 |
| Valjakko saapumassa maaliin ensimmäiseltä kierrokselta. Manta keulaparissa kuskin näkökulmasta vasemmalla. Kuva © Marika Kunnari |
 |
| Manta odottamassa toisen lähdön starttia. Kuva © Marika Kunnari |
lauantai 10. lokakuuta 2015
ALMA Off Snow - sulan maan koiravaljakkokisat
Koko pitkän lauantai päivän vietimme Samin ja Mantan kanssa Ylikiimingissä Alma Off Snow -sulan maan kisoissa. Manta osallistui lainakoirana Mika Karhapään kolmen koiran valjakossa neljän koiran kärryluokassa (RD4) ja sai REK2-tuloksen sijoittuen 4. parhaimmaksi malamuuttivaljakoksi. Luokkaan osallistuneet valjakot menivät 2 x 3,8 km ja kierrosten välissä oli n. 3 h:n tauko. Olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä meidän vauhtimimmin suorituksesta ja käytöksestä. Se kuitenkin juoksi vieraan uroksen rinnalla johtoparissa. Hymiö heart
torstai 13. maaliskuuta 2014
Jälleen uusi tulokas
Hei,
Mie oon Manta. Olen ollut vasta kolme yötä täällä. Hieman minua ihmetyttää, että mihin äiskä ja sisarukset ovat hävinneet. Täällä on vain kaksi isoa poikaa ja toinen minun kokoinen hiljainen kaveri (peilikuva). Toinen niistä pojista on vanha ja viisaan oloinen, mukava kaveri ja toinen on vilkkaampi ja todella kiinnostunut minusta. Eilen me sen nuoremman, jota Mörriksi kutsutaan kanssa kilpailtiin siitä, kumpi huutaa kovempaa.
Kun Nallen ja Mörrin kanssa tässä on nyt enempi päässyt treenaamaan niitä yhdessä, tulin siihen tulokseen, että Nallella alkaa ikä painamaan ja se alkaa auttamattomasti jäämään Mörrille hitaaksi. Siitä se sitten ajatus kolmannen ottamisesta lähti. Aluksi oli tarkoitus ottaa jälleen uros.
Vuoden alusta oli jälleen tuttuun kenneliin tulossa tällä kertaa vanhempien taustoista pääteltynä työkoiran energia tasoisia pentuja. Silloin en vielä ollut ajatellut tästä pentueesta sitä kolmatta tai siis neljättä ottavani, mutta satuin avaamaan suuni ajattelematta sen pidemmälle ja siitä lähti tämä pyörä pyörimään.
Nämä pennut tosiaan olivat erilaisia, kuin tuo pentue, josta Mörri on: Koko ajan liikkeessä kuka mihinkin suuntaan ja välillä ottivat muka yhteen pitäen omia puoliaan. Tässä pentueessa sukupuolijakauma oli neljä urosta ja kolme narttua. Kaikki urokset olivat jo varattuja eikä kukaan varaajista halunnut vaihtaa narttuun, joten harkitsimme itse sen nartun valintaa. Tulimme siihen päätelmään, että juoksut todennäköisesti ovat vain kahdesti vuodessa. Nalle ei tähän mennessä ole ulvonut kuin niiden narttujen, jotka on tiennyt saavansa astua, tärppipäivinä ja jos tuo Mörri tulee isäänsä, se ei tule silloin pahemmin juoksuaikana stressaamaan.
Mie oon Manta. Olen ollut vasta kolme yötä täällä. Hieman minua ihmetyttää, että mihin äiskä ja sisarukset ovat hävinneet. Täällä on vain kaksi isoa poikaa ja toinen minun kokoinen hiljainen kaveri (peilikuva). Toinen niistä pojista on vanha ja viisaan oloinen, mukava kaveri ja toinen on vilkkaampi ja todella kiinnostunut minusta. Eilen me sen nuoremman, jota Mörriksi kutsutaan kanssa kilpailtiin siitä, kumpi huutaa kovempaa.
 |
| Juuri kotiin tullut. |
Vuoden alusta oli jälleen tuttuun kenneliin tulossa tällä kertaa vanhempien taustoista pääteltynä työkoiran energia tasoisia pentuja. Silloin en vielä ollut ajatellut tästä pentueesta sitä kolmatta tai siis neljättä ottavani, mutta satuin avaamaan suuni ajattelematta sen pidemmälle ja siitä lähti tämä pyörä pyörimään.
Nämä pennut tosiaan olivat erilaisia, kuin tuo pentue, josta Mörri on: Koko ajan liikkeessä kuka mihinkin suuntaan ja välillä ottivat muka yhteen pitäen omia puoliaan. Tässä pentueessa sukupuolijakauma oli neljä urosta ja kolme narttua. Kaikki urokset olivat jo varattuja eikä kukaan varaajista halunnut vaihtaa narttuun, joten harkitsimme itse sen nartun valintaa. Tulimme siihen päätelmään, että juoksut todennäköisesti ovat vain kahdesti vuodessa. Nalle ei tähän mennessä ole ulvonut kuin niiden narttujen, jotka on tiennyt saavansa astua, tärppipäivinä ja jos tuo Mörri tulee isäänsä, se ei tule silloin pahemmin juoksuaikana stressaamaan.
 |
| Koko lauma: vas. Nalle, oik. Mörri ja keskellä Manta. |
Uusi tulokas
Moi!
Mää oon Mörri. Mulle kerrottiin, että musta tulee tolle Nallelle seuran pitäjä ja vetokaveri. Vaikea sitä oli aluksi uskoa, kun se vain murisi mulle pikkuisistakin asioista. Kun koitin nousta tarhojemme väliverkkoa vasten, se murahteli ihan tosissaan ja katsoin paremmaksi tunnustaa hänen ylemmyytensä.
Kun vain sitkeästi jatkoin tutustumistani, Nallekin lämpeni ajatukseen olemassa olostani. Leikkimään en tuota Nalle-setää ole saanut innostettua, mutta onneksi emäntä ja isäntä ovat jaksaneet mua leikittää ja käyttää leikkimässä toisten pentujen kanssa.
Hei taas!
Noin kuukausi Otson poismenon jälkeen Sami ehdotti uuden pennun hankkimista. Itse mietin, että onko aika vielä sopiva eli ollaanko me jo surtu tarpeeksi ja jaksammeko kouluttaa uutta tulokasta. Tiesin heinäkuussa Tulisalon kenneliin syntyneen malamuutin pentuja, joiden vanhemmat olivat itsellenikin ulkomuodoiltaan kuin luonteiltaankin miellyttäviä. Ehkä se oli kohtalon päätös jo silloin, kun tämän pentueen emä oli saanut jotain lääkettä, mikä oli viedä sen hengen ja kysäisin eräältä kaveriltani olisiko hänen koirastaan, jolla tiesin olevan näitä vain yhden kuukauden vanhemmat pennut, varaemoksi. No kuitenkin tämä malamuutti emä selviytyi kuin myös koko pentue.
Kysäisin vieläkö tästä pentueesta olisi vapaita ja että me voitaisiin antaa rakastava ja harrastava koti toiselle pojista (pentueessa oli vain 2 urosta ja 6 narttua). Siitä se sitten lähti valitsemisprosessi. Joka kerta, kun kävin tätä pentuetta katsomassa, ne enimmäkseen vain nukkuivat. :-D Tämä Mörri hurmasi minut avoimella ja positiivisella tuonteellaan: koko ajan touhotti menemään häntä heiluen ja kävi monta kertaa kerjäämässä selällään rapsutuksia.
Kun 20.9. toin Mörrin kotiin, ei Nalle oikein tuntunut ilahtuvan uudesta tulokkaasta. Toki se vielä kaipasi Otsoa ja olihan se ehtinyt tottua jälleen olemaan ainoa huomion saaja. Seuraavana päivänä kävin Nallen kanssa konekarhutestissä ja arvasin ihan oikein, että se olisi syöttänyt minut sille karhulle. Etenimme Nallen ehdoilla ja 7.10. uskaltauduimme käyttämään kumpaakin koiraa metsässä. Se meni todella hienosti.
Mörri kasvoi ja kehittyi tohinalla ja kasvukäyrä meni lähes samalla tavalla kuin Nallellakin. Tuolloin arvelin siitä tulevan yhtä suuri, mutta kyllä tuo nyt näyttää siltä, että se jää aika lähelle ihannekorkeutta. Joulun alla kelit meni liukkaiksi ja pihamme oli kuin luistin rata. Mörri venäytti jalkansa ja se ontui viikon sykleissä lähes kolme viikkoa ja joulun pyhien alla käytimme sen samalla ortopedillä Oulussa, kuin Nallea keväällä. Ontumisen syyksi ei hän keksinyt muuta selitystä kuin kasvukivut ja määräsi viikon kipulääkekuurin. Kipulääkekuuri helpotti ja se ei enää ole sen jälkeen samoin ontunut.
Vuoden vaihteessa satoi luntakin sen verran, että pääsimme aloittamaan jälleen rekitreenit. Mörrikin on päässyt 5 kk:n ikäisestä lähtien pikku hiljaa opettelemaan vetotouhuja. Suunnat sillä meinaa vielä olla hakusessa, mutta todella lupaava vetokoiran alku se on.
