27.5.2007

Vietimme päivän Keminmaan näyttelyssä. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin ja emäntä varmaan yritti laannuttaa jännitystään kävelyttämällä minua. Kehässä ilmeisesti meni hyvin, kun emäntä antoi kehuja ja käytiin me uudestaankin ja sain taas lisää kehuja. Sitten me odoteltiin. Odotellessa leikin muutamien koirien kanssa ja minua kävi rapsuttelemassa niin lapset kuin aikuisetkin ja muutamat puhuivat erilailla kuin mitä olen tottunut kuulemaan (ulkomaalaisia). Siinä aikamme odoteltuamme siirryimme jälleen kehään muiden pystykorvaisten ja alkukantaisten kanssa. Se ravaaminen oli kivaa, mutta seisoa en enää jaksanut. Käväsin minä varovasti haistamassa sellaista punaista ruusuketta, joka oli sellaisen metallijutun (pokaalin) päällä.

Tänään oli tosiaan hyvä näyttelypäivä. Nalle pärjäsi todella hyvin. Olin kyllä varautunut siniseen laatunauhaan, mutta nauhat olivat vaaleanpunainen ja punainen sekä sinivalkoinen. ROP/VSP-kehässä tuomari tuli kysymään, että kumman ruusukkeen haluaisin, joten puna-keltaisen valitsin. :-)

17.5.2007

Sunnuntaina kävimme emännän kanssa pyörälenkillä. Erään pellon reunassa oli auto, jossa oli ajokoira sisällä ja kaksi miestä kauempana, muttei me pysähdytty vaan jatkettiin matkaa. Hetken päästä pysähdyttiin ja emäntä alkoi puhelemaan sekä käännyttiin takaisinpäin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä pellon laidassa ne miehet olivat tulleen autolle ja yhtäkkiä ohitseni vilahti ruskea mäyräkoira ja minun metsästysviettini heräsi ja tempaisin emännän kumoon. Emännälle ei käynyt kuinkaan, mutta pyörää piti vähän oikoa.

Maanantaina käytiin jälleen pyörälenkillä emännän kanssa. Tuossa lähiniityllä oli jäniksiä, joiden perään yritin lähteä, mutta emäntä oli jälleen mahallaan perässäni, samassa mäessä kuin silloin talvella eräällä potkurin vetolenkillä. No jatkoimme kuitenkin matkaa. Olimme menossa samaa reittiä kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä metsästä kuului rytinää ja kaksi hirveä lähti pakoon. Olisin halunnut niiden perään. Emäntä kaatui jälleen ja tällä kertaa hän suuttui minulle. Kun hirvet oli jo sen verran kauempana, etten halunnut niiden perään lähdettiin kotiin. Emäntä talutti pyöräänsä. Siinä lähiniityllä oli edelleen niitä jäniksiä, joiden perään olisin halunnut mennä, mutta emäntä käski istumaan ja jätti pyöränsä siihen ja käveli kanssani kotiin. Hän laittoi minut tarhaan ja lähti hakemaan pyöräänsä. Illemmalla kävin isännän kanssa pyörän vetolenkillä.

Tiistai oli lepopäivä ja eilen keskiviikkona kävin emännän kanssa kävelyllä vetäen auton rengasta ja tänään jälleen pyöräilimme.

Sunnuntaina oli onni, etten ollut pyörän päällä, kun Nalle vetaisi minut kumoon. Maanantaina siinä mäessä vetoliina oli kietoutunut ohjaustangon ympärille ja huomasin sen samassa, kun kaaduin. Polvet tuli tästä kaatumisesta mustelmille ja hetken mietin jo takaisin kääntymistä. Ennen niitä hirviä varauduin muka jälleen eläinten kohtaamiseen tosin mutkan takana, enkä siinä missä ne hirvet oli ja Nalle nykäisi sivulle. Tässä kaatumisessa tuli mustelmat takapuoleen ja kyynärvarsiin. Pyörän rapasuoja oli sen verran mutkalla, että ajaminen oli mahdotonta. Onneksi Nallelle ei jäänyt mitää "traumoja", kun sitä piti pitää kiinni valjaista, koska sillä ei ollut pantaa.

