23.-31.12.2007

Joulun aika meni telmiessä Otson kanssa välillä metsässä ja välillä pihalla. Isäntä oli välipäivätkin kotona. Niin hän tosiaan palasi jouluksi kotiin sieltä kuumasta Ugandasta. Aattona sain aamupalaksi hirven pään, josta riitti työn sarkaa koko päiväksi. Otsokin oli saanut oman lihaisan hirven kylkiluun, josta sille riitti työtä naskaleilleen. Illalla saatiin molemmat pojat kaksi pakettia ja kolmannen, joka oli yhteinen, avasi emäntä. Me molemmat saatiin oma kuivattu naudan maharulla ja Otso sai vinkuvan pehmolapasen ja minä vinkuvan kumikalkkunan. Minä en jaksanut syödä sitä maharullaa heti vaan säästin sen seuraavaan päivään.

Otson lempilahja.

Nallen lempilahja.

Isäntä paistoi kinkkua jouluaatoksi leivinuunissa ja minusta se tuoksui herkulliselle. Minulle ei annettu lupaa koskea siihen, joten yritin "haluan"-komentoa isäntään. Se tapahtuu siten, että istutaan ja tuijotetaan haluamaansa ja välillä käydään isännälle sanomassa "haluan". Hän heltyi lopulta antamaan minulle hiukan maistiaisia.

Kinkkua vartioimassa.

6.12.2007

Nyt kun olen päässyt sisälle ja emännälläkin on sopivasti aikaa voin kertoa uuden tarinan. Kävimme siellä Jyväskylässä ja olin kuulema erinomainen. Kehässä olisin saanut emännän mukaan käyttäytyä paremmin, mutta mitäs itse oli niin hermostunut ja jännittynyt - oma vikansa. Maanantaina poislähdön aikaan huomasin isännässä ja emännässä haikeutta ja ikävää. Isäntä ei tullut samaan autoon ja emäntä ajoi. Isäntä on kuulema reissussa jossain kaukana kuumassa maassa, jossa me arktiset rekikoirat ei viihdyttäis.

Saman viikon perjantaina emäntä tuli kotiin vasta illalla. Normaalisti hän on tullut autolta suoraan luokseni ja päästänyt ulos tarhasta. Sinä päivänä hän avasi takakontin ja nosti jonkin karvakasan autosta maahan. Se tuli luokseni ja osoittautui malamuutti vauvaksi. Me uuden tulokkaan kanssa haisteltiin toisiamme tarhan verkon läpi hetken ja sitten emäntä vei tulokkaan takapihalle. Sen jälkeen hän palasi luokseni ja päästi minut vapaaksi. Menimme sisälle ja emäntä laittoi minut hihnaan ja menimme takapihalle ja sain tutustua lisää uuteen tulokkaaseen. Sitten menimme sisälle kaikki kolme ja emäntä päästi minut hihnasta. Minä pyöräytin namipalloani ja tuo tulokas meinasi pyörittää sitä kanssa, mutta siitä minä en pitänyt ja murahdin. Emäntä siitä torui minua ja otti pallon pois. Röyhkeäksikin tuo tulokas on soittautunut. Se menee mahani alle nuolemaan... hmmm... sukukalleuksiani ja saattaa nousta selkääni, mutta noista seikoista minulla on lupa huomauttaa. Seuraavan yön itkin kohtaloani: "Nyt se emäntä minut hylkää tuon uuden vauvan kanssa." Lauantai meni totutellessa ja sunnuntaina emäntä antoi minulle jälleen huomiotaan. Käytiin metsässä ja sain olla sisällä emännän kanssa kahdestaan. Niin no on tuon tulokkaan, jota emäntä kutsuu Otsoksi, tulosta ollut sellainen hyöty, että olen saanut olla isäntäväen puolella talossa. Otso on nykyään apukeittiössä.

Tutustutaan 23.11.2007

Meillä on Otson kanssa sellainen harrastus, että me juostaan minun tarhaa ympäri: minä sisä- ja hän ulkopuolella. On se vilkas kaveri noin nuoreksi. Välillä innostun ottamaan ylimääräisiä kierroksia kopin ja kuusen ympäri. :oD Emäntä kertoi, että tuosta Otsosta kasvaa minulle vetokaveri. Muutaman kerran olen lusmuillut vetolenkillä ja viime lauantaina emäntä moitti minua naapurille laiskaksi. Sen jälkeen olen näyttänyt, että osaan minä töitäkin tehdä ja vieläpä ilman kaveria. Emäntä on kuitenkin minua kehunut hienoksi, kun olen hänen mielestään käyttäytynyt hyvin Otson kanssa. Mieluimmin toistaiseksi leikin Otson kanssa siten, että on jokin este, portti tai verkko välissä, koska Otson maitohampaat on niin terävät. Annan minä pienelle välillä mahdollisuuden repiä poskesta tai korvasta painamalla ne verkkoa vasten, mutta Otso puree vielä niin hirveän kipeästi. Onnekseni olen huomannut, ettei emäntä ole Otson tulon jälkeen minua hylännyt vaikka hän vähemmän viettääkin aikaa nykyään kanssani.

Tarharallia

31.10.2007

Edellisestä jutusta onkin taas vierähtänyt lähes kuukausi. Kemin "mätsärin" jälkeisenä maanantaina vasen silmäni oli kuulema turvonnut ja tulehtunut. Tiistaina kävimme lääkärissä ja sain viiden päivän antibioottikuurin ja viikon silmätippakuurin. Lääkityksen ansiosta turvotus laski heti ja rähmiminenkin väheni. Turvotuksen laskeuduttua emäntä huomasi pienen ruven siinä silmäkulmassa. Oli kait tullut sen pennun kanssa leikkiessä siellä "mätsärissä". Sillä pennulla oli naskalit vaihtumassa ja yksi "kulmuri" irtosi tuolloin.

Kävimme emännän kanssa 30.9. "mätsärissä". Hänen äitinsä oli meidän mukana. Vissiin pärjättiin taas tosi hyvin, kun kolme kertaa kehässä käytiin ja sain nousta korokkeelle.

Tornion "mätsärissä".

Torniossa Nalle esiintyi mallikkaasti ollen BIS-2, eikä edes yrittänyt murista. Olin siitä hiukan yllättynyt, koska oltiin pitkästä aikaa hallissa. Oulun näyttelyyn olimme ilmoittautuneet, mutta peruimme tuomarimuutoksen vuoksi. Tuomari oli sama kuin juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä. Nallen veli oli ollut siellä tullen VSP:ksi. Onnittelut! Seuraavana tähtäimessämme on Jyväskylän kv.

Kuun puolivälissä minua vaivasi vasen korva. Sitä kutitti ja siellä oli kuulema ihottumaa ja ruskeaa töhnää. Kävimme jälleen lääkärissä. Lääkäri totesi korvakäytävän puhtaaksi ja kehui minua rauhalliseksi. Lääkärissä minut punnittiin, mutta siihen laitteeseen en enää mene, kun se luistaa pois alta. Tämän käynnin jälkeen korvalehteeni hierottiin kahdesti päivässä viikon ajan sellaista öljymäistä ainetta.

Metsäreissu 6.10.

Emäntä on käyttänyt minua ahkerasti lenkillä. Toisinaan perässäni on pieni tai isompi auton rengas, kärryt tai hän itse pyörällä. Välillä olen saanut juosta vapaana metsässä. Kävin tässä yksi aamu lehden hakureissun jälkeen salaa tutkimassa sitä kärryä, että mitäs siellä on lastina. Kaksi valkoista pientä muovisäkkiä. Sorasäkeistä isäntäväki on puhunut, joten ne on varmaan niitä. Siinä kärryn luona huomasin, että emäntähän tulee perässäni ja jatkoin maan haistelua, ettei hän vain huomaisi mitä olin tekemässä.

Toissapäivänä olimme jälleen illalla pyörälenkillä. Sää oli sateinen ja hiukan sumuinen ja yritin ehdottaa jonkin ajan kuluttua paluuta, muttei siihen suostuttu. No menimme sitten vielä vähän matkaa ja pysähdyimme. Emäntä ärähti: "Mene pois!" ja samassa kuului pienen koiran haukku edestämme. En oikein nähnyt kuka siellä oli, kun emännän otsalamppu häikäisi. Emäntä ärähti uudestaan: "Mene kotiin siitä!", mutta se toinen vain jatkoi haukkuaan. Emäntä toisti vielä pari kertaa tuloksetta, joten käännyimme takaisin kotiin. Pääsimme vähän matkaa, kun se haukahti jälleen takanamme ja toinen vastasi sille metsästä. Minä yritin katsoa taakse ja kiersin pyörän takaa toiselle puolelle ja taas pysähdyimme: liina oli pyörähtänyt takarenkaan ympäri. Emäntä yritti sitä irrottaa ja käski minun olla paikalla ja ne pikku koirat haukkuivat meitä jonkin matkan päässä. Emäntä totesi, ettei yksin saa liinaa irti renkaasta, joten hän soitti isännän apuun. Isäntä tuli autolla ja minut laitettiin sinne. He irrottivat liinan renkaasta ja lähdimme isännän kanssa kotiin ja emäntä ajoi pyörää yksin. Yritin huutaa isännälle, että odota, emäntä jäi, mutta osasi hän tulla kotiin ilman minuakin.

17.9.2007

Eipäs tässä mitään erikoista ole ehtinyt tapahtua. Ollaan käyty kahdessa mätsärissä ja toissa sunnuntaina vedin pikkupoikia kärryissä.

Hiukan minua hirvitti ne kärryt, mutta ei ne taida sittenkään niin pahat olla. Pojat oli niin tyytyväisiä ajeluun, että tulivat meille leikkimään kanssani.

Leikkimässä poikien kanssa.

Leikkimässä poikien kanssa.

Mätsäreissä meillä on mennyt tosi hienosti ja Nalle on ollut kahdesti peräkkäin BIS-1 ja molemmilla kerroilla osallistumisnumeromme on ollut 147. Lähinnä ollaan käyty sosialisointi mielessä niissä ja kivesten kokeilua harjoituttamassa. Nalle on ollut tosi kuuliainen ja lopettanut murinat heti kiellosta. Ainoastaan viimeisissä kehissä ei millään malttaisi seistä paikallaan.

6.9.2007

Tässä on edellisen päivityksen jälkeen sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Sain viettää emännän mainitsemat lepopäivät ja otinkin ne päivät tosi rennosti. Keskiviikkona jatkettiin emännän kanssa lenkkeilyjä. Sunnuntaina 26.8. kävästiin metsässä ja sinne tuli kasvattajanikin muutaman koiransa kanssa. Minä vaan eksyin muista ja palasin autolle. Kauhukseni autolla ei ollut ketään ja yritin huutaa isäntäväelle, että "missä te ootta?!". No onnekseni he jonkin ajan kuluttua saapuivat takaisin autolle.

Maanantaina 27.8. ihmettelin, kun isäntä ei mennytkään töihin. Hän käy tuomassa aamiaisen alkupalat ennen lähtöään normaalisti. Pääsin sisälle siinä yhdeksän aikaan, mutten saanut ruokaa. "Johan on kumma", ajattelin. Emäntä harjasi metsäreissulta jääneitä mutakokkareita turkistani ja parin tunnin päästä kävästiin kävelyllä. Siinä puolen päivän aikaan lähdettiin autolla. "Minneköhän sitä nyt ollaan menossa?", mietiskelin.

Ajoimme Ouluun ja kauhukseni suoraan keskustaan ja varmuuden vuoksi huutelin: "Ette kai aio jättää mua yksin tänne autoon?!". Kävimme jollakin pihalla kääntymässä ja jatkoimme matkaa. Kävimme Kempeleessä. Isäntäväki kävi kaupassa ja sitten emäntä käytti taas kävelyllä. Sitten palasimme Ouluun, sille pihalle, jossa kävimme kääntymässä.

Tällä kertaa minua ei jätetty autoon vaan otettiin mukaan. Menimme eräästä ovesta sisälle ja ovella oli yksi terrieri muristen vastassa, mutta minähän en tuollaisista pienistä välitä. Olimme eläinlääkärissä. Odottelin isännän kanssa, kun emäntä kävi tiskillä ilmoittautumassa ja antamassa tietoja. Sillä välin ehdin muristella kahden ison mustan koiran kanssa. Me pääsimme isännän kanssa yhteen huoneeseen odottamaan. Emäntä oli vielä siellä tiskin ääressä. Sitten hänkin tuli huoneeseen ja tiputti jotain nestettä silmiini ja alkoi täyttämään jotain lappua. Kolme kertaa minulle tiputettiin tippa molempiin silmiin pienin väliajoin ja näkö muuttui kummalliseksi. Se odottaminen oli pitkästyttävää ja yritin jutella niille käytävässä odotteleville koirille ja sitten aloin komentamaan isäntäväkeä, että lähdetään jo pois, täällä on tylsää.

Hetken kuluttua lääkäri saapui. Hän kuunteli jotain rinnastani ja sitten antoi makupalan ja näytti mitä aikoo tehdä ja sammutti sitten valot. Hän tuijasi minua silmiin linssin läpi lampulla. Sitten hän kävi emännän kanssa läpi jotain lappua ja sen jälkeen kokeili kivekseni ja tunsin piston takareidessä. Siirryimme toiseen huoneeseen, jossa minua alkoi väsyttämään ja nukahdin. Seuraava muistikuvani on kun emäntä ja isäntä puhelivat minulle lähtemisestä. Heräilin eri huoneessa kuin nukahdin. Viereisestä huoneesta kuului vastasyntyneiden koiranpentujen itkua ja yritin vastata niille. Oloni oli edelleen sekava ja meni hetki ennen kuin sain jalkani toimimaan. Ennen ulos menoakin istahdin hetkeksi käytävälle, kun olisi vielä väsyttänyt ja oli niin hutera olo. No loppu päivä meni torkkuessa, joten emäntä saa kertoa hiukan lisää siitä päivästä tässä välissä. Ruoan sain vasta illalla ja sain nukkua yön sisällä.

Nalle kävi silmäpeilauksessa sekä kyynär- ja lonkkakuvauksessa 27.8. Punnitsimme Nallen ja vaaka näytti n. 40 kg. Tosin Nalle oli tyhjällä mahalla. Silmät ovat terveet ja kuvauksen jälkeen lääkäri sanoi: "Voitte mennä rauhallisin mielin kotiin", ennen kuin olimme kuvia nähneet. Kuvista hän sanoi, että kyynärpäät on OK. Lonkkakuvista hän selitti ja näytti meille lonkkamaljan ja reisinivelen pään ja totesi niiden olevan priimat. Tässä odottelemme kennelliitosta virallisia lausuntoja, joiden saavuttua laitan etusivulle (ei aloitussivulle, jolta kieli valitaan) tietotaulukkoon tiedot.

Seuraava päivä otettiin vielä rauhallisesti, mutta keskiviikkona juoksin taas pyörän edessä. Perjantaina 31.8. minulla oli yövieras. Tarhani viereen tuli nukkumaan jämtlanninpystykorva rouva. Hän oli meillä iltapäivään, jolloin hänen omistajansa kävi hakemassa hänet pois. Asuu kuulema tuossa muutaman kilometrin päässä. Viime tiistaina lenkillä pyörä alkoi pitämään kummaa kolinaa ja emäntä talutti sitä. Oli kuulema rengas puhjennut. Rengastakin olen vetänyt silloin tällöin niillä uusilla valjailla. Ei ne niin kammottavat olekaan. Toisin kuin ne aisoilla vedettävät kapistukset. Ostivat sieltä Kempeleestä kärryt, joihin ne aisat on nyt kiinnitetty, mutta huomasin, että ne kolisee vähemmän, kun niitä vetää tienvierustaa heinikossa.

17.-19.8.2007

Kävimme etelässä, Kangasniemellä ja Heinolassa. Matkaan lähdimme perjantai-iltapäivänä. Perillä Kangasniemellä olimme myöhään illalla. Lauantaina aamusta kävimme emännän kanssa kävelylenkillä, ennen kuin muut heräsivät. Saimme kimppuumme hirvikärpäsiä: emäntä neljä ja minä ainakin kaksi.

Leikin koko päivän pallolla, jota hain ja heittelin pihalla ja rantavedessä. Emäntä tosin keskeytti leikkini turkin hoitorääkin ajaksi. Yritin pistää parhaani mukaan vastaan varsinkin kampaamista: potkin, murisin, huusin ja yritin käyttää hampaita, mutten purrakseni emäntää vaan niitä hoitovälineitä. Kun emäntä oli mielestään saanut homman hoidettua voitokseen, hän päästi minut irti vähäksi aikaa ja antoi jälleen leikkiä hetken. Sitten hän leikkasi kynteni, mutta sitä hommaa en jaksanut vastustaa. Eli siis sain olla irti lähes koko päivän. Olin ainoastaan kiinni, kun isäntäväen piti käydä sisällä ja kiinnioloa protestoin huutamalla ja kiljumalla niin, että naapurimökin asukkaat luulivat minulla olevan jokin suurempikin hätä. Wilman kanssa saatiin moikata, muttei leikkiä, kun kokoeromme on kuulema liian suuri.

Pallon perässä pihalla.

Pallon perässä vedessä.

Illalla pakkasimme tavaramme ja jatkoimme matkaa Heinolaan. Ensin menimme yöpymispaikkaamme, jossa oli liian pieni hissi minun kokoiselle koiralle, joten menimemme 4. kerrokseen portaita, joita pitkin olin menossa alun perinkin. Sen jälkeen kävimme leikkimässä Asta-neidin kanssa. Noin pari tuntia me Astan kanssa juoksimme ja painimme. Kyllä mulle uni maittoi, kun palasimme yöpymispaikkaamme. Siellä oli iso parveke, mutta mielummin nukuin sisällä avoimen parvekkeen oven edessä.

Kilpajuoksua Astan kanssa.

Asta selätti Nallen.

Sunnuntaiaamuna syönnin jälkeen lirautin osan aamupissasta parvekkeen kaiteeseen. No isäntä käytti minua lenkillä vähän sen jälkeen herättyään. Kävimme rannassa ja siellä oli kaloja, joita yritin pyydystää. Ne olivat liian syvällä, etten edes tassulla ylettynyt niihin. Takaisin tultuamme hengähdin hetken ennen kuin jälleen lähdimme liikenteeseen. Ajoimme paikkaan, jossa oli paljon koiria: olimme taas vaihteeksi näyttelyyn menossa. Ensin kiertelimme isännän kanssa metsikössä siinä näyttelypaikan lähellä. Sen jälkeen minulle sovitettiin kuormanvetovaljaita, jotka emäntä osti minulle kuulema renkaan vetoa varten. Saa nähdä miten kammottavat ne on käyttää. Muutama koira murisi mulle ja minä murisin takaisin kielloista huolimatta.

Näyttelyssä.

Näyttelyn jälkeen palasimme yöpymispaikkaamme, jonne oli tullut myös Wilma. Minä jouduin olemaan oven takana parvekkeella, josta kuulin Wilman leikkivän siilivinkulelullani. Olin niin väsynyt, että en jaksanut kauan kuunnella oven takana vaan kävin nukkumaan. Hetken päästä pakkasimme tavaramme autoon ja kävin vielä hetken leikkimässä Astan kanssa. Kotimatkalla en malttanut nukkua vaan halusin nähdä kaikki mutkat, hidastuksen syyt ja kääntymiset. Pysähdyimme välillä ja yhdellä pysähdyksellä sain ruokaa sekä isäntäväki kävi samalla syömässä. Jossain vaiheessa isäntä ja emäntä vaihtoivat paikkaa keskenään. Kotona oltiin noin kello yksi yöllä.

Tanssia ála lammasvahti ja "susi".

Kotimatkalla.

Nalle on nyt maanantaina (20.8.) tosi väsynyt tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen. Näyttelyarvostelu, joka on luettavissa näyttelytulokset-sivulla, oli minusta ihan hyvä. Nallen käytös oli sitten vähemmän hyvää: toisille muristiin vastaan ja kivesten kokeilu oli "inhottavaa" ja piti istuutua. Toivottavasti tuo on vain väliaikaista... Ehkä käymme muutamassa mätsärissä vielä harjoittelemassa. Tänään ja ehkä huomennakin Nalle viettää lepopäivää ja nukkuu univelkaansa. Utelias kun on, niin ei malttanut nukkua autossa. Kaiken kaikkiaan oli kiva viikonloppu.

9.8.2007

Kävästiin "mätsärissä" Keminmaan Kallilla. Oli siellä taas monta erinäköistä ja kokoista koiraa. Niiden pienempien kanssa olisin halunnut leikkiä, mutta ne vain murisivat mulle ja isommille muristelin, jotta eivät tule nakkiapajalleni. Emäntä kyllä kielsi murisemasta. Kaiken kaikkiaan se oli tylsä reissu, kun en saanut leikkiä, enkä tapella kenenkään kanssa ja tylsistymiseni annoin kuulua.

Nallella ei taas vaihteeksi ollut esiintymishaluja. Tosin oli meidän ensimmäinen "iltamätsäri". Parikehässä se lähti liikkeelle peitsaamalla ja nosti suoraan laukalle, mutta ravasi tosi hyvin, kun sen raville sain. Seisominen oli sinne päin, kunnes tuomari tuli tutkimaan. Kivesten kokeilun se ennakoi ja istahti joka kerta, kun tuomarin käsi osui reiteen tai häntään. Ryhmäkehässä ei sitten huvittanut enää seistä ja oltiin "tuuliviiri". Ennen kehiin menoa Nalle oli jälleen "mölymuutti", koska oli tylsistynyt kiertämään ja vain katsomaan muita saati sitten, että oltas oltu vain paikallaan. Punaisen nauhan saimme, vaikka veikkasin sinistä. Tarvitsee Nalle vissiin vielä hiukan harjoittelua, vaikka jo luulin ettei... No ollaanpa kokemuksen verran rikkaampia. :-)