Tervehdys pitkästä aikaa!

Hiukan on vierähtänyt aikaa edellisestä tarinasta. Pyöräilykausi aloitettiin lähes heti edellisen tarinan jälkeen. Paikoitellen tie oli vielä joko sohjoinen tai jäinen, mutta niin se emäntä perässä pysyi pystyssä. Minä toki hiukan hiljensin vauhtiani, kun kuulin pyörän renkaiden osuvan muuhun kuin soraan. Otso ei kuulema ollut pahemmin hiljentänyt. Tosin äkkiä se tie suli ja parin viikon päästä oli jo sivutietkin ajokunnossa.

Vappuviikolla kävimme jälleen Pohjois-Ruotsissa. Siellä oli vielä lunta ja jäätä. Sääkin oli aurinkoinen. Vain kahtena yönä satoi, jolloin nukuimme autossa. Muuten nukuimme ulkona. Isäntäväki yöpyi teltassa. Saimme Otson kanssa vetää pilkkivarusteet ahkiolla Torniojärven jäälle ja pois. Isäntäväki hiihti ja pilkkivät. Yhtenä päivänä tehtiin vetohiihtolenkki tunturiin. Se oli mukavaa! Sieltä lumen seasta löytyi jopa sulia lammikoita, joista sai välillä vettä juodakseen. Paluu matkalla alamäkeen innostuin menemään täyttä laukkaa, koska pääsin menemään Otson edellä ja tietysti emäntä kaatui ja tuli jonkin matkaa mahalaskua perässäni. Loppumatkan hän sai pidettyä paremmin tasapainonsa vaikka edelleen pidin vauhdin nopeana.

Minä en ennen juhannusta ole päässyt näyttelyyn taikka "mätsäriin". Otso sen sijaan on niissä käynyt kuulema vaihtelevalla menestyksellä. Kertokoot emäntä niistä enemmän, jos tahtoo. >;o) Juhannksena Rovaniemellä kuulema pärjäsin taas tosi hyvin. Juhannuksen jälkeen ei ole ollut muuta kuin viime keskiviikkona "mätsäri" Keminmaassa. Otso osallistui ja minäkin pääsin mukaan turistiksi.

Viime viikonloppuna kävimme reissun Ruotsissa Sorselen kunnassa, joka sijaitsee Arvidsjaurista jokunen kilometri länteen. Huh, että siellä oli paljon mäkäräisiä, paarmoja ja niitä pieniä ns. "polttiaisia". Lauantaina mäkäräiset söi Otson silmän ympärystät niin, että ne lähes turposivat umpeen. Lisäksi sitä kävi paarmatkin puremassa kuonoon ja niihin kohtiin nousi isot patit. Emäntä jo säikähti, että siitä ei ole ensi sunnuntaina näyttelyyn lähtijäksi, mutta onneksi turvotus laski illalla. Kyllähän ne minuakin kävivän puremassa, mutta minulla on parempi vastustuskyky niille, enkä reagoinut niin voimakkaasti kuin Otso.

Kesäterveiset minultakin!

Kuten Nalle jo edellä kertoi, pyöräilykausi aloitettiin lähes heti edellisen tarinan kirjoittamisen jälkeen. Lisäksi Otsokin on kulkenut paremmin valjaissa siinä pyörän edessä. Onnistuin sitä kehumaan oikealla hetkellä. :-) Ainoa mikä sen kanssa on, on se että se on niin utelias ja varsinkin, kun auto tulee takaa, se kääntyy sitä katsomaan ja samalla menee keskelle tietä. Onneksi paikalliset osaavat jo hiljentää tuolla metsätiellä, kun meidät näkee, mutta esim. viime sunnuntaina siellä Ruotsissa, kun käytin koiria lenkillä, oli Otson kanssa todella "läheltä piti"-tilanne. Onneksi auto onnistui ohittamaan meidät pysyen tiellä ja minä sain Otson nykästyä sivummalle, ettei osunut autoon. Se autoilija ei kyllä hidastanut yhtään.

Lisäksi alkukesästä oltiin yhtä aikaa liikkeellä kuin nuo muutama hevos- ja ponikuskit ja niiden kohtaamiset olivat kanssa mielenkiintoisia. Koska olin töissä, en viitsinyt käyttää koiria kovin myöhään saati tosi varhain lenkillä, niin nuo lenkkiajat sattuivat sitten yhtä aikaa noiden hevosten lenkkeilyaikaan. Onneksi nuo kaikki oli vastaantulo eikä ohitus tilanteita. Viikonloppuisin toki käytin ne tosi varhain, ennen kuin kukaan muu edes oli herännyt. Juhannuksen jälkeen ei niinä kuumina päivinä lenkillä käytykään. Ainoastaan joessa uimassa tai paremminkin kahlaamassa.

Kuten Nalle jo myös mainitsi, Otson kanssa on käyty näyttelyissä. Menestystä ei ollut kuin vasta juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä, jossa Otsokin sai toisen erinomaisen ja ensimmäisen sertin. Onneksi sillä turkki ja varsinkin villa säilyi juhannuksen yli. Vasta tällä viikolla karstailin siitä villat pois, kun ne oli "räjähtäneet" pintaan. Nalle puolestaan heitti talvivillansa juuri ennen juhannusta ja sen turkin kanssa tein töitä, jotta se oli näyttelykunnossa. Päälykarvat silläkin vielä oli tuolloin. Nyt se sitten varistaa niitä pois. Nalle esiintyi tosi varmasti ollen jälleen ROP. Ryhmäkehässä oltiin ensimmäisten pois käteltyjen joukossa. Saa nähdä kuinka sitten meidän Otson kanssa ensi sunnuntaina Kemin näyttelyssä käy.