12.5.2007

Aamulla syönnin jälkeen emäntä harjasi minua vaikka oli harjannut jo toissa päivänä, torstaina. Väitti, että minussa on paljon irtokarvaa. Sen jälkeen hän kävi herättämässä isännän ja sanoi jotain lähtemisestä. Siinä hän sitten pohti vaatetustaan ja käveli edestakaisin. Sitten lähdettiin ja vielä tässäkin vaiheessa emäntä vaikutti hermostuneelta ja tarkisti, että kaikki tarpeellinen on mukana. Ajomatkan nukuin enimmäkseen.

Perillä oli samanlainen meininki kuin Kemijärvellä: paljon autoja, ihmisiä ja koiria. Oltiin Oulussa ja urheilukentällä. Ensimmäisenä tavattiin yksi velipojistani, joka oli kanssakilpailijani junioriluokassa. Veli ei ollut innostunut jälleen näkemisestä. Muihin pentu- ja juniorimalamuutteihin sain tutustua. Se pentu oli uros ja ne junnut oli narttuja. Vuoroamme odottelimme korkealla ja emäntä kuulosteli minun sen hetkistä mielialaani juoksuttamalla. Omaa arvosteluvuoroa odotellessa aloin leikkimään yhden kultaisennoutajan kanssa ja kesken leikin piti mennä taas ravaamaan ja seisomaan. Emäntä yritti juoksuttaa minut vesilammikosta, mutta minäpä hyppäsin sen yli, koska niin emäntäkin teki.

Kehässä.

Arvosteltavana.

Kun malamuuttien arvostelut olivat ohi, lähdimme autoon. Isäntäväki kävi kaupassa ja sen jälkeen ajoimme kerrostalon pihaan ja kävimme emännän siskon luona. Se oli kiva paikka, kun siellä oli sämpylän puolikas valmiina pöydällä minua odottamassa. Kahvipöydästä en mitään saanut, vaikka odotin nätisti. No söin puruluun kyläilyn aikana. Kotimatkan ja illalla kotona uni maittoi...

Näyttelytulos oli odotettu ja arvostelu on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla. Nallen esiintymiseen Oulussa olen tyytyväinen. Se ravasi ja seisoi hyvin ja mittauskaan ei ollut ongelma. Tällä kertaa Nalle ei edes yrittänyt murista toisille, vaikka sille muristiin.

6.5.2007

Kemin Match Show:ssa kävin emännän kanssa kahdestaan. Tällä kertaa me ei ehditty käymään kehässä ennen arvostelujen alkamista. Emäntä kuljetti minua metsikössä, että tekisin tarpeeni. Eihän mulla olisi sellaiseen ollut aikaa, kun olisin halunnut mennä juttelemaan muiden kanssa. No emäntä ei antanut periksi vaan käytti minut uudestaan ennen omaa vuoroamme. Tällä kertaa parinamme oli jämtlanninpystykorva, johon tutustuin jo ilmoittautumisjonossa. Emäntä oli tylsä, kun ei antanut minun leikkiä kenenkään kanssa. Sain minä jutella, mutta murahteluista emäntä heti kielsi. Tällä kertaa yksi carnterrieri ei murissut mulle vaan kuunteli jutteluani päätään pyörittelemällä. Näinhän minä itseäni isomman koiran. Se oli rodultaan tanskandoggi. Olimme paikalla loppuun asti, mutten ymmärrä miksi me ei käyty enää kehässä juoksemassa toisen käynnin jälkeen.

Nalle esiintyi huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Tosin punaisten ryhmäkehässä se ei enää oikein jaksanut keskittyä. Kehän ulkopuolella oli jotain kiinnostavampaa ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Silti sijoituttiin toiseksi. Pakko myöntää, että voittaja harmaa norjanhirvikoira oli parempi (oli lopulta BIS-1).

1.5.2007

Eilen ja tänään pääsin taas ravaamaan lenkillä, kun emäntä kaivoi pyöränsä vajasta. Ollaan tässä 21.-29.4. käyty vain kävely lenkkejä, jolloin toisinaan vedettävänäni on ollut autonrengas. Vähän häntä jännitti, että innostunko menemään liian lujaa tai lähdenkö metsään jonkun eläimen perään. Enhän minä nähnyt kuin pikkulintuja. No söin minä karvakasoja tieltä. Hyvin meillä nämä kaksi ensimmäitä kertaa on menneet.

