5.3.2008

Kevät tulee vaikka talvi ei vielä edes kunnolla ole tullutkaan. Tai on täällä lunta ollut vuoden vaihteen jälkeen ja tänä aamuna taas vaihteeksi pakkasta -20°. Vetämässä ollaan Otson kanssa käyty yhdessä ja erikseen. Ja painittukin on.

Vedettävänäni on ollut potkuri, hiihtäjä, ahkio ja tässä eräänä päivänä auton rengas. Eräänä iltana menimme emännän kanssa potkurilla jäälle. Rannassa huomasin jäällä jotain erikoista. Se oli musta ja pelottavan näköinen, joten päätin haukahdella sille varoitukseksi. Se ei mun varoituksista piitannut vaan pysyi paikallaan. Emäntä hoputti ja kannusti ja kun päästiin sen pelottavan mustan viereen kävimme emännän kanssa sitä tutkimassa. Se oli moottorikelkka. Sitten jatkoimme matkaa. Takaisin tullessa se musta kelkka oli edelleen paikallaan, mutta näytti erilaiselta, joten pysähdyin ja haukahtelin jälleen. Emäntä nauroi minulle ja sanoi hassuksi.

Viime sunnuntaina ihmettelin, kun emäntä pakkasi sekä näyttely- että metsävarusteet sekä isäntä pakkasi repun. Ensin ajoimme Rovaniemelle jonkin hallin viereen. Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria. Siellä oli Match Show. Ensin kehään menin minä parina musta labradorinnoutaja. Sain punaisen nauhan. Seuraavaksi meni toiseen kehään Otso. Sen parina oli luultavasti portugalinvesikoira. Otsokin sai punaisen nauhan. Pentuja oli vähemmän kuin aikuisia, joten Otso meni meistä ensin ryhmäkehään sijoittuen toiseksi. Siinä odotellessa välillä käytiin ulkona ja välillä murisin muille murisijoille. Yritin minä leikkiäkin Otson kanssa, mutta sitä meille ei sallittu. Odottelua oli kestänyt sen verran, että esiintymisintoni oli laantunut ryhmäkehän alkaessa. Enemmän minua kiinnosti Otso ja isäntä, mutta silti minut valittiin joukon parhaimmaksi. Siitä jatkoin suoraan Best In Show-kisaan. Tässä vaiheessa en enää jaksanut kuunnella muiden murinoita vastaamatta niihin. Emäntä kyllä kielsi... Käytöksestäni huolimatta sijoituin toiseksi.

Otso esiintyi erinomaisesti vaikka oli kehässä vasta toista kertaa. Seisoi ja ravasi nätisti. Ainoastaan hampaiden näyttämistä pitää vielä harjoitella. Onneksi Nallekin esiintyi parikehässä toivotulla tavalla, koska Otso oli kuulema katsonut jälleen tarkasti kehän reunalla. :-) Ennen kehän alkua Otso tutustui kilpakumppaniinsa ja tutki, että onko sillä kaverilla silmiä karvojen alla ollenkaan. :-D Kuvat eivät onnistuneet, koska vanhan kasvihuoneen maapohja pölisi ja kuvista tuli epäselviä.

Mätsärin päätyttyä ajoimme metsään. Isäntäväki vaihtoi vaatteita ja meillekin puettiin huomiopannat ja -liivit. Me odotellessamme juostiin Otson kanssa kilpaa tietä edestakaisin. Kun emäntä ja isäntä saivat sukset jalkaan menimme metsään ja nuotion teon ajan kiertelimme ja tutkimme ympäristöä Otson kanssa. Kun nuotio oli sytytetty, me asetuimme lepäämään. Jonkin ajan päästä palasimme autolle ja tulimme kotiin.

12.2.2008

Jaahas, taitaa olla aika taas uudelle tarinalle. Kajaanin näyttelystä seuraavana viikonloppuna osallistuimme Otson kanssa Match Showhun Torniossa. Paikan päällä Otso käyttäytyi reippaasti ottaen huomioon, että näki ensimmäistä kertaa niin paljon, niin monen näköistä ja kokoista koiraa. Ensin kehään meni Otso emännän kanssa. Aika hyvin tuo penikka osasi käyttäytyä siellä. Hiukan innostui näykkimään emännän villapaidan helmaa, muttei sen pahempaa ja jopa seisoikin tosi hyvin ensikertalaiseksi. Otso sai punaisen nauhan ja sijoittui isojen pentujen punaisten kolmanneksi. Sitten emäntä vei minut kehään. No ei mua huvittanut esiintyä samoin kuin Kajaanissa varsinkaan ryhmäkehässä. Minäkin sain punaisen nauhan.

Oli harmi, ettei Nalle esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla vaan sitä kiinnosti kaikki kehän ulkopuolinen liike. Siis harmi siksi, että Otso oli isännän kanssa kehän laidalla katsomassa mallia. Se katsoo tarkasti miten Nalle toimii missäkin tilanteessa ja tekee sitten muutaman päivän kuluttua samassa tilanteessa samalla lailla. Esim. näyttelyposeeraamisen, kun käsi on taskussa ja sanotaan "seiso" sekä ruokailun se on oppinut tällä tavalla: molemmat vuorollaan istuvat ja ottavat katsekontaktia ja alkavat syömään luvan saatuaan.

Metsässä ollaan käyty säännöllisesti kerran viikossa. Metsäpäivät ovat olleet vapaapäiviä niin isäntäväellä kuin meillä koirillakin. Metsässä ollaan saatu juosta vapaana Otson kanssa ja ollaan painittu aina välillä. Viikolla me ollaan painittu pihalla. Otsokin on alkanut olemaan päivät ja yöt pihalla kopissa.

Takapihamme on aidattu ja Otso on asustellut siellä. Talon alkuperäisestä kopista poistimme väliseinän ja lisäsimme sinne kutterin purua kuivikkeiksi ja pehmikkeiksi.

Lenkkipäivät meillä vuorottelee: Minä käyn yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja Otso tiistaisin ja torstaisin. Vetohaluni ovat olleet vaihtelevat. Eräänä päivänä oli kova lumimyrsky, mutta emäntä oli päättänyt, että on vetopäivä. Yritin välillä mennä emännän taakse suojaan, mutta emäntä yritti toimittaa minulle, että pitäisi kulkea potkurin edessä. Mennessä tuuli oli vastainen, mutta takaisin se oli myötäinen ja kotiin päin tein töitäkin. Viime viikon maanantaina kävimme emännän kanssa jäällä. Ensin ihmettelin, kun emäntä käski oikealle jo pihassa heti autojen jälkeen. Normaalisti menemme suoraan. Käännyin katsomaan, että mitä, minne. Emäntä otti pannasta ja ohjasi minut moottorikelkan uran alkuun ja sanoi "veto". Oli tosi innostavaa mennä välistä toista reittiä. Ensin meillä oli alamäkeä ennen rantaa. Rannalla kuulin kyliltä toisten koirien haukkua ja se innosti jatkamaan. Jonkin aikaa kuljettuamme neljä kaurista ylitti joen samalle rannalle, jota kuljimme. Silloin minä laitoin turbo-vaihteen päälle, mutten silti saavuttanut niitä kauriita. Kun hiljensin vauhtia, emäntä pyysi pysähtymään ja kääntymään ympäri ja lähdimme kotiin. Vauhdin pidin lähes koko paluumatkan ravina.

Viime lauantaina isäntäväki pakkasivat tavaroita kuten metsäreissulle, mutta mulle laitettiin valjaat päälle ja potkurin he sitoivat auton katolle. Erään risteyksen jälkeen pysähdyttiin ja potkuri otettiin alas ja vain minut päästettiin autosta. Isäntä jatkoi matkaansa Otson kanssa autolla. Minä jatkoin matkaa emäntää potkurilla vetäen. Ensin yritin pysyä auton perässä, mutta se katosi ensimmäiseen mutkaan ja päätin hidastaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua meillä oli vain pelkkää ylämäkeä ja mua ei olisi enää huvittanut jatkaa vaikka emäntä auttoi mua potkuttamalla. Emäntä kannusti ja niin me lopulta saavuttiin autolle. Isäntä ja Otso olivat menneet metsään ja minä vedin potkurin samaa heidän kulkemaa reittiä. Emäntä taiteili toinen potkurin jalaksista suksen uralla. Jonkin matkaa kuljettuamme Otso tulikin meitä vastaan ja mentiin nuotiolle. Siellä minulta riisuttiin valjaat ja sain juosta vapaana Otson kanssa pitkin suon laitaa. Siinä makkaran paiston jälkeen mulle puettiin jälleen valjaat ja palasimme autolle. Isäntä laittoi Otson autoon ja emäntä yritti saada mua jatkamaan vetämistä. Isäntä käänsi auton ja ajoi meidän eteen ja minä laukkasin auton takarenkaan kohdalla. Isäntä kertoi nopeuden olleen 30 km/h. Sitten vaihdoin raville ja nopeus vaihtui ensin hetkeksi 20 km/h ja tasaantui 10 km/h. Välillä saavutin autoa ja jälleen laukattiin. Olihan meillä lähes koko matkan alamäkeä. Tällä menomatkalla isäntä ajoi hiljakselleen ja pysähtyi välillä kuvaamaan. Muutama metri ennen risteystä väsähdin ja haukkailin lunta ojan kinoksesta. Vihdoin minäkin pääsin autoon Otson seuraksi ja potkuri sidottiin katolle ja palasimme kotiin.

Eilen kävimme tavanomaisella vetolenkillämme. Tai niin minä ensin luulin. Menimme lingottua tietä niin pitkälle kuin sitä pääsi ja hiukan umpihankeakin. Kun emäntä ei jaksanut enää jatkaa hän antoi kääntymiskäskyn. Palasimme niittyjen reunaan, jossa hän käännytti minut moottorikelkan uralle, joka kulki niittyjen läpi toiselle tielle. Sitä oli helppo mennä, koska se oli jäätynyt kantavaksi. Kotiin päin paransin sitten vauhtia. Kesken loppu kirin, emäntä pysäytti ja jutteli naapurin kanssa ja olisi varmaan jutellut pidempäänkin, mutta minä lähdin liikkeelle. Emäntä pysäytti minut uudestaan maantien risteyksessä, joka meidän on ylitettävä sekä mennessä, että tullessa ja sitten jatkoimme kotipihaa kohden. Pihalla liikkeelle ampaisi kissa ja minun metsästysvaistoni heräsi. Kissa ehti kuitenkin karkuun ja emäntä sai minut ohjattua käskyillä etuovelle ilman, että potkuri osui autoon.

1.-5.1.2008

On tuo Otso rohkea ja reipas poika. Se uuden vuoden aattona touhusi pihalla omiaan, kun ensimmäiset paukaukset kuului. Minua ne hiukan vielä oudoksutti, muttei mua enää niin paljon pelottanut kuin edellisenä vuonna. Kävin välillä kopissa ja välillä istuin tarhan ovella. Otso oli kuulema nukkunut sikeästi apukeittiössä. Vuoden vaihteen aattona saatiin muutama nakki, mutta mun oli määrä silti pysyä "timmissä" kunnossa. Minut oli ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn.

Vuoden vaihteen jälkeen emäntä on ollut jälleen kotona, mutta en ole saanut olla yhtä paljon sisällä kuin isännän kotona ollessa. Otson kanssa ei ole tullut vielä isompia riitoja, paitsi pari kertaa herkkupaloista, mutta harmikseni joko emäntä tai isäntä ovat ehtineet väliin. Mutta olen todennut, että tuo Otso on vielä melko "huntalo".

Lauantaina 5.1. kävimme Kajaanissa. Auton takakontti oli kuulema jäätynyt kiinni, joten sain matkustaa takapenkillä. Ensimmäiset kymmenen kilometriä myös Otso oli kyydissä takapenkillä minun ja emännän kanssa. Otso jäi hoitoon. Loppu matkan matkustin isännän veljen tytön kanssa edelleen takapenkillä. Niin mukavaa matkaa en muistakaan ihan heti: minua siliteltiin ja rapsuteltiin lähes koko matkan.

Kajaanissa oli sopivasti pakkasta minun turkin paksuiselle koiralle. Olimme kuulema paikan päällä taas todella hyvissä ajoin ja tietysti kehä oli taas myöhässä. Odotellessa sain rapsutuksia ja makkaran paloja, murisin huvikseni toisille uroksille ja liehittelin narttuja. Emäntä kyllä muistutti minua koko ajan, miten pitää käyttäytyä, että ei murista. Tällä kertaa emäntää ei jännittänyt niin paljon kuin Jyväskylässä ja hän oli rennompi. Hihnaksi hän tällä kertaa valitsi vanhan mustan nylonisen pentuhihnani ja makupaloina oli nakkipaloja. Jälleen ennen kehään menoa, emäntä karstasi karvani ojennukseen, mutta teki sen sen verran syrjässä ja suojaisassa paikassa, että en siitäkään närkästynyt. Olin kuulema rotuni paras, joten luullakseni meni erittäin hyvin. Mutta tämän jälkeen ei vielä lähdetty kotiin, vaan oleskeltiin siellä hallilla ja edelleen keräsin rapsutuksia.

Iltaa kohti hallista väki väheni ja lämpötila viileni. Muutaman tunnin odottelun aikana totesin, että eihän tämä odottaminen niin tylsää olekaan ja asetuin istumaan emännän jalkoihin. Jonkin ajan päästä alkoi taas tapahtumaan. Menimme emännän kanssa jälleen kehään, jossa tällä kertaa oli kaiken kokoista ja karvaista pystykorvaa. Me seisoimme amerikan akitan ja venäläis-eurooppalaisen laikan välissä. Emäntä kertoi hiukan jännittäneensä minun reaktiotani, kun se laika murisi mulle jo ennen kehään menoa ja jatkoi muristeluaan kehässä sekä se akita takanani oli väriltään musta. Enemmän minua kiinnosti ne nakkipalat emännän taskussa kuin toiset koirat. Siinä sitä hetki seisottiin ja tuomari kävi jokaisen koiran läpi ja juoksutti edestakaisin.

Sitten siirryimme vielä isompaan kehään, jossa innostuin ottamaan muutaman laukka-askeleenkin. Jälleen seisottiin ja juostiin edestakaisin ja kehän ympäri ja tuomari valitsi jatkoon menijöitä ja minä olin viimeinen valittu ensimmäisestä kuuden "satsista". Jälleen seisottiin ja juostiin kehän ympäri ja tuomari valitsi neljä jatkajaa kehän keskelle ja minut valittiin tällä kertaa ensimmäisenä ja kerkesin merkata sen vihreän kyltin. Meidät neljä jäljellä olevaa kutsuttiin jälleen kehän laidalle ja juoksutettiin jälleen kehän ympäri. Meidät kutsuttiin ensimmäisenä jälleen keskelle ja tuomari antoi emännälle pokaalin ja ruusukkeen ja onnitteli ja jäimme sen vihreän kyltin viereen. Emäntä vaikutti yllättyneeltä ja hämmästyneeltä sekä todella onnelliselta ja kehui minua ja vaati hetken päästä jälleen poseerausta. Tämän kehässä käynnin jälkeen lähdimme viimein autolle.

Takakontti oli edelleen jäässä, joten matkustin paluu matkankin takapenkillä isännän veljen tytön vieressä. Hetken ajon jälkeen pysähdyimme ja ihmiset lähtivät syömään. Syönnin jälkeen ajettiin ensin hakemaan Otso ja jälleen emäntä siirtyi takapenkille meidän "erotuomariksi". Minua väsytti, mutten malttanut nukkua vaan nuokuin ja Otsokin oli kiltisti ja oli kuulema ihmetellyt nojailujani.

23.-31.12.2007

Joulun aika meni telmiessä Otson kanssa välillä metsässä ja välillä pihalla. Isäntä oli välipäivätkin kotona. Niin hän tosiaan palasi jouluksi kotiin sieltä kuumasta Ugandasta. Aattona sain aamupalaksi hirven pään, josta riitti työn sarkaa koko päiväksi. Otsokin oli saanut oman lihaisan hirven kylkiluun, josta sille riitti työtä naskaleilleen. Illalla saatiin molemmat pojat kaksi pakettia ja kolmannen, joka oli yhteinen, avasi emäntä. Me molemmat saatiin oma kuivattu naudan maharulla ja Otso sai vinkuvan pehmolapasen ja minä vinkuvan kumikalkkunan. Minä en jaksanut syödä sitä maharullaa heti vaan säästin sen seuraavaan päivään.

Otson lempilahja.

Nallen lempilahja.

Isäntä paistoi kinkkua jouluaatoksi leivinuunissa ja minusta se tuoksui herkulliselle. Minulle ei annettu lupaa koskea siihen, joten yritin "haluan"-komentoa isäntään. Se tapahtuu siten, että istutaan ja tuijotetaan haluamaansa ja välillä käydään isännälle sanomassa "haluan". Hän heltyi lopulta antamaan minulle hiukan maistiaisia.

Kinkkua vartioimassa.

6.12.2007

Nyt kun olen päässyt sisälle ja emännälläkin on sopivasti aikaa voin kertoa uuden tarinan. Kävimme siellä Jyväskylässä ja olin kuulema erinomainen. Kehässä olisin saanut emännän mukaan käyttäytyä paremmin, mutta mitäs itse oli niin hermostunut ja jännittynyt - oma vikansa. Maanantaina poislähdön aikaan huomasin isännässä ja emännässä haikeutta ja ikävää. Isäntä ei tullut samaan autoon ja emäntä ajoi. Isäntä on kuulema reissussa jossain kaukana kuumassa maassa, jossa me arktiset rekikoirat ei viihdyttäis.

Saman viikon perjantaina emäntä tuli kotiin vasta illalla. Normaalisti hän on tullut autolta suoraan luokseni ja päästänyt ulos tarhasta. Sinä päivänä hän avasi takakontin ja nosti jonkin karvakasan autosta maahan. Se tuli luokseni ja osoittautui malamuutti vauvaksi. Me uuden tulokkaan kanssa haisteltiin toisiamme tarhan verkon läpi hetken ja sitten emäntä vei tulokkaan takapihalle. Sen jälkeen hän palasi luokseni ja päästi minut vapaaksi. Menimme sisälle ja emäntä laittoi minut hihnaan ja menimme takapihalle ja sain tutustua lisää uuteen tulokkaaseen. Sitten menimme sisälle kaikki kolme ja emäntä päästi minut hihnasta. Minä pyöräytin namipalloani ja tuo tulokas meinasi pyörittää sitä kanssa, mutta siitä minä en pitänyt ja murahdin. Emäntä siitä torui minua ja otti pallon pois. Röyhkeäksikin tuo tulokas on soittautunut. Se menee mahani alle nuolemaan... hmmm... sukukalleuksiani ja saattaa nousta selkääni, mutta noista seikoista minulla on lupa huomauttaa. Seuraavan yön itkin kohtaloani: "Nyt se emäntä minut hylkää tuon uuden vauvan kanssa." Lauantai meni totutellessa ja sunnuntaina emäntä antoi minulle jälleen huomiotaan. Käytiin metsässä ja sain olla sisällä emännän kanssa kahdestaan. Niin no on tuon tulokkaan, jota emäntä kutsuu Otsoksi, tulosta ollut sellainen hyöty, että olen saanut olla isäntäväen puolella talossa. Otso on nykyään apukeittiössä.

Tutustutaan 23.11.2007

Meillä on Otson kanssa sellainen harrastus, että me juostaan minun tarhaa ympäri: minä sisä- ja hän ulkopuolella. On se vilkas kaveri noin nuoreksi. Välillä innostun ottamaan ylimääräisiä kierroksia kopin ja kuusen ympäri. :oD Emäntä kertoi, että tuosta Otsosta kasvaa minulle vetokaveri. Muutaman kerran olen lusmuillut vetolenkillä ja viime lauantaina emäntä moitti minua naapurille laiskaksi. Sen jälkeen olen näyttänyt, että osaan minä töitäkin tehdä ja vieläpä ilman kaveria. Emäntä on kuitenkin minua kehunut hienoksi, kun olen hänen mielestään käyttäytynyt hyvin Otson kanssa. Mieluimmin toistaiseksi leikin Otson kanssa siten, että on jokin este, portti tai verkko välissä, koska Otson maitohampaat on niin terävät. Annan minä pienelle välillä mahdollisuuden repiä poskesta tai korvasta painamalla ne verkkoa vasten, mutta Otso puree vielä niin hirveän kipeästi. Onnekseni olen huomannut, ettei emäntä ole Otson tulon jälkeen minua hylännyt vaikka hän vähemmän viettääkin aikaa nykyään kanssani.

Tarharallia

31.10.2007

Edellisestä jutusta onkin taas vierähtänyt lähes kuukausi. Kemin "mätsärin" jälkeisenä maanantaina vasen silmäni oli kuulema turvonnut ja tulehtunut. Tiistaina kävimme lääkärissä ja sain viiden päivän antibioottikuurin ja viikon silmätippakuurin. Lääkityksen ansiosta turvotus laski heti ja rähmiminenkin väheni. Turvotuksen laskeuduttua emäntä huomasi pienen ruven siinä silmäkulmassa. Oli kait tullut sen pennun kanssa leikkiessä siellä "mätsärissä". Sillä pennulla oli naskalit vaihtumassa ja yksi "kulmuri" irtosi tuolloin.

Kävimme emännän kanssa 30.9. "mätsärissä". Hänen äitinsä oli meidän mukana. Vissiin pärjättiin taas tosi hyvin, kun kolme kertaa kehässä käytiin ja sain nousta korokkeelle.

Tornion "mätsärissä".

Torniossa Nalle esiintyi mallikkaasti ollen BIS-2, eikä edes yrittänyt murista. Olin siitä hiukan yllättynyt, koska oltiin pitkästä aikaa hallissa. Oulun näyttelyyn olimme ilmoittautuneet, mutta peruimme tuomarimuutoksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä. Nallen veli oli ollut siellä tullen VSP:ksi. Onnittelut! Seuraavana tähtäimessämme on Jyväskylän kv.

Kuun puolivälissä minua vaivasi vasen korva. Sitä kutitti ja siellä oli kuulema ihottumaa ja ruskeaa töhnää. Kävimme jälleen lääkärissä. Lääkäri totesi korvakäytävän puhtaaksi ja kehui minua rauhalliseksi. Lääkärissä minut punnittiin, mutta siihen laitteeseen en enää mene, kun se luistaa pois alta. Tämän käynnin jälkeen korvalehteeni hierottiin kahdesti päivässä viikon ajan sellaista öljymäistä ainetta.

Metsäreissu 6.10.

Emäntä on käyttänyt minua ahkerasti lenkillä. Toisinaan perässäni on pieni tai isompi auton rengas, kärryt tai hän itse pyörällä. Välillä olen saanut juosta vapaana metsässä. Kävin tässä yksi aamu lehden hakureissun jälkeen salaa tutkimassa sitä kärryä, että mitäs siellä on lastina. Kaksi valkoista pientä muovisäkkiä. Sorasäkeistä isäntäväki on puhunut, joten ne on varmaan niitä. Siinä kärryn luona huomasin, että emäntähän tulee perässäni ja jatkoin maan haistelua, ettei hän vain huomaisi mitä olin tekemässä.

Toissapäivänä olimme jälleen illalla pyörälenkillä. Sää oli sateinen ja hiukan sumuinen ja yritin ehdottaa jonkin ajan kuluttua paluuta, muttei siihen suostuttu. No menimme sitten vielä vähän matkaa ja pysähdyimme. Emäntä ärähti: "Mene pois!" ja samassa kuului pienen koiran haukku edestämme. En oikein nähnyt kuka siellä oli, kun emännän otsalamppu häikäisi. Emäntä ärähti uudestaan: "Mene kotiin siitä!", mutta se toinen vain jatkoi haukkuaan. Emäntä toisti vielä pari kertaa tuloksetta, joten käännyimme takaisin kotiin. Pääsimme vähän matkaa, kun se haukahti jälleen takanamme ja toinen vastasi sille metsästä. Minä yritin katsoa taakse ja kiersin pyörän takaa toiselle puolelle ja taas pysähdyimme: liina oli pyörähtänyt takarenkaan ympäri. Emäntä yritti sitä irrottaa ja käski minun olla paikalla ja ne pikku koirat haukkuivat meitä jonkin matkan päässä. Emäntä totesi, ettei yksin saa liinaa irti renkaasta, joten hän soitti isännän apuun. Isäntä tuli autolla ja minut laitettiin sinne. He irrottivat liinan renkaasta ja lähdimme isännän kanssa kotiin ja emäntä ajoi pyörää yksin. Yritin huutaa isännälle, että odota, emäntä jäi, mutta osasi hän tulla kotiin ilman minuakin.

17.9.2007

Eipäs tässä mitään erikoista ole ehtinyt tapahtua. Ollaan käyty kahdessa mätsärissä ja toissa sunnuntaina vedin pikkupoikia kärryissä.

Hiukan minua hirvitti ne kärryt, mutta ei ne taida sittenkään niin pahat olla. Pojat oli niin tyytyväisiä ajeluun, että tulivat meille leikkimään kanssani.

Leikkimässä poikien kanssa.

Leikkimässä poikien kanssa.

Mätsäreissä meillä on mennyt tosi hienosti ja Nalle on ollut kahdesti peräkkäin BIS-1 ja molemmilla kerroilla osallistumisnumeromme on ollut 147. Lähinnä ollaan käyty sosialisointi mielessä niissä ja kivesten kokeilua harjoituttamassa. Nalle on ollut tosi kuuliainen ja lopettanut murinat heti kiellosta. Ainoastaan viimeisissä kehissä ei millään malttaisi seistä paikallaan.