Uusi tulokas

Moi!

Mää oon Mörri. Mulle kerrottiin, että musta tulee tolle Nallelle seuran pitäjä ja vetokaveri. Vaikea sitä oli aluksi uskoa, kun se vain murisi mulle pikkuisistakin asioista. Kun koitin nousta tarhojemme väliverkkoa vasten, se murahteli ihan tosissaan ja katsoin paremmaksi tunnustaa hänen ylemmyytensä.

Juuri tullut uuteen kotiin

Kun vain sitkeästi jatkoin tutustumistani, Nallekin lämpeni ajatukseen olemassa olostani. Leikkimään en tuota Nalle-setää ole saanut innostettua, mutta onneksi emäntä ja isäntä ovat jaksaneet mua leikittää ja käyttää leikkimässä toisten pentujen kanssa.

Hei taas!

Noin kuukausi Otson poismenon jälkeen Sami ehdotti uuden pennun hankkimista. Itse mietin, että onko aika vielä sopiva eli ollaanko me jo surtu tarpeeksi ja jaksammeko kouluttaa uutta tulokasta. Tiesin heinäkuussa Tulisalon kenneliin syntyneen malamuutin pentuja, joiden vanhemmat olivat itsellenikin ulkomuodoiltaan kuin luonteiltaankin miellyttäviä. Ehkä se oli kohtalon päätös jo silloin, kun tämän pentueen emä oli saanut jotain lääkettä, mikä oli viedä sen hengen ja kysäisin eräältä kaveriltani olisiko hänen koirastaan, jolla tiesin olevan näitä vain yhden kuukauden vanhemmat pennut, varaemoksi. No kuitenkin tämä malamuutti emä selviytyi kuin myös koko pentue.

Kysäisin vieläkö tästä pentueesta olisi vapaita ja että me voitaisiin antaa rakastava ja harrastava koti toiselle pojista (pentueessa oli vain 2 urosta ja 6 narttua). Siitä se sitten lähti valitsemisprosessi. Joka kerta, kun kävin tätä pentuetta katsomassa, ne enimmäkseen vain nukkuivat. :-D Tämä Mörri hurmasi minut avoimella ja positiivisella tuonteellaan: koko ajan touhotti menemään häntä heiluen ja kävi monta kertaa kerjäämässä selällään rapsutuksia.

Mörri vasemmalla ja veljensä oikealla.

Kun 20.9. toin Mörrin kotiin, ei Nalle oikein tuntunut ilahtuvan uudesta tulokkaasta. Toki se vielä kaipasi Otsoa ja olihan se ehtinyt tottua jälleen olemaan ainoa huomion saaja. Seuraavana päivänä kävin Nallen kanssa konekarhutestissä ja arvasin ihan oikein, että se olisi syöttänyt minut sille karhulle. Etenimme Nallen ehdoilla ja 7.10. uskaltauduimme käyttämään kumpaakin koiraa metsässä. Se meni todella hienosti.

Ensimmäinen metsäretki.

Mörri kasvoi ja kehittyi tohinalla ja kasvukäyrä meni lähes samalla tavalla kuin Nallellakin. Tuolloin arvelin siitä tulevan yhtä suuri, mutta kyllä tuo nyt näyttää siltä, että se jää aika lähelle ihannekorkeutta. Joulun alla kelit meni liukkaiksi ja pihamme oli kuin luistin rata. Mörri venäytti jalkansa ja se ontui viikon sykleissä lähes kolme viikkoa ja joulun pyhien alla käytimme sen samalla ortopedillä Oulussa, kuin Nallea keväällä. Ontumisen syyksi ei hän keksinyt muuta selitystä kuin kasvukivut ja määräsi viikon kipulääkekuurin. Kipulääkekuuri helpotti ja se ei enää ole sen jälkeen samoin ontunut.

Vuoden vaihteessa satoi luntakin sen verran, että pääsimme aloittamaan jälleen rekitreenit. Mörrikin on päässyt 5 kk:n ikäisestä lähtien pikku hiljaa opettelemaan vetotouhuja. Suunnat sillä meinaa vielä olla hakusessa, mutta todella lupaava vetokoiran alku se on.

10.3.2014