Moi vaan kaikille! Minä Otso sain luvan sanella tämän kertaisen tarinan. Olenhan jo yli vuoden ikäinen. Näytti taas venähtävän tämä tarinoiden väli, vaikka Nalle lupaililkin edellisellä kerralla ettei. Juu siis ne ötököiden puremat ja muut haavat, joista Nalle edellisellä kerralla mainitsi paranivat. Kovasti minä yritin estellä tai ainakin hankaloittaa emännän hoitotoimenpiteitä. >:o)
Syyskuun alussa emäntä sai päähänsä kuskata minut Iihin mätsäriin. Siellä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä koiria. Me oltiin emännän kanssa kahdestaan liikkeellä. Ennen ilmottautumista hän laittoi minut puuhun kiinni siksi aikaa, kun kävi sisällä. Minä nostin siitä semmoisen konsertin, että tuli kaikille varmasti selväksi, etten tykännyt tapahtuneesta. Tämän jälkeen menimme ilmoittautumisjonoon. Ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme lähi metsikössä ja kävelimme muutenkin. Emäntä oli ottanut makupaloiksi kuivia maksajauhepaloja, jotka jäi kyllä kakkoseksi narttujen tuoksujen rinnalla. Niinpä minä kehän ulkopuolella yritin saada emäntää liikkeelle hyppimällä häntä vasten. Kun hän kielsi, tein samoin heti uudestaan. Hän jopa kehtasi selättää minut siinä kaikkien nähden kehän ulkopuolella, kun hänen näykkimisensäkin on kiellettyä. Kehässä sitten näytin, että se paikallaan seisominen ei ole kivaa ja mielummin olisin jossain muualla kuin tässä tylsässä paikassa. Juokseminen oli ihan okei. Kahden kehässä käynnin jälkeen emäntä kyllästyi kiukutteluuni ja laittoi minut autoon, kun hän kävi katsomassa isojen pentujen punaisen nauhan saaneiden ryhmäkilpailun. Keksinhän minä silläkin välillä jäynän. Kertokoot emäntä sitten siitä. >;o)
Otso tosiaan esiintyi haluttomasti, mutta ei onneksi alkanut muiden koirien kanssa millekkään. Nallehan tuossa iässä aikansa huviksi alkoi murisemaan toisille uroksille. No Otsolle olen alkanut sallimaan sen vasten hyppimisen, koska turha mun on sitä kieltää, kun isäntänsä sen sallii. Toiseksi Otson kaltaisen koiran kanssa painiminenkaan ei houkuttele. :-) No tulipahan ainakin nolattua ittensä ja saatiin kokemusta lisää. Ja se jäynä: Otso oli ängennyt itsensä etupenkille apukuskin selkänojan, seinän, etupenkkien niskatukiin kiinnitetyn koiraverkon ja nostetun takapenkin istuimen välistä. En voi vieläkään ymmärtää, miten tuon kokoinen koira mahtuu niin pienestä raosta. :-O
Syyskuun puolessa välissä vietin 1-vuotissynttäreitäni. Edellisenä iltana juostiin Nallen kanssa tapamme mukaan pihalla ja yhtäkkiä takatassustani alkoi vuotamaan verta. Menimme molemmat Nallen kanssa terassille lepäämään ja siinä isäntäväkikin huomasi vuodon. Pääsimme sisään ja jalkani puhdistettiin ja laitettiin siteeseen. Siteen päälle ne laittoivat vielä isännän parittoman sukan. Nukuimme reilun tunnin ja sitten revin sekä sukan että sen turhan, ahdistavan siteen pois. Haava ei kuitenkaan ollut vielä umpeutunut vaan jatkoi vuotamista. Emäntä oli käynyt apteekista ostamassa lisää sidettä ja sitoi jälleen jalkani. Tämä side tuntui jotenkin mukavammalta, joten annoin sen olla yön yli.
Syyskuun alussa emäntä sai päähänsä kuskata minut Iihin mätsäriin. Siellä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä koiria. Me oltiin emännän kanssa kahdestaan liikkeellä. Ennen ilmottautumista hän laittoi minut puuhun kiinni siksi aikaa, kun kävi sisällä. Minä nostin siitä semmoisen konsertin, että tuli kaikille varmasti selväksi, etten tykännyt tapahtuneesta. Tämän jälkeen menimme ilmoittautumisjonoon. Ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme lähi metsikössä ja kävelimme muutenkin. Emäntä oli ottanut makupaloiksi kuivia maksajauhepaloja, jotka jäi kyllä kakkoseksi narttujen tuoksujen rinnalla. Niinpä minä kehän ulkopuolella yritin saada emäntää liikkeelle hyppimällä häntä vasten. Kun hän kielsi, tein samoin heti uudestaan. Hän jopa kehtasi selättää minut siinä kaikkien nähden kehän ulkopuolella, kun hänen näykkimisensäkin on kiellettyä. Kehässä sitten näytin, että se paikallaan seisominen ei ole kivaa ja mielummin olisin jossain muualla kuin tässä tylsässä paikassa. Juokseminen oli ihan okei. Kahden kehässä käynnin jälkeen emäntä kyllästyi kiukutteluuni ja laittoi minut autoon, kun hän kävi katsomassa isojen pentujen punaisen nauhan saaneiden ryhmäkilpailun. Keksinhän minä silläkin välillä jäynän. Kertokoot emäntä sitten siitä. >;o)
Otso tosiaan esiintyi haluttomasti, mutta ei onneksi alkanut muiden koirien kanssa millekkään. Nallehan tuossa iässä aikansa huviksi alkoi murisemaan toisille uroksille. No Otsolle olen alkanut sallimaan sen vasten hyppimisen, koska turha mun on sitä kieltää, kun isäntänsä sen sallii. Toiseksi Otson kaltaisen koiran kanssa painiminenkaan ei houkuttele. :-) No tulipahan ainakin nolattua ittensä ja saatiin kokemusta lisää. Ja se jäynä: Otso oli ängennyt itsensä etupenkille apukuskin selkänojan, seinän, etupenkkien niskatukiin kiinnitetyn koiraverkon ja nostetun takapenkin istuimen välistä. En voi vieläkään ymmärtää, miten tuon kokoinen koira mahtuu niin pienestä raosta. :-O
Syyskuun puolessa välissä vietin 1-vuotissynttäreitäni. Edellisenä iltana juostiin Nallen kanssa tapamme mukaan pihalla ja yhtäkkiä takatassustani alkoi vuotamaan verta. Menimme molemmat Nallen kanssa terassille lepäämään ja siinä isäntäväkikin huomasi vuodon. Pääsimme sisään ja jalkani puhdistettiin ja laitettiin siteeseen. Siteen päälle ne laittoivat vielä isännän parittoman sukan. Nukuimme reilun tunnin ja sitten revin sekä sukan että sen turhan, ahdistavan siteen pois. Haava ei kuitenkaan ollut vielä umpeutunut vaan jatkoi vuotamista. Emäntä oli käynyt apteekista ostamassa lisää sidettä ja sitoi jälleen jalkani. Tämä side tuntui jotenkin mukavammalta, joten annoin sen olla yön yli.
Syntymäpäivänäni sain uuden vinkulelun. Tämä onkin jotenkin vahvempaa tekoa, koska en ole sitä saanut vielä hajalle. Nalle pääsi käymään metsässä, mutta minä jouduin jäämään kotiin lepäämään tassuni vuoksi. Polkuanturassani oli kuulema noin sentin leveä ja puoli senttiä syvä viiltohaava.
Pari viikkoa meni tassun parantelemiseen. Emäntä sentään käytti minua hihnalenkeillä, ettei mennyt aivan vain tarhassa makaamiseksi. Parin viikon päästä kävästiin reissu Ruotsissa ja pyörä oli jälleen otettu mukaan. Lauantaina minäkin pääsin taas juoksemaan. Emäntä laittoi kuitenkin vielä siteen tukemaan arpea, mutta eihän se pysynyt vauhdissa mukana vaan jäi kääntymispaikalle. Nalle pääsi lenkin lisäksi käymään metsässäkin, mutta minä sain jäädä mökin vahdiksi, etten vain olisi repinyt sitä haavaa uudelleen auki.
Tämän reissun jälkeen ollaankin vietetty aikaa kotosalla. Eräänä lauantai aamuna emäntä päätti alkaa imuroimaan. Ehkä hän unohti minut sisälle, mutta kävin ensi yrittämässä pelottaa sen paha äänisen imurin pois, mutta pelottelulla ei ollut mitään tehoa. Sitten muistin kuulleeni imurin olevan kamala villakoirille. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta päättelin, että minäkin olen villakoira, koska mulla on pohjavillaa ja kun olin jo saanut osan siitä kasvatettua takaisinkin. Niinpä hiivin hiljaa perimmäiseen huoneeseen ja odotin siellä kunnes se imuri lopetti sen pahan ääntelynsä.
Välillä ollaan Nallen kanssa painittu ja oltu hippasilla pihalla sekä ollaan käyty pyörälenkeillä sekä metsässä. Tässä toissa viikon lauantaina oltiin metsässä ja tosi kivisessä maastossa. Paluumatkalla käväsin ajamassa jänistä, mutta se pääsi karkuun. Kotona mulla alkoi sattumaan vasempaan etutassuun. En oikein kunnolla pystynyt edes astumaan sillä. Emäntä paikallisti kivun "etusormen" niveleen. Lisäksi hän tunsi samaisen varpaan ja polkuanturan välissä pienen patin, mutta mitään enempää en sallinut tassulle tehtävän. Tassu oli kipeä vielä seuraavana päivänäkin. Nyt emäntä onnistui kurkkaamaan sitä pattia, joka olikin pieni pistohaava. Samalla hän huomasi, että samainen tassu on turvoksissa ja hiukan lämmin, joten hän puhelin keskustelun jälkeen kävi Kemistä apteekista hakemassa antibiootit. Samaisena iltana hän onnistui leikkaamaan karvat siitä haavan ympäriltä ja näki, että se haava jo märki. Liekkö sitten tikku ollut. Maanantaina tassulla pystyi jo taas kävelemäänkin. Tuona päivänä emäntä sai katsoa haavaa tarkemmin. Seuraavana torstaina hän kävi mun kanssa hihnalenkillä ja perjantaina pääsin jo juoksemaan pyörän edessä, koska kuulema vedin hihnassakin jo siihen malliin, että...
Tällä viikolla on jo tiet jäätyneet. Tai oli niistä osa oikeestaan jo perjantaina. Lumia tässä jo odotellaan, että pääsisi taas juoksemaan. Eilen emäntä kävi vedättämässä rengasta, mutta eihän se jaksa mun vauhtia mennä. Moitti vielä, ettei pysy pystyssä vaan vaati menemään muakin sievästi. No eiköhän me se yhteinen askellajikin tässä löydetä. >;o)
Otso lähtee liikkeelle kunnon nykäisyllä ja yritti parantaa pitävyyttä vauhtia lisäämällä. Mua ihan hirvitti, ettei se vaan riko itseänsä, kun kesken kasvuinenkin vielä on. Näillä keleillä Nallen rauhallinen tasainen löntystely on oikeastaan eduksi. :-)
Otso lähtee liikkeelle kunnon nykäisyllä ja yritti parantaa pitävyyttä vauhtia lisäämällä. Mua ihan hirvitti, ettei se vaan riko itseänsä, kun kesken kasvuinenkin vielä on. Näillä keleillä Nallen rauhallinen tasainen löntystely on oikeastaan eduksi. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti