Terveiset kaikille!

Onpas edellisestä tarinasta päässytkin kulumaan aikaa! Lunta ja pakkasta on tänä talvena riittänyt. Lenkkeilyt ovat olleet melko säännöllisiä, mutta matkat ovat vaihdelleet muutamasta kilometristä hieman reiluun kymmeneen kilometriin. Välillä vedettävänä on ollut potkuri ja välillä reki. Potkuria olemme vetäneet erikseen ja rekeä yhdessä Otson kanssa, paitsi kuorman vetoharjoittelussa.

Jouluaatto vietettiin kotona. Saimme luut sekä lahjaksi sinisen ja punaisen vinku-prööt ravut. Punaisesta onnistuin jo silloin aattona avaamaan pyrstön ja vetämään siltä sisälmykset ulos. Emäntä oli korjannut sen silloin aattoiltana, mutta lomareissun jälkeen avasin sen uudestaan ja Otso veti sisälmykset ulos. >:o)

Joulupäivänä ajoimme Kangasniemelle, jossa vietimme kolme yötä ja seuraavat kaksi olimme Heinolassa. Oli sitä lunta ja pakkasta silloin sielläkin, mutta ei se meitä silti estänyt nukkumassa retkiteltoissammme. Tällä kertaa oli potkurikin mukana. Vuoden vaihde vietettiin kotona. Tammikuussa ei tainnut tapahtua juuri mitään, paitsi että Otso kävi Torniossa mätsärissä. Emäntä oli sitä säästellyt rekiajelua varten, mutta teki viime hetken suunnitelma vaihdon ja Otso oli ollut sitten käytökseltään sen mukainen. Ai niin käytiinhän me Kajaanissa näyttelyssä. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut olla siellä koko päivää.

On kyllä ollut mukava talvi, kun on ollut lunta ja pakkasta. Nyt tosin jo tämä lumentulo alkais jo riittää. Sitä näyttää vain tulevan tällä hetkellä kokoajan lisää. Tammikuussa tosiaan kävimme molemman koiruuden kanssa Kajaanissa näyttelyssä. "Pojat" olivat kroatialaiselle tuomarille liian suuria. Ilmeestä näin, että Otsosta hän ei tykännyt ollenkaan ja laatumaininnaksi se saikin tyydyttävä. No Nalle sai kuitenkin laatumaininnan erinomainen perustelulla: "koska se on jo valio ja sillä on paremmat mittasuhteet". Nalle sijoittui paras uros kisassa kolmanneksi. Kansainväliseen muotovalion arvoon oikeuttavaa CACIB:ia tuomari ei uroksille jakanut.

Helmikuussa emäntäkin oli muutamana päivänä viikossa poissa kotoa. Toisinaan hän tuoksui erikoiselle. Isäntä oli silloin lomalla ja käytti meitä Otson kanssa lenkillä. Helmikuun ensimmäisenä torstaina lenkillä oli tien varressa naapurissa vierailleen nartun juoksutuoksut ja pitihän meidän poikien hieman siitä tapella. No iltapäivällä kävimme eläinlääkärissä ja minä sain tikin jalkaani ja 10 päivän antibiootit. Emäntä väsäsi tassuuni semmoisen fleece-kääreen, jotta tarkenin sen tassuni kanssa olla ulkona yli -20 asteen pakkasessa. Mulla oli reilun viikon mittainen sairasloma, jotta haavat saivat parantua. Sen jälkeen meillä alkoikin Otson kanssa kuorman vetotreenit. Emäntä oli meidät jälleen ilmoittanut kuorman vetokokeeseen Utajärvelle. Kokeen jälkeen ei sitten ole mitään tapahtunutkaan kuin vasta eilen. Otso kävi Kemijärvellä näyttelyssä ja minä olin kotona luun kimpussa. Emäntä jatkakoot tästä. >:o)

Helmikussa aloin opetella uutta ammattia ja kolme päivää viikosta olin teoriaa kuuntelemassa ja kahtena työharjoittelussa. Navetan haju tuntui koiria kiinnostavan paljon. :-D Onneksi Samilla oli aikaa käyttää koiria lenkillä sillä aikaa.

Se surullinen tappelukohtaus oli tapahtunut seuraavasti: Sami oli valjastanut koirat reen eteen ja lähtenyt ajamaan ihan normaalisti. Jonkin matkan päässä Nalle, joka oli johtajana, oli pysähtynyt haistelemaan maata ja Otso, joka oli pyöräkoirana, oli ehtinyt samalle hajulle ja saman tien oli ollu rähinä päällä. Sami oli saanut ne erotettua pannoista vetämällä ja onnistui irrottamaan Nallen liinasta ja talutettua sen kauemmaksi. Otso oli jäänyt paikoilleen reen kanssa. Jonkin ajan päästä Sami oli taluttanut Nallen Otson ohi ja seurannut koirien eleitä ja todennut, että ne voi taas laittaa vetämään. Siinä vaiheessa kummassakaan koirassa ei suurempia reikiä ollut näkynyt eikä kumpikaan ollut edes ontunut. He olivat tehneet lenkin, olleet nuotiollakin ja tulleet kotiin, jolloin vasta Nalle sisällä alkoi ontumaan ja haavat vuotamaan. Sami oli laittanut koirat ensin lenkin jälkeen yhdessä takapihalle ja ne olivat menneet makuulle vierekkäin, joten ei ne kovin pahoissa välessä keskenään olleet.

Sen jälkeen jo minäkin tulin kotiin ja näin Nallen oikeassa etutassussa kaksi reikää ja tarkemmassa syynissä löysin vielä kolmannenkin. Yksi niistä oli sormen pään kokoinen ja ikävästi ranteen ulkoreunassa sekä minusta se näytti syvältä, joten ei auttanut muu kuin etsiä eläinlääkäri, joka meidät ottaisi vastaan. Kellohan oli jo lähes 16:00. No pääsimme Tervolaan eli naapurikuntaan. Molemmat koirat otimme mukaan, jotta jos Otsostakin jotain löytyisi, niin saisi senkin tarvittaessa hoitaa. No Nalle rauhoitettiin ja siihen ranteeseen laitettiin yksi tikki. Muut kaksi pistohaavaa eivät olleet niin isoja ja syviä. Siinä Nallen heräilyä odotellessa käytimme Otsonkin vastaanottohuoneessa, mutta siitä ei löytynyt kuin pienet kulmahampaan reiät korvien takaa ja poskihampaiden nirhaumia kuonosta. Niin ja lisäksi haava vasemman silmän alaluomen sisäpuolelta. Siihen sille lekuri kirjoitti varmuuden vuoksi silmätippareseptin Nallen antibioottien ja särkylääkkeen lisäksi.

Onneksi tuo tappelu sattui alku kuusta, jotta antibioottikuuri varoaikoineen ei estänyt osallistumasta kuorman vetokokeeseen. Koetta edeltäneellä viikolla kumpikin koira tekivät nappisuorituksia treeneissä. No itse kokeessa sitten ei ihan nappiin mennytkään. Painoksi arvelin kummallekin noin 45 kg. Nalle painoi 46 kg eli oli tavoitepainossa, mutta Otso oli yllätykseksemme kevyempi, vain 41 kg. Aloituspainona oli 80 kg, jonka Nalle veti mallikkaasti. Otsoa tuntui sen sijaan oudoksuttavan se, että toiset koirat jäivät taakse. Se kyllä liikutti rekeä sivusuunnassa, muttei edes yrittänytkään eteenpäin, joten Otson suoritus oli siinä. Nallella yritin seuraavaksi hyväksyttyä eli viisi kertaa oma paino. No Nalle näki, että Otso oli laittanut, "henkselit" naulaan, eikä edes yrittänyt vetää. Ensi vuonna sitten uudestaan. :-) Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!

Eilen olimme Kemijärvellä Otson kanssa näyttelyssä. Lähtiissä varauduin jälleen siihen keltaiseen tyydyttävä nauhaan, mutta toisaalta toivoin sitä kolmatta sertiä. Tällä kertaa malamuutit arvosteltiin viimeisinä kehässä, joten ei tarvinnut kovin aikaisin herätä ja lähteä sinne ajamaan. Kun olimme vuorollamme kehässä, tuomari kävi kysymässä ikää ja antoi samalla koiran haistaa itseään ennen kuin katsoi hampaat ja syynäsi koiran. Hampaiden kanssa Otso murahti, muttei yrittänyt purra. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan äännellyt muusta kopeloinnista. Kehän ympäri juostessa se minun mielestä murahti tapansa mukaan kehän ulkopuolelle toiselle koiralle, mutta tuomarin mielestä se murahti mulle ja niinpä hän tokaisi, että "teillä taitaa olla johtajuusongelma". Tuomari mietti melko pitkään mitä antaa. Hän aloitti: "Se on melko tiivis eli lyhyt selkäinen, mutta siinä on paljon hyvää: esimerkiksi häntä on täydellinen. Tuollaisia häntiä tapaa tosi harvoin. Kulmaukset sillä on hyvät ja se liikkuu tosi hyvin. Mutta tuo lyhyt selkä ja murahtelut... Palkitaan laatumaininnalla hyvä." Eli paremmin se meni, kuin mihin olin varautunut :-D