Viime vuoden huhtikuussa kävimme lähes jo perinteeksi muodostuneella Pohjois-Ruotsin reissulla Abisko-Riksgränssen seudulla, mutta siitä taidan kertoa ihan erillisen tarinan. Elokuussa isäntä aloitti uuden ammatin opinnot Muoniossa ja ollaan sielläkin käyty muutaman kerran. Lisäksi ollaan vuorotellen Otson kanssa ollut viikkoja siellä isännän hoidossa toisen ollessa kotona emännän kanssa. Isännän opiskelukaverilla on nuori husky poika nimeltään Bastis. Ollaan päästy sitä opastamaan vetotyön saloihin.
Joulukuussa ollaan päästy treenaamaan huskien kanssa täällä kotikonnuilla. Itsenäisyyspäivänä meidät valjastettiin mönkijän eteen kuuden siperialaisen kanssa. Valjakko kuulema koostui kolmesta eri laumasta. Toisen huskylauman emäntä ajoi ja meidän emäntä oli apukuskina. Jonkin matkan päästä päätin mennä toiselle puolelle pääliinaa ja oltiin sitten Otson kanssa ihan rinnakkain. Rupesihan siinä tunteet kuumumaan, kun toinen ei väistänyt komennosta huolimatta. No emäntä tuli purkamaan tilanteen ja sai Otson siirrettyä pääliinan toiselle puolelle ja sitten jatkettiin matkaa. 9. joulukuuta olimme jälleen yhteistreeneissä, mutta saimme Otson kanssa kahdestaan vedettäväksi reen ja vielä kyytiläisen emännän lisäksi.
Itsenäisyyspäivän lenkin lähtö. Nalle mönkijästä katsottuna vasemmalla ja Otso oikealla. © Jonna Henttinen |
Itsenäisyyspäivän lenkin paluu. Pyöräkoirat ovat vaihtaneet paikkaa keskenään. © Jonna Henttinen |
Talven ensimmäinen rekilenkki. Otso johtaa ja Nalle pyöräkoirana. © Jonna Henttinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti