Pyörälenkki

Hei kaikille!

Kävimme viime viikonloppuna kyläilemässä Kangasniemellä ja Heinolassa. Tavattiin tuttuja narttuja: Wilma silkkiterrieriä, suomen lapinkoira Hallaa ja maremmano abruzezze Astaa. Otso tapansa mukaan yritti kovastikin heitä kosiskella. Kyllä minäkin heitä moikkasin sen mitä pystyin. Otso sai näet olla vapaana juoksutarhassa ja minä olin enimmäkseen ketjutettuna tarhan ulkopuolella. Asta ja Halla ulkoilivat tämän etutarhan takana olevassa tarhassa. Kun isäntäväki oli paikalla, sain olla Otson kanssa samassa etutarhassa.

Tänään pitkästä aikaa emäntä käytti meidät pyörällä lenkillä. Minä tavan mukaan pääsin ensin. Oli ehtinyt tulla monta uutta viestiä kuitattavaksi. Näimme metsämiehiäkin. He olivat jänisjahdissa ja siinä jutustelun aikana ehti jänis ja ajokoira mennä ihan vierestä ohi. Olisin mielelläni lähteny ajokaveriksi. Otso ei kuulema ollut kuullut sitä ajokoiraa, kuin vasta poistullessa. Samat miehet oli kuitenkin nähnyt mennessä ja tullessa.

Oli positiivinen yllätys ja kokemus tuo pyörälenkki. Molemmilla koirilla oli hyvä kunto ja vetovire, koska koko 10 km:n matkan kumpikin ravasi kevyesti. Kumpikin oli kuuliaisina ja tottelivat hienosti käskyjä.

Nallen kanssa lähtö oli räjähtävä ja mentiin ensimmäinen 100 metriä laukalla, mutta pysähtymättä tarkistamaan olisiko Nätti paikalla, vaihtoi "lennosta" raville. Ajokoiran nähtyään, ei olisi halunnut jatkaa, mutta liikkui silti. 5 km:n päässä kääntöpaikalta paransi jälleen vauhtia paluumatkalle.

Otso hieman empi lähdössä. Menohaluja oli, mutta lähtö oli varovaisempi kuin Nallella. Paransi vauhtia kyllä viiden metrin jälkeen. Takaisin tullessa pysähdyimme juttelemaan toisen metsästäjän kanssa, jolloin heidän ajokoira löysi ajon jälleen. Otso kuunteli haukkua, mutta ei pyrkinyt pahemmin metsään. Kun lähdimme jälleen liikkeelle, tällä kertaa lähtö oli nopeampi.

Itselläni ei ainakaan vielä ole polvi, jonka loukkasin töissä n. kuukausi sitten, kipeä. Tosin ilman tukea en uskaltanut lähteä. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti ei tule vielä kovin liukasta!

Talvi tekee tuloaan

Täällä oli hetken aikaa pientä pakkasta öisin. Torstaina oli maakin valkoisena, mutta perjantai aamuun mennessä lumi oli jo sulanut pois. Lauantaina 9.10. pääsimme käymään Otson kanssa metsässä juoksemassa. Emäntä otti jopa kuviakin:

Otso varvukossa.

Nalle kalliolla.

Nalle.

Otso.

Kuin metsäkoirat ainakin: huomioliivit ja tutkapannat yllä.

Toissa päivänä, lauantaina Otso pääsi isännän kanssa pyörälenkille. Minä puolestani pääsin sitten eilen, sunnuntaina isännän kanssa metsään. Emäntä oli hieman väsynyt, koska hänellä oli kuulema työviikonloppu.

Viikko sitten loppui se naapurin Nätin juoksu ja pojatkin hiljenivät. Kun vielä saisi Otsonkin syömään... Hirven luut ja lihakimpaleet kyllä kelpaa makupalaherkuista puhumattakaan, mutta kalaliemellä höystetyt kasvissoseet se jättää kuppiin. Nalle puolestaan söisi sitten Otsonkin annokset omiensa lisäksi.

Sateinen torstai

Hei vaan kaikille!

Aamulla oli ihan kiva pilvipouta. Makoilimme kaikessa rauhassa Nallen kanssa omissa tarhoissamme. Emäntä tuli puolen päivän aikaan putsaamaan tarhamme, jolloin alkoi satamaan. Ensin tuli muutama pisara. Kun tarhamme oli putsattu, emäntä siirsi meidät takapihalle ja jäi putsaamaan pihankin. Silloin sade oli jo yltymässä. Seuraavaksi emäntä työnsä tehtyään yritti innostaa meitä leikkimään. No minä sitten kävin hänen mielikseen vähän keventelemässä. Nallekaan ei kauaa meitä katsellut vaan tuli leikkiin mukaan, mutta ei se ole kiva sateessa olla - siinä kastuu. No emäntä lähti sitten sisälle, muttei päästänyt meitä. No onneksi päästään terassille sateen suojaan.

Meillä Nallen kanssa olisi yksi toive tällä hetkellä, että päästäis naapuriin Nätti-neitiä riiaamaan. Siinä on narttu meidän makuun: sähäkkä, pörröturkkinen suomenlapinkoira. Me ollaan vuoron perään Nallen kanssa lauleltu Nätille oodeja.

Nalleakaan ei voi enää kuljettaa tarhasta sisälle tai pihalle irti, koska sillä on heti suuntana talo tuolla ajotien toisella puolella. Tässä eräänä iltapäivänä se sinne onnistui karkaamaan ja oli lähellä, ettei jäänyt auton alle. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä! Saa nähä kauan nuo pojat huutaa ja ulvoo tuon nartun perään. Ovat välillä aika rasittavia, varsinkin Nalle, joka välillä rääkyy "kurkku suorana" niin lujaa kuin pystyy. Toivottavasti ei naapurit soita poliiseja paikalle tai tee eläinrääkkäys ilmoitusta noiden ääntelyn perusteella!

Syksyä ilmassa

Emäntä siirsi kotisivumme ja perusti tämmöisen blogin, koska aiempi kotisivupalvelin rupesi temppuilemaan. Joten jatkossa tarinointejamme voitte seurata täältä.

Syksy on jo pitkällä ja öisin alkaa olla pikkupakkasia. Isäntä toi toissailtana ensimmäiset hirven luut. Vitsit, että ne maistuivat hyvälle pitkästä aikaa. Emäntä on ollut kumman laiskana, koska ei ole meitä käyttänyt lenkillä vaikka on kotona ollut toista viikkoa. Onneksi isäntä on käyttänyt meitä juoksuttamassa pyörällään.

Tässä eräänä viikonloppuna kävimme kyläilemässä Viitasaarella. Taisi olla ensimmäinen kyläpaikka syntymäpaikkamme jälkeen, jossa saimme olla vapaasti aidatulla pihalla. Ainoastaan ruokailumme ajaksi meidät kytkettiin kiinni. Kyllä siellä oli monenlaisia tuoksuja varsinkin ihanaisten narttujen viestejä. Emme me Otson kanssa viittineet ruveta tappelemaan, koska niitä narttuja ei paikalla näkynyt, hajut oli vain. Isäntäväki kantoi retkikoppimme sinne aidan sisäpuolelle. Minä en tykkää noista emännän tekemistä uusista kopeista. Se vanha oli enempi mun mieleen. Otso käytti vuoroin kumpaakin. >:o)

Hyvää kesää kaikille!

Taas on päässyt vierähtämään aikaa edellisestä tarinasta. Hiljaiseloa olemme viettäneet ilman tappeluita tai muitakaan edesottamuksia. Pyörätreeni alkoi heti teiden sulattua, mikä tapahtui tänä vuonna melko nopeasti. Ilmojen lämmettyä olemme viettäneet lomaa vetämisestä ja olleet sen sijaan hippasilla ja painia takapihalla. Ainoa riesa tänä kesänä on tuo hyttysten runsas määrä. Minultakin ne imivät vasemman silmän lähes umpeen. Luomi oli turvoksissa läheskolmatta viikkoa, kun emäntä käytti minua eläinlääkärillä, joka antoi kortisoniruiskeen ja turvotus laski. Ehdin minä kuulema raapia sen silmäkulman verelle ja sitä emäntä hoiti Betadinella ja Viatop-geelillä, joka lievitti kutinaa. Nalle ei näytä reagoivan noiden hyttysten pistoihin millään tavalla, muuta kuin välillä pyyhkäiseekuonoaan tassullaan.

Toukokuussa kävin näyttelyssä Pellossa. Emäntä pesi minut edellisenä päivänä. Sen reissun jälkeen ei olekaan näyttelyissä käyty.

Otson turvonnut ja auki raavittu silmäkulma.

Hyvää kesää minunkin puolestani!

On kyllä ollut todella hiljaiseloa, ei mitään suurta ole tapahtunut. Ellei sitten Otson menestystä Pellonryhmänäyttelyssä lasketa. Siellä se sai sen kolmannen sertin ja siten siitäkin tuli Suomen muotovalio. Lupasin sille jo tässä keväällä, että kun se sen ratkaisevan sertin saa, niin ei tarvi näyttelyissä enää käydä. Saa nyt tässä nähdä, milloin tuon lupauksen rikon, mutta toistaiseksi se on pitänyt. Toisaalta en olisi töiltäni ehtinytkään jatoisaalta ei "kaljuuntuvia" koiria näyttelyihin kannata viedä. Molemmat aloittivat karvan vaihdon vasta juhannukseksi jälleen.

Otso pestynä ja puunattuna Pellon ryhmänäyttelyssä.

Tänä kesänä on ollut todella runsaasti sääskiä. Nyt elokuulle ne ovat vähentyneet. Nyt elokuun puolenvälin myötä ovat ilmatkin alkaneet jäähtyä. Tässä parina aamuna kello viiden aikaan on mittarissa ollut asteita vain +2°. On hieman harmittanut lähteä töihin, kun on tiennyt, että palatessa on jo sen verran lämmintä, että lenkkeilystä ei tule mitään. Tänäkin aamuna (+1,2°) koirat oikein odottivat lenkille lähtöä, mutta ei voinut mitään, kun töihin oli mentävä. Saivat ajan kuluksi sitten kumpikin oman hirven luun. Eiköhän nuo ilmat jäähdy kohta päiväksikin, niin voin töiden välissä käyttää nuo pyörälenkillä.

Terveiset kaikille!

Onpas edellisestä tarinasta päässytkin kulumaan aikaa! Lunta ja pakkasta on tänä talvena riittänyt. Lenkkeilyt ovat olleet melko säännöllisiä, mutta matkat ovat vaihdelleet muutamasta kilometristä hieman reiluun kymmeneen kilometriin. Välillä vedettävänä on ollut potkuri ja välillä reki. Potkuria olemme vetäneet erikseen ja rekeä yhdessä Otson kanssa, paitsi kuorman vetoharjoittelussa.

Jouluaatto vietettiin kotona. Saimme luut sekä lahjaksi sinisen ja punaisen vinku-prööt ravut. Punaisesta onnistuin jo silloin aattona avaamaan pyrstön ja vetämään siltä sisälmykset ulos. Emäntä oli korjannut sen silloin aattoiltana, mutta lomareissun jälkeen avasin sen uudestaan ja Otso veti sisälmykset ulos. >:o)

Joulupäivänä ajoimme Kangasniemelle, jossa vietimme kolme yötä ja seuraavat kaksi olimme Heinolassa. Oli sitä lunta ja pakkasta silloin sielläkin, mutta ei se meitä silti estänyt nukkumassa retkiteltoissammme. Tällä kertaa oli potkurikin mukana. Vuoden vaihde vietettiin kotona. Tammikuussa ei tainnut tapahtua juuri mitään, paitsi että Otso kävi Torniossa mätsärissä. Emäntä oli sitä säästellyt rekiajelua varten, mutta teki viime hetken suunnitelma vaihdon ja Otso oli ollut sitten käytökseltään sen mukainen. Ai niin käytiinhän me Kajaanissa näyttelyssä. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut olla siellä koko päivää.

On kyllä ollut mukava talvi, kun on ollut lunta ja pakkasta. Nyt tosin jo tämä lumentulo alkais jo riittää. Sitä näyttää vain tulevan tällä hetkellä kokoajan lisää. Tammikuussa tosiaan kävimme molemman koiruuden kanssa Kajaanissa näyttelyssä. "Pojat" olivat kroatialaiselle tuomarille liian suuria. Ilmeestä näin, että Otsosta hän ei tykännyt ollenkaan ja laatumaininnaksi se saikin tyydyttävä. No Nalle sai kuitenkin laatumaininnan erinomainen perustelulla: "koska se on jo valio ja sillä on paremmat mittasuhteet". Nalle sijoittui paras uros kisassa kolmanneksi. Kansainväliseen muotovalion arvoon oikeuttavaa CACIB:ia tuomari ei uroksille jakanut.

Helmikuussa emäntäkin oli muutamana päivänä viikossa poissa kotoa. Toisinaan hän tuoksui erikoiselle. Isäntä oli silloin lomalla ja käytti meitä Otson kanssa lenkillä. Helmikuun ensimmäisenä torstaina lenkillä oli tien varressa naapurissa vierailleen nartun juoksutuoksut ja pitihän meidän poikien hieman siitä tapella. No iltapäivällä kävimme eläinlääkärissä ja minä sain tikin jalkaani ja 10 päivän antibiootit. Emäntä väsäsi tassuuni semmoisen fleece-kääreen, jotta tarkenin sen tassuni kanssa olla ulkona yli -20 asteen pakkasessa. Mulla oli reilun viikon mittainen sairasloma, jotta haavat saivat parantua. Sen jälkeen meillä alkoikin Otson kanssa kuorman vetotreenit. Emäntä oli meidät jälleen ilmoittanut kuorman vetokokeeseen Utajärvelle. Kokeen jälkeen ei sitten ole mitään tapahtunutkaan kuin vasta eilen. Otso kävi Kemijärvellä näyttelyssä ja minä olin kotona luun kimpussa. Emäntä jatkakoot tästä. >:o)

Helmikussa aloin opetella uutta ammattia ja kolme päivää viikosta olin teoriaa kuuntelemassa ja kahtena työharjoittelussa. Navetan haju tuntui koiria kiinnostavan paljon. :-D Onneksi Samilla oli aikaa käyttää koiria lenkillä sillä aikaa.

Se surullinen tappelukohtaus oli tapahtunut seuraavasti: Sami oli valjastanut koirat reen eteen ja lähtenyt ajamaan ihan normaalisti. Jonkin matkan päässä Nalle, joka oli johtajana, oli pysähtynyt haistelemaan maata ja Otso, joka oli pyöräkoirana, oli ehtinyt samalle hajulle ja saman tien oli ollu rähinä päällä. Sami oli saanut ne erotettua pannoista vetämällä ja onnistui irrottamaan Nallen liinasta ja talutettua sen kauemmaksi. Otso oli jäänyt paikoilleen reen kanssa. Jonkin ajan päästä Sami oli taluttanut Nallen Otson ohi ja seurannut koirien eleitä ja todennut, että ne voi taas laittaa vetämään. Siinä vaiheessa kummassakaan koirassa ei suurempia reikiä ollut näkynyt eikä kumpikaan ollut edes ontunut. He olivat tehneet lenkin, olleet nuotiollakin ja tulleet kotiin, jolloin vasta Nalle sisällä alkoi ontumaan ja haavat vuotamaan. Sami oli laittanut koirat ensin lenkin jälkeen yhdessä takapihalle ja ne olivat menneet makuulle vierekkäin, joten ei ne kovin pahoissa välessä keskenään olleet.

Sen jälkeen jo minäkin tulin kotiin ja näin Nallen oikeassa etutassussa kaksi reikää ja tarkemmassa syynissä löysin vielä kolmannenkin. Yksi niistä oli sormen pään kokoinen ja ikävästi ranteen ulkoreunassa sekä minusta se näytti syvältä, joten ei auttanut muu kuin etsiä eläinlääkäri, joka meidät ottaisi vastaan. Kellohan oli jo lähes 16:00. No pääsimme Tervolaan eli naapurikuntaan. Molemmat koirat otimme mukaan, jotta jos Otsostakin jotain löytyisi, niin saisi senkin tarvittaessa hoitaa. No Nalle rauhoitettiin ja siihen ranteeseen laitettiin yksi tikki. Muut kaksi pistohaavaa eivät olleet niin isoja ja syviä. Siinä Nallen heräilyä odotellessa käytimme Otsonkin vastaanottohuoneessa, mutta siitä ei löytynyt kuin pienet kulmahampaan reiät korvien takaa ja poskihampaiden nirhaumia kuonosta. Niin ja lisäksi haava vasemman silmän alaluomen sisäpuolelta. Siihen sille lekuri kirjoitti varmuuden vuoksi silmätippareseptin Nallen antibioottien ja särkylääkkeen lisäksi.

