Kuukausi on taas vierähtänyt edellisestä tarinasta. Otso on kasvanut ja omistajat jännityksellä odottavat, kasvaako siitä isompi kuin minä. Vielä se on muutaman sentin pienempi.
Nalle ja Otso näyttävät vieläkin tulevan hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa ne on ottaneet yhteen maasta löytyneestä makupalasta ja näihin tilanteisiin ollaan ehditty väliin heti, joten niistä on vielä toistaiseksi selvitty yhdellä tai kahdella kulmahampaan reiällä koirissa. Tosin tilanteen ollessa ohi ne ovat olleet jälleen kavereita. On jännä seurata noita, kun ne ovat kuin yö ja päivä. Nalle on ollut aina rauhallisempi ja Otso on kuin Duracel-pupu koko ajan touhuamassa jotain. Lisäksi Otso näyttää seuraavan lähes koko ajan mitä Nalle tekee. Eniten Otsoa ihmetyttää Nallen tapa mennä selälleen ihmisten seurassa ja antaa mahansa rapsuteltavaksi. Otso tuntuu tulkitsevan sen leikkiin kutsuksi. Otsokin jo malttaa tulla viereen rapsuteltavaksi, eikä ole heti näykkimässä kuten vielä joulu- ja tammikuussa. :-D Lisäksi Otso on paljon rohkeampi kuin Nalle. Edes ahkion jarrun kolina ei sitä pelota saati sitten aisat, jotka se itse kaatoi päällensä tässä eräänä päivänä. Nalle olisi samassa tilanteessa paennut paikalta ja harkinnut kauan ennen kuin olisi tullut takaisin. Otso hiukan perääntyi ja samassa meni haistelemaan ja maistelemaan niitä aisoja.
Nalle ja Otso näyttävät vieläkin tulevan hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa ne on ottaneet yhteen maasta löytyneestä makupalasta ja näihin tilanteisiin ollaan ehditty väliin heti, joten niistä on vielä toistaiseksi selvitty yhdellä tai kahdella kulmahampaan reiällä koirissa. Tosin tilanteen ollessa ohi ne ovat olleet jälleen kavereita. On jännä seurata noita, kun ne ovat kuin yö ja päivä. Nalle on ollut aina rauhallisempi ja Otso on kuin Duracel-pupu koko ajan touhuamassa jotain. Lisäksi Otso näyttää seuraavan lähes koko ajan mitä Nalle tekee. Eniten Otsoa ihmetyttää Nallen tapa mennä selälleen ihmisten seurassa ja antaa mahansa rapsuteltavaksi. Otso tuntuu tulkitsevan sen leikkiin kutsuksi. Otsokin jo malttaa tulla viereen rapsuteltavaksi, eikä ole heti näykkimässä kuten vielä joulu- ja tammikuussa. :-D Lisäksi Otso on paljon rohkeampi kuin Nalle. Edes ahkion jarrun kolina ei sitä pelota saati sitten aisat, jotka se itse kaatoi päällensä tässä eräänä päivänä. Nalle olisi samassa tilanteessa paennut paikalta ja harkinnut kauan ennen kuin olisi tullut takaisin. Otso hiukan perääntyi ja samassa meni haistelemaan ja maistelemaan niitä aisoja.
 | ||
| Eräänä perjantaina otettiin yhteen makupalasta ja seuraavana sunnuntaina ikuistettiin tällainen hetki. |
Vetämässä olen käynyt sekä jäällä moottorikelkkauralla, että metsässä tai suolla hankikannon aikana. Vedettävänä on ollut joko potkuri tai ahkio ja hiihtäjä. Ahkiota olen nyt pari kertaa vetänyt huskyvaljailla ja liinalla. Kääntyminen on ollut helpompaa kuin niillä kammottavilla aisoilla ja länkivaljailla. Nyt parilla edellisellä viikolla emäntä on menettänyt hermonsa muutamaan kertaan minulle, kun kylän nartut tuoksuu niin ihanalle ja meillä on emännän kanssa eri näkemys suunnista. Kotiin päin on ollut vasten mielistä mennä, kun siellä ei ole muita kuin Otso-poika. Naapurissa on kyllä yksi narttu... >:oP
Otsokin on harjoitellut vetopuuhia. Valjaissa se on kuin olisi syntynyt ne päällä. Välillä olen sitä toppuutellut yhteislenkillä, ettei opeta isäntäväkeä liian hyvälle. Nehän odottavat minultakin silloin enemmän. Mutta on pakko nyt myöntää, että on paljon kivempaa vetää, kun on työkaveri.
Anteeksi Nalle, mutta on taas pakko kommentoida tähän väliin. Otsolla on vedätetty ja vedätetään vielä säästellen totta kai: harvoin, kevyesti ja lyhyitä matkoja kerrallaan. Tosi lupaava vetokoiran alku se työinnoltaan tuntuu olevan. Nallelle yhteislenkit ovat tuntuneet olevan liian lyhyitä ja sen kanssa on sitten seuraavana päivänä tehty uusi vetolenkki. Lisäksi Nalle menee paremmin kotoa pois ja Otso kotiin päin. Onneksi Nallelle ruoka on maistunut noiden narttujen sulotuoksuista huolimatta ja olen saanut sitä motivoitua lupaamalla ruokaa kotona, jos tekee töitä kotiinkin päin. ;-) Vauhti ei tosin ole sama kuin kotoa pois päin. Tässä eräänä päivänä tuli testattua sekin... Olimme palaamassa, kun huomasin pudottaneeni tummennetut suojalasini. Annoin kääntymiskäskyn ja palasimme hakemaan ne lasit ja kyllä, vauhti parani, kun lähdimme kotoa pois päin.
Mullahan oli tässä hiljattain 2-vuotissynttärit. Aamulla sain pari ylimääräistä keksiä ennen aamupalaa ja me saatiin lihaisat luukimpaleet molemmat Otson kanssa. Minun lihaherkku oli hiukan suurempi. >;o) Iltapäivällä emäntä kotiin tullessaan antoi minulle namipullon. Sen sisään laitetaan makupaloja ja ne saa sieltä ulos pyörittelemällä, kallistelemalla tai Otson ja emännän mukaan narusta vetämällä, mutten ole sitä vielä ymmärtänyt, että miten. Otso on saanut leikkiä sillä vanhalla namipallolla, joka on ollut mun lempilelu. Olen minäkin sitä käynyt välillä pyörittämässä silloin, kun Otso on ollut pihalla. Ja kuulema Otso on tyhjentänyt sitä pulloa sen jälkeen, kun minä olen mennyt jo ulos illalliselle ja rauhoittumaan nukkumaan.
Anteeksi Nalle, mutta on taas pakko kommentoida tähän väliin. Otsolla on vedätetty ja vedätetään vielä säästellen totta kai: harvoin, kevyesti ja lyhyitä matkoja kerrallaan. Tosi lupaava vetokoiran alku se työinnoltaan tuntuu olevan. Nallelle yhteislenkit ovat tuntuneet olevan liian lyhyitä ja sen kanssa on sitten seuraavana päivänä tehty uusi vetolenkki. Lisäksi Nalle menee paremmin kotoa pois ja Otso kotiin päin. Onneksi Nallelle ruoka on maistunut noiden narttujen sulotuoksuista huolimatta ja olen saanut sitä motivoitua lupaamalla ruokaa kotona, jos tekee töitä kotiinkin päin. ;-) Vauhti ei tosin ole sama kuin kotoa pois päin. Tässä eräänä päivänä tuli testattua sekin... Olimme palaamassa, kun huomasin pudottaneeni tummennetut suojalasini. Annoin kääntymiskäskyn ja palasimme hakemaan ne lasit ja kyllä, vauhti parani, kun lähdimme kotoa pois päin.
Mullahan oli tässä hiljattain 2-vuotissynttärit. Aamulla sain pari ylimääräistä keksiä ennen aamupalaa ja me saatiin lihaisat luukimpaleet molemmat Otson kanssa. Minun lihaherkku oli hiukan suurempi. >;o) Iltapäivällä emäntä kotiin tullessaan antoi minulle namipullon. Sen sisään laitetaan makupaloja ja ne saa sieltä ulos pyörittelemällä, kallistelemalla tai Otson ja emännän mukaan narusta vetämällä, mutten ole sitä vielä ymmärtänyt, että miten. Otso on saanut leikkiä sillä vanhalla namipallolla, joka on ollut mun lempilelu. Olen minäkin sitä käynyt välillä pyörittämässä silloin, kun Otso on ollut pihalla. Ja kuulema Otso on tyhjentänyt sitä pulloa sen jälkeen, kun minä olen mennyt jo ulos illalliselle ja rauhoittumaan nukkumaan.
Kyllä, luit aivan oikein. On sekä namipullo että namipallo. Ja riitojen välttämiseksi "pojat" ovat leikkineet namileluillaan eri huoneissa: Otso portin takana apukeittiössä ja Nalle jossain muussa huoneessa. Näissä leikeissäkin on huomannut eron: Nalle jaksaa pyöritellä lelut tyhjäksi hiljaa itsekseen, mutta Otsolla menee välillä hermot ja se ärisee ja murisee tyyliin "tyhmä pallo/pullo, ne namit tänne HETI!" ja ensimmäisellä kerralla pullon kanssa se odotti, että minä näytän miten se toimii ja tyhjennän sen. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti