaatumisesta mustelmille ja hetken mietin jo takaisin kääntymistä. Ennen niitä hirviä varauduin muka jälleen eläinten kohtaamiseen tosin mutkan takana, enkä siinä missä ne hirvet oli ja Nalle nykäisi sivulle. Tässä kaatumisessa tuli mustelmat takapuoleen ja kyynärvarsiin. Pyörän rapasuoja oli sen verran mutkalla, että ajaminen oli mahdotonta. Onneksi Nallelle ei jäänyt mitää "traumoja", kun sitä piti pitää kiinni valjaista, koska sillä ei ollut pantaa.
Maanantaina käytiin jälleen pyörälenkillä emännän kanssa. Tuossa lähiniityllä oli jäniksiä, joiden perään yritin lähteä, mutta emäntä oli jälleen mahallaan perässäni, samassa mäessä kuin silloin talvella eräällä potkurin vetolenkillä. No jatkoimme kuitenkin matkaa. Olimme menossa samaa reittiä kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä metsästä kuului rytinää ja kaksi hirveä lähti pakoon. Olisin halunnut niiden perään. Emäntä kaatui jälleen ja tällä kertaa hän suuttui minulle. Kun hirvet oli jo sen verran kauempana, etten halunnut niiden perään lähdettiin kotiin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä lähiniityllä oli edelleen niitä jäniksiä, joiden perään olisin halunnut mennä, mutta emäntä käski istumaan ja jätti pyöränsä siihen ja käveli kanssani kotiin. Hän laittoi minut tarhaan ja lähti hakemaan pyöräänsä. Illemmalla kävin isännän kanssa pyörän vetolenkillä.
Tiistai oli lepopäivä ja eilen keskiviikkona kävin emännän kanssa kävelyllä vetäen auton rengasta ja tänään jälleen pyöräilimme.
Sunnuntaina oli onni, etten ollut pyörän päällä, kun Nalle vetaisi minut kumoon. Maanantaina siinä mäessä vetoliina oli kietoutunut ohjaustangon ympärille ja huomasin sen samassa, kun kaaduin. Polvet tuli tästä kaatumisesta mustelmille ja hetken mietin jo takaisin kääntymistä. Ennen niitä hirviä varauduin muka jälleen eläinten kohtaamiseen tosin mutkan takana, enkä siinä missä ne hirvet oli ja Nalle nykäisi sivulle. Tässä kaatumisessa tuli mustelmat takapuoleen ja kyynärvarsiin. Pyörän rapasuoja oli sen verran mutkalla, että ajaminen oli mahdotonta. Onneksi Nallelle ei jäänyt mitää "traumoja", kun sitä piti pitää kiinni valjaista, koska sillä ei ollut pantaa.
12.5.2007
Aamulla syönnin jälkeen emäntä harjasi minua vaikka oli harjannut jo toissa päivänä, torstaina. Väitti, että minussa on paljon irtokarvaa. Sen jälkeen hän kävi herättämässä isännän ja sanoi jotain lähtemisestä. Siinä hän sitten pohti vaatetustaan ja käveli edestakaisin. Sitten lähdettiin ja vielä tässäkin vaiheessa emäntä vaikutti hermostuneelta ja tarkisti, että kaikki tarpeellinen on mukana. Ajomatkan nukuin enimmäkseen.
Perillä oli samanlainen meininki kuin Kemijärvellä: paljon autoja, ihmisiä ja koiria. Oltiin Oulussa ja urheilukentällä. Ensimmäisenä tavattiin yksi velipojistani, joka oli kanssakilpailijani junioriluokassa. Veli ei ollut innostunut jälleen näkemisestä. Muihin pentu- ja juniorimalamuutteihin sain tutustua. Se pentu oli uros ja ne junnut oli narttuja. Vuoroamme odottelimme korkealla ja emäntä kuulosteli minun sen hetkistä mielialaani juoksuttamalla. Omaa arvosteluvuoroa odotellessa aloin leikkimään yhden kultaisennoutajan kanssa ja kesken leikin piti mennä taas ravaamaan ja seisomaan. Emäntä yritti juoksuttaa minut vesilammikosta, mutta minäpä hyppäsin sen yli, koska niin emäntäkin teki.
Kun malamuuttien arvostelut olivat ohi, lähdimme autoon. Isäntäväki kävi kaupassa ja sen jälkeen ajoimme kerrostalon pihaan ja kävimme emännän siskon luona. Se oli kiva paikka, kun siellä oli sämpylän puolikas valmiina pöydällä minua odottamassa. Kahvipöydästä en mitään saanut, vaikka odotin nätisti. No söin puruluun kyläilyn aikana. Kotimatkan ja illalla kotona uni maittoi...
Näyttelytulos oli odotettu ja arvostelu on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla. Nallen esiintymiseen Oulussa olen tyytyväinen. Se ravasi ja seisoi hyvin ja mittauskaan ei ollut ongelma. Tällä kertaa Nalle ei edes yrittänyt murista toisille, vaikka sille muristiin.
Perillä oli samanlainen meininki kuin Kemijärvellä: paljon autoja, ihmisiä ja koiria. Oltiin Oulussa ja urheilukentällä. Ensimmäisenä tavattiin yksi velipojistani, joka oli kanssakilpailijani junioriluokassa. Veli ei ollut innostunut jälleen näkemisestä. Muihin pentu- ja juniorimalamuutteihin sain tutustua. Se pentu oli uros ja ne junnut oli narttuja. Vuoroamme odottelimme korkealla ja emäntä kuulosteli minun sen hetkistä mielialaani juoksuttamalla. Omaa arvosteluvuoroa odotellessa aloin leikkimään yhden kultaisennoutajan kanssa ja kesken leikin piti mennä taas ravaamaan ja seisomaan. Emäntä yritti juoksuttaa minut vesilammikosta, mutta minäpä hyppäsin sen yli, koska niin emäntäkin teki.
 |
| Kehässä. |
 |
| Arvosteltavana. |
Näyttelytulos oli odotettu ja arvostelu on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla. Nallen esiintymiseen Oulussa olen tyytyväinen. Se ravasi ja seisoi hyvin ja mittauskaan ei ollut ongelma. Tällä kertaa Nalle ei edes yrittänyt murista toisille, vaikka sille muristiin.
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
6.5.2007
Kemin Match Show:ssa kävin emännän kanssa kahdestaan. Tällä kertaa me ei ehditty käymään kehässä ennen arvostelujen alkamista. Emäntä kuljetti minua metsikössä, että tekisin tarpeeni. Eihän mulla olisi sellaiseen ollut aikaa, kun olisin halunnut mennä juttelemaan muiden kanssa. No emäntä ei antanut periksi vaan käytti minut uudestaan ennen omaa vuoroamme. Tällä kertaa parinamme oli jämtlanninpystykorva, johon tutustuin jo ilmoittautumisjonossa. Emäntä oli tylsä, kun ei antanut minun leikkiä kenenkään kanssa. Sain minä jutella, mutta murahteluista emäntä heti kielsi. Tällä kertaa yksi carnterrieri ei murissut mulle vaan kuunteli jutteluani päätään pyörittelemällä. Näinhän minä itseäni isomman koiran. Se oli rodultaan tanskandoggi. Olimme paikalla loppuun asti, mutten ymmärrä miksi me ei käyty enää kehässä juoksemassa toisen käynnin jälkeen.
Nalle esiintyi huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Tosin punaisten ryhmäkehässä se ei enää oikein jaksanut keskittyä. Kehän ulkopuolella oli jotain kiinnostavampaa ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Silti sijoituttiin toiseksi. Pakko myöntää, että voittaja harmaa norjanhirvikoira oli parempi (oli lopulta BIS-1).
Nalle esiintyi huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Tosin punaisten ryhmäkehässä se ei enää oikein jaksanut keskittyä. Kehän ulkopuolella oli jotain kiinnostavampaa ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Silti sijoituttiin toiseksi. Pakko myöntää, että voittaja harmaa norjanhirvikoira oli parempi (oli lopulta BIS-1).
tiistai 1. toukokuuta 2007
1.5.2007
Eilen ja tänään pääsin taas ravaamaan lenkillä, kun emäntä kaivoi pyöränsä vajasta. Ollaan tässä 21.-29.4. käyty vain kävely lenkkejä, jolloin toisinaan vedettävänäni on ollut autonrengas. Vähän häntä jännitti, että innostunko menemään liian lujaa tai lähdenkö metsään jonkun eläimen perään. Enhän minä nähnyt kuin pikkulintuja. No söin minä karvakasoja tieltä. Hyvin meillä nämä kaksi ensimmäitä kertaa on menneet.
lauantai 28. huhtikuuta 2007
28.4.2007
Kävimme Match Show:ssa Ylinammassa. Perillä ensin kävin tekemässä lenkin kuntoradalla isännän kanssa. Emäntä oli sillä välin ilmoittautunut kisaan. Takaisin koulun pihaan tultuani oli lapsilauma minua silittelemässä ja rapsuttelemassa. Autolle palattuamme kävi emäntä minun kanssa kehässä harjoittelemassa. Turhaa sanon minä. No siirryimme tavaroinemme pelikaukaloon, jossa kehät sijaitsivat ja lapset sekä aikuisetkin kävivät rapsuttelemassa ja puhuttelemassa. Emäntä edelleen odotellessa välillä juoksutti minua edestakaisin. Toiset koirat murisivat minulle ja toisilleen ja minähän en sellaista ilman vasta murinoita sulata. Muutaman kerran emäntä yritti olla poskikarvoissani kiinni ja piti puhuttelua. Emäntä kävi tuomarina lapsi&koira-kisassa, jossa oli vain kaksi osanottajaa.
Meidän osallistumisnumeromme oli 3. aikuisten sarjaan. Kilpaparimme oli lapinporokoira uros. Ensin kiersimme kehän ja sitten seisottiin ja käytiin yksitellen ympäri ja edestakaisin ja tuomari katsoi hampaat ja kokeili kivekset. Sinisen nauhan saimme. Sinisten ryhmä kehässä olin sitten ainoa iso koira. Muut olivat, perhoskoira ja kaksi walesin corgi pembrokea.
Nallella ei ollut tällä kertaa esiintymishaluja. Seisominen oli työn takana ja juokseminen oli peitsaamista, eikä raville millään. Ja pitihän sen uhossaan pissata kesken juoksun, kun kehän ympäri kiersimme omalla vuorolla. Tosin kehä oli Nallen kokoiselle koiralle pienehkö varsinkin, kun edestakaisin ravaus suoritettiin laidasta laitaan. Arvasin jo ennen tuomiota, että tänään saamme ensimmäisen sinisen nauhan. Se porokoira seisoi ja juoksi todella hyvin verrattuna meidän "mölymuuttiimme". En tiedä johtuiko käytös siitä, että makupaloina oli samoja nappuloita, joita on joka päivä ruokana. Tähän asti on ollut nakin tai lihapullan paloja. No kuitenkin 1. sija ryhmässä ja 15 kg Jahti&Vahti Energia -säkki lähti mukaan. Illalla kotona Nalle sitten taas seisoi ja ravasi hyvin. Saa nähä miten 6.5. Kemin Match Show:ssa menee ja sitten Oulun näyttelyssä.
Meidän osallistumisnumeromme oli 3. aikuisten sarjaan. Kilpaparimme oli lapinporokoira uros. Ensin kiersimme kehän ja sitten seisottiin ja käytiin yksitellen ympäri ja edestakaisin ja tuomari katsoi hampaat ja kokeili kivekset. Sinisen nauhan saimme. Sinisten ryhmä kehässä olin sitten ainoa iso koira. Muut olivat, perhoskoira ja kaksi walesin corgi pembrokea.
Nallella ei ollut tällä kertaa esiintymishaluja. Seisominen oli työn takana ja juokseminen oli peitsaamista, eikä raville millään. Ja pitihän sen uhossaan pissata kesken juoksun, kun kehän ympäri kiersimme omalla vuorolla. Tosin kehä oli Nallen kokoiselle koiralle pienehkö varsinkin, kun edestakaisin ravaus suoritettiin laidasta laitaan. Arvasin jo ennen tuomiota, että tänään saamme ensimmäisen sinisen nauhan. Se porokoira seisoi ja juoksi todella hyvin verrattuna meidän "mölymuuttiimme". En tiedä johtuiko käytös siitä, että makupaloina oli samoja nappuloita, joita on joka päivä ruokana. Tähän asti on ollut nakin tai lihapullan paloja. No kuitenkin 1. sija ryhmässä ja 15 kg Jahti&Vahti Energia -säkki lähti mukaan. Illalla kotona Nalle sitten taas seisoi ja ravasi hyvin. Saa nähä miten 6.5. Kemin Match Show:ssa menee ja sitten Oulun näyttelyssä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)