28.4.2007

Kävimme Match Show:ssa Ylinammassa. Perillä ensin kävin tekemässä lenkin kuntoradalla isännän kanssa. Emäntä oli sillä välin ilmoittautunut kisaan. Takaisin koulun pihaan tultuani oli lapsilauma minua silittelemässä ja rapsuttelemassa. Autolle palattuamme kävi emäntä minun kanssa kehässä harjoittelemassa. Turhaa sanon minä. No siirryimme tavaroinemme pelikaukaloon, jossa kehät sijaitsivat ja lapset sekä aikuisetkin kävivät rapsuttelemassa ja puhuttelemassa. Emäntä edelleen odotellessa välillä juoksutti minua edestakaisin. Toiset koirat murisivat minulle ja toisilleen ja minähän en sellaista ilman vasta murinoita sulata. Muutaman kerran emäntä yritti olla poskikarvoissani kiinni ja piti puhuttelua. Emäntä kävi tuomarina lapsi&koira-kisassa, jossa oli vain kaksi osanottajaa.

Meidän osallistumisnumeromme oli 3. aikuisten sarjaan. Kilpaparimme oli lapinporokoira uros. Ensin kiersimme kehän ja sitten seisottiin ja käytiin yksitellen ympäri ja edestakaisin ja tuomari katsoi hampaat ja kokeili kivekset. Sinisen nauhan saimme. Sinisten ryhmä kehässä olin sitten ainoa iso koira. Muut olivat, perhoskoira ja kaksi walesin corgi pembrokea.

Nallella ei ollut tällä kertaa esiintymishaluja. Seisominen oli työn takana ja juokseminen oli peitsaamista, eikä raville millään. Ja pitihän sen uhossaan pissata kesken juoksun, kun kehän ympäri kiersimme omalla vuorolla. Tosin kehä oli Nallen kokoiselle koiralle pienehkö varsinkin, kun edestakaisin ravaus suoritettiin laidasta laitaan. Arvasin jo ennen tuomiota, että tänään saamme ensimmäisen sinisen nauhan. Se porokoira seisoi ja juoksi todella hyvin verrattuna meidän "mölymuuttiimme". En tiedä johtuiko käytös siitä, että makupaloina oli samoja nappuloita, joita on joka päivä ruokana. Tähän asti on ollut nakin tai lihapullan paloja. No kuitenkin 1. sija ryhmässä ja 15 kg Jahti&Vahti Energia -säkki lähti mukaan. Illalla kotona Nalle sitten taas seisoi ja ravasi hyvin. Saa nähä miten 6.5. Kemin Match Show:ssa menee ja sitten Oulun näyttelyssä.

15.-20.4.2007

Kävimme viikon verran Pohjois-Ruotsissa. Lähdimme sunnuntai-iltapäivänä ja isäntäväki pystytti teltan hämärän aikaan. Koska oli kova tuuli, en uskaltanut mennä telttaan sisälle. Kaivoin itselleni juomavesikuoppia muutaman ja laitoin sitten nukkumaan. Aamulla uskaltauduin käymään teltassakin, vaikka tuuli edelleen. Koska sää oli isäntäväen mielestä huono, kävimme ajelulla autolla Norjan puolella lähes Narvikissa asti. Rajalla sää selkeni, mutta tuuli oli edelleen viileä. Pääsin haistelemaan Jäämeren tuulia.

Norjan ja Ruotsin rajamailla.

Paluu matkalla pysähdyimme tekemään ruokaa ja syömään. Ruotsin puolella Abiskossa oli edelleen lumipyry. Isäntäväki pystytti leirin erään pienen järven rantaan ja odoteltiin sateen loppumista. Sitten paistettiin lättyjä ennen nukkumaan menoa.

Lättyjen paistoa.

Tiistaiaamuna kävin tutkimassa nuotiopaikan, josko olisi jäänyt jotain syömättä. No hiukan mulla tassut ja kuono nokeentui.

Nokiset tassut.

Sää oli edelleen tuulinen ja satoi lunta. Tänä aamuna isäntäväki ei purkanut leiriä, mutta kantoivat osan tavaroista autoon ja taas lähdettiin. Hetken päästä auto parkkeerattiin tienvarteen ja isäntäväki nosti sen kammottavan kapistuksen, ahkion auton katolta ja laittoivat minulle ne länkivaljaat päälle. Sitten menimme hankea pitkin pikkujärven jäälle. Siellä sain ahkion pois perästäni. Isäntä teki reikiä jäähän ja sain vettä juotavaksi, paitsi että sekä isäntä että emäntä istuutuivat niiden reikien viereen ja heiluttelivat sellaisia ihme juttuja ylös ja alas siinä reiän päällä ja hetkeen eivät tehneet mitään.

Avannolla.

Hetken päästä vaihdoimme paikkaa ja isäntä taas teki reiän ja toisti ne samat heiluttelurituaalit, jota pilkkimikseksi kutsutaan. Minä harjoittelin kääntymisiä aisoilla ja ahkiolla emännän kanssa sillä aikaa. Iltapäivällä palasimme leiriin ja söimme ja aloimme nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna sää oli parempi. Tuulen suunta oli muuttunut, mutta aurinko paistoi.

Leiri.

Aamupalan jälkeen lähdimme autolla taas leiriä purkamatta. Jälleen sain ahkion perääni. Tällä kertaa menimme moottorikelkkauraa ja isäntäväki oli liikkeellä suksilla. Niitä reikiä, joita vissiin avannoiksikin kutsutaan, tehtiin eri paikkaan samalla järvellä kuin edellisenä päivänä. Edelleenkään en saanut olla irti. Emäntä arveli minun menevän saaren taakse toisen koiran luo tai etten anna kiinni, kun pitäisi valjastaa.

Haluan päästä irti.

Tällä kertaa oltiin jäällä kauemmin ja välillä oltiin nuotiolla. Leiriin palattuamme oli jäälle tulleet mies ja nainen mustan labradorinnoutajan kanssa pilkille. He poistuivat juuri, kun meillä oli ruoanlaitto menossa. Kävin varmuuden vuoksi sanomassa sille toiselle koiralle, että pysyy kaukana mun ruoista. Illalla leirissä, emäntä kaivoi repustaan kalan peratakseen sen. Hyi, että se haisi pahalle. Ihan irvistytti.

Se toinen vain keppi suussa urahti. Oli onni, että Nalle oli kiinni kettingissä, eikä lukot tai panta pettäneet, kun Nalle syöksähti muristen ja niskakarvat pystyssä sitä toista koiraa kohti.

Torstaina oli samanlainen sää kuin keskiviikkona: aurinkoinen ja tuulinen. Aamupalan jälkeen menimme jälleen autolla samalle parkkipaikalle kuin keskiviikkona ja samaa kelkkauraa samalle pikkujärvelle. Tällä kertaa yritin sanoa emännälle, etten halua ahkiota perääni ja hyppäsin takaisin autoon. Emäntä oli eri mieltä... Tänään menimme järven perälle. Siellä oli saaren takana suojainen paikka, jonne minut jälleen laitettiin kiinni, kun isäntä ja emäntä menivät pilkkimään. Hetken kapinoituani otin torkut ja heräsin, kun emäntä tuli luo ja huomasin olevani irti. Minähän otin siitä ilosta kaiken irti ja juoksin isännän luo ja merkkasin emännän pilkkirepun. Emäntä otti reppunsa ja jatkoi matkaa tekemälleen avannolle ja minä seurasin häntä. Mutta en minä kauaa jaksanut hänen seurassaan olla, kun palasin isännän luo ja siinä minä juoksin sitä väliä edestakaisin.

Vapaa.

Kala ei kuuleman ollut oikein syönnillä ja teimme nuotion jälleen. Sitten palasimme autolle ja leiriin. Isäntä kävi kokeilemassa kalaonneaan vielä leirin viereisellä järvellä, jossa edellisenä päivänä olivat ne mies, nainen ja koira. Emäntä harjasi minut sillä välin. Viisi harjallista hän minusta irtovillaa sai ja olisi varmaan harjannut vielä kuudennenkin, jos olisin antanut. Jälleen emäntä otti pahan hajuisen kalan repustaan ja suolesti sen.

Hyi, kun haisee pahalle.

Yritti hän kertoa, että se on hyvää ja tarjosi mulle sitä paistettuna, mutta en minä siitä siltikään tykännyt.

Ei mulle kelvannut kalan nahka saati liha edes paistettuna.

Perjantaina leiri puretiin ja ajelimme kotia kohti. Emäntä mietti, että kehtaakohan hän minua match showhun viedä ilman pesua, sen nuotiossa käynnin ja nokisuuden vuoksi ja peseekö vaiko eikö pese. No kävimme sunnuntaina 22.4. mätsärissä ja olen toistaiseksi säästynyt pesulta.

Lisää kuvia reissusta löytyy Kuvia-sivuilta ja Match Show tulos Näyttelytulokset-sivulta.