Onneksi tuo tappelu sattui alku kuusta, jotta antibioottikuuri varoaikoineen ei estänyt osallistumasta kuorman vetokokeeseen. Koetta edeltäneellä viikolla kumpikin koira tekivät nappisuorituksia treeneissä. No itse kokeessa sitten ei ihan nappiin mennytkään. Painoksi arvelin kummallekin noin 45 kg. Nalle painoi 46 kg eli oli tavoitepainossa, mutta Otso oli yllätykseksemme kevyempi, vain 41 kg. Aloituspainona oli 80 kg, jonka Nalle veti mallikkaasti. Otsoa tuntui sen sijaan oudoksuttavan se, että toiset koirat jäivät taakse. Se kyllä liikutti rekeä sivusuunnassa, muttei edes yrittänytkään eteenpäin, joten Otson suoritus oli siinä. Nallella yritin seuraavaksi hyväksyttyä eli viisi kertaa oma paino. No Nalle näki, että Otso oli laittanut, "henkselit" naulaan, eikä edes yrittänyt vetää. Ensi vuonna sitten uudestaan. :-) Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!

Eilen olimme Kemijärvellä Otson kanssa näyttelyssä. Lähtiissä varauduin jälleen siihen keltaiseen tyydyttävä nauhaan, mutta toisaalta toivoin sitä kolmatta sertiä. Tällä kertaa malamuutit arvosteltiin viimeisinä kehässä, joten ei tarvinnut kovin aikaisin herätä ja lähteä sinne ajamaan. Kun olimme vuorollamme kehässä, tuomari kävi kysymässä ikää ja antoi samalla koiran haistaa itseään ennen kuin katsoi hampaat ja syynäsi koiran. Hampaiden kanssa Otso murahti, muttei yrittänyt purra. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan äännellyt muusta kopeloinnista. Kehän ympäri juostessa se minun mielestä murahti tapansa mukaan kehän ulkopuolelle toiselle koiralle, mutta tuomarin mielestä se murahti mulle ja niinpä hän tokaisi, että "teillä taitaa olla johtajuusongelma". Tuomari mietti melko pitkään mitä antaa. Hän aloitti: "Se on melko tiivis eli lyhyt selkäinen, mutta siinä on paljon hyvää: esimerkiksi häntä on täydellinen. Tuollaisia häntiä tapaa tosi harvoin. Kulmaukset sillä on hyvät ja se liikkuu tosi hyvin. Mutta tuo lyhyt selkä ja murahtelut... Palkitaan laatumaininnalla hyvä." Eli paremmin se meni, kuin mihin olin varautunut :-D

Syysterveiset kaikille!

Talvea odotellaan. Lenkkeily on nyt ollut hyvin epäsäännöllistä jo noin kahden kuukauden ajan. Syyskuussa se oli säännöllistä säiden viilennettyä, mutta sitten lokakuussa alkoi nämä "välikelit": osa teistä on olleet jäisiä, joten emäntä ei ole uskaltanut enää pyöräillä, mutta osa teistä on ollut aivan sulia, joten ei potkurilla saatikka reellä ole voinut mennä.

Kaksi kertaa emäntä pakkasi meidät sekä pyörän autoon, ajoi lapsuuden kaverini Elmon kotiin ja käytti meitä siellä lenkillä. Eikä se ollut yhtään huono juttu, koska saimme kumpikin Otson kanssa nartun lenkkiseuraksi. Tosin parin viime viikon aikana potkurilenkillä on käyty nyt kahdesti. Mutta aina on tullut lumisateen jälkeen lauhaa ja vesisadetta, jolloin ne jäiset tiet on liian liukkaat tassuillemme ja ne osittain sulat tiet on täysin sulat. Muutaman viikon ajan meillä oli renkaan vetotreeniä, mutta emäntä kulkee jalkaisin liian hitaasti meille. >:o)

Otso kävi loppukesästä esiintymässä näyttelykehissä ja minä lomailin niistä hommista. Olihan minulla häntäkin kipeä elokuussa. Emäntä leikkasi siitä tyvestä karvat pois ja laittoi kaiken maailman nesteitä ja suihkeita. Se oli jopa niin kipeä, että varoitin emäntää koskemasta siihen murisemalla ja näyttämällä varmuuden vuoksi myös hampaat. Kävimme me myös eläinlääkärissä sen häntäni vuoksi ja jouduin nielemään tabletin aamuin ja illoin monta päivää. Mutta niin se vain kuitenkin parani ja karvakin on jo kasvanut takaisin. >;o) Emäntä jatkakoot tästä.

Lunta ja pakkasia odotellaan. Ärsyttää jo nämä kelit. Onneksi on voinut pitää koiria myös tuossa aidatulla pihalla, jolloin ne ovat saaneet olla hippasilla ja painia enimpiä energioitansa. Enemmän ne ovat keskittyneet kaluamaan hirven luita. Noilla potkurilenkeillä on pitänyt työntää sitä potkuria mennessä ja tullessa noin puoli kilometriä, mutta kun ollaan päästy tuonne yleiselle metsätielle, niin siellä onkin sitten luistanut suht hyvin. Toki jalaksiin olen vaihtanut vanhemmat ja kuluneemmat hankimuovit.

Ja sitten niistä näyttelyistä... Kemin näyttelystä Otso sai laatupalkinnoksi H:n eli hyvä (sininen nauha). Mittasuhteista sakotettiin jälleen, mutta nehän oli jo tiedossa. Otso esiintyi hyvin levottomasti kehässä: se oli hyvin kiinnostunut tapahtumista ympärillä ja toisista koirista. Silti arvostelussa lukee "hyvä käytös". :-D

Kuukauden päästä Kemin näyttelystä oli Rovaniemellä ryhmänäyttely, jonne olin molemmat koirat ilmoittanut, mutta Otso vain lopulta osallistui. Nallelle tuli märkivä ihotulehdus eli ns. hot spot hännän tyveen ja sille jouduttiin syöttämään 20:n päivän antibioottikuuri, joka varoaikoineen meni em. näyttelyn päälle. Siihenhän on ensiapuna karvojen leikkuu reilusti tulehtuneen alueen ympäriltäkin, joten sen häntä ei ollut edes edustus kunnossa. Joten Nalle oli sen päivän kotona.

Näyttelyyn mennessä ja ennen kehän alkua arvelin jälleen sen sinisen nauhan tulevan, koska Otsolta oli mahasta villat lähteneet ja se korosti sen korkeita jalkoja. Kun vuoromme tuli, tuomari kysyi iän ja katsoi hampaat, siis koko purukaluston. Purennan ja vasemman puolen katsomisessa ei ollut mitään, mutta oikealta puolelta Otso tapansa mukaan "rutisi". Ehdin ajatella, että "saa nähdä mitä tuomari tuosta sanoo", ja aivan kuin Leni Finne olisi lukenut ajatukseni sanoen, että ei tulkitse sitä agressiivisuudeksi vaan ennenmin niin kuin kiroiluksi, että "eikö se jo riitä". Kehä oli ihan kiitettävän kokoinen, jotta sain Otson liikkeetkin esiin. Kun näin minkä värisen nauhan kehäsihteeri nauhoistaan irroitti, en malttanut olla jo kehumatta koiraa. Otso sai laatupalkinnoksi erimomainen eli sen vaaleanpunaisen nauhan. :-D Ainoana ERI:n saaneena uroksena se samalla oli paras uros ja sai toisen sertinsä.

Narttukehiä en ihan täysillä seurannut, koska yksi huskypennun omistaja tuli leikityttämään koiraansa siihen Otson kanssa. Sen verran kuitenkin sain seurattua, että menin kehään, kun viimeinen narttu poistui ja numeroamme kuulutettiin. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tajusin Otson saaneen ainoana ERI:n ja täten se oli jopa ROP siis rotunsa paras. Eipä siinä sitten muuta kuin odottelemaan loppupäivän ryhmäkehän alkua. Arvostelut kun alkoivat klo. 10 ja muutit olivat siinä kehässä ensimmäisenä. Ryhmäkehässäkin Otso esiintyi yllättävän hyvin, mutta ensimmäisten pois käteltyjen joukossa olimme.

13.9. kävimme Kemissä "mätsärissä". Nalle oli turistina ja Otso kävi kehässä. Parikehästä saatiin sininen nauha ja sinisten ryhmäkehästä tuli voitto. Best in Show kilpailussa Otso oli neljäs kahdeksasta koirasta. :-D Se tuntui hiukan oudoksuvan tanskandoggeja, jotka olivat sekä sinisten ryhmässä, että BIS-kehässä meidän perässä. Hyvin kumpikin koira edusti itseään, Otso kehässä ja Nalle kehän laidalla. Seuraava näyttely näillä näkymin onkin vasta tammikuussa, joten näyttelykäynteihin tulee tauko.