12.2.2008

Jaahas, taitaa olla aika taas uudelle tarinalle. Kajaanin näyttelystä seuraavana viikonloppuna osallistuimme Otson kanssa Match Showhun Torniossa. Paikan päällä Otso käyttäytyi reippaasti ottaen huomioon, että näki ensimmäistä kertaa niin paljon, niin monen näköistä ja kokoista koiraa. Ensin kehään meni Otso emännän kanssa. Aika hyvin tuo penikka osasi käyttäytyä siellä. Hiukan innostui näykkimään emännän villapaidan helmaa, muttei sen pahempaa ja jopa seisoikin tosi hyvin ensikertalaiseksi. Otso sai punaisen nauhan ja sijoittui isojen pentujen punaisten kolmanneksi. Sitten emäntä vei minut kehään. No ei mua huvittanut esiintyä samoin kuin Kajaanissa varsinkaan ryhmäkehässä. Minäkin sain punaisen nauhan.

Oli harmi, ettei Nalle esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla vaan sitä kiinnosti kaikki kehän ulkopuolinen liike. Siis harmi siksi, että Otso oli isännän kanssa kehän laidalla katsomassa mallia. Se katsoo tarkasti miten Nalle toimii missäkin tilanteessa ja tekee sitten muutaman päivän kuluttua samassa tilanteessa samalla lailla. Esim. näyttelyposeeraamisen, kun käsi on taskussa ja sanotaan "seiso" sekä ruokailun se on oppinut tällä tavalla: molemmat vuorollaan istuvat ja ottavat katsekontaktia ja alkavat syömään luvan saatuaan.

Metsässä ollaan käyty säännöllisesti kerran viikossa. Metsäpäivät ovat olleet vapaapäiviä niin isäntäväellä kuin meillä koirillakin. Metsässä ollaan saatu juosta vapaana Otson kanssa ja ollaan painittu aina välillä. Viikolla me ollaan painittu pihalla. Otsokin on alkanut olemaan päivät ja yöt pihalla kopissa.

Takapihamme on aidattu ja Otso on asustellut siellä. Talon alkuperäisestä kopista poistimme väliseinän ja lisäsimme sinne kutterin purua kuivikkeiksi ja pehmikkeiksi.

Lenkkipäivät meillä vuorottelee: Minä käyn yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja Otso tiistaisin ja torstaisin. Vetohaluni ovat olleet vaihtelevat. Eräänä päivänä oli kova lumimyrsky, mutta emäntä oli päättänyt, että on vetopäivä. Yritin välillä mennä emännän taakse suojaan, mutta emäntä yritti toimittaa minulle, että pitäisi kulkea potkurin edessä. Mennessä tuuli oli vastainen, mutta takaisin se oli myötäinen ja kotiin päin tein töitäkin. Viime viikon maanantaina kävimme emännän kanssa jäällä. Ensin ihmettelin, kun emäntä käski oikealle jo pihassa heti autojen jälkeen. Normaalisti menemme suoraan. Käännyin katsomaan, että mitä, minne. Emäntä otti pannasta ja ohjasi minut moottorikelkan uran alkuun ja sanoi "veto". Oli tosi innostavaa mennä välistä toista reittiä. Ensin meillä oli alamäkeä ennen rantaa. Rannalla kuulin kyliltä toisten koirien haukkua ja se innosti jatkamaan. Jonkin aikaa kuljettuamme neljä kaurista ylitti joen samalle rannalle, jota kuljimme. Silloin minä laitoin turbo-vaihteen päälle, mutten silti saavuttanut niitä kauriita. Kun hiljensin vauhtia, emäntä pyysi pysähtymään ja kääntymään ympäri ja lähdimme kotiin. Vauhdin pidin lähes koko paluumatkan ravina.

Viime lauantaina isäntäväki pakkasivat tavaroita kuten metsäreissulle, mutta mulle laitettiin valjaat päälle ja potkurin he sitoivat auton katolle. Erään risteyksen jälkeen pysähdyttiin ja potkuri otettiin alas ja vain minut päästettiin autosta. Isäntä jatkoi matkaansa Otson kanssa autolla. Minä jatkoin matkaa emäntää potkurilla vetäen. Ensin yritin pysyä auton perässä, mutta se katosi ensimmäiseen mutkaan ja päätin hidastaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua meillä oli vain pelkkää ylämäkeä ja mua ei olisi enää huvittanut jatkaa vaikka emäntä auttoi mua potkuttamalla. Emäntä kannusti ja niin me lopulta saavuttiin autolle. Isäntä ja Otso olivat menneet metsään ja minä vedin potkurin samaa heidän kulkemaa reittiä. Emäntä taiteili toinen potkurin jalaksista suksen uralla. Jonkin matkaa kuljettuamme Otso tulikin meitä vastaan ja mentiin nuotiolle. Siellä minulta riisuttiin valjaat ja sain juosta vapaana Otson kanssa pitkin suon laitaa. Siinä makkaran paiston jälkeen mulle puettiin jälleen valjaat ja palasimme autolle. Isäntä laittoi Otson autoon ja emäntä yritti saada mua jatkamaan vetämistä. Isäntä käänsi auton ja ajoi meidän eteen ja minä laukkasin auton takarenkaan kohdalla. Isäntä kertoi nopeuden olleen 30 km/h. Sitten vaihdoin raville ja nopeus vaihtui ensin hetkeksi 20 km/h ja tasaantui 10 km/h. Välillä saavutin autoa ja jälleen laukattiin. Olihan meillä lähes koko matkan alamäkeä. Tällä menomatkalla isäntä ajoi hiljakselleen ja pysähtyi välillä kuvaamaan. Muutama metri ennen risteystä väsähdin ja haukkailin lunta ojan kinoksesta. Vihdoin minäkin pääsin autoon Otson seuraksi ja potkuri sidottiin katolle ja palasimme kotiin.

Eilen kävimme tavanomaisella vetolenkillämme. Tai niin minä ensin luulin. Menimme lingottua tietä niin pitkälle kuin sitä pääsi ja hiukan umpihankeakin. Kun emäntä ei jaksanut enää jatkaa hän antoi kääntymiskäskyn. Palasimme niittyjen reunaan, jossa hän käännytti minut moottorikelkan uralle, joka kulki niittyjen läpi toiselle tielle. Sitä oli helppo mennä, koska se oli jäätynyt kantavaksi. Kotiin päin paransin sitten vauhtia. Kesken loppu kirin, emäntä pysäytti ja jutteli naapurin kanssa ja olisi varmaan jutellut pidempäänkin, mutta minä lähdin liikkeelle. Emäntä pysäytti minut uudestaan maantien risteyksessä, joka meidän on ylitettävä sekä mennessä, että tullessa ja sitten jatkoimme kotipihaa kohden. Pihalla liikkeelle ampaisi kissa ja minun metsästysvaistoni heräsi. Kissa ehti kuitenkin karkuun ja emäntä sai minut ohjattua käskyillä etuovelle ilman, että potkuri osui autoon.