sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kennelnimi ja ensimmäinen pentue.

Hei ja tervetuloa Valkohangen kennelin blogiin!

Tämä on ensimmäinen kennelnimellä kirjoitettu kirjoitus.😊 31.8.2017 syntyivät Valkohangen kennelin ensimmäiset pennut, joiden emänä on Manta (Tulisalon Queen Of Entity) ja isänä punainen komistus Tawa (Tulisalon Cosmic Fire). Eläviä pentuja syntyi kuusi, joista yksi narttu ja loput uroksia sekä viimeisenä syntyi vielä yksi "enkelityttö". Väri jakauma pennuilla oli: neljä harmaa valkoista ja kaksi punaista, joista toinen kullan sävyinen ja toinen mahongin vivahtava. Manta ensimmäisen pennun hämmennyksen jälkeen hoiti jälkikasvuaan mallikkaasti ja maitoa tuntui riittävän: pennut olivat hiljaa ja tyytyväisen oloisia. Kaikilla painot nousivat tasaisesti.

Manta ja Tawa

Pennut ensimmäisenä aamuna.
Toisella viikolla yksi pennuista alkoi puklata maitoa silloin tällöin syönnin jälkeen. Heti ensimmäinen epäilykseni oli ruokatorven laajentuma, mutta halusin uskoa sen johtuvan vain siitä, että pentu oli porukan pienimpiä ja söi ahnaasti jääden isompien sisarustensa alle "maitobaarilla". Tuon pennun olin nimennyt "Laikuksi" ison niskalaikkunsa mukaan. Laikun paino nousi kuitenkin samaan tahtiin sisarustensa kanssa.

"Laikku"

Noin 4,5 viikon ikäisenä käytin laikkua Oulussa Ouluvetissä tutkittavana. Tuolloin sille ei uskallettu antaa varjoainetta, jottei vedä sitä henkeensä. Se kuvattiin kuitenkin. Eläinlääkäri antoi kaksi diagnoosiarviota: ruokatorven laajentuma tai palleatyrä eli mahalaukku pääsee pyörähtämään pallean väärälle puolelle. Kuvassa kuitenkin kaikki sisäelimet olivat omilla paikoillaan ja normaalin kokoiset sen ikäiselle pennulle. Veriarvotkin olivat kunnossa. Ruokatorvea ei kuvasta erottanut ja suositeltiin tuomaan uudelleen kuvattavaksi parin viikon päästä. Ohjeeksi sain syöttää Laikkua erikseen, jottei ahmi ruokaansa. Lisäksi pidin sitä aina syönnin päälle olkapäätäni vasten, kunnes röyhtäisi. Pian pentu oma-aloitteisesti alkoi istumaan maidon ja ruoan päälle hetkeksi ennen kuin meni painimaan sisarustensa kanssa. Perjantaina 13.10., 6 viikon ikäisenä käytin Laikun uudelleen Ouluvetissä ja nyt sille annettiin myös varjoainetta ja kuvassa näkyi selvästi laajentunut ruokatorvi. Perjantai 13. päivä ei ollut Laikun onnenpäivä ja jouduin tekemään varmaan elämäni tähän astisen raskaimman päätöksen ja Laikku nukutettiin ikiuneen. En halunnut myydä sitä eteenpäin, koska itse Otson kanssa saman vaivan kokeneenä tiedän miten työläs sellainen koira on. Lepää rauhassa rakas pikku Laikku.💔

Laikku 5 vkoa

Laikku 5 vkoa

R.I.P. Laikku 31.8.-13.10.2017
Onnistuin salaamaan yhden pennun puuttumisen Mantalta, koska se ei näyttänyt Laikkua kaipaavan. Elämä jatkui loppujen viiden pennun kanssa. Itselle oli tarkoitus jättää se porukan ainoa narttupentu sekä "ruskea" poika. Lopuille kolmelle piti seuloa ne sopivat kodit.

Syysruska = "Ruska"
Ruska 5 vkoa



Ensikuura = "Kuura"
Kuura 5 vkoa
Ensimmäisenä yhteyttä ottivat "Usvan" tulevat omistajat ja tulivat katsomaan pentuja. He olivat ilmoituksessa mieltyneet "Hallan" kuvaan, mutta Usva valitsi heidät ja he olivat aivan myytyjä. Kysyttyään, millaisia nimiä olin pennuille suunnitellut, vastasin 1. Iltausva, 2. Kultaomena, 3. Syysruska, 4. Ensikuura ja 5. Hallayö. He kertoivat tullessaan miettineensä "Usvaa" tulokkaalle kutsumanimeksi. Tämänkin pennun kohtalo tuntui olevan jo tähtiin kirjoitettu. Heillä oli ollut muutteja jo aikaisemmin ja yksi aikuinen tälläkin hetkellä. Usvan suvusta löytyy heille entuudestaan tuttu koira ja kaupantekohetkellä selvisi vielä se kolmaskin yhteys: syntymäpäivä. Heidän vanhempi muutti hyväksyi Usvan laumaan samantien ja muutenkin kuulostanut, että hyvin mennyt tähän saakka.

Iltausva = "Usva"
Usva 5 vkoa
Toisena varauksen sai Halla. Kaikki tuntuui menevän hyvin ja koti kuulosti olevan sille sopiva. Mutta sitten tuli pitkä hiljaisuus yhteydenpidossa ja epäilin, että varaus peruuntuu ja niinhän siinä sitten kävikin. Oli talvi yllättänyt rakentajan eikä valuja oltukaan päästy tekemään, niin heidän pihassaan törrötti betonirautoja eivätkä he enkä minäkään halunnut ottaa riskiä, että pentu loukkaa itsensä ja niin Hallalle piti etsiä uusi koti. Yhteyden ottoja tuli pari ja sen potentiaalisen kanssa meinasi olla aluksi kommunikaatio-ongelma virheellisen s-postiosoitteen ja toimimattoman puhelinnumeron kanssa, mutta löysin kyseisen kyselijän Facebookin kautta ja niin pääsimme viestien vaihdon alkuun. Pääsimme heti sopimaan tapaamisenkin, että pääsemme paremmin tutustumaan. Kun he tulivat, ensimmäisenä pihalla esittelin aikuiset muuttimme ja annoin heidän käydä hihnassa kävelyttämässä Mörriä ja Mantaa, jotta tuntisivat miten voimakasta koiraa ovat harkitsemassa. Mörri oli aluksi vieraskorea eikä meinannut tapansa mukaan vetää hihnassa, mutta niin hajut veivät voiton ja se näytti voimansa. Samalla itse seurasin ostajaehdokkaiden käyttäytymistä koirien kanssa ja se näytti silmääni asialliselta ja muutille sopivalta: rauhallisen määrätietoista. Sitten menimme sisälle pentuja katsomaan ja vaikka meillä oli käynyt naapurin lapsia pentuja useasti katsomassa, meinasi tämän perheen poika olla pentujen mielestä hieman pelottava. Siinä keskustelimme ja kahvittelimme ja heidän arvonsa ja ajatuksensa olivat samoja kuin itsellänikin. Koirakokemusta heillä oli toisen rotuisista, mutta todella lupaava koti olisi pentueen rauhallisimmalle tuumailija Hallalle tiedossa. Se yhteiselo lapsen kanssa mietitytti ja sovimme uuden tapaamisen, joka menikin sitten jo paljon paremmin ja niin Halla muutti naapurikaupunkiin. Sieltä suunnalta on myös kuulunut pelkkää hyvää.

Hallayö = "Halla"
Halla 5 vkoa
Seuraavana varauksen sai Omppu. Siitä oli kiinnostuneita useampikin, mutta sen oikean valinta teetti työtä. Sopiva tuntui löytyvän ja kaikki näytti hyvältä. Pidin pentua varattuna sovitulle luovutusviikolle saakka kyseiselle henkilölle. Kun sitten kysyin vielä hänen kiinnostustaan, hänelle tulikin este eikä pystynyt pentua nyt ottamaan. Tässä vaiheessa meinasi iskeä epätoivo, että pitääkö jälleen tehdä uusi myynti-ilmoitus. Jokin vaisto kehotti minua avautumaan asiasta tutulle, jonka muistin aiemmin kyselleen pentujen varaustilannetta ja sieltä päin näkyikin "vihreää valoa". Siinä pari iltaa viestittelimme ja mietimme puolin ja toisin vaihtoehtoja ja kehotin heitä tulemaan käymään ja katsomaan pentua livenä, niin helpommin hahmottavat sopiiko se heidän laumaansa. Niin he sitten tulivatkin ja olivat jo "varoitelleet", että pentu lähtisi mahdollisesti heidän mukaansa. Sehän sopi minulle, koska olin jo varautunut sen lähtevän. Omppu on sielläkin otettu ainakin osan laumanjäsenten osalta jo hyvin vastaa ja loppujen kanssa vielä tutustuvat, mutta sielläkin oli jo mietitty asioita etukäteen, niin ovat varautuneet moneen. Mikä parasta heilläkin jo ennestään muutteja, niin tiesivät mitä ovat hankkimassa ja tiedän Ompun saavan harrastaa rodun omaisia lajeja ja varmasti näyttelyissä tulen sitä näkemään.

Kultaomena = Omppu
Omppu 5 vkoa
Hauskinta tässä on, kun kaikille pennuille on jääneet kutsumanimiksi syntymäkodissa saamat kutsumanimet, vaikka olen kaikille ostajille sanonut, että nimen saa vaihtaa. 😁

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti