Tehdäänpäs poikkeus heti tähän päivityssääntöön. >;o) Kerran olemme vetäneet potkuria jo rinnakkain. Emäntä kertokoot miten se meni. Reessä kuulema jarru kaipaa vielä huoltamista. Koirahiihtoa ovat isäntäväki harrastaneet omaksi huvikseen myös. Yleensä minä Otso vedän isäntää ja Nalle puolestaan vetää emäntää. Minä olen kuulema liian vauhdikas emännän makuun. Tässä eräänä päivänä emäntä halusi mennä suksilla mun kanssa, mutta vaihtoi sitten tilaisuuden tullen lönkyttelevään Nalleen.

Koirien yhteistyö vierekkäin meni yllättävän hyvin. Otsokaan ei pahemmin näykkinyt Nallea. Tiellä menivät ok, mutta kun käännyttiin moottorikelkan uralle, ei oikein meinannut suunnasta tulla selvyyttä ja Nalle alkoi jättäytymään Otson taakse, joten vaihdoin jälleen eripituiset liinat ja taas mentiin samaan suuntaan.

Perjantaina 9.1. kävimme päivällä vetolenkillä. Emäntä Nallen kanssa potkurilla ja isäntä mun kanssa suksilla. Me isännän kanssa menimme menojamme ja oli kuulema Nallestakin löytynyt jarruton ja ohjautumaton vaihde. Emäntä oli jopa pudonnut kyydistä. Jonkin ajan kuluttua minä pääsin potkurin eteen ja Nalle vetämään isäntää. Mutta kun emännän mielestä meno alkoi mulle olla liian raskasta hän otti Nallen ja minä pääsin vetämään isäntää. Lenkin jälkeen emäntä harjasi meidät.

Menimme eräille niityille moottorikelkkauraa, joka kulkee hieman alamäkeen ennen niittyjä. Niityillä Otso ja isäntänsä seurasivat uraa, joka kääntyy heti niityillä 90 astetta oikealle. Nalle lähti täyttä laukkaa heidän peräänsä ja potkuri oli valmiiksi huonolla kaltevalla uralla, joten en saanut jalkaa siirrettyä jarrulle. Näin, että yksi urista meni suoraan ja yritin saada Nallea menemään sille, mutta sepä päätti myös kääntyä sen 90 astetta oikealle. Siinä vaiheessa mulla petti tasapaino ja potkuri kaatui. Ei siinä auttanut muu kuin irrottaa otteensa ja toivoa, ettei jalakset osu. Hetken aikaa näin niin sanotusti tähtiä. Nalle ei onneksi pitkälle yksinään mennyt vaan jäi odottamaan, mutta se veijari käveli vähän matkaa eteen päin, kun olin saamaisillani potkurista jälleen kiinni. Onneksi en kuitenkaan omia tai Nallen raajoja katkonut.

Illalla isännän veljen tyttö tuli meille. Isäntäväki lähti jonnekin vieraansa kanssa ja tulivat toisenkin vieraan kanssa noin parin tunnin päästä. "Luna" neiti tuli meille kylään. Ensin se kävi meitä varovasti meidän emännän kanssa haistamassa tarhojen ulkopuolelta ja sen jälkeen emäntä vei sen takapihalle. Seuraavaksi minä Otso pääsin leikkimään ja kiusaamaan Lunaa. Sillä aikaa Nalle huuteli omassa tarhassaan. Puolen tunnin kuluttua emäntä vei minut tarhaani ja päästi Nallen leikkimään Lunan kanssa. Minä yritin pitää ääntä itsestäni, koska olisin halunnut nähdä mitä Nalle ja Luna pihalla puuhaavat. Jonkin ajan päästä Luna tuli Nallen tarhaan. Neidille ei ilmeisesti tarha kelvannut, koska huuteli ja minähän yritin vastailla. Puolen yön aikaan sitten emäntä haki Lunan sisälle ja toi Nallen naapuriini. Mitäs me pojat, laitoimme nukkumaan.

Ei me kauaa ehditty nukkumaan. Emäntä herätti meidät kahdelta aamuyöstä hakemaan jauheliha-annokset. Parin tunnin kuluttua isäntäväki tulivat ulos kummankin vieraansa kanssa. Silloin mekin Nallen kanssa muistettiin, että Lunakin on meillä. Isäntä antoi Nallelle hirven kinnerluun ja otti minut tarhasta. Mulla oli kiire Lunan luo, mutta en kauaa saanut Lunaa härnätä, kun piti autoon nousta. Luna tuli viereiseen Nallen kuljetushäkkiin. Parin pysähdyksen jälkeen saavuimme ensin Ouluun. Oulusta otimme kyytiin emännän siskon ja matkamme jatkui. Jonkin ajan päästä pääsimme Lunan kanssa käymään jaloittelemassa. Vielä hetki autossa ja olimme laajalla parkkialueella, jossa oli muitakin koiria. Olimme kuulema Kajaanissa. Menimme sisälle suureen halliin. Siellä oli paljon eri rotuisia koiria. Kävimme vielä kerran ulkona ja sen jälkeen emäntä harjasi minut ja Lunan ja laittoi näyttelypannat ja -hihnat sekä kävi vähän juoksuttamassa kumpaakin. Ensin kehään menin minä parin muun nuoren uroksen kanssa. Hiukan minun piti muita varoitella pysymään erossa omasta nartustani. Kolmen kehässä käynnin jälkeen emäntä keskittyi Lunaan ja minä protestoin tylsyyttäni isännälle. Malamuuttikehän päätyttyä poistuimme autolle ja isäntäväki ja ihmisvieraat menivät syömään. Me Lunan kanssa nukuttiin sillä välin. Oulussa ihmiset kävivät parissa kaupassa ja veivät emännän siskon kotiinsa ja lähdimme kotimatkalle. Oulun pohjois-puolella pääsimme vielä käymään Lunan kanssa jaloittelemassa. Seuraava pysähdys olikin Lunan kotona. Nyt minä sain jälleen kiusata vähän Lunaa. Kotiin oli tylsempää tulla, kun täällä ei odottanut meitä muu kuin Nalle.

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Tästä näyttää tulevan tapa päivittää uutta tarinaa joka toinen kuukausi. Edellisen tarinan jälkeen päästiinkin lähes heti potkuria vetämään, kun satoi lunta sen verran. Eihän se vielä silloin torstaina uudella lumella juurikaan luistanut, mutta lauantaina oli jo parempi luisto. Sen jälkeen ollaankin saatu tehdä vetolenkkejä noin joka toinen päivä yhdessä ja erikseen. >:oD Joulukuun lopussa ollaan vedetty hiihtävääkin emäntää ja isäntää. Viime vuoden viimeinen päivä ja tänään 4. päivä ollaan totuteltu reen edessä työskentelyyn. Ensimmäisellä kerralla oli emäntä ohjaamassa ja tänään oli isäntä. Toinen heistä oli kummallakin kerralla hiihtäen kaverina ja neuvojana. No ei tämä meidän liikunta ole ainoastaan vetolenkkejä olleet. Ollaan me painittu pihalla ja käyty metsässä ja jäisillä soilla kirmailemassa.

Menestyksekästä vuotta 2009 minunkin puolestani! :-) Muistaakseni yksi tai kaksi päivää olivat sellaisia, ettei oikein uskaltanut vedättää liukkauden vuoksi, mutta muuten on olleet hyvät vetokelit. Nyt heti tammikuussa tuli nuo kunnon pakkasetkin: -20°C. Ostimme käytetyn reen ennen lumia ja sitä on kunnostettu jouluun saakka, mutta koska emme olleet kotona jouluna, pääsimme testaamaan sitä vasta nyt vuoden vaihteessa. On se ihan erilainen ohjattava kuin potkuri, mutta eiköhän se harjoitus tee reenkin kanssa mestarin. :-D Koirat tekee kyllä kiitettävästi yhteistyötä. Emme vielä ole yhtä pitkillä liinoilla vedättäneet vaan toinen on ollut pidemmässä, koska Otso meinasi vain kielloista huolimatta näykkiä Nallea. Nyt näyttää siltä, että sitä rinnakkain vetoakin voisi kokeilla.

Joulun vietimme Kangasniemellä. Ennen lähtöä saimme kumpikin Otson kanssa avata yhdet paketit. Kumpikin meistä sai oman röhkivän possulelun. Siinä se ilta menikin "röhköttäessä". Kangasniemellä saimme puruluun. Jouluaattona ja 1. joulupäivänä kävimme kävelylenkillä. Tapaninpäinä kävimme sitten Heinolassa. Siellä pääsimme päästämään ylimääräisiä höyryjä Otson kanssa Asta neidin seurassa metsään.

Oletimme, että kyläpaikastamme löytyy potkuri, joten ei omaa otettu mukaan. Olisihan tuon tietysti voinut varmistaa ennen lähtöä... Tapaninpäivänä "pojat" aloittivat kuoroulvonnan juoksuisen nartun vuoksi. Onneksi kuitenkin olivat yöllä hiljaa. Siksi kävimme tapanin ajelulla ja vähän juoksuttamassa koiria. Lauantaina konsertti jatkui ja tuolloin lähdimmekin jo kotimatkalle. Tällä kertaa Otsokin söi suht' hyvin joulun ajan juoksutuoksuista huolimatta. Nalle sen ulvomisen aloitti ja Otso yhtyi siihen - se oli mukavaa kuunneltavaa. :-)

5.11.2008

Moi vaan kaikille! Minä Otso sain luvan sanella tämän kertaisen tarinan. Olenhan jo yli vuoden ikäinen. Näytti taas venähtävän tämä tarinoiden väli, vaikka Nalle lupaililkin edellisellä kerralla ettei. Juu siis ne ötököiden puremat ja muut haavat, joista Nalle edellisellä kerralla mainitsi paranivat. Kovasti minä yritin estellä tai ainakin hankaloittaa emännän hoitotoimenpiteitä. >:o)

Syyskuun alussa emäntä sai päähänsä kuskata minut Iihin mätsäriin. Siellä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä koiria. Me oltiin emännän kanssa kahdestaan liikkeellä. Ennen ilmottautumista hän laittoi minut puuhun kiinni siksi aikaa, kun kävi sisällä. Minä nostin siitä semmoisen konsertin, että tuli kaikille varmasti selväksi, etten tykännyt tapahtuneesta. Tämän jälkeen menimme ilmoittautumisjonoon. Ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme lähi metsikössä ja kävelimme muutenkin. Emäntä oli ottanut makupaloiksi kuivia maksajauhepaloja, jotka jäi kyllä kakkoseksi narttujen tuoksujen rinnalla. Niinpä minä kehän ulkopuolella yritin saada emäntää liikkeelle hyppimällä häntä vasten. Kun hän kielsi, tein samoin heti uudestaan. Hän jopa kehtasi selättää minut siinä kaikkien nähden kehän ulkopuolella, kun hänen näykkimisensäkin on kiellettyä. Kehässä sitten näytin, että se paikallaan seisominen ei ole kivaa ja mielummin olisin jossain muualla kuin tässä tylsässä paikassa. Juokseminen oli ihan okei. Kahden kehässä käynnin jälkeen emäntä kyllästyi kiukutteluuni ja laittoi minut autoon, kun hän kävi katsomassa isojen pentujen punaisen nauhan saaneiden ryhmäkilpailun. Keksinhän minä silläkin välillä jäynän. Kertokoot emäntä sitten siitä. >;o)

Otso tosiaan esiintyi haluttomasti, mutta ei onneksi alkanut muiden koirien kanssa millekkään. Nallehan tuossa iässä aikansa huviksi alkoi murisemaan toisille uroksille. No Otsolle olen alkanut sallimaan sen vasten hyppimisen, koska turha mun on sitä kieltää, kun isäntänsä sen sallii. Toiseksi Otson kaltaisen koiran kanssa painiminenkaan ei houkuttele. :-) No tulipahan ainakin nolattua ittensä ja saatiin kokemusta lisää. Ja se jäynä: Otso oli ängennyt itsensä etupenkille apukuskin selkänojan, seinän, etupenkkien niskatukiin kiinnitetyn koiraverkon ja nostetun takapenkin istuimen välistä. En voi vieläkään ymmärtää, miten tuon kokoinen koira mahtuu niin pienestä raosta. :-O

Syyskuun puolessa välissä vietin 1-vuotissynttäreitäni. Edellisenä iltana juostiin Nallen kanssa tapamme mukaan pihalla ja yhtäkkiä takatassustani alkoi vuotamaan verta. Menimme molemmat Nallen kanssa terassille lepäämään ja siinä isäntäväkikin huomasi vuodon. Pääsimme sisään ja jalkani puhdistettiin ja laitettiin siteeseen. Siteen päälle ne laittoivat vielä isännän parittoman sukan. Nukuimme reilun tunnin ja sitten revin sekä sukan että sen turhan, ahdistavan siteen pois. Haava ei kuitenkaan ollut vielä umpeutunut vaan jatkoi vuotamista. Emäntä oli käynyt apteekista ostamassa lisää sidettä ja sitoi jälleen jalkani. Tämä side tuntui jotenkin mukavammalta, joten annoin sen olla yön yli.

Syntymäpäivänäni sain uuden vinkulelun. Tämä onkin jotenkin vahvempaa tekoa, koska en ole sitä saanut vielä hajalle. Nalle pääsi käymään metsässä, mutta minä jouduin jäämään kotiin lepäämään tassuni vuoksi. Polkuanturassani oli kuulema noin sentin leveä ja puoli senttiä syvä viiltohaava.

Pari viikkoa meni tassun parantelemiseen. Emäntä sentään käytti minua hihnalenkeillä, ettei mennyt aivan vain tarhassa makaamiseksi. Parin viikon päästä kävästiin reissu Ruotsissa ja pyörä oli jälleen otettu mukaan. Lauantaina minäkin pääsin taas juoksemaan. Emäntä laittoi kuitenkin vielä siteen tukemaan arpea, mutta eihän se pysynyt vauhdissa mukana vaan jäi kääntymispaikalle. Nalle pääsi lenkin lisäksi käymään metsässäkin, mutta minä sain jäädä mökin vahdiksi, etten vain olisi repinyt sitä haavaa uudelleen auki.

Tämän reissun jälkeen ollaankin vietetty aikaa kotosalla. Eräänä lauantai aamuna emäntä päätti alkaa imuroimaan. Ehkä hän unohti minut sisälle, mutta kävin ensi yrittämässä pelottaa sen paha äänisen imurin pois, mutta pelottelulla ei ollut mitään tehoa. Sitten muistin kuulleeni imurin olevan kamala villakoirille. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta päättelin, että minäkin olen villakoira, koska mulla on pohjavillaa ja kun olin jo saanut osan siitä kasvatettua takaisinkin. Niinpä hiivin hiljaa perimmäiseen huoneeseen ja odotin siellä kunnes se imuri lopetti sen pahan ääntelynsä.

Välillä ollaan Nallen kanssa painittu ja oltu hippasilla pihalla sekä ollaan käyty pyörälenkeillä sekä metsässä. Tässä toissa viikon lauantaina oltiin metsässä ja tosi kivisessä maastossa. Paluumatkalla käväsin ajamassa jänistä, mutta se pääsi karkuun. Kotona mulla alkoi sattumaan vasempaan etutassuun. En oikein kunnolla pystynyt edes astumaan sillä. Emäntä paikallisti kivun "etusormen" niveleen. Lisäksi hän tunsi samaisen varpaan ja polkuanturan välissä pienen patin, mutta mitään enempää en sallinut tassulle tehtävän. Tassu oli kipeä vielä seuraavana päivänäkin. Nyt emäntä onnistui kurkkaamaan sitä pattia, joka olikin pieni pistohaava. Samalla hän huomasi, että samainen tassu on turvoksissa ja hiukan lämmin, joten hän puhelin keskustelun jälkeen kävi Kemistä apteekista hakemassa antibiootit. Samaisena iltana hän onnistui leikkaamaan karvat siitä haavan ympäriltä ja näki, että se haava jo märki. Liekkö sitten tikku ollut. Maanantaina tassulla pystyi jo taas kävelemäänkin. Tuona päivänä emäntä sai katsoa haavaa tarkemmin. Seuraavana torstaina hän kävi mun kanssa hihnalenkillä ja perjantaina pääsin jo juoksemaan pyörän edessä, koska kuulema vedin hihnassakin jo siihen malliin, että...

Tällä viikolla on jo tiet jäätyneet. Tai oli niistä osa oikeestaan jo perjantaina. Lumia tässä jo odotellaan, että pääsisi taas juoksemaan. Eilen emäntä kävi vedättämässä rengasta, mutta eihän se jaksa mun vauhtia mennä. Moitti vielä, ettei pysy pystyssä vaan vaati menemään muakin sievästi. No eiköhän me se yhteinen askellajikin tässä löydetä. >;o)

Otso lähtee liikkeelle kunnon nykäisyllä ja yritti parantaa pitävyyttä vauhtia lisäämällä. Mua ihan hirvitti, ettei se vaan riko itseänsä, kun kesken kasvuinenkin vielä on. Näillä keleillä Nallen rauhallinen tasainen löntystely on oikeastaan eduksi. :-)

27.8.2008

Hei taas kaikille! Osa teistä onkin odotellut uutta tarinaa jo tovin. Tässä on ollut kaiken laisia kiireitä ja reissaamista, joten nyt vasta emäntä malttoi istahtaa kirjaamaan mun saneluja. >:o)

Kesäkuun lopussa ei tainnut muuta ollakaan kuin Juhannusnäyttely Rovaniemellä. Meidät molemmat oli ilmoitettu ja molemmat osallistui. Ainoastaan meidän kehään menot oli peräkkäin vaikka Otso oli junioreissa ja minä avoimessa luokassa. Emäntä halusi panostaa mun esittämiseen ja niin hän käytti vastapalvelun heti pois Kitin esittämisestä Otson esittämiseen. Otso kesken kasvuisena sai EH:n eli laatumaininnan "erittäin hyvä" ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Minä sain laatumaininnaksi erinomainen ja olin paras uros ja vastakkaisen sukupuolen paras. Lisäksi sain kolmannen sertifikaatin ja koska olin yli kaksi vuotias sain suomen muotovalio-tittelin, FIN MVA. Emäntä oli todella onnellinen ja tyytyväinen esiintymiseeni.

Ensinnäkin vielä kerran kiitos Susannalle Otson esittämisestä Juhannuksena Roissa! Olisi mulla pitänyt kiirettä vaihtaa koirat "lennosta" kehään. Juhannusnäyttelyssä oli paikalla viisi urosta, joista kolme oli junnuja, yksi avoimessa ja yksi valioluokassa. Kaikki juniorit saivat EH:n ja koska ne kaksi muuta olivat vanhempia ja kehittyneempiä jäi Otso kolmanneksi. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Otson saamaan arvosteluun ja sijoitukseenkin. Olihan tämä Otson ensimmäinen virallinen näyttelyarvostelu. Nalle esiintyi jälleen mallikkaasti ja se oli yhtä hyvällä tuulella kuin Kajaanissa tamminäyttelyssä, vaikka sille ennen kehään menoa meinasi muutama koira käydä "iholle". Myös valioluokan uros sai erinomaisen ja olin lähes varma, että taas viedään se viimeinen serti kuonon edestä, mutta toisin sitten kävi. :-) Onnittelut vielä kaikille muillekin menestyneille!

Niin käytiinhän me kesäkuun viimeisenä viikonloppuna reissu Pohjois-Ruotsissa. Isäntä meloi koskessa sekä perjantai iltana että lauantai aamuna. Lauantaina emäntä käytti meidät pienellä pyörälenkillä. Minun vuorolla tielle eksyi poroja, mutta emäntä tapansa mukaan pysäytti minut ja odotti, että ne porot pääsee karkuun ennen kuin jatkoimme matkaa. Otso oli omalla vuorollaan juossut ojan pohjia vedessä. Olipa se vetänyt paluu matkalla emännän pyörineen yhteen puroonkin. Oli kuulema emäntä suuttunut. Yöt me nukuttiin autossa, koska ulkona oli niin paljon hyttysiä ja mäkäräisiä, että me Otson kanssa vaadimme päästä autoon omiin kuljetushäkkeihimme.

Juu-u, siis ehdin pyörän päältä pois siinä vaiheessa kun Otso sinne puroon päin menoa suunnitteli, mutten ehtinyt saamaan pyörää pysymään pystyssä. Ja Otso huomasi, että valjaissa voi vetää ja kohta huomasin hyppääväni lenkkareissa nilkkoja myöten veteen ja pyörä kaatui perässä. Onneksi siinä puron varrella tien vieressä oli pieni männyn alku, joka esti pyörää menemästä puroon ja sitten olis ollut satulakin märkä. Tämä puro kulki tien ali siis ristiin tien kanssa. On nämä malamuutit silti aivan ihania ja omat erityiseti. ;-)

Heinäkuu menikin sitten lomaillessa. Lyhyillä pyörälenkeillä käytiin ilmojen niin salliessa. Muutamana iltana painimme Otson kanssa pihalla ja muutaman kerran emäntä käytti hihnalenkillä sekä uimassa. Myös eräällä niityllä kävimme erikseen parin nartun kanssa kirmailemassa. Olihan minulla toisessa takajalassa, polkuanturan takana punainen märkivä kohta, jota emäntä hoiti kaksi viikkoa. Ensin hän leikkasi karvat siitä punaiselta alueelta ja sen ympäriltä ja laittoi Betadinea ja Cothivet-sumutetta kahdesti päivässä siihen. Muutamana ensimmäisinä päivinä en saanut käydä kahlaamassa ja kastelemassa jalkaani. Kävihän se emäntä Oulun lauantain näyttelyssäkin jälleen esittämässä vieraan lauman narttua.

Elokuussa jälleen käytiin näyttelyssä. Ensin Torniossa, jossa meistä kumpikin osallistui. Tällä kertaa emme olleet peräkkäin kehään menossa, joten emäntä esitti meidät kummatkin itse. Ensin kehässä kävi "kenguru" Otso, joka jälleen sai EH:n ja sijoittui toiseksi. Minä sain kunnian olla viimeinen uroksista, joka meni kehään arvosteltavaksi, koska kilpailin valioluokassa. Sain jälleen erinomaisen ja olin jälleen vastakkaisen sukupuolen paras.

Otsolla oli ylimääräistä virtaa ja se ei jaksanut kehässä seisoa kahta sekuntia pidempää vaan hyppi mua vasten. Kävimme ennen näyttelyä eräässä iltamätsärissä, jossa Otso esiintyi aivan samalla lailla lisäksi hyppien myös tuomaria vasten. Joten osattiin "kenguruesiintymistä" odottaakin. Otson arvostelu oli juuri sellainen, että olin siitä täysin samaa mieltä.

Nallen osallistumisen Tornion näyttelyyn ratkaisi Rovaniemen menestys. Torniossa malamuutit piti alun perin arvostella Pekka Teini, jolta Nalle sai ensimmäisen sertinsä. Nalle esiintyi hyvin juoksuisista nartuista huolimatta. Kehässä se oli kuuliainen ja rauhallinen vaikkakin ravissa meinasi vetää. Paras uros kehässä en osannut odottaa niin hyvää menestystä enää. Kun en ollut lopussa selvillä kuka tai mikä koira se viimeisenä meidän kanssa oli ennen parhaan julkistamista.

Omien urosteni esittämisen jälkeen oli vuorossa jälleen extra nartun esittäminen. Oli kivaa vaihtelua esittää välissä pienempää ja rauhallisempaa koiraa omien villikkojeni jälkeen. No tämä käyttöluokan narttu pääsi paras narttu kisaan ja sijoittui kolmanneksi. No nauhojen ja korttien jaon jälkeen pika pikaa vaihtamaan taas Nalle ROP-kehään. Tuli kyllä juostua paljon sinä päivänä. Ainakin kahdeksan kertaa ihan hyvän kokoista kehää ympäri. :-)

Seuraavana viikon loppuna olimme sekä Kangasniemellä että Heinolassa. Isännän veljen tyttö oli meidän mukana. Ensin pysähdyimme Kempeleen Zeppeliinissä ja sitten jossain Tupoksessa pääsimme käymään pissalla. Tehtiinhän me toinenkin pysähdys jossain välillä, ennen kuin saavuimme ensimmäiseen yöpaikkaamme. Saimme iltaruoka-annoksemme ja pääsimme testaamaan retkikoppejamme. Emäntä on ommellut hyttysverkosta ja pressusta meidän kuljetushäkkeihin peitteet. Kyllä se piti enimmät itikat ulkopuolella ja oli myös sateen suoja.

Lauantaina siirryimme Heinolaan. Ensin menimme Astan ja Hallan kotiin ja saimme Otson kanssa olla samassa tarhassa ja Asta oli viereisessä tarhassa. Siinä jonkin aikaa oltuamme, minun kuljetushäkki peitteineen siirrettiin autosta siten, että pääsin tarhasta sinne ja toisin päin. Minä jäin sitten yöksi ja hoitoon tänne. Otso oli kuulema päässyt emännän ja isännän mukana sinne yöpymispaikkaan, jossa minäkin sain olla viime kesänä. Se oli saanut nukkua isäntäväen kanssa. Se oli kuulema nukkunut välillä lasitetulla parvekkeella, olohuoneen lattialla ja olipa tuo käynyt myös isännän ja emännän välissäkin vierasvuoteessa.

Sunnuntai aamuna Otso oli osallistunut jälleen näyttelyyn. Oli kuulema pärjännyt tosi hyvin. Emäntä saa kertoa siitä lisää myöhemmin. Iltapäivällä he tulivat hakemaan minua. Otso pääsi jälleen samaan tarhaan kanssani ja me pojat otettiin painimatsi. Lisäksi käytiin metsässä Astan ja sen omistajan kanssa. Irti meitä pidettiin pareittain, siis aina yksi oli hihnassa vuorollaan. Sitten palasimme vielä Astan kotiin. Otso alkoi olla väsynyt ja emäntä laittoi sen autoon omaan kuljetushäkkiinsä nukkumaan. Illalla palasimme Kangasniemelle, jossa olimme jälleen yötä. Maanantaina käväsimme uimassa ja iltapäivällä lähdimme kotimatkalle. Erään sattuman vuoksi olimme kotona vasta keskiyöllä.

Heinolaan ei oltu edes ilmoitettu kuin Otso. Malamuuttien arvostelu oli heti aamusta ja menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Otso ehtisi hiukan rauhoittua ennen kehään menoa. Tällä kertaa se ei hyppinyt vasten kuin alussa kehän ulkopuolella ennen kehien alkua. Kehässä se esiintyi minusta tosi mallikkaasti. :-) Malamuuteilla oli tällä kertaa israelilainen tuomari. Kuulin hänen sanelunsa ja arvelin, että kyllä me se EH taas saadaan. No Otson ensimmäinen erinomainenhan se sitten tulikin. Olin sitten lähes varma, että ei se paras uros kehässä sijoitu kuin viimeiseksi eli kolmanneksi, mutta sepäs sijoittuikin toiseksi. Näin ollen se sai ensimmäisen vara-SERTinkin. Oltiin tosi yllättyneitä ja iloisia. Tällä kertaa oli arvostelusta joiltain osin erimieltä. Otso ei ollut vielä täydessä turkissa.

Idea niistä peitteistä syntyi juuri siellä Ruotsin reissulla. Ostin alun perin sitä hyttysverkkoa seinälle ruusukkeiden taustaksi, mutta sitä jäi niin paljon yli, että jotainhan niistä piti tehdä. Katto-osan tein vanhan teltan pressumuovipohjasta. Ja väritkin sattui kotimaisen sini-valkoisiksi. :-D Otso käyttää sitä koppia enemmän kuin Nalle. Oikeastaan Otso on aina käyttänyt enemmän koppeja kuin Nalle, joka mielummin makaa ulkona säässä kuin säässä.

Otsolla on nyt ollut viikon Betadine ja Cothivet kuuri päällä. Sillä oli hännän tyvessä haava tulehtunut ja kosteudessa hautunut. Mutta nyt hyvää syksyä kaikille! Yritetään saada uusi tarina vähän lyhyemmän ajan kuluttua kuin tämän ja edellisen väli. >;o)

9.6.2008

Hyvää alkanutta kesää kaikille! Tuossa edellisessä tarinassa jäi kertomatta, että isäntäväki vaihtoi auton isompaan Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Nyt meillä molemmilla on oma kuljetushäkki. Minäkin voin rauhassa vaihtaa asentoa tai laittaa maata, ilman että Otso murahtaa, kun vahingossa astun sen kehon osille.

Kahdessa mätsärissä ja yhdessä näyttelyssä olemme tässä välissä käyneet. Mätsäreissä kävimme 12.5. Oulussa ja 18.5. Kemissä. Minä sijoituin molemmissa isojen aikuisten punaisten toiseksi. Otso pärjäsi Oulussa paremmin: isojen pentujen sinisten 1. ja lopulta BIS 4. Kemissä se sijoittui isojen pentujen neljänneksi.

24.5. oli Oulaisissa näyttely, jossa kävimme esiintymässä. Otso sai kunnian aloittaa kehän valtaamisen. Se sai jälleen kunniapalkinnon ja täten ainoana pentuna sijoittui ROP-pennuksi. Minun sijoitukseni oli identtinen Jyväskylän KV näyttelyn kanssa. Emäntä esitti kolmannenkin koiran, erään nartun, josta myöhemmin lisää. Se sai ensimmäisen erinomaisen ja sijoittui luokkansa toiseksi. Emäntä oli niin yllättynyt tästä menestyksestä, että ennen paikalta lähtöä muisti vain mun vara-sertin ja ettei siitä saa mitään ruusukkeen lisäksi. Kempeleessä hän sitten muisti, että olihan se tuo ROP-pentu! - Siitä olisi saanut pokaalin tai vastaavaa. No seuraavassa näyttelyssä Otso osallistuukin jo kuulema junioriluokkaan, joka onkin sitten jo virallinen luokka.

Viikon päästä Oulaisten näyttelystä, pääsin treffeille. Samaisen nartun, jonka emäntä esitti Oulaisten näyttelyssä, kanssa. Ei se minua vielä mitenkään kiinnostanut tuolloin. Yritti se flirttailla mulle, mutta siltikään ei vielä mua sytyttänyt. Seuraavana maanantaina tapasimme jälleen. Tuolloin se kiinnosti mua jo enemmän, muttei vieläkään tarpeeksi. Hiukan mua häiritsi isukkini komentelut takapihalla. Tiistaina emäntä huomioi Otsoa enemmän tai ainakin minusta siltä tuntui. Illalla hän kuitenkin laittoi minut hihnaan ja menimme tien varteen. Hetken päästä siihen tuli auto, johon nousimme ja menimme rauhalliseen paikkaan. Kyllä, samainen Kiti-neiti oli myös siinä autossa. Nyt hän tuoksui tosi houkuttelevalta ja hetken epäröinnin jälkeen meillä oli niin sanotusti lempeä ilmassa. Torstaina tapasimme uudelleen samassa rauhallisessa paikassa ja lempeä oli edelleen ilmassa. Torstai-iltana ja perjantaina aamupäivästä kutsuin narttuani ulvomalla. Otso kyllä oli sitä mieltä, että olisi pitänyt olla hiljaa ja antaa hänen nukkua, Otson siis. Perjantaina emäntä selitti mulle, että noiden narttujen kanssa menee niin, että pari kertaa tavataan "niissä merkeissä" ja sitten odotellaan syntyykö pikku-Nalleja ja -Kitejä.

Nalle oli tosi herrasmies Kitin kanssa. Kyseli moneen kertaan, että onko nyt varmasti ok, jos... Ensimmäisellä kerralla Nalle vaati hiukan henkistä tukea multa, mutta toisella kerralla jo tiesi mitä tehdä. :-) Sitä kutsu-ulvontaa olisi kyllä kuunnellut pidempäänkin: se oli sellaista sievää matalaa tasaista "uuuuuuuuuu":ta - samanlaista kuin suden ulvonta.

19.4.-4.5.2008

Tähän sopisi otsikkoksi vaikka "Näyttelyitä, Match Show:ta ja pyöräilykauden avaus". Kävimme Jyväskylässä sekä malamuuttien erikoisnäyttelyssä että Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Lauantaina ennen lähtöä Otso onnistui sotkemaan itsensä kaivamalla ja ojassa kahlaamalla, joten Otso joutui naaman ja tassujen pesulle.

Molempina päivinä Otso kävi ensin kehässä. Lauantaina erkkarissa se oli kuulema murahtanut tuomarille hampaiden katsomisessa, mutta sai hyvän arvostelun ja sijoittui pentuluokan 2.-sijalle ja sai kunniapalkinnon. Minultahan se menee jo rutiinilla. Toisten murinoille piti vähän vastata, mutta emäntä oli rauhallinen eikä tyhjää yrittänyt korjailla asentoani kokoajan niin en sitten tyhjää stressannut. Tyytyväinen oli emäntä minunkin arvosteluun kuulema. Oli ehtinyt varautua laatumainintoihin hyvä tai tyydyttävä...

Sunnuntaina Otso ainoana pentuna oli ROP-pentu ja sai pokaalin. Minä olin kuulema taas erinomainen ja voitin kilpaluokkani ja sijoituin paras uros kisassa kolmanneksi. Tuomari oli sanonut avoimen kilpaluokan lopuksi emännälle, että "It's beautiful dog, but more handling expieriences." eli kaunis koira, mutta lisää "handlaus"-kokemusta. Tuomari tarkoitti varmaan emäntää, koska enhän minä enää mitään näyttelykäsittelykokemusta tarvi.

Otso esiintyi odotettua paremmin. Sillä on sellainen tyyli, että se kiilaa vinosti eteen liikkeessä ja se yrittää ilmeisesti saada handlerin pysähtymään näykkimällä pohkeesta. Hampaiden katsominen oli jo tiedossa, että se saattaa murahtaa, mutta nytkin sillä silti häntä heilui. Lisäksi sillä malamuuttimaiseen tapaan meni hermot seisoskeluun, mutta pennuille annetaan paljon anteeksi. Sunnuntaina se ei päästänyt ääntäkään ja esiintyi vielä paremmin.

Avoimen luokan uroskehässä ilmeisesti koirat kuumeni koska murinoita kuului sieltä täältä, mutta yhtään tappelua ei syntynyt. Erkkari tuomari kurkkasi Nallen suuhun ja katsoi mua suoraan silmiin sellainen ilme kasvoillaan, että tunsin punastuvani ja mietin, että saa nähä tuleeko H vai peräti T. Ennen arvostelun sanelua tuomari pyysi näyttämään purennan vielä uudestaan ja sen jälkeen hän selasi rotumääritelmää kolmesti. Yllätyksekseni Nalle sai kuitenkin EH:n ja sijoittui vieläpä neljänneksi kilpaluokassa. Sunnuntaina esiintyminen Nallellakin meni paremmin.

Torstaina 24.4. kansallisena koiran päivänä menimme Kemin torille katsomaan muita koiria. Siellä oli erilaisia harrastenäytöksiä ja paikalle tulleista halukkaat saivat osallistua leikkimieliseen mätsäriin. Emäntä osallistui Otson kanssa, koska se kuulema tarvii harjoittelua. Kisan kulku oli kuten normaalissakin mätsärissä, mutta sinisen nauhan saaneet saivat possun korvapalkinnon ja punaisen saaneet pääsivät jatkoon. Otso sai punaisen. Finaalikehässä Otso kamppasi emännän kumoon, mutta sijoittui kauneimmaksi. Neljä kauneinta saivat possun korvan lisäksi pokaalin. Myös muut kehässä käyneet saivat possun korvan. Pois lähtiissä emäntä kysyi saiskos mullekin possun korvan, ettei tule riitaa ja saatiin perustelulla "kyllähän noin komean koiran täytyy saada kans, tai muuten sille tulee paha mieli, kun vain kaveri sai."

Vappuna kävimme Oulussa. Ajelimme kaupungilla ja lopulta ajoimme erään kaupan parkkipaikalle ja pääsimme Otson kanssa ulos. Siellä oli muitakin koiria. Pissojen jälkeen menimme jonottamaan ja emäntä ilmoitti meidät molemmat jälleen mätsäriin. Otsolla oli ylimääräistä virtaa ja se esitti kengurua liikkeessä. Juuri liikkeiden vuoksi se sai sitten sinisen nauhan. Ryhmä kehässä se sitten meni parasta raviaan ja sijoittui lopulta neljänneksi. Minulla meni ensimmäinen kehässä käynti kyräillessä, kun emännällä oli makkaran paloja taskussa. Punaisen nauhan saimme, perustelulla paremmassa lihasmassassa kuin kilpakumppaninsa. Ryhmäkehässä en enää jaksanut seisoa koska oli niin kuuma ja siten sijoituin 6. tai 7. sijalle.

Koiran päivä mätsärissä Otso tapansa mukaan jälleen kiilasi ja tunsin, kuinka jalkani osui sen jalkoihin ja samassa lensin kyljelleni. Otso katsoi mua "miksi sä kesken juoksun makaamaan aloit"-ilmeellä, joten ei sille vihainenkaan voinut olla. Seisomisen se kyllä hallitsee.

Vappuna tosiaan Oulussa mittarit näytti varmaan +20°C astetta ja Nalle on vielä täydessä turkissa. Ryhmäkehässä en siltä viitsinyt vaatia seisomista, koska olimme melko ahtaasti kehässä ja se muristeli jo parikehässä. Enemmän sitä kiinnosti Otson palloleikki kehän ulkopuolella.

Maanantaina kävimme kävelemässä ja minulla oli rengas perässä. Otso oli isännän mukana hihnassa. Keskiviikkona isäntä käytti minua pyörällä juoksemassa ja emäntä kävi kävelyllä Otson kanssa. Perjantaina käytiin kävelyretkellä metsässä ja lauantaina makasimme vain koko päivän. Lauantai-iltana, kun ilma viileni meillä oli Otson kanssa virtaa, joten yritettiin leikkiä tarhojen väliseinustalla. Emäntä kuitenkin komensi meidät hiljaisiksi ja käski mennä nukkumaan. Tänä aamuna heräsimme Otson kanssa noin kello 6:00 ja jatkettiin leikkimistä, mutta emäntä komensi meidät jälleen hiljaisiksi. No sitten hän tuli lenkkivarusteissa pyörän kanssa ja valjasti minut ja käytiin juoksulenkillä. Takaisin tultuamme pääsin sisälle ja sain vettä ja emäntä lähti uudelle lenkille Otson kanssa. Otso oli tehnyt lyhemmän lenkin kuin minä. Se olisi kuulema halunnut painella täysillä, mutta emäntä oli jarrutellut sen raville. Oli se toki saanut välillä "päästellä höyryjä".

5.4.2008

Kuukausi on taas vierähtänyt edellisestä tarinasta. Otso on kasvanut ja omistajat jännityksellä odottavat, kasvaako siitä isompi kuin minä. Vielä se on muutaman sentin pienempi.

Nalle ja Otso näyttävät vieläkin tulevan hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa ne on ottaneet yhteen maasta löytyneestä makupalasta ja näihin tilanteisiin ollaan ehditty väliin heti, joten niistä on vielä toistaiseksi selvitty yhdellä tai kahdella kulmahampaan reiällä koirissa. Tosin tilanteen ollessa ohi ne ovat olleet jälleen kavereita. On jännä seurata noita, kun ne ovat kuin yö ja päivä. Nalle on ollut aina rauhallisempi ja Otso on kuin Duracel-pupu koko ajan touhuamassa jotain. Lisäksi Otso näyttää seuraavan lähes koko ajan mitä Nalle tekee. Eniten Otsoa ihmetyttää Nallen tapa mennä selälleen ihmisten seurassa ja antaa mahansa rapsuteltavaksi. Otso tuntuu tulkitsevan sen leikkiin kutsuksi. Otsokin jo malttaa tulla viereen rapsuteltavaksi, eikä ole heti näykkimässä kuten vielä joulu- ja tammikuussa. :-D Lisäksi Otso on paljon rohkeampi kuin Nalle. Edes ahkion jarrun kolina ei sitä pelota saati sitten aisat, jotka se itse kaatoi päällensä tässä eräänä päivänä. Nalle olisi samassa tilanteessa paennut paikalta ja harkinnut kauan ennen kuin olisi tullut takaisin. Otso hiukan perääntyi ja samassa meni haistelemaan ja maistelemaan niitä aisoja.

Eräänä perjantaina otettiin yhteen makupalasta ja seuraavana sunnuntaina ikuistettiin tällainen hetki.

Vetämässä olen käynyt sekä jäällä moottorikelkkauralla, että metsässä tai suolla hankikannon aikana. Vedettävänä on ollut joko potkuri tai ahkio ja hiihtäjä. Ahkiota olen nyt pari kertaa vetänyt huskyvaljailla ja liinalla. Kääntyminen on ollut helpompaa kuin niillä kammottavilla aisoilla ja länkivaljailla. Nyt parilla edellisellä viikolla emäntä on menettänyt hermonsa muutamaan kertaan minulle, kun kylän nartut tuoksuu niin ihanalle ja meillä on emännän kanssa eri näkemys suunnista. Kotiin päin on ollut vasten mielistä mennä, kun siellä ei ole muita kuin Otso-poika. Naapurissa on kyllä yksi narttu... >:oP

Otsokin on harjoitellut vetopuuhia. Valjaissa se on kuin olisi syntynyt ne päällä. Välillä olen sitä toppuutellut yhteislenkillä, ettei opeta isäntäväkeä liian hyvälle. Nehän odottavat minultakin silloin enemmän. Mutta on pakko nyt myöntää, että on paljon kivempaa vetää, kun on työkaveri.

Anteeksi Nalle, mutta on taas pakko kommentoida tähän väliin. Otsolla on vedätetty ja vedätetään vielä säästellen totta kai: harvoin, kevyesti ja lyhyitä matkoja kerrallaan. Tosi lupaava vetokoiran alku se työinnoltaan tuntuu olevan. Nallelle yhteislenkit ovat tuntuneet olevan liian lyhyitä ja sen kanssa on sitten seuraavana päivänä tehty uusi vetolenkki. Lisäksi Nalle menee paremmin kotoa pois ja Otso kotiin päin. Onneksi Nallelle ruoka on maistunut noiden narttujen sulotuoksuista huolimatta ja olen saanut sitä motivoitua lupaamalla ruokaa kotona, jos tekee töitä kotiinkin päin. ;-) Vauhti ei tosin ole sama kuin kotoa pois päin. Tässä eräänä päivänä tuli testattua sekin... Olimme palaamassa, kun huomasin pudottaneeni tummennetut suojalasini. Annoin kääntymiskäskyn ja palasimme hakemaan ne lasit ja kyllä, vauhti parani, kun lähdimme kotoa pois päin.

Mullahan oli tässä hiljattain 2-vuotissynttärit. Aamulla sain pari ylimääräistä keksiä ennen aamupalaa ja me saatiin lihaisat luukimpaleet molemmat Otson kanssa. Minun lihaherkku oli hiukan suurempi. >;o) Iltapäivällä emäntä kotiin tullessaan antoi minulle namipullon. Sen sisään laitetaan makupaloja ja ne saa sieltä ulos pyörittelemällä, kallistelemalla tai Otson ja emännän mukaan narusta vetämällä, mutten ole sitä vielä ymmärtänyt, että miten. Otso on saanut leikkiä sillä vanhalla namipallolla, joka on ollut mun lempilelu. Olen minäkin sitä käynyt välillä pyörittämässä silloin, kun Otso on ollut pihalla. Ja kuulema Otso on tyhjentänyt sitä pulloa sen jälkeen, kun minä olen mennyt jo ulos illalliselle ja rauhoittumaan nukkumaan.

Kyllä, luit aivan oikein. On sekä namipullo että namipallo. Ja riitojen välttämiseksi "pojat" ovat leikkineet namileluillaan eri huoneissa: Otso portin takana apukeittiössä ja Nalle jossain muussa huoneessa. Näissä leikeissäkin on huomannut eron: Nalle jaksaa pyöritellä lelut tyhjäksi hiljaa itsekseen, mutta Otsolla menee välillä hermot ja se ärisee ja murisee tyyliin "tyhmä pallo/pullo, ne namit tänne HETI!" ja ensimmäisellä kerralla pullon kanssa se odotti, että minä näytän miten se toimii ja tyhjennän sen. :-)