31.10.2007

Edellisestä jutusta onkin taas vierähtänyt lähes kuukausi. Kemin "mätsärin" jälkeisenä maanantaina vasen silmäni oli kuulema turvonnut ja tulehtunut. Tiistaina kävimme lääkärissä ja sain viiden päivän antibioottikuurin ja viikon silmätippakuurin. Lääkityksen ansiosta turvotus laski heti ja rähmiminenkin väheni. Turvotuksen laskeuduttua emäntä huomasi pienen ruven siinä silmäkulmassa. Oli kait tullut sen pennun kanssa leikkiessä siellä "mätsärissä". Sillä pennulla oli naskalit vaihtumassa ja yksi "kulmuri" irtosi tuolloin.

Kävimme emännän kanssa 30.9. "mätsärissä". Hänen äitinsä oli meidän mukana. Vissiin pärjättiin taas tosi hyvin, kun kolme kertaa kehässä käytiin ja sain nousta korokkeelle.

Tornion "mätsärissä".

Torniossa Nalle esiintyi mallikkaasti ollen BIS-2, eikä edes yrittänyt murista. Olin siitä hiukan yllättynyt, koska oltiin pitkästä aikaa hallissa. Oulun näyttelyyn olimme ilmoittautuneet, mutta peruimme tuomarimuutoksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä. Nallen veli oli ollut siellä tullen VSP:ksi. Onnittelut! Seuraavana tähtäimessämme on Jyväskylän kv.

Kuun puolivälissä minua vaivasi vasen korva. Sitä kutitti ja siellä oli kuulema ihottumaa ja ruskeaa töhnää. Kävimme jälleen lääkärissä. Lääkäri totesi korvakäytävän puhtaaksi ja kehui minua rauhalliseksi. Lääkärissä minut punnittiin, mutta siihen laitteeseen en enää mene, kun se luistaa pois alta. Tämän käynnin jälkeen korvalehteeni hierottiin kahdesti päivässä viikon ajan sellaista öljymäistä ainetta.

Metsäreissu 6.10.

Emäntä on käyttänyt minua ahkerasti lenkillä. Toisinaan perässäni on pieni tai isompi auton rengas, kärryt tai hän itse pyörällä. Välillä olen saanut juosta vapaana metsässä. Kävin tässä yksi aamu lehden hakureissun jälkeen salaa tutkimassa sitä kärryä, että mitäs siellä on lastina. Kaksi valkoista pientä muovisäkkiä. Sorasäkeistä isäntäväki on puhunut, joten ne on varmaan niitä. Siinä kärryn luona huomasin, että emäntähän tulee perässäni ja jatkoin maan haistelua, ettei hän vain huomaisi mitä olin tekemässä.

Toissapäivänä olimme jälleen illalla pyörälenkillä. Sää oli sateinen ja hiukan sumuinen ja yritin ehdottaa jonkin ajan kuluttua paluuta, muttei siihen suostuttu. No menimme sitten vielä vähän matkaa ja pysähdyimme. Emäntä ärähti: "Mene pois!" ja samassa kuului pienen koiran haukku edestämme. En oikein nähnyt kuka siellä oli, kun emännän otsalamppu häikäisi. Emäntä ärähti uudestaan: "Mene kotiin siitä!", mutta se toinen vain jatkoi haukkuaan. Emäntä toisti vielä pari kertaa tuloksetta, joten käännyimme takaisin kotiin. Pääsimme vähän matkaa, kun se haukahti jälleen takanamme ja toinen vastasi sille metsästä. Minä yritin katsoa taakse ja kiersin pyörän takaa toiselle puolelle ja taas pysähdyimme: liina oli pyörähtänyt takarenkaan ympäri. Emäntä yritti sitä irrottaa ja käski minun olla paikalla ja ne pikku koirat haukkuivat meitä jonkin matkan päässä. Emäntä totesi, ettei yksin saa liinaa irti renkaasta, joten hän soitti isännän apuun. Isäntä tuli autolla ja minut laitettiin sinne. He irrottivat liinan renkaasta ja lähdimme isännän kanssa kotiin ja emäntä ajoi pyörää yksin. Yritin huutaa isännälle, että odota, emäntä jäi, mutta osasi hän tulla kotiin ilman minuakin.

17.9.2007

Eipäs tässä mitään erikoista ole ehtinyt tapahtua. Ollaan käyty kahdessa mätsärissä ja toissa sunnuntaina vedin pikkupoikia kärryissä.

Hiukan minua hirvitti ne kärryt, mutta ei ne taida sittenkään niin pahat olla. Pojat oli niin tyytyväisiä ajeluun, että tulivat meille leikkimään kanssani.

Leikkimässä poikien kanssa.

Leikkimässä poikien kanssa.

Mätsäreissä meillä on mennyt tosi hienosti ja Nalle on ollut kahdesti peräkkäin BIS-1 ja molemmilla kerroilla osallistumisnumeromme on ollut 147. Lähinnä ollaan käyty sosialisointi mielessä niissä ja kivesten kokeilua harjoituttamassa. Nalle on ollut tosi kuuliainen ja lopettanut murinat heti kiellosta. Ainoastaan viimeisissä kehissä ei millään malttaisi seistä paikallaan.

6.9.2007

Tässä on edellisen päivityksen jälkeen sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Sain viettää emännän mainitsemat lepopäivät ja otinkin ne päivät tosi rennosti. Keskiviikkona jatkettiin emännän kanssa lenkkeilyjä. Sunnuntaina 26.8. kävästiin metsässä ja sinne tuli kasvattajanikin muutaman koiransa kanssa. Minä vaan eksyin muista ja palasin autolle. Kauhukseni autolla ei ollut ketään ja yritin huutaa isäntäväelle, että "missä te ootta?!". No onnekseni he jonkin ajan kuluttua saapuivat takaisin autolle.

Maanantaina 27.8. ihmettelin, kun isäntä ei mennytkään töihin. Hän käy tuomassa aamiaisen alkupalat ennen lähtöään normaalisti. Pääsin sisälle siinä yhdeksän aikaan, mutten saanut ruokaa. "Johan on kumma", ajattelin. Emäntä harjasi metsäreissulta jääneitä mutakokkareita turkistani ja parin tunnin päästä kävästiin kävelyllä. Siinä puolen päivän aikaan lähdettiin autolla. "Minneköhän sitä nyt ollaan menossa?", mietiskelin.

Ajoimme Ouluun ja kauhukseni suoraan keskustaan ja varmuuden vuoksi huutelin: "Ette kai aio jättää mua yksin tänne autoon?!". Kävimme jollakin pihalla kääntymässä ja jatkoimme matkaa. Kävimme Kempeleessä. Isäntäväki kävi kaupassa ja sitten emäntä käytti taas kävelyllä. Sitten palasimme Ouluun, sille pihalle, jossa kävimme kääntymässä.

Tällä kertaa minua ei jätetty autoon vaan otettiin mukaan. Menimme eräästä ovesta sisälle ja ovella oli yksi terrieri muristen vastassa, mutta minähän en tuollaisista pienistä välitä. Olimme eläinlääkärissä. Odottelin isännän kanssa, kun emäntä kävi tiskillä ilmoittautumassa ja antamassa tietoja. Sillä välin ehdin muristella kahden ison mustan koiran kanssa. Me pääsimme isännän kanssa yhteen huoneeseen odottamaan. Emäntä oli vielä siellä tiskin ääressä. Sitten hänkin tuli huoneeseen ja tiputti jotain nestettä silmiini ja alkoi täyttämään jotain lappua. Kolme kertaa minulle tiputettiin tippa molempiin silmiin pienin väliajoin ja näkö muuttui kummalliseksi. Se odottaminen oli pitkästyttävää ja yritin jutella niille käytävässä odotteleville koirille ja sitten aloin komentamaan isäntäväkeä, että lähdetään jo pois, täällä on tylsää.

Hetken kuluttua lääkäri saapui. Hän kuunteli jotain rinnastani ja sitten antoi makupalan ja näytti mitä aikoo tehdä ja sammutti sitten valot. Hän tuijasi minua silmiin linssin läpi lampulla. Sitten hän kävi emännän kanssa läpi jotain lappua ja sen jälkeen kokeili kivekseni ja tunsin piston takareidessä. Siirryimme toiseen huoneeseen, jossa minua alkoi väsyttämään ja nukahdin. Seuraava muistikuvani on kun emäntä ja isäntä puhelivat minulle lähtemisestä. Heräilin eri huoneessa kuin nukahdin. Viereisestä huoneesta kuului vastasyntyneiden koiranpentujen itkua ja yritin vastata niille. Oloni oli edelleen sekava ja meni hetki ennen kuin sain jalkani toimimaan. Ennen ulos menoakin istahdin hetkeksi käytävälle, kun olisi vielä väsyttänyt ja oli niin hutera olo. No loppu päivä meni torkkuessa, joten emäntä saa kertoa hiukan lisää siitä päivästä tässä välissä. Ruoan sain vasta illalla ja sain nukkua yön sisällä.

Nalle kävi silmäpeilauksessa sekä kyynär- ja lonkkakuvauksessa 27.8. Punnitsimme Nallen ja vaaka näytti n. 40 kg. Tosin Nalle oli tyhjällä mahalla. Silmät ovat terveet ja kuvauksen jälkeen lääkäri sanoi: "Voitte mennä rauhallisin mielin kotiin", ennen kuin olimme kuvia nähneet. Kuvista hän sanoi, että kyynärpäät on OK. Lonkkakuvista hän selitti ja näytti meille lonkkamaljan ja reisinivelen pään ja totesi niiden olevan priimat. Tässä odottelemme kennelliitosta virallisia lausuntoja, joiden saavuttua laitan etusivulle (ei aloitussivulle, jolta kieli valitaan) tietotaulukkoon tiedot.

Seuraava päivä otettiin vielä rauhallisesti, mutta keskiviikkona juoksin taas pyörän edessä. Perjantaina 31.8. minulla oli yövieras. Tarhani viereen tuli nukkumaan jämtlanninpystykorva rouva. Hän oli meillä iltapäivään, jolloin hänen omistajansa kävi hakemassa hänet pois. Asuu kuulema tuossa muutaman kilometrin päässä. Viime tiistaina lenkillä pyörä alkoi pitämään kummaa kolinaa ja emäntä talutti sitä. Oli kuulema rengas puhjennut. Rengastakin olen vetänyt silloin tällöin niillä uusilla valjailla. Ei ne niin kammottavat olekaan. Toisin kuin ne aisoilla vedettävät kapistukset. Ostivat sieltä Kempeleestä kärryt, joihin ne aisat on nyt kiinnitetty, mutta huomasin, että ne kolisee vähemmän, kun niitä vetää tienvierustaa heinikossa.

17.-19.8.2007

Kävimme etelässä, Kangasniemellä ja Heinolassa. Matkaan lähdimme perjantai-iltapäivänä. Perillä Kangasniemellä olimme myöhään illalla. Lauantaina aamusta kävimme emännän kanssa kävelylenkillä, ennen kuin muut heräsivät. Saimme kimppuumme hirvikärpäsiä: emäntä neljä ja minä ainakin kaksi.

Leikin koko päivän pallolla, jota hain ja heittelin pihalla ja rantavedessä. Emäntä tosin keskeytti leikkini turkin hoitorääkin ajaksi. Yritin pistää parhaani mukaan vastaan varsinkin kampaamista: potkin, murisin, huusin ja yritin käyttää hampaita, mutten purrakseni emäntää vaan niitä hoitovälineitä. Kun emäntä oli mielestään saanut homman hoidettua voitokseen, hän päästi minut irti vähäksi aikaa ja antoi jälleen leikkiä hetken. Sitten hän leikkasi kynteni, mutta sitä hommaa en jaksanut vastustaa. Eli siis sain olla irti lähes koko päivän. Olin ainoastaan kiinni, kun isäntäväen piti käydä sisällä ja kiinnioloa protestoin huutamalla ja kiljumalla niin, että naapurimökin asukkaat luulivat minulla olevan jokin suurempikin hätä. Wilman kanssa saatiin moikata, muttei leikkiä, kun kokoeromme on kuulema liian suuri.

Pallon perässä pihalla.

Pallon perässä vedessä.

Illalla pakkasimme tavaramme ja jatkoimme matkaa Heinolaan. Ensin menimme yöpymispaikkaamme, jossa oli liian pieni hissi minun kokoiselle koiralle, joten menimemme 4. kerrokseen portaita, joita pitkin olin menossa alun perinkin. Sen jälkeen kävimme leikkimässä Asta-neidin kanssa. Noin pari tuntia me Astan kanssa juoksimme ja painimme. Kyllä mulle uni maittoi, kun palasimme yöpymispaikkaamme. Siellä oli iso parveke, mutta mielummin nukuin sisällä avoimen parvekkeen oven edessä.

Kilpajuoksua Astan kanssa.

Asta selätti Nallen.

Sunnuntaiaamuna syönnin jälkeen lirautin osan aamupissasta parvekkeen kaiteeseen. No isäntä käytti minua lenkillä vähän sen jälkeen herättyään. Kävimme rannassa ja siellä oli kaloja, joita yritin pyydystää. Ne olivat liian syvällä, etten edes tassulla ylettynyt niihin. Takaisin tultuamme hengähdin hetken ennen kuin jälleen lähdimme liikenteeseen. Ajoimme paikkaan, jossa oli paljon koiria: olimme taas vaihteeksi näyttelyyn menossa. Ensin kiertelimme isännän kanssa metsikössä siinä näyttelypaikan lähellä. Sen jälkeen minulle sovitettiin kuormanvetovaljaita, jotka emäntä osti minulle kuulema renkaan vetoa varten. Saa nähdä miten kammottavat ne on käyttää. Muutama koira murisi mulle ja minä murisin takaisin kielloista huolimatta.

Näyttelyssä.

Näyttelyn jälkeen palasimme yöpymispaikkaamme, jonne oli tullut myös Wilma. Minä jouduin olemaan oven takana parvekkeella, josta kuulin Wilman leikkivän siilivinkulelullani. Olin niin väsynyt, että en jaksanut kauan kuunnella oven takana vaan kävin nukkumaan. Hetken päästä pakkasimme tavaramme autoon ja kävin vielä hetken leikkimässä Astan kanssa. Kotimatkalla en malttanut nukkua vaan halusin nähdä kaikki mutkat, hidastuksen syyt ja kääntymiset. Pysähdyimme välillä ja yhdellä pysähdyksellä sain ruokaa sekä isäntäväki kävi samalla syömässä. Jossain vaiheessa isäntä ja emäntä vaihtoivat paikkaa keskenään. Kotona oltiin noin kello yksi yöllä.

Tanssia ála lammasvahti ja "susi".

Kotimatkalla.

Nalle on nyt maanantaina (20.8.) tosi väsynyt tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen. Näyttelyarvostelu, joka on luettavissa näyttelytulokset-sivulla, oli minusta ihan hyvä. Nallen käytös oli sitten vähemmän hyvää: toisille muristiin vastaan ja kivesten kokeilu oli "inhottavaa" ja piti istuutua. Toivottavasti tuo on vain väliaikaista... Ehkä käymme muutamassa mätsärissä vielä harjoittelemassa. Tänään ja ehkä huomennakin Nalle viettää lepopäivää ja nukkuu univelkaansa. Utelias kun on, niin ei malttanut nukkua autossa. Kaiken kaikkiaan oli kiva viikonloppu.

9.8.2007

Kävästiin "mätsärissä" Keminmaan Kallilla. Oli siellä taas monta erinäköistä ja kokoista koiraa. Niiden pienempien kanssa olisin halunnut leikkiä, mutta ne vain murisivat mulle ja isommille muristelin, jotta eivät tule nakkiapajalleni. Emäntä kyllä kielsi murisemasta. Kaiken kaikkiaan se oli tylsä reissu, kun en saanut leikkiä, enkä tapella kenenkään kanssa ja tylsistymiseni annoin kuulua.

Nallella ei taas vaihteeksi ollut esiintymishaluja. Tosin oli meidän ensimmäinen "iltamätsäri". Parikehässä se lähti liikkeelle peitsaamalla ja nosti suoraan laukalle, mutta ravasi tosi hyvin, kun sen raville sain. Seisominen oli sinne päin, kunnes tuomari tuli tutkimaan. Kivesten kokeilun se ennakoi ja istahti joka kerta, kun tuomarin käsi osui reiteen tai häntään. Ryhmäkehässä ei sitten huvittanut enää seistä ja oltiin "tuuliviiri". Ennen kehiin menoa Nalle oli jälleen "mölymuutti", koska oli tylsistynyt kiertämään ja vain katsomaan muita saati sitten, että oltas oltu vain paikallaan. Punaisen nauhan saimme, vaikka veikkasin sinistä. Tarvitsee Nalle vissiin vielä hiukan harjoittelua, vaikka jo luulin ettei... No ollaanpa kokemuksen verran rikkaampia. :-)

3.-14.7.2007

Terveisiä jälleen Ruotsista ja Norjasta! Matkamme kesti noin puolitoista viikkoa. Sää oli ensin helteinen kolme päivää ja sitten enimmäkseen sateinen lopun aikaa.

Lunta keskellä kesää.

Matkaan lähdimme tiistaina 3.7. yöllä. Aamuyöstä leiriydyimme ja nukahdettiin muutama tunti ja sitten ajoimme ensimmäiselle etapille Pite-joen Trollforsarna-koskien rantaan. Siellä oli paljon autoja ja ihmisiä sekä sellaisia muovisia kapistuksia, joilla isäntäkin käy koskissa melomassa eli kajakkeja. Isäntä ei vienyt minua heti pissalle, joten nostin jalkaani lähimpään korkeampaan kohtaan, joka sattui olemaan erään kajakin keula. Siellä pidettiin koskimelonnan EM-kisat ja ihmiset olivat tulleet eripuolilta Eurooppaa ja olipa eräs jopa Etelä-Afrikasta. Ensimmäinen kisapäivä oli torstai ja viimeinen oli lauantai. Isäntä pystytti ja lämmitti telttasaunan useana iltana. Eräänä iltana pari miestä yrittivät alkaa köyden vetoon kanssani, mutten viitsinyt alkaa heidän kanssaan näyttämään voimiani. Emännän kanssa vedin samaista köyttä sitten oikein kunnolla.

Hellepäivät nukuin auton ja teltan varjossa ja sain käydä joessa välillä vilvoittelemassa. Lauantaina olin rannalla kannustamassa freestyle-kisojen karsintoja. Silloin oli viileämpää ja sateista. Finaaleihin me ei emännän kanssa enää jaksettu lähtä kannustamaan.

Olihan siellä muutama ruotsalainen malamuuttikin - yhteensä kahdeksan. Viereisessä leirissä yksi Nuki-niminen (Nooki?), joka murisi mulle joka kerta, kun ohi mentiin, ja kauempana seitsemän, joista yksi vaikutti aika nuorelta ja sillä tuntuikin olevan asiaa, kun ne ohitettiin pissalenkeillä. Oli siellä toki muutama muunkin rotuinen koira... Sunnuntaiaamuna pääsin leikkimään nuoren husky-samojedi-mix nartun kanssa. Se näytti enemmän huskylta kuin "sammarilta".

Sunnuntaina tavarat pakattiin autoon ja siirryimme sauraavaan paikkaan. Ihmisiä oli yhteensä kymmenen ja autoja viisi. Tämä päivä meni autossa istuessa enimmäkseen. Yöllä leiriydyimme jonnekin Ruotsin ja Norjan rajamaille Gausta-joen rantaan yli 800 metrin korkeuteen meren pinnasta. Siellä oli kiva leikkiä pallolla, kun sen laski maahan se lähti pyörimään itsestään. Seuraavana päivänä osa porukasta laskivat joen ja me kävimme muutamassa kohdassa katsomassa rannassa. Illalla siirryimme Norjaan Majavatnetiin ja yövyimme mökeissä.

Tiistaina kaikki muut meloivat paitsi minä ja emäntäni. Me kuljimme autolla ja kävimme muutaman kerran rannalla katsomassa muiden menoa. Välillä yritin sanoa emännälle, että lähdetään, kun nuo mäkärät ja paarmat syö. Rantautumispaikalla kanssani leikittiin pallolla. Tämän jälkeen osa porukasta erosi joukostamme.
Me jatkoimme matkaa Hattfjelldaletin (Hattuvuorenlaakso) Unkervatnet-järven rantaan, jonne leiriydyimme. Se oli pelottava paikka. Siellä oli jokin outo haju erään koivun juurella sekä ulkohuusin lähistöllä. Seuraavana päivänä jälleen kaikki muut meloivat paitsi me emännän kanssa ja jälleen ajoimme ja kävimme rannalla muutaman kerran. No ensin me kävimme tunturin kupeessa lumikentällä hetken ihmettelemässä. Illalla siirryimme jälleen sille rannalle, jossa oli se pelottava haju.

Me emme nähneet paikassa muuta kuin koiran kakan näköiset jätökset sekä kellertäviä pohjavilla tuppoja maassa. Liekkö ollut susi...

Torstaina emme emännän kanssa käyneet välillä rannassa vaan ajoimme suoraan rantautumispaikalle ja odottelimme autolla. Sitten jatkoimme matkaa kohti Må i Ranaa. Matkalla käytiin Fefsna-joen Laksforsen-koskella. Siellä oli paljon muitakin turisteja ja näyttävän näköinen koski. En tiedä kumpi oli turisteille kiinnostavampi nähtävyys: minä vai se koski. Yöpymispaikkamme oli tunturissa. Se oli aika huono leiripaikka, kun ei siellä pahemmin merkkauspuita ollut. Yön aikana satoi vettä todella kovasti ja joessa nousi vesi liian korkeaksi, joten kukaan ei melonut. Toisten lähtiessä Ruotsia ja kotejaan kohti me jatkoimme matkaa Narvikin suuntaan. Se oli kummallista seutua, kun siellä yö ja päivä, pimeys ja valo vaihtelivat aivan yhtäkkiä. (Tunneleita oli tällä tieosuudella todella paljon.) Aikamme ajeltuamme pysähdyimme jonnekin satamaan ja odottelimme jotain. Hetken päästä ajoimme jonnekin, jossa kuului kolahteluja ja joka keinahteli. (Matkamme jatkui lautalla.) Jonkin ajan kuluttua jatkoimme ajamista. Myöhään illalla pysähdyimme jossain todella korkealla ja pääsin käymään tunturijoessa. Vesi oli todella kylmää. Ajelimme vielä hetken alemmaksi tunturilta ja sitten leiriydyimme mäntykankaalle. Ruokana meillä oli paistettua valaan lihaa. Voih, että se oli hyvää! Harmi vain, kun sain sitä niin pieniä palasia.

Valaan lihan haistelua.

Lauantai aamuna leirin purun ja auton pakkaamisen jälkeen jatkoimme matkaa. Jälleen ajoimme todella korkealle. Hetken päästä pysähdyimme ja pääsin juoksemaan lumikentälle. Se oli kivaa varsinkin, kun sää oli lämmin ja aurinkoinen. Aikani siinä juostuani menin autoon ja sillä välin paikalle ilmestyi kaksi poroa. Olisivat tulleet vähän aiemmin... Itse asiassa toinen poroista ilmestyi paikalle ennen kuin Nalle oli autossa, mutta onneksi Nallen taakse, joten se ei huomannut sitä. Sitten me jatkettiin matkaamme kotia kohti. Kotona olimme noin kello 22:00.

Kuvia Nallesta tai niistä toisista malamuuteista ei tullut otettua reissun alussa. Niitä otettiin vasta viimeisinä päivinä. Niistä muutama Kuviablogissa.

22.-23.6.2007

Tuli taas kesä ja kärpäset, paarmat ja hyttyset sekä mäkäräiset. Olen tässä vähentänyt hiukan turkkiakin ja emäntä on harjannut ja kammannut minua lähes päivittäin ja toisinaan jopa kahdesti päivässä. Ajattelin kyllä alkaa jo kasvattamaan uutta pohjavillaa, että emäntä lopettaisi sen karstalla kiusaamisen.

Emännän kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty aamutuimaan; hän pyörällä ja minä valjaissa häntä hiukan vetäen. Välillä mennään lujaa, kun linnut tulevat niin houkuttelevasti eteeni juoksemaan ja lentämään ja välillä minä levähdän kävelemällä ja emäntä yrittää hoputtaa. Väittää, ettei pysy pyörällä pystyssä siinä vauhdissa.

Kahlaamistakin olen jo päässyt harrastamaan. Lenkeillä käyn juonnin yhteydessä kastelemassa mahakarvat joko ojassa tai lammessa ja tuossa omassa rannassa olen myös käynyt. Emäntä on nyt alkanut kuivaamaan minut kahlaamisen jälkeen.

Eilen käytiin rannassa ja siellä oli tosi iso nuotio ja ihmisiä tuosta naapurista. Paistettiin makkaraa ja onnistuipas nappaamaan yhden kokonaisen isäntäväen repusta. Valvottiin tosi myöhään.

Seuraavana aamuna emäntä taas harjasi hiukan ja silitti itselleen vaatteita. Sitten lähdimme autolla pohjoista kohti Rovaniemelle. Normaalisti olemme ajaneet keskustan ohi, mutta nyt käännyimme sinne ja varmuuden vuoksi pidin meteliä, etten jää taas yksin autoon. Me ei pysähdytty keskustaan vaan ajoimme vain läpi ja tulimme suuren hallin pihaan, jossa oli paljon autoja ja koiria. Olimme näyttelyssä taas. Jälleen sain uusia tuttavia. Kehässä ei "haluan"-komento toiminut vaan emäntä antoi taskustaan tyhjän käden. Minusta se oli sen viereisessä kehässä olevan koiran vika, etten saanut makupaloja. Tällä kertaa emme käyneet kuin kerran kehässä. Olimme kehän reunalla katsomassa muiden muuttien menestystä loppuun asti ja sitten lähdimme jälleen keskustaan. Tällä kertaa pääsin ulos autosta ja menimme sellaisen kojun luo, josta emäntä hankki meille kaikille kolmelle jäätelöä. Kyllä, minäkin sain oman vanilijapallon pahvikipossa. Kun olimme jäätelömme syöneet lähdimme kotimatkalle. Kotona otin sitten rennosti ja nukuin univelkojani.

Nalle on tosiaan vähentänyt karvaa ja olen harjannut ja kammannut sitä niin paljon, että sillä alkaa olla nahka verillä. On sillä kuitenkin olo helpottunut, kun on irtovillan saanut pois. Onneksi se ei kuitenkaan niin karvaton ole, etteikö sitä näyttelyssä olisi kehdannut käyttää. Rovaniemellä ollut Liettualainen tuomari piti Nallea liian suurena ja antoi laatumaininnaksi sinisen nauhan eli hyvän, johon olin jälleen varautunut (parempaa tosin toivoin). Arvostelu (suomennos sekä alkuperäinen) on luettavissa Näyttelytulokset-sivulla.