Mää oon Mörri. Mulle kerrottiin, että musta tulee tolle Nallelle seuran pitäjä ja vetokaveri. Vaikea sitä oli aluksi uskoa, kun se vain murisi mulle pikkuisistakin asioista. Kun koitin nousta tarhojemme väliverkkoa vasten, se murahteli ihan tosissaan ja katsoin paremmaksi tunnustaa hänen ylemmyytensä.
 |
| Juuri tullut uuteen kotiin |
Kun vain sitkeästi jatkoin tutustumistani, Nallekin lämpeni ajatukseen olemassa olostani. Leikkimään en tuota Nalle-setää ole saanut innostettua, mutta onneksi emäntä ja isäntä ovat jaksaneet mua leikittää ja käyttää leikkimässä toisten pentujen kanssa.
Hei taas!
Noin kuukausi Otson poismenon jälkeen Sami ehdotti uuden pennun hankkimista. Itse mietin, että onko aika vielä sopiva eli ollaanko me jo surtu tarpeeksi ja jaksammeko kouluttaa uutta tulokasta. Tiesin heinäkuussa Tulisalon kenneliin syntyneen malamuutin pentuja, joiden vanhemmat olivat itsellenikin ulkomuodoiltaan kuin luonteiltaankin miellyttäviä. Ehkä se oli kohtalon päätös jo silloin, kun tämän pentueen emä oli saanut jotain lääkettä, mikä oli viedä sen hengen ja kysäisin eräältä kaveriltani olisiko hänen koirastaan, jolla tiesin olevan näitä vain yhden kuukauden vanhemmat pennut, varaemoksi. No kuitenkin tämä malamuutti emä selviytyi kuin myös koko pentue.
Kysäisin vieläkö tästä pentueesta olisi vapaita ja että me voitaisiin antaa rakastava ja harrastava koti toiselle pojista (pentueessa oli vain 2 urosta ja 6 narttua). Siitä se sitten lähti valitsemisprosessi. Joka kerta, kun kävin tätä pentuetta katsomassa, ne enimmäkseen vain nukkuivat. :-D Tämä Mörri hurmasi minut avoimella ja positiivisella tuonteellaan: koko ajan touhotti menemään häntä heiluen ja kävi monta kertaa kerjäämässä selällään rapsutuksia.
 |
| Mörri vasemmalla ja veljensä oikealla. |
 |
| Ensimmäinen metsäretki. |
Vuoden vaihteessa satoi luntakin sen verran, että pääsimme aloittamaan jälleen rekitreenit. Mörrikin on päässyt 5 kk:n ikäisestä lähtien pikku hiljaa opettelemaan vetotouhuja. Suunnat sillä meinaa vielä olla hakusessa, mutta todella lupaava vetokoiran alku se on.
 |
| 10.3.2014 |
maanantai 5. elokuuta 2013
Epäonnisen vuoden jatko...
Hei,
Poikkeuksellisesti en anna kenenkään koiran sanella tätä tekstiä... Nalle on kuntoutunut hyvin ja valjaissa sen kanssa aloiteltiin kevyesti elokuun puolella. Ensimmäinen todellinen voimatreeni oli marraskuussa.
Otso puolestaan sairastui alkukesästä. Viikko ennen juhannusta olin menossa koirien kanssa käymään Muoniossa. Käytin koirat lenkillä pyörällä sen viikon perjantai aamuna ja ihmettelin, kun Otso köhi ja sitten aikansa köhittyään se kakoi ja puklasi valkoista limavaahtoa. Päivällä ajelin Muonioon. Lauantaina se oli oireeton, kun oli levossa. Sunnuntaina käytin koirat kävelyllä ja jälleen Otso köhi ja puklaili sitä limavaahtoa. Sunnuntai-iltana se oksensi ruokansa, samoin maanantai aamuna ja lisäksi se meni ripulille. No maanantaina soittelemaan pitkin maakuntia eläinlääkäreille, joilla kaikilla tuntui olevan kiire muiden eläinlääkäreiden ollessa kesälomalla ja olihan lisäksi viikon ensimmäinen päivä. Olin jo ehtinyt siinä soittorumbassa harkitsemaan paasto-riisikuuria, jota viimein Kolarin ell. suositteli.
Tämä kuuri tuntui tehoavan ja ruoka alkoi pysymään sisällä, kunnes juhannuksena, kun olin antanut ensimmäistä kertaa paaston ja riisin jälkeen pelkkää kuivamuonaa. Juhannuksena eräs tuttu, joka on eläinlääkäri kirjoitti Otsolle kymmenen päivän antibioottikuurin nielutulehdukseen. Antibiootit näyttivät auttavan ja helpottavan koiran oloa, mutta kahden päivän kuluttua kuurin päättymisestä köhiminen ja oksentelu alkoivat jälleen.
Nyt varasin sille ajan Ouluun eläilääkäriasema Otukseen, jonne pääsimme 10.7. Järkytyksekseni sen paino oli pudonnut 45 kilosta 37 kiloon. Se kuvattiin ja kuvat paljastivat sillä olevan ruokatorven laajentuma ja sen seurauksena myös keuhkokuume. Kuvasta näkyi, että ruokatorven supistajalihakset olivat lamaantuneet lukuun ottamatta pikkupätkää ennen mahalaukkua ja ruokatorven alimmassa kohdassa oli selvä laajentuma. Lisäksi siltä otettiin verinäyte, jolla pois suljettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, autoimmunisairaudet; myopatiat, SLE ja myasthenia gravis. Meille kerrottiin myös: "Se saattaa tulla myös ilman syytä, jolloin ennuste on huono". Ohjeeksi saimme ruokkia koira useasti päivässä pieniä annoksia pystyasennossa: etujalat korokkeella ja kupit korkealla, jotta painovoima kuljettaisi ruoan mahalaukkuun. Lisäksi sille aloitettiin jälleen antibiootti kuuri keuhkokuumeen hoitoon.
Muutaman päivän päästä Otuksesta Otsoa tutkinut lääkäri soitti, kyseli Otson vointia ja kertoi kaikkien veriarvojen olleen normaalit, joten laajentuman aiheuttaja jäi ns. idiopaattiseksi, eli tuntemattomaksi. Sovimme kontrolli ajan seuraavalle viikolle. Otso selvästi piristyi kääkekuurin johdosta. Kontrolli käynnillä se oli oma iloinen äänekäs itsensä, ettei lääkäri meinannut saada suun vuoroa. Painokin sillä oli noussut kilolla :-D Se kuvattiin jälleen ja kuvista näkyi, että keuhkot olivat puhdistuneet, mutta antibioottikuuria jatkettiin vielä.
Elimme päivän kerrallaan... Välillä oli hyviä päiviä ja välillä tosi huonoja: Välillä ruoka ja juoma pysyivät sisällä, eikä se köhinyt ja sitten toisina päivinä kaikki tuli ulos. Nälkä sillä oli todella kova, mutta en pystynyt syöttämään sille niin paljon kuin se olisi tarvinut, eikä pelkän rasvan antamisesta yhtenä ateriana ollut huomattavaa apua. Sen kanssa tehtiin pieniä kävelylenkkejä, koska se ei siistinä koirana tehnyt tarpeitaan tarhaansa. Lenkeillä se piti istuttaa monta kertaa, jotta sillä köhiminen puklailut helpottivat. Samoin syönnin jälkeen sitä piti seisottaa sillä korokkeella ja hieroa kaulaa ja rintaa ylhäältä alas, koska se tuntui helpottavan sen oloa.
Elokuun alussa (torstaina 1.8.) sille aloitettiin kortisoonikuuri ja siihen rinnalle uusi ab-kuuri. Tämä oli jo kesän kuuminta aikaa. Otson läähätys oli todella raskaan kuuloista ja tiesin yhteisen aikamme vähenevän. Lauantai aamuna 3.8. käytin sen jälleen pikku lenkillä ennen töihin lähtöä. Oli ensimmäinen utuinen aamu. Auringon säteet näkyivät hämärästi usvan läpi. Päässäni alkoi soimaan "Niin kaunis on maa" ja tiesin, että jäljellä ei ole enää montaa päivää. Seuraava yö meni valvoessa ja helpottaessa koiran oloa väkisin istuttamalla ja kurkkuhieronnalla. Kun se sitten jossain vaiheessa aamuyötä ei saanut kunnolla hengitettyä: köhäisy tai kakominen jäi siten kesken kuin olisi ollut tukehtumassa tein sen raskaan viimeisen päätöksen ja sanoin Samillekin, että "tämä ei ole enää Otson arvoista elämää. Me päästämme sen tänään autuaammille rekiurille".
Lauantaina sille vielä ruoka maistui, mutta sunnuntai aamuna se ei edes tullut kerjäämään...
Poikkeuksellisesti en anna kenenkään koiran sanella tätä tekstiä... Nalle on kuntoutunut hyvin ja valjaissa sen kanssa aloiteltiin kevyesti elokuun puolella. Ensimmäinen todellinen voimatreeni oli marraskuussa.
Otso puolestaan sairastui alkukesästä. Viikko ennen juhannusta olin menossa koirien kanssa käymään Muoniossa. Käytin koirat lenkillä pyörällä sen viikon perjantai aamuna ja ihmettelin, kun Otso köhi ja sitten aikansa köhittyään se kakoi ja puklasi valkoista limavaahtoa. Päivällä ajelin Muonioon. Lauantaina se oli oireeton, kun oli levossa. Sunnuntaina käytin koirat kävelyllä ja jälleen Otso köhi ja puklaili sitä limavaahtoa. Sunnuntai-iltana se oksensi ruokansa, samoin maanantai aamuna ja lisäksi se meni ripulille. No maanantaina soittelemaan pitkin maakuntia eläinlääkäreille, joilla kaikilla tuntui olevan kiire muiden eläinlääkäreiden ollessa kesälomalla ja olihan lisäksi viikon ensimmäinen päivä. Olin jo ehtinyt siinä soittorumbassa harkitsemaan paasto-riisikuuria, jota viimein Kolarin ell. suositteli.
 |
| Otso ja Nalle Muoniossa |
Tämä kuuri tuntui tehoavan ja ruoka alkoi pysymään sisällä, kunnes juhannuksena, kun olin antanut ensimmäistä kertaa paaston ja riisin jälkeen pelkkää kuivamuonaa. Juhannuksena eräs tuttu, joka on eläinlääkäri kirjoitti Otsolle kymmenen päivän antibioottikuurin nielutulehdukseen. Antibiootit näyttivät auttavan ja helpottavan koiran oloa, mutta kahden päivän kuluttua kuurin päättymisestä köhiminen ja oksentelu alkoivat jälleen.
 |
| Otso chillailee juhannuksena 2013. |
Nyt varasin sille ajan Ouluun eläilääkäriasema Otukseen, jonne pääsimme 10.7. Järkytyksekseni sen paino oli pudonnut 45 kilosta 37 kiloon. Se kuvattiin ja kuvat paljastivat sillä olevan ruokatorven laajentuma ja sen seurauksena myös keuhkokuume. Kuvasta näkyi, että ruokatorven supistajalihakset olivat lamaantuneet lukuun ottamatta pikkupätkää ennen mahalaukkua ja ruokatorven alimmassa kohdassa oli selvä laajentuma. Lisäksi siltä otettiin verinäyte, jolla pois suljettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, autoimmunisairaudet; myopatiat, SLE ja myasthenia gravis. Meille kerrottiin myös: "Se saattaa tulla myös ilman syytä, jolloin ennuste on huono". Ohjeeksi saimme ruokkia koira useasti päivässä pieniä annoksia pystyasennossa: etujalat korokkeella ja kupit korkealla, jotta painovoima kuljettaisi ruoan mahalaukkuun. Lisäksi sille aloitettiin jälleen antibiootti kuuri keuhkokuumeen hoitoon.
Muutaman päivän päästä Otuksesta Otsoa tutkinut lääkäri soitti, kyseli Otson vointia ja kertoi kaikkien veriarvojen olleen normaalit, joten laajentuman aiheuttaja jäi ns. idiopaattiseksi, eli tuntemattomaksi. Sovimme kontrolli ajan seuraavalle viikolle. Otso selvästi piristyi kääkekuurin johdosta. Kontrolli käynnillä se oli oma iloinen äänekäs itsensä, ettei lääkäri meinannut saada suun vuoroa. Painokin sillä oli noussut kilolla :-D Se kuvattiin jälleen ja kuvista näkyi, että keuhkot olivat puhdistuneet, mutta antibioottikuuria jatkettiin vielä.
Elimme päivän kerrallaan... Välillä oli hyviä päiviä ja välillä tosi huonoja: Välillä ruoka ja juoma pysyivät sisällä, eikä se köhinyt ja sitten toisina päivinä kaikki tuli ulos. Nälkä sillä oli todella kova, mutta en pystynyt syöttämään sille niin paljon kuin se olisi tarvinut, eikä pelkän rasvan antamisesta yhtenä ateriana ollut huomattavaa apua. Sen kanssa tehtiin pieniä kävelylenkkejä, koska se ei siistinä koirana tehnyt tarpeitaan tarhaansa. Lenkeillä se piti istuttaa monta kertaa, jotta sillä köhiminen puklailut helpottivat. Samoin syönnin jälkeen sitä piti seisottaa sillä korokkeella ja hieroa kaulaa ja rintaa ylhäältä alas, koska se tuntui helpottavan sen oloa.
Elokuun alussa (torstaina 1.8.) sille aloitettiin kortisoonikuuri ja siihen rinnalle uusi ab-kuuri. Tämä oli jo kesän kuuminta aikaa. Otson läähätys oli todella raskaan kuuloista ja tiesin yhteisen aikamme vähenevän. Lauantai aamuna 3.8. käytin sen jälleen pikku lenkillä ennen töihin lähtöä. Oli ensimmäinen utuinen aamu. Auringon säteet näkyivät hämärästi usvan läpi. Päässäni alkoi soimaan "Niin kaunis on maa" ja tiesin, että jäljellä ei ole enää montaa päivää. Seuraava yö meni valvoessa ja helpottaessa koiran oloa väkisin istuttamalla ja kurkkuhieronnalla. Kun se sitten jossain vaiheessa aamuyötä ei saanut kunnolla hengitettyä: köhäisy tai kakominen jäi siten kesken kuin olisi ollut tukehtumassa tein sen raskaan viimeisen päätöksen ja sanoin Samillekin, että "tämä ei ole enää Otson arvoista elämää. Me päästämme sen tänään autuaammille rekiurille".
Lauantaina sille vielä ruoka maistui, mutta sunnuntai aamuna se ei edes tullut kerjäämään...
 |
| Lepää rauhassa rakas. Tulet olemaan aina muistoissamme. |
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Hei taas!
Tällä kertaa annan poikkeuksellisesti emännän kertoa tämän kevään tapahtumasta.
Kuvauksen jälkeen sain kuulla, että lonkka on edelleen priimaa ja polvissakaan ei näy minkäänlaista iänkään tuomaa kulumista. Tämän kuultuani silmiini meinasi herahtaa onnen kyyneleet, mutta sain pidettyä ne kuitenkin sisälläni. :-) Täten Nallen tutkimusdiagnoosina oli pehmytkudosvamma ja nimen omaan sidekudosvamma, jotka parantuvat todella hitaasti. Mukaan tulleessa laskussa luki mm. "... pidetään 3 viikon lepo. Sen jälkeen paranemisen täytyy tapahtua kevyessä liikunnassa 6 viikon aikana (kävely ja ravi), jotta arpeutumisen sidekudossäikeet järjestyvät rasituksen suuntaisesti." Eli lepoa piti olla vielä kaksi viikkoa tämän jälkeen. Lisäksi mieltäni lämmitti Soppelan kommentti: "Se on todella upea koira." Nalle jäi heräilemään äitini seurassa, kun menin maksamaan, mutta ei aikaakaan, kun se hoiperteli luokseni tiskille tyyliin "älä jätä". :'-)
Kuluva viikkohan se oli se vaikein, kun Otsokin oli kotona ja sillä piti pitää kuntoa yllä, koska Sami oli lähdössä sen kanssa vaeltamaan seuraavaksi viikoksi. Eräänä päivänä Nalle oli minun ja Otson lenkin aikana repinyt itsensä kevythäkin oviverkosta läpi. Kolmantena viikkona Nallea ihan selvästi alkoi jo masentaa pelkkä jouten olo, joten lauantaina käytin sen 1 km:n kävelyllä ja samoin sunnuntaikin. Kolmannesta päivästä eteen päin se jo sitten vaati lenkille pääsyä.
Kahdella ensimmäisellä kuntoutusviikkolla kävimme vain kävellen 1-4 km:n lenkkejä. kahtena seuraavana kävimme joka toinen päivä kävellen ja joka toinen päivä ravilenkillä. Koska itse en jaksa juosta niin nopeasti, että Nalle ravaisi, ainakaan kovin pitkiä matkoja, käytin sitä pyörällä. Laitoin sen ketjupannasta kiinni flexiin ja flexin vetovyöhön. Nalle ei ketjupannalla vedä, vaikka kyllähän sillä ensimmäisillä ravilenkeillä olisi haluttanut mennä lujempaakin, mutten antanut. Seuraavien viikkojen aikana ollaan käyty pelkästään ravilenkeillä matkaa pidentäen 6,5 km:iin
Toukokuun helteillä koirilla oli lepotauko, koska eivät ehtineet vähentämään yhtään turkkiaan, mutta heti ilman viiletessä n. + 10°C on käyty lenkillä. Niiden kuuden viikon jälkeen olen antanut Nallenkin laukata, jos siitä siltä tuntuu. Haastavinta on vain yrittää pysyä itse pyörällä vauhdissa mukana. :-D Valjaita en ole aikonut Nallelle pukea kuin vasta loppukesästä tai alkusyksystä. Antaa sen kuntoutua rauhassa ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä. <3
Hei minunkin puolestani!
Tämä kertomus alkaa 2.2.2013 Olin lähdössä aamunavetan jälkeen kauppaan, koska jääkaappi oli tyhjä ja lähtiessä annoin tapani mukaan koirille poron luut. Koirat innostuivat luut nähdessään ja Nallekin, kuten sillä on tapana, hyppäsi tarhansa ovea vasten. Tässä vaiheessa auto peitti näkyvyyden, joten en tarkasti tiedä mitä tapahtui, mutta Nalle alkoi parkumaan. Nalle oli maannut tarhansa oven takana samalla jäädyttäen sen ja luulen, että sillä lipsahti takajalat hypyn yhteydessä ja se venäytti itsensä.
Annoin poikkeuksellisesti luun ensin Otsolle ja sitten menin Nallen tarhaan tutkimaan mihin sitä sattui. Se seisoi kaikilla neljällä jalalla ja vain huusi. Ensin rauhoittelin sitä, kunnes hiljeni ja sitten kokeilin ja tarkistin etutassut, että kaikki kynnet on tallella ja käpälät ehyet. Tuon tarkistuksen yhteydessä olin paikallistavinani aristusta oikeassa etujalassa. No annoin Nallellekin luun ja lähdin sinne kauppaan, koska oli pakko.
Palasin kauppareissulta n. tunnin päästä. Nalle seisoi koskemattoman luun vieressä ja läähätti. Tiesin heti, ettei kaikki ole nyt kunnossa, koska normaalisti ahneella koiralla on tuore luu koskemattomana. Menin sisälle ja tarkkailin hetken ikkunasta tilannetta. Nalle kiersi koppiansa ympäri ja kun se yritti asettua makuulle luun kimppuun, se vingahti ja jälleen kiersi koppiansa. No ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille. - Olihan tietysti lauantai.
Lähdimme samantien vastaanotolle ja mennessä ilmoitin tilalle, että saatan tulla hieman myöhässä, koska käytän koiraa Tervolassa lekurissa. Autoon noustessa Nallea piti hieman auttaa takapäätä nostamalla ja samalla se hieman vingahti ja samoin se vingahti aina, kun auto hypähti. Autosta pois se tuli omin avuin, eikä päästänyt ääntäkään. Vastaanoton pihassa ravautin sitä, mutta se ei ontunut. Harmikseni minulla ei ollut makupaloja matkassa, joten en saanut sitä houkuteltua istumaan enkä makuulle. No lääkäri tutki sen painelemalla ja kipupiste löytyi oikean lonkan päältä. Hoidoksi saatiin kolmen päivän kipulääkekuuri ja lepoa. Töihin lähtiessä annoin koirille ruuat ja Nallekin alkoi syömään ja töistä palattuani oli luukin jo kelvannut.
Annoin Nallen levätä kaksi viikkoa, jonka jälkeen aloitin liikkumisen sen kanssa kevyesti ja parin viikon jälkeen vaadin siltä jo vetämistä. Kaikki tuntui menevän jälleen hyvin. Pääsiäisenä olimme Muoniossa ja vedätimme koirilla todella paljon: kahtena päivänä reellä, jolloin kumpanakaan päivänä Otsolla ei oikein ollut vetohaluja, joten Nalle veti käytännössä yksin. Parina päivänä menimme koirien kanssa suksilla ja välilauantai oli Nallella lepopäivä. Otso silloin oli isäntänsä kanssa vetämässä ahkiota. Maanantai iltana ajelin koirien kanssa kotia ja Nalle alkoi kitistä loppumatkasta. Arvelin sen vain kitisevän nälkäänsä, enkä kiinnittänyt siihen sen tarkempaa huomiota.
Tiistai aamuna töihin lähtiessä käväsin moikkaamassa koiria ja viemässä niille vettä. Nalle noustessaan makuulta vingahti jälleen, mutta makupalat kelpasivat. Töistä tultuani kävin jälleen moikkaamassa koiria ja jälleen Nalle vingahti makuulta noustessaan. Otin sen sisälle, jotta pystyin tarkkailemaan sitä tarkemmin. Sillä näytti sattuvan istuutuminen, makuulle meno ja ylös nouseminen. Painelin kevyesti lonkkien päältä ja jälleen se kipupiste oli siinä oikean lonkan päällä. Varasin sille sitten ajan Ouluun eläinlääkäriasema Otukseen ortopedi Esa Soppelalle ja samalla varattiin röntgenkin.
Keskiviikkona en muista enää mihin aikaan päivästä se oli, mutta Nalle jälleen yritti hypätä tarhan ovea vasten, mutta ulvahti ennen kuin edes ehti hypätä. Taisi olla jälleen päivä ja olin kauppaan menossa. No annoin saman tien sille kipulääkettä ohjeen mukaisen annoksen. Illalla sillä näytti edelleen olevan tuskaa istuutua saati mennä makuulle, joten jälleen soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka oli tällä kertaa Torniossa. Eläinlääkäri tarkisti, että kipulääkettä pystyi antamaan vielä toisen annoksen ja suositteli olemaan omaan eläinlääkäriin yhteydessä seuraavana päivänä. Annoin Nallen nukkua sisällä yön, jotta pystyn tarkkailemaan sitä. Kyllä minä itkin itseni uneen peläten, että joudun maanantaina tekemään sen vaikean lopullisen päätöksen.
Torstaina jälleen kipulääke oli näyttänyt helpottavan Nallen oloa ja se ei enää valittanut istuutuessaan ja makuulle mennessä silti pidin sitä sisällä liikkumisen minimoimiseksi. Jälleen meni päivä ja ilta itkiessä... Keskiviikosta saakka ruoan annoin sille kevythäkkiin, jottei se pysty hyppimään, kuten sillä on tapana tanssahdella ruokakupin nähdessään ja sinne minä sen telkesin silloinkin, kun Otson kanssa lenkille lähdin. Aluksi pidin sitä kevythäkkiä terassilla, koska Nalle ei tuntunut viihtyvän sisällä, mutta silloinhan se ulvoi meidän perään ainakin sen puolituntia. Sitten hoksasin kokeilla viedä sen kevythäkin apukeittiöön ja sieltä ikkunan auki ja välioven kiinni, niin johan se ei niin ottanut koville Nallella.
Maanantai koitti ja aamutuimaan kävin Otson kanssa hiihtolenkillä kuun valossa. Aika sinne Ouluun oli vasta klo 11. Kumma kyllä oloni oli rauhallinen. - Olinhan jo monta päivää itkenyt ja murehtinut etukäteen, että jos se vika on rangassa tai lonkkanivelessä, niin olisi viisainta päästää Nalle autuaammille rekiurille. Edelleen tuo ajatus saa vedet silmiini. Monet kaverit olivat yrittäneet minua rauhoitella ja lohdutella, että saattaahan se olla vain pehmytkudosvauriokin, mitä toki itsekin toivoin. Eli siis toivoin parasta ja pelkäsin pahinta.
No tutkimus aloitettiin jälleen ravauttamisella, mutta edelleenkään ei ontunut. Sitten siirryimme vastaanottohuoneeseen, jossa kerroin alusta alkaen miten kaikki tapahtui helmikuun alussa sekä mitkä olivat oireet ja miten ne oireet olivat nyt uusiutuneet. Tämän jälkeen Esa Soppela teki painelututkimuksen, mutta kipuilua ei näkynyt. Sen jälkeen hän teki päätöksen kuvaamisesta, jotta saadaan suljettua murtumat pois. Nallelta kuvattiin lonkka, polvet ja lanneranka. Alla lonkka- ja polvikuvat.
 |
| Lonkkakuva |
 |  |
| Oikea polvi | Vasen polvi |
Kuluva viikkohan se oli se vaikein, kun Otsokin oli kotona ja sillä piti pitää kuntoa yllä, koska Sami oli lähdössä sen kanssa vaeltamaan seuraavaksi viikoksi. Eräänä päivänä Nalle oli minun ja Otson lenkin aikana repinyt itsensä kevythäkin oviverkosta läpi. Kolmantena viikkona Nallea ihan selvästi alkoi jo masentaa pelkkä jouten olo, joten lauantaina käytin sen 1 km:n kävelyllä ja samoin sunnuntaikin. Kolmannesta päivästä eteen päin se jo sitten vaati lenkille pääsyä.
Kahdella ensimmäisellä kuntoutusviikkolla kävimme vain kävellen 1-4 km:n lenkkejä. kahtena seuraavana kävimme joka toinen päivä kävellen ja joka toinen päivä ravilenkillä. Koska itse en jaksa juosta niin nopeasti, että Nalle ravaisi, ainakaan kovin pitkiä matkoja, käytin sitä pyörällä. Laitoin sen ketjupannasta kiinni flexiin ja flexin vetovyöhön. Nalle ei ketjupannalla vedä, vaikka kyllähän sillä ensimmäisillä ravilenkeillä olisi haluttanut mennä lujempaakin, mutten antanut. Seuraavien viikkojen aikana ollaan käyty pelkästään ravilenkeillä matkaa pidentäen 6,5 km:iin
Toukokuun helteillä koirilla oli lepotauko, koska eivät ehtineet vähentämään yhtään turkkiaan, mutta heti ilman viiletessä n. + 10°C on käyty lenkillä. Niiden kuuden viikon jälkeen olen antanut Nallenkin laukata, jos siitä siltä tuntuu. Haastavinta on vain yrittää pysyä itse pyörällä vauhdissa mukana. :-D Valjaita en ole aikonut Nallelle pukea kuin vasta loppukesästä tai alkusyksystä. Antaa sen kuntoutua rauhassa ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä. <3
Heissan pitkästä aikaa!
Nyt on päässytkin vierähtämään todella paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta. Mitään suurempaa ei ole tapahtunut ja se onkin suurin syy, ettei uutta kerrottavaa ole ollut. Lisäksi emäntä on muka ollut kiireinen ja väsynyt, ettei ole mitään kirjoittanut, kun jotain kerrottavaa olisi ollutkin.
Viime vuoden huhtikuussa kävimme lähes jo perinteeksi muodostuneella Pohjois-Ruotsin reissulla Abisko-Riksgränssen seudulla, mutta siitä taidan kertoa ihan erillisen tarinan. Elokuussa isäntä aloitti uuden ammatin opinnot Muoniossa ja ollaan sielläkin käyty muutaman kerran. Lisäksi ollaan vuorotellen Otson kanssa ollut viikkoja siellä isännän hoidossa toisen ollessa kotona emännän kanssa. Isännän opiskelukaverilla on nuori husky poika nimeltään Bastis. Ollaan päästy sitä opastamaan vetotyön saloihin.
Joulukuussa ollaan päästy treenaamaan huskien kanssa täällä kotikonnuilla. Itsenäisyyspäivänä meidät valjastettiin mönkijän eteen kuuden siperialaisen kanssa. Valjakko kuulema koostui kolmesta eri laumasta. Toisen huskylauman emäntä ajoi ja meidän emäntä oli apukuskina. Jonkin matkan päästä päätin mennä toiselle puolelle pääliinaa ja oltiin sitten Otson kanssa ihan rinnakkain. Rupesihan siinä tunteet kuumumaan, kun toinen ei väistänyt komennosta huolimatta. No emäntä tuli purkamaan tilanteen ja sai Otson siirrettyä pääliinan toiselle puolelle ja sitten jatkettiin matkaa. 9. joulukuuta olimme jälleen yhteistreeneissä, mutta saimme Otson kanssa kahdestaan vedettäväksi reen ja vielä kyytiläisen emännän lisäksi.
Viime vuoden huhtikuussa kävimme lähes jo perinteeksi muodostuneella Pohjois-Ruotsin reissulla Abisko-Riksgränssen seudulla, mutta siitä taidan kertoa ihan erillisen tarinan. Elokuussa isäntä aloitti uuden ammatin opinnot Muoniossa ja ollaan sielläkin käyty muutaman kerran. Lisäksi ollaan vuorotellen Otson kanssa ollut viikkoja siellä isännän hoidossa toisen ollessa kotona emännän kanssa. Isännän opiskelukaverilla on nuori husky poika nimeltään Bastis. Ollaan päästy sitä opastamaan vetotyön saloihin.
Joulukuussa ollaan päästy treenaamaan huskien kanssa täällä kotikonnuilla. Itsenäisyyspäivänä meidät valjastettiin mönkijän eteen kuuden siperialaisen kanssa. Valjakko kuulema koostui kolmesta eri laumasta. Toisen huskylauman emäntä ajoi ja meidän emäntä oli apukuskina. Jonkin matkan päästä päätin mennä toiselle puolelle pääliinaa ja oltiin sitten Otson kanssa ihan rinnakkain. Rupesihan siinä tunteet kuumumaan, kun toinen ei väistänyt komennosta huolimatta. No emäntä tuli purkamaan tilanteen ja sai Otson siirrettyä pääliinan toiselle puolelle ja sitten jatkettiin matkaa. 9. joulukuuta olimme jälleen yhteistreeneissä, mutta saimme Otson kanssa kahdestaan vedettäväksi reen ja vielä kyytiläisen emännän lisäksi.
 |
| Itsenäisyyspäivän lenkin lähtö. Nalle mönkijästä katsottuna vasemmalla ja Otso oikealla. © Jonna Henttinen |
 |
| Itsenäisyyspäivän lenkin paluu. Pyöräkoirat ovat vaihtaneet paikkaa keskenään. © Jonna Henttinen |
 |
| Talven ensimmäinen rekilenkki. Otso johtaa ja Nalle pyöräkoirana. © Jonna Henttinen |
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Kesä meni ja syksy tuli
Hei vaan kaikille!
Ollaan eletty melkoista hiljaiseloa, kuten blogipäivitysten välistä voi päätellä. Mennyt kesä oli todella kuuma ja opimme nauttimaan uimisesta. Kahlailuahan me ollaan harrastettu aikaisempina kesinä, mutta nyt emäntä päätti opettaa meidät nauttimaan myös uimisesta.
Reissuillakin olemme käyneet. Heinäkuussa olimme koko lauma viikon verran ja muuten jompi kumpi meistä joko minä tai Otso ollaan saatu olla isännän mukana lähinnä Ruotsissa. Yhdessä näyttelyssä ollaan myös käyty ja Otso sitä ennen kahdessa mätsärissä. Lisäksi emäntä saa kertoa siitä touhusta, jossa me kumpikin ollaan käyty. Ne kaksi setää toimivat normaalista poikkeavasti kuten emäntäkin.
Kävimme Rovaniemellä 3.9. näyttelyssä. Nalle sai käyttöluokassa laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokkassa toiseksi. Otso sai laatumaininnaksi ei voida arvostella eli eva. Se tuomarin ja kaikkien muidenkin mielestä liikkeessä jännitti itsensä kuin sillä olisi ollut kipua selässä tai mahassa. Tämän vuoksi varasin sille lääkäriajan heti seuraavana maanantaina ja sain sen seuraavaksi perjantaiksi. Lääkäri paineli sen selkää ja taivutteli ja venytteli jalkoja, mutta sanoi että reaktiot on ihan normaalit, ettei sillä ole kipuja niissä. Sitten hän tutki anaalirauhaset, jotka olivat kuulema kuin paiseet ja tyhjensi kokkareista ja pahan hajuista eritettä. 10 päivän lääkekuuri Otsolla on nyt ollut ja se on pirteämpi. Tosin ilmakin on viilentynyt.
Viime perjantaina käytin koirat yksitellen pyörällä 10 km:n lenkillä molemmat. Viileydestä johtuen kumpikin vetivät hyvin. Iltapäivällä ja alkuillasta kaikki oli ihan normaalisti. Koirat pääsivät käymään sisällä molemmat, mutta loppuillasta, kun vein Otson takaisin tarhaan ja ruokkiakseni ne, Otso tarhaan mennessä ja tarhassa valitti pissatessaan. Lisäksi se söi hieman haluttomasti. Puolen tunnin päästä ruokinnasta käytin Otsoa kävelyllä tutkiakseni sitä tarkemmin. Alussa se edelleen valitti pissatessaan, muttei reagoinut mitenkään jalkojen venyttelyyn tai taivutteluun eikä myöskään selän paineluun. Jalkojen taivuttelun ja venyttelyn jälkeen se lopetti valittamisen. Liikkuminen minun silmään näytti koko ajan normaalilta. Lauantaina aamulla Otso oli ihan normaali jälleen ja käytimme koirat pitkästä aikaa metsässä. Kumpikin nauttivat vapaudesta ja laukkoivat sydämiensä kyllyydestä, eikä Otso valittanut enää edes illalla. Mutta täytynee seurata nyt kuitenkin tilannetta.
Molemmat koirat on nyt myös luonnetestattu. Kipinä luonnetestiin osallistumiseen sain viime Tamminäyttelyssä Kajaanissa, kun Otso sai murinasta hylätyn ja siitä piti täyttää se aggressiivisuuslomake. Kerron testin osio kerrallaan, miten kumpikin koira käyttäytyi omalta osaltaan ja millaista suullista palautetta tuomarit antoivat (en nyt ihan sanasta sanaan muista, mutta yritän ainakin) :-). Koska Otso on testattu ensin, kerron ensin Otson reaktiot ja sitten Nallen.
1. taisteluhalua testaava vetoleikki.
Otso ei ole oikeastaan koskaan kotonakaan "syttynyt" vetoleikeistä siis sellaisista, että se ottaisi esim. köyden päästä kiinni ja vetäisi ihmisen pitäessä toisesta päästä. Tuomari yritti leikkiä sen kanssa ensin kepillä tuloksetta ja antoi kepin minulle, että sain yrittää houkutella. Koska ei mitään reaktiota syntynyt sain valita korista esineen jonka arvelin leikkihalun sytyttävän ja valitsin vinkuvan pehmokanan. Otso käytti lelun jalkaa suussaan, mutta tapansa mukaan ei halunnut sitä sen kummemmin koskea paitsi haistella.
Nallen kanssa sanoin tuomarille, ennen osion alkua, että sen kanssa on hieman vetoleikkiä harrastettu ja se syttyy parhaiten pehmeästä. Tuomari valitsi pehmeän ns. patukan ja Nalle lähti heti leikkimään. Hieman jopa veti vastaan ja sen jälkeen sain itse vielä leikkiä samalla patukalla sen kanssa. Kun toinen tuomareista sanoi, että jos se ei tuon enempää normaalistikaan leiki niin riittää, johon vastasin, että ei sen kanssa tämän enempää ole vaadittukaan, koska se on sen verran iso ja vahva niin siinä jää helposti alakynteen.
2. toimintakykyä ja taisteluhalua testaava kelkka
Tässä osiossa koirakkoa kohti vedetään ihmishahmoa muistuttava kelkka.
(Sadetakki, huppu pystyssä kelkan päällä) Otso seisoi edessäni ja kiinnitti kelkaan heti huomiota, mutta katsoi sitä vain. Lopussa, kun kelkka nykäistiin nopeasti minun jalkoihin Otso teki väistöliikkeen. Tämän jälkeen minun piti jäädä seisomaan kelkan viereen ja odottaa, että Otso tulee tutkimaan sitä. Hetken se otti, mutta tuli kuitenkin ja pois lähtiissä nostautti jalkaansa sille.
(Paita ja pipo pystyssä kelkan päällä) Nalle huomasi kanssa kelkan heti, mutta väisti aikaisemmin. Se tuli nopeammin tutkimaan kelkkaa, mutta hieman varoen, joten tuomari kehoitti minua kyykistymään kelkan viereen ja ottamaan siltä vaikka pipon pois.
3. puolustushalua testaava koirakkoa kohti hyökkäävä tuomari
Otso päästi hyökkääjän melko lähelle, ennen kuin se murahti. Tähän murahdukseen tuomari lopetti hyökkäyksen ja muutti lähestymisensä ystävälliseksi ja otti koiran mukaansa. Otso lopetti kanssa murinan uhan poistuttua ja lähti kyselemättä tuomarin mukaan ja antoi tämän rapsutella ja silitellä itseään. Sitten luvan saatuani kutsuin Otson takaisin luokseni ja se tuli heti kutsusta vaikka arvelinkin, ettei se tule, joten tuomari piti hihnasta kiinni perässä.
Nalle seurasi hyökkääjää häntä heiluen. Ensin se yritti saada hyökkäyksen loppumaan parilla matalalla haukahduksella, mutta kun ei saanut sitä loppumaan se yritti leikkiin kutsua. Tässä vaiheessa tuomari muutti käytöksensä ystävälliseksi ja otti Nallen mukaansa. Nalle lähti häntä heiluen ja oli kaveria. Luokse kutsu ei mennyt yhtä hyvin kuin Otsolla vaan sain huudella ja houkutella pidempään, mutta tuli se sitten lopulta - tuomarien pienellä painostuksella. Maassa oli jokin mielenkiintoinen haju ja tuomari kävi hieman tönäsemässä Nallea jatkamaan matkaansa hajulta.
4. kovuutta testaava pelästyttämisosio
Molemmille pelättimenä toimi eteen vetastu haalari. Otson kanssa lähestyttiin seinän vierustaa nurkalle, josta haalari nykäistiin sen eteen ja heti käännyimme tulosuuntaan, jottei koira ehtinyt selvittää mikä sieltä ilmestyi. Sitten palasimme samaa reittiä maassa olevan haalarin ohi, jolloin Otso muisti paikan ja kävi haistamassa heti, että mikäs se olikaan.
Nallen kanssa samoin seinänvierustaa nurkalle, jonka takaa nykäistiin haalari. Nalle säikähti minusta selvästi Otsoa selvemmin. Kun toisen kerran ohitimme maassa olevan haalarin, se teki väistöliikkeen ja vilkaisi silmäkulmistaan, mikä siellä oli. Seuraavan osion jälkeen palasimme vielä haalarille ja minun piti rohkaista Nallea tutkimaan sitä.
5. temperamenttia eli koiran kykyä havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti testaava tynnyriosio.
Tämä osio tehdään heti edellisen pelästyttämisosion jälkeen eli haalarin ohituksen jälkeen koirakon perään lasketaan rämisevä tynnyri. Otso reagoi kuten lenkeilläkin esim. auton lähestyessä takaa, eli se vilkaisi taakseen, että mikäs siellä nyt ääntää ja palattuamme se haistoi tynnyriä oma-aloitteisesti.
Nalle pyörähti samantien ympäri, kun räminä alkoi, mutta jatkoi samantien matkaansa, koska minäkin jatkoin ja takaisin tullessa minun piti tuomarin kehoituksesta istahtaa tynnyrin päälle ja kehua koiraa, kun se tulee haistamaan sitä.
6. toimintakykyä testaava ns. pimeä huone.
Tässä osiossa eri testipaikoista johtuen on pieni ero. Otson kanssa pimeä huone oli L-muotoinen hämärä kellaritila, jonne toinen tuomari minut opasti istumaan koiran jäädessä oven ulkopuolelle toisen tuomarin kanssa. Sitten kun olin paikallani koira päästettiin sisään ja tuomarit kehoittivat sitä etsimään minua. Otso kuulema tutkaili seinää ja lattiaa ja tuomarit joutuivat sitä aina välillä kehoittamaan etsimään. Kun se sitten viimein tuli samaan huoneeseen kanssani se teki pikku mutkan ohitseni, ennen kuin koski polveani.
Nallen kanssa pimeä huone oli enemmän pimeä huone, eteisellinen vanha liiteri, jonne oli tehty penkistä este sokkeloimaisen vaikutelman luomiseksi. Nalle päästettiin sisään, kun minut oli ohjattu istumaan perimmäiseen nurkkaan penkin taakse. Nalle haisteli, mutta yritti ensin ulos samasta ovesta, josta oli sisään tullut. Tuomari käski kutsumaan sitä joten kutsuin ja tämä toistettiin peräti 3-4 kertaa. Sitten Nalle astui varovasti eteisestä liiteriin. Se haisteli ilmaa ovelta, muttei paljoa liikkunut. Sitten minun kehoitettiin niiskaisemaan ja vielä toistamiseenkin, nyt Nalle tuli hieman peremmälle ja jäi haistelemaan penkkiä. Sitten minun käskettiin kuiskaamaan "Nalle", jolloin se kyllä tiesi suunnan, muttei tuntunut tietävän miten kiertää tai ylittää esteen eli välissämme oleva penkki. Sitten toinen tuomareista näytti lampulla valoa ja opasti sanallisesti Nallen kiertämään sen penkin, jolloin se pääsi luokseni.
7. terävyyttä testaava osio
Tässä osiossa koira kiinnitetään lyhyeen taluttimeen seinään ja ohjaaja menee piiloon eli pois koiran näkyvistä. Tämän jälkeen toinen tuomari, joka ei 3. osiossa puolustushalua testannut hyökkää koiraa kohti. Tässä osiossa minun on kerrottava, mitä muut testiä seuranneet kertoivat tapahtuneen, koska itse olin siten, etten koirien reaktioita nähnyt.
Otso kiinnitettiin pannastaan pienen vajan seinässä olevaan n. 50 cm:n köyteen ja minä menin saman vajan toiselle puolelle. Kuulin samanlaisen rääkäisyn, kun se pitää hihnan tai kettingin kiertyessä sen jalkoihin ja näin oli tapahtunutkin. Sitten tuomari lähti hyökkäykseen ja kuulin saman murinan kuin puolustushaluosiossa, minkä jälkeen kuulin tuomarin puhuttelevan koiraa ja murina loppui jälleen uhan poistuttua.
Nalle kiinnitettiin saman rakennuksen, missä edellinen osio tehtiin seinään ja minä menin kulman taakse. Se ei päästänyt minkäänlaista ääntä. Kuulin, kun tuomari lähti hyökkäykseen ja huitaisi risullaan seinään. Nalle oli kuulema vain seisonut häntä heiluen eikä ollut reagoinut mitenkään uhkaan vaikka tuomari oli risulla huitaissut sen korvia hipoen seinää ja oli heti kaveria hyökänneen tuomarin kanssa.
8. viimeinen laukausosio
Tässä osiossa laukaistaan 2 laukausta nallipyssyllä, ensin koirakon ollessa liikkeellä ammuntaa kohti ja toinen koirakon pysähdyttyä 1. laukauksen jälkeen. Otso hieman säikähti ensimmäistä laukausta: häntä laski ja hieman "niiasi" toinen laukaus sai lähes saman reaktion ja Otsolle ammuttiin vielä kolmas laukaus, joka ei enää aiheuttanut reaktiota.
Nalle ei laukauksiin juurikaan reagoinut: hieman laski häntäänsä, muttei sen kummempaa.
Suulliset arviot:
Tuomarit sanoivat molempien testauksen jälkeen, että useimmat malamuutit luonnetestissä ovat hyvin välinpitämättömiä mistään testiosioita ja niille on hyvin vaikea antaa arvosanoja. Arviot käytiin osio kerrallaan:
Otso:"Näin testin lomakkeen ulkopuolisia huomioita on, että se on melko dominoiva, mikä ei aina välttämättä ole hyvä asia. Alussa, kun käteltiin, se meinasi kusasta jalkaani ja saman se osoitti kelkallakin. Sitten tähän lomakkeeseen... Ensimmäisenä on 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli kelkalla siitä saatiin haluttu reaktio, mutta kelkan kesti tulla melko lähelle ennen kuin se väisti. Lisäksi toimintakykyä mittaa pimeä huone, jossa sitä piti hieman houkutella ja kehoitella toimimaan, mutta se halusi koko ajan tutkia paikkaa.
Seuraavana on 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua'. Tätä testaa seinäosio sekä osittain puolustushaluosio. Sitä saa 'ärsyttää' melko paljon ja saa tulla melko lähelle, ennen kuin se reagoi, mutta se on rehellinen, kun sille ollaan ystävällisiä niin sekin on ystävällinen, eikä se jää niin sanotusti kantamaan kaunaa.
Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi tässäkin melko lähelle ja sai ihan kunnolla uhata ennen kuin reagoi. Lisäksi se kertoi meille koko ajan, että 'normaalisti meillä mamma hoitaa nämä puolustushommat, mutta kyllä minäkin tarvittaessa' ja lisäksi se luottaa pitkälle kokoonsa niin tässä puolustushalussa kuin terävyydessä.
Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se ei erityisemmin nauttinut, eikä se kelkallakaan osoittanut taisteluhalua siksi arvosana -1 pieni.
Sitten hermorakenne +1 eli hieman rauhaton. Siitä kertoo tuo levoton liikahtelu ja ne pienet äännähtelyt mitä se tässä päästelee. Lisäksi tästä kertoo se miten se palautui testistä, eli se ei ole vielä kunnolla palautunut, koska läähättää vieläkin, sillä ei täällä niin lämmintä ole (+11°C).
Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi todella paljon ja myöskin reagoi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.
Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa. Tätä testattiin mm. haalarilla eli +1 hieman pehmeä.
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen eli se päästää vieraan lähelle ja antaa koskea itseensä, mutta ei se mitenkään avoimesti siitä näytä nauttivansa, eli se on hieman ujo.
Ja lopuksi laukauspelottomuus: se on laukauskokematon."
Itselleni suurin yllätys Otson kohdalla oli tuo laukaisureaktio, mutta jälkeen päin ajateltuna puolustustilanteiden reaktiotkin yllättivät.
Nalle:"Ensimmäisenä 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli se reagoi joka osiossa järkevästi kuten kelkalla se väisti, samoin tynnyrillä se reagoi järkevästi. Mutta pimeässä huoneessa se meni lähes toimettomaksi ja vaati paljon apua ja opastusta eli rohkeus puuttui.
Sitten 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua' eli se ei hyökännyt kummassakaan testiosiossa. Se pitää ihmisiä leikkikavereina.
Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi kaksi matalaa haukahdusta ja sitten koitti leikkiin kutsulla saada hyökkääjää lopettamaan.
Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se leikki ja todella vähän osoitti taisteluhalua siksi arvosana -1 pieni.
Sitten hermorakenne, koska se suhtautui kaikkeen häntäänsä heiluttaen ja jos korvia hipoen voi vieras lyödä sen ohi, ilman että se väistää mitenkään niin voi sanoa, että se on tasapainoinen.
Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi ja reagoi ärsykkeisiin järkevästi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.
Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa siksi +1 hieman pehmeä.
Luoksepäästävyysdestä haluan selventää, että vaikka se on tuollainen ystävällinen ja kaikien kaveri, niin se meinasi osoittaa pientä dominointielettä alussa, kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, haki sitä yrittämällä nostaa koipeaan jalkaani vasten vaikka sitä voisi hakea toisellakin tavalla siksi +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Se toden näköisesti yrittää hämätä sillä sitä rohkeuden puutetta.
Lopuksi laukauspelottomuus: se on laukausvarma. Yhteensä 145 pistettä, mikä on todella hyvä tulos."
Nalle ei oikeastaan yllättänyt minua mitenkään. Se toimi kuten arvelinkin sen toimivan noissa eri tilanteissa.
Ollaan eletty melkoista hiljaiseloa, kuten blogipäivitysten välistä voi päätellä. Mennyt kesä oli todella kuuma ja opimme nauttimaan uimisesta. Kahlailuahan me ollaan harrastettu aikaisempina kesinä, mutta nyt emäntä päätti opettaa meidät nauttimaan myös uimisesta.
Reissuillakin olemme käyneet. Heinäkuussa olimme koko lauma viikon verran ja muuten jompi kumpi meistä joko minä tai Otso ollaan saatu olla isännän mukana lähinnä Ruotsissa. Yhdessä näyttelyssä ollaan myös käyty ja Otso sitä ennen kahdessa mätsärissä. Lisäksi emäntä saa kertoa siitä touhusta, jossa me kumpikin ollaan käyty. Ne kaksi setää toimivat normaalista poikkeavasti kuten emäntäkin.
Kävimme Rovaniemellä 3.9. näyttelyssä. Nalle sai käyttöluokassa laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokkassa toiseksi. Otso sai laatumaininnaksi ei voida arvostella eli eva. Se tuomarin ja kaikkien muidenkin mielestä liikkeessä jännitti itsensä kuin sillä olisi ollut kipua selässä tai mahassa. Tämän vuoksi varasin sille lääkäriajan heti seuraavana maanantaina ja sain sen seuraavaksi perjantaiksi. Lääkäri paineli sen selkää ja taivutteli ja venytteli jalkoja, mutta sanoi että reaktiot on ihan normaalit, ettei sillä ole kipuja niissä. Sitten hän tutki anaalirauhaset, jotka olivat kuulema kuin paiseet ja tyhjensi kokkareista ja pahan hajuista eritettä. 10 päivän lääkekuuri Otsolla on nyt ollut ja se on pirteämpi. Tosin ilmakin on viilentynyt.
Viime perjantaina käytin koirat yksitellen pyörällä 10 km:n lenkillä molemmat. Viileydestä johtuen kumpikin vetivät hyvin. Iltapäivällä ja alkuillasta kaikki oli ihan normaalisti. Koirat pääsivät käymään sisällä molemmat, mutta loppuillasta, kun vein Otson takaisin tarhaan ja ruokkiakseni ne, Otso tarhaan mennessä ja tarhassa valitti pissatessaan. Lisäksi se söi hieman haluttomasti. Puolen tunnin päästä ruokinnasta käytin Otsoa kävelyllä tutkiakseni sitä tarkemmin. Alussa se edelleen valitti pissatessaan, muttei reagoinut mitenkään jalkojen venyttelyyn tai taivutteluun eikä myöskään selän paineluun. Jalkojen taivuttelun ja venyttelyn jälkeen se lopetti valittamisen. Liikkuminen minun silmään näytti koko ajan normaalilta. Lauantaina aamulla Otso oli ihan normaali jälleen ja käytimme koirat pitkästä aikaa metsässä. Kumpikin nauttivat vapaudesta ja laukkoivat sydämiensä kyllyydestä, eikä Otso valittanut enää edes illalla. Mutta täytynee seurata nyt kuitenkin tilannetta.
Molemmat koirat on nyt myös luonnetestattu. Kipinä luonnetestiin osallistumiseen sain viime Tamminäyttelyssä Kajaanissa, kun Otso sai murinasta hylätyn ja siitä piti täyttää se aggressiivisuuslomake. Kerron testin osio kerrallaan, miten kumpikin koira käyttäytyi omalta osaltaan ja millaista suullista palautetta tuomarit antoivat (en nyt ihan sanasta sanaan muista, mutta yritän ainakin) :-). Koska Otso on testattu ensin, kerron ensin Otson reaktiot ja sitten Nallen.
1. taisteluhalua testaava vetoleikki.
Otso ei ole oikeastaan koskaan kotonakaan "syttynyt" vetoleikeistä siis sellaisista, että se ottaisi esim. köyden päästä kiinni ja vetäisi ihmisen pitäessä toisesta päästä. Tuomari yritti leikkiä sen kanssa ensin kepillä tuloksetta ja antoi kepin minulle, että sain yrittää houkutella. Koska ei mitään reaktiota syntynyt sain valita korista esineen jonka arvelin leikkihalun sytyttävän ja valitsin vinkuvan pehmokanan. Otso käytti lelun jalkaa suussaan, mutta tapansa mukaan ei halunnut sitä sen kummemmin koskea paitsi haistella.
Nallen kanssa sanoin tuomarille, ennen osion alkua, että sen kanssa on hieman vetoleikkiä harrastettu ja se syttyy parhaiten pehmeästä. Tuomari valitsi pehmeän ns. patukan ja Nalle lähti heti leikkimään. Hieman jopa veti vastaan ja sen jälkeen sain itse vielä leikkiä samalla patukalla sen kanssa. Kun toinen tuomareista sanoi, että jos se ei tuon enempää normaalistikaan leiki niin riittää, johon vastasin, että ei sen kanssa tämän enempää ole vaadittukaan, koska se on sen verran iso ja vahva niin siinä jää helposti alakynteen.
2. toimintakykyä ja taisteluhalua testaava kelkka
Tässä osiossa koirakkoa kohti vedetään ihmishahmoa muistuttava kelkka.
(Sadetakki, huppu pystyssä kelkan päällä) Otso seisoi edessäni ja kiinnitti kelkaan heti huomiota, mutta katsoi sitä vain. Lopussa, kun kelkka nykäistiin nopeasti minun jalkoihin Otso teki väistöliikkeen. Tämän jälkeen minun piti jäädä seisomaan kelkan viereen ja odottaa, että Otso tulee tutkimaan sitä. Hetken se otti, mutta tuli kuitenkin ja pois lähtiissä nostautti jalkaansa sille.
(Paita ja pipo pystyssä kelkan päällä) Nalle huomasi kanssa kelkan heti, mutta väisti aikaisemmin. Se tuli nopeammin tutkimaan kelkkaa, mutta hieman varoen, joten tuomari kehoitti minua kyykistymään kelkan viereen ja ottamaan siltä vaikka pipon pois.
3. puolustushalua testaava koirakkoa kohti hyökkäävä tuomari
Otso päästi hyökkääjän melko lähelle, ennen kuin se murahti. Tähän murahdukseen tuomari lopetti hyökkäyksen ja muutti lähestymisensä ystävälliseksi ja otti koiran mukaansa. Otso lopetti kanssa murinan uhan poistuttua ja lähti kyselemättä tuomarin mukaan ja antoi tämän rapsutella ja silitellä itseään. Sitten luvan saatuani kutsuin Otson takaisin luokseni ja se tuli heti kutsusta vaikka arvelinkin, ettei se tule, joten tuomari piti hihnasta kiinni perässä.
Nalle seurasi hyökkääjää häntä heiluen. Ensin se yritti saada hyökkäyksen loppumaan parilla matalalla haukahduksella, mutta kun ei saanut sitä loppumaan se yritti leikkiin kutsua. Tässä vaiheessa tuomari muutti käytöksensä ystävälliseksi ja otti Nallen mukaansa. Nalle lähti häntä heiluen ja oli kaveria. Luokse kutsu ei mennyt yhtä hyvin kuin Otsolla vaan sain huudella ja houkutella pidempään, mutta tuli se sitten lopulta - tuomarien pienellä painostuksella. Maassa oli jokin mielenkiintoinen haju ja tuomari kävi hieman tönäsemässä Nallea jatkamaan matkaansa hajulta.
4. kovuutta testaava pelästyttämisosio
Molemmille pelättimenä toimi eteen vetastu haalari. Otson kanssa lähestyttiin seinän vierustaa nurkalle, josta haalari nykäistiin sen eteen ja heti käännyimme tulosuuntaan, jottei koira ehtinyt selvittää mikä sieltä ilmestyi. Sitten palasimme samaa reittiä maassa olevan haalarin ohi, jolloin Otso muisti paikan ja kävi haistamassa heti, että mikäs se olikaan.
Nallen kanssa samoin seinänvierustaa nurkalle, jonka takaa nykäistiin haalari. Nalle säikähti minusta selvästi Otsoa selvemmin. Kun toisen kerran ohitimme maassa olevan haalarin, se teki väistöliikkeen ja vilkaisi silmäkulmistaan, mikä siellä oli. Seuraavan osion jälkeen palasimme vielä haalarille ja minun piti rohkaista Nallea tutkimaan sitä.
5. temperamenttia eli koiran kykyä havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti testaava tynnyriosio.
Tämä osio tehdään heti edellisen pelästyttämisosion jälkeen eli haalarin ohituksen jälkeen koirakon perään lasketaan rämisevä tynnyri. Otso reagoi kuten lenkeilläkin esim. auton lähestyessä takaa, eli se vilkaisi taakseen, että mikäs siellä nyt ääntää ja palattuamme se haistoi tynnyriä oma-aloitteisesti.
Nalle pyörähti samantien ympäri, kun räminä alkoi, mutta jatkoi samantien matkaansa, koska minäkin jatkoin ja takaisin tullessa minun piti tuomarin kehoituksesta istahtaa tynnyrin päälle ja kehua koiraa, kun se tulee haistamaan sitä.
6. toimintakykyä testaava ns. pimeä huone.
Tässä osiossa eri testipaikoista johtuen on pieni ero. Otson kanssa pimeä huone oli L-muotoinen hämärä kellaritila, jonne toinen tuomari minut opasti istumaan koiran jäädessä oven ulkopuolelle toisen tuomarin kanssa. Sitten kun olin paikallani koira päästettiin sisään ja tuomarit kehoittivat sitä etsimään minua. Otso kuulema tutkaili seinää ja lattiaa ja tuomarit joutuivat sitä aina välillä kehoittamaan etsimään. Kun se sitten viimein tuli samaan huoneeseen kanssani se teki pikku mutkan ohitseni, ennen kuin koski polveani.
Nallen kanssa pimeä huone oli enemmän pimeä huone, eteisellinen vanha liiteri, jonne oli tehty penkistä este sokkeloimaisen vaikutelman luomiseksi. Nalle päästettiin sisään, kun minut oli ohjattu istumaan perimmäiseen nurkkaan penkin taakse. Nalle haisteli, mutta yritti ensin ulos samasta ovesta, josta oli sisään tullut. Tuomari käski kutsumaan sitä joten kutsuin ja tämä toistettiin peräti 3-4 kertaa. Sitten Nalle astui varovasti eteisestä liiteriin. Se haisteli ilmaa ovelta, muttei paljoa liikkunut. Sitten minun kehoitettiin niiskaisemaan ja vielä toistamiseenkin, nyt Nalle tuli hieman peremmälle ja jäi haistelemaan penkkiä. Sitten minun käskettiin kuiskaamaan "Nalle", jolloin se kyllä tiesi suunnan, muttei tuntunut tietävän miten kiertää tai ylittää esteen eli välissämme oleva penkki. Sitten toinen tuomareista näytti lampulla valoa ja opasti sanallisesti Nallen kiertämään sen penkin, jolloin se pääsi luokseni.
7. terävyyttä testaava osio
Tässä osiossa koira kiinnitetään lyhyeen taluttimeen seinään ja ohjaaja menee piiloon eli pois koiran näkyvistä. Tämän jälkeen toinen tuomari, joka ei 3. osiossa puolustushalua testannut hyökkää koiraa kohti. Tässä osiossa minun on kerrottava, mitä muut testiä seuranneet kertoivat tapahtuneen, koska itse olin siten, etten koirien reaktioita nähnyt.
Otso kiinnitettiin pannastaan pienen vajan seinässä olevaan n. 50 cm:n köyteen ja minä menin saman vajan toiselle puolelle. Kuulin samanlaisen rääkäisyn, kun se pitää hihnan tai kettingin kiertyessä sen jalkoihin ja näin oli tapahtunutkin. Sitten tuomari lähti hyökkäykseen ja kuulin saman murinan kuin puolustushaluosiossa, minkä jälkeen kuulin tuomarin puhuttelevan koiraa ja murina loppui jälleen uhan poistuttua.
Nalle kiinnitettiin saman rakennuksen, missä edellinen osio tehtiin seinään ja minä menin kulman taakse. Se ei päästänyt minkäänlaista ääntä. Kuulin, kun tuomari lähti hyökkäykseen ja huitaisi risullaan seinään. Nalle oli kuulema vain seisonut häntä heiluen eikä ollut reagoinut mitenkään uhkaan vaikka tuomari oli risulla huitaissut sen korvia hipoen seinää ja oli heti kaveria hyökänneen tuomarin kanssa.
8. viimeinen laukausosio
Tässä osiossa laukaistaan 2 laukausta nallipyssyllä, ensin koirakon ollessa liikkeellä ammuntaa kohti ja toinen koirakon pysähdyttyä 1. laukauksen jälkeen. Otso hieman säikähti ensimmäistä laukausta: häntä laski ja hieman "niiasi" toinen laukaus sai lähes saman reaktion ja Otsolle ammuttiin vielä kolmas laukaus, joka ei enää aiheuttanut reaktiota.
Nalle ei laukauksiin juurikaan reagoinut: hieman laski häntäänsä, muttei sen kummempaa.
Suulliset arviot:
Tuomarit sanoivat molempien testauksen jälkeen, että useimmat malamuutit luonnetestissä ovat hyvin välinpitämättömiä mistään testiosioita ja niille on hyvin vaikea antaa arvosanoja. Arviot käytiin osio kerrallaan:
Otso:"Näin testin lomakkeen ulkopuolisia huomioita on, että se on melko dominoiva, mikä ei aina välttämättä ole hyvä asia. Alussa, kun käteltiin, se meinasi kusasta jalkaani ja saman se osoitti kelkallakin. Sitten tähän lomakkeeseen... Ensimmäisenä on 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli kelkalla siitä saatiin haluttu reaktio, mutta kelkan kesti tulla melko lähelle ennen kuin se väisti. Lisäksi toimintakykyä mittaa pimeä huone, jossa sitä piti hieman houkutella ja kehoitella toimimaan, mutta se halusi koko ajan tutkia paikkaa.
Seuraavana on 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua'. Tätä testaa seinäosio sekä osittain puolustushaluosio. Sitä saa 'ärsyttää' melko paljon ja saa tulla melko lähelle, ennen kuin se reagoi, mutta se on rehellinen, kun sille ollaan ystävällisiä niin sekin on ystävällinen, eikä se jää niin sanotusti kantamaan kaunaa.
Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi tässäkin melko lähelle ja sai ihan kunnolla uhata ennen kuin reagoi. Lisäksi se kertoi meille koko ajan, että 'normaalisti meillä mamma hoitaa nämä puolustushommat, mutta kyllä minäkin tarvittaessa' ja lisäksi se luottaa pitkälle kokoonsa niin tässä puolustushalussa kuin terävyydessä.
Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se ei erityisemmin nauttinut, eikä se kelkallakaan osoittanut taisteluhalua siksi arvosana -1 pieni.
Sitten hermorakenne +1 eli hieman rauhaton. Siitä kertoo tuo levoton liikahtelu ja ne pienet äännähtelyt mitä se tässä päästelee. Lisäksi tästä kertoo se miten se palautui testistä, eli se ei ole vielä kunnolla palautunut, koska läähättää vieläkin, sillä ei täällä niin lämmintä ole (+11°C).
Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi todella paljon ja myöskin reagoi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.
Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa. Tätä testattiin mm. haalarilla eli +1 hieman pehmeä.
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen eli se päästää vieraan lähelle ja antaa koskea itseensä, mutta ei se mitenkään avoimesti siitä näytä nauttivansa, eli se on hieman ujo.
Ja lopuksi laukauspelottomuus: se on laukauskokematon."
Itselleni suurin yllätys Otson kohdalla oli tuo laukaisureaktio, mutta jälkeen päin ajateltuna puolustustilanteiden reaktiotkin yllättivät.
Nalle:"Ensimmäisenä 'Toimintakyky +1 Kohtuullinen' eli se reagoi joka osiossa järkevästi kuten kelkalla se väisti, samoin tynnyrillä se reagoi järkevästi. Mutta pimeässä huoneessa se meni lähes toimettomaksi ja vaati paljon apua ja opastusta eli rohkeus puuttui.
Sitten 'Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua' eli se ei hyökännyt kummassakaan testiosiossa. Se pitää ihmisiä leikkikavereina.
Sitten on 'Puolustushalu +1 Pieni' eli se päästi kaksi matalaa haukahdusta ja sitten koitti leikkiin kutsulla saada hyökkääjää lopettamaan.
Taisteluhalua eli miten se nauttii leikkimisestä, niin se leikki ja todella vähän osoitti taisteluhalua siksi arvosana -1 pieni.
Sitten hermorakenne, koska se suhtautui kaikkeen häntäänsä heiluttaen ja jos korvia hipoen voi vieras lyödä sen ohi, ilman että se väistää mitenkään niin voi sanoa, että se on tasapainoinen.
Seuraavana on tempperamentti eli miten se havainnoi ja reagoi ympäristöön ja se havainnoi ja reagoi ärsykkeisiin järkevästi siksi se on +2 kohtuullisen vilkas.
Kovuus eli miten se muistaa ja se muistaa siksi +1 hieman pehmeä.
Luoksepäästävyysdestä haluan selventää, että vaikka se on tuollainen ystävällinen ja kaikien kaveri, niin se meinasi osoittaa pientä dominointielettä alussa, kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, haki sitä yrittämällä nostaa koipeaan jalkaani vasten vaikka sitä voisi hakea toisellakin tavalla siksi +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Se toden näköisesti yrittää hämätä sillä sitä rohkeuden puutetta.
Lopuksi laukauspelottomuus: se on laukausvarma. Yhteensä 145 pistettä, mikä on todella hyvä tulos."
Nalle ei oikeastaan yllättänyt minua mitenkään. Se toimi kuten arvelinkin sen toimivan noissa eri tilanteissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)