Nallen syntymäpäivä

Tänään Nalle ja sen veljet täyttivät 5 vuotta. Onnittelut!!! Niin se aika vain kuluu. Nalle on säilyttänyt ihanan rauhallisen luonteensa koko elinikänsä ajan. Lisäksi sillä ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia ilmaantunut. Ainoastaan kaikenlaisia ihovaivoja on ollut: hotspotia ja hiivaa sekä nyt mahdollisesti kapia.  Harmi vain, ettei Nallelle ole jälkikasvua siunaantunut vaikka parit treffit sillä on ollut.

Nalle 5-vuotta.

Kevät ja karvanlähtöä

Hei taas pitkästä aikaa!

Helmikuussa pakkaset olivat kireitä monta päivää. Alimmillaan täällä oli -35 astetta. Sopivan arktista meille arktisille rekikoirille. Nyt maaliskuussa on ollut sitten jo lauhempaa. Vetolenkkejä ollaan tehty yhdessä ja erikseen, milloin rekeä ja milloin hiihtäjää vetäen.

Helmikuun puolessa välissä emäntä ja isäntä käyttivät meitä eläinlääkärissä. Kuulema karvat olivat meillä lähteneet selästä laikuittain ja Otsolla ne laikut kutisivat. Minullakin ne kutisivat hieman, mutten rapsutellut niin paljon kuin Otso. Kertokoot emäntä tarkemmin...

Kivaloilla hiihtoretkellä 13.3.2011

Nyt on päässyt jälleen vierähtämään tovi edellisestä kirjoituksesta. Kajaanin näyttelyn jälkeen pojat ottivat uusinta matsin, jonka seurauksena Otso puri Nallen korvaan reiän ja Nalle Otsoa vasempaan etujalkaan, jota se ontui päivän.

Kävin aamulehden hakemassa molemmat hihnassa mukanani. Laatikolle mennessä ei mitään, mutta palatessa Otso alkoi murista, josta kielsin. Hetken päästä uudestaan ja kielto sekä vielä kolmannen kerran, mistä kielsin jälleen. Kun pääsimme takaisin pihaan Otso murisi neljännen kerran ja Nalle ei enää sitä sietänyt vaan syöksyi Otson kimppuun.

Otso murisi minun takaa jalkojeni välistä ja Nalle syöksyi edestä, joten minäkin sain kolme kulmurin reikää sekä mustelmat; vasemman polven sisäsyrjään, saman jalan sisäreiteen sekä oikeaan lantioon. Ensin yritin saada niitä omin voimin erotettua, mutta turhaan, joten siirryin hihnan verran koirista pois päin. Tällöin koirat lopettivat toistensa puremisen. Huomasin siinä samalla, että pitelin vain Otson hihnaa kädessäni ja Nallen hihna oli jossain vaiheessa irronnut myös pannasta.

Kutsuin Otson mukaani silläkin uhalla, että Nalle tulee perässä. Otso lähti seuraamaan minua ja ihmekseni Nalle jäi "tappeluareenalle". Kun olin vienyt Otson takapihalle, menin hakemaan Nallen ja vein sen sisälle. Sisällä tarkistin Nallen vammat ja puhdistin ne ja sen jälkeen otin Otson apukeittiöön ja tutkin sen vammat ja puhdistin haavat. Viimeiseksi vasta hoidin omat haavat. :-)

Tuolloin katsoin itseäni peilistä ja mietin missä on vika? Tulin siihen tulokseen, että lievää johtajuusongelmaa täytyy olla. Mietin vaihtoehtoja ongelmakoira-kouluttajista jopa joko toisesta tai molemmista koirista luopumiseen. Mutta luopuminen ajatuksena tuntui siltä, kuin laittaisin vain ongelman kiertoon. Päivemmällä, kun koirat olivat rauhoittuneet, päästin ne yhdessä pihalle. Hetken merkkailujen jälkeen ne olivat jälleen samaa laumaa. Illalla juttelin erään tuttavani kanssa tapahtuneesta ja mietteistäni ja hän kehotti katsomaan Koirakuiskaaja-ohjelmaa.

Täällä meillä ei näy LIV-kanava, mutta onneksi voin katsoa Koirakuiskaajaa nettitv:stä. Katsottuani muutaman jakson totesin, että Cesar Millanin toiminta sopisi itsellenikin ja hänen oppejaan voisi ainakin kokeilla. Cesarin "resepti" luonnonmukaiseen koiranelämään on 1) liikunta 2) kuri ja 3) hellyys - juuri tässä järjestyksessä. Huomasin, että meillä oli liikunta jäänyt kovien pakkasien vuoksi vähälle ja siinä ainakin oli yksi syy tapahtuneeseen. Toinen syy oli oma reagointini (näin jälkeen päin muisteltuna): 1. murina -> kiristin hihnoja käsissäni, 2. murina -> kiristin lisää sekä jännityin, 3. murina -> kiristin hihnoja entisestään sekä koko kehoni oli jännittynyt sekä olin vihainen ja turhautunut. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun Nalle päätteli, ettei emännästä ole johtajaksi, eikä se saa kuria Otsolle, joten täytyy ottaa ohjat itselle.

Ensimmäiseksi piti ryhtyä opettelemaan rentoutumaan, jotta voisin olla rento ja rauhallisen itsevarma. Samalla aloin pitää huolen, että menen aina itse ensin ovesta ja koira kulkee löysällä hihnalla joko vieressä tai takana. Lisäksi aloin huomioimaan koiria vasta, kun ne olivat rauhallisia.

Muistin tuolloin myös viime vuonna lukeneeni jonkin kirjan koirien kehon kielestä ja opetelleeni käyttämään omaa kehoani koirille kommunikoinnissa varsinkin estääkseni koiran pääsyn esim. johonkin huoneeseen ja ryhdyin jälleen opettelemaan kehon käyttöä komentaessa. Ei tarvittu kuin viikko tai kaksi, kun huomasin koirien ja varsinkin Otson muuttuneen kuuliaisemmaksi. Vaikeinta on ollut opetella elämään tässä hetkessä ja yrittää unohtaa tai ainakin olla ajattelematta noita tappeluita.

Näitä asioita opetellessa ja miettiessä huomasin eräänä iltana, että on se vain niin kummaa, että nykyisessä työssäni käytän rauhallista ja itsevarmaa energiaa lehmien kanssa, mutta en sitten omien koirieni. Itse vierastan Millanin energia termiä - olemus olisi ehkä parempi sana. Nyt olen opetellut olemaan rauhallisen itsevarma johtaja koirilleni ja todennut, että Millanin teoria ja metodit ovat toimivia.

Jopas tämä kirjoitus lähtikin venymään... Niin niistä laikuttaisista karvan lähdöistä... Kuukauden verran yritin hoitaa niitä itse Betadinella. Ne olivat sellaisia pyöreitä karvattomia laikkuja, joissa reunoilla oli rusehtavaa karstaa. Kun Otsolla nämä karvattomat alueet jatkoivat leviämistään ja alkoivat ilmestyä myös lapoihin, otin yhteyttä ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, joka diagnosoi sen hiivan aiheuttamaksi. Molemmille hiivalääkitys, joka annettiin kahtena päivänä kolmen viikon ajan. Lisäksi paikallishoitona laikkuihin suihkutettiin Dermacool-suihketta. Samana päivänä sen lääkärissä käynnin jälkeen kävin lukemassa Alaskanmalamuuttiyhdistyksen foorumia, jonne oli tullut varoitus kapista. No tietysti tämän jälkeen toivoin parasta, että se on vain hiivaa, mutta pelkäsin pahinta eli kapia. Lisäksi sään lauhtuessa alkoi myös normaali karvanläntö.

Viikko hiivalääkityksen loputtua Otsolla kutina väheni ja karvat alkoivat jo kasvaa takaisin, mutta Nalle kirputti hännän tyvensä vereslihalle. No viikon verran hoidin sitä Dermacool- ja Cothivet-suihkeilla, koska pelkkä Dermacool ei estänyt Nallea nuolemasta häntäänsä. Vajaan viikon hoidon jälkeen häntä alkoi näyttää jo paremmalta, mutta sitten Nalle kirputti ja nuoli saman kohdan uudestaan verelle, joten olin jälleen yhteydessä aiemmin mainitsemaani ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja kerroin tilanteen. Sitten kysäisin, että voisiko se olla kapia ja kerroin mistä olin asiasta lukenut. Lääkäri kertoi herkästi kirjoittavansa kapilääkityksen, koska kapi ei läheskään aina edes kutise. No nyt on perjantaina annettu ensimmäiset annokset StrongHold:a kummallekin niskaan ja kahden sekä neljän viikon päästä uusinta käsittelyt. Lisäksi Nallella on kymmenen päivän antibioottikuuri häntään sekä paikallishoitona Dermacool- ja Cothivet-suihkeet.

Tänä vuonna Utajärven kuormanvetokoe jäi osittain näiden kertomieni asioiden vuoksi välistä. Eikä noiden lääkitysten vuoksi oltais voitu osallistua antidopingsääntöjen mukaan. Enkä olisi muutenkaan päässyt, koska oli tuoksi päiväksi muuta menoa. Ja jottei viikonloppu ihan tylsää olisi ollut, ovat pojat haikailleet jälleen vaihteeksi naapurissa kyläilleen Nätti-neidin juoksua. :-)

"Aina ei voi voittaa - ei ees joka kerta"

Hei!
Kävimme tänään vaihteeksi Kajaanin näyttelyssä. Emäntä valmistautui näyttelyä varten ja pesi sunnuntaina 2.1. Otson ja maanantaina 3.1. minut. Keskiviikkona hän leikkasi meiltä kynnet. Isäntä puolestaan huolehti meidän kuntoilusta ja käytti meitä välillä suksilla ja välillä reellä vetämässä. Kertokoot emäntä tästä miten meillä meni.

Viime vuoden viimeisenä päivänä eli perjantaina 31.12.2010 tuli "pojille" tappelu, niitä tarhoista pois ottaessani, tyhjistä pakastepusseista, joissa oli ollut luita, jotka olimme antaneet niille ennen kauppaan lähtöä. Tämän seurauksena vain Otsolle tuli vasempaan huuleen Nallen kulmahampaista puremajälki, joka turvotti sen huulen. Tosin taaskaan tuosta välikohtauksesta ei koirien välille mitään kaunaa jäänyt, vaan ne jo illalla makasivat takapihalla vierekkäin.

Viikolla aloimme muistuttamaan ja testaamaan hampaiden näyttämistä. Nalleltahan se onnistui, mutta Otso murisi varsinkin, kun vasenta huulta nosti. Torstaina se ei enää kotona hampaiden katsomisesta mitään "sanonut", eikä lauantainakaan. Sunnuntaina näyttelypaikalla Sami katsoi siltä ennen kehään menoa hampaita ja kertoi sen jälleen murisseen, joten niinpä minäkin testasin, eikä se mulle päästänyt pihahdustakaan.

Kehässä se sitten tuomarille murisi, kun tämä nosti huulia hampaita ja purennan katsoakseen. Tuomari lopetti heti, perääntyi ja yritti uudelleen samalla tuloksella. Tuomari tulkitsi sen vihaisuudeksi ja antoi hylätyn. Ymmärrän toki, ettei se murina ollut sallittua varsinkaan valioluokassa, mutta mun tulkinta asiasta oli, että Otso vain varoitti satuttamasta huultansa. Nalle sai käyttöluokassa tuloksen erinomainen ja luokkavoiton, että jotain hyvääkin. ;-)

Joulua odotellessa

Hei!

Talvi tuli tosiaan heti jäädäkseen. Lunta on tullut ihan kiitettävästi ja pakkasiakin on pitänyt nyt monta päivää jopa alle -20°C. Rekeäkin ollaan käyty vetämässä muutaman kerran. Marraskuun lopulla minä kävin riiuu-reissulla Ruotsin Pajalassa ihanaa Cindy neitoa tapaamassa.

Queen-Anne alias Cindy

Nalle on käynyt riiaamassa ja pentuja mahdollisesti tulossa tammikuussa Ruotsiin Pajalaan. Riiuun vuoksi kummatkin "pojat" kävivät 8.11. silmäpeilauksessa ja saivat "puhtaat paperit". Cindy on hyvä luonteinen ja rekenteeltaan todella rodunomainen malamuutti. Vei myös minun sydämmen. :-)

"Ratiritiralla tuli talvi halla"

Äkkiä tuo sää vaihtui. Viikonlopun aikana tuli ihan reippaasti lunta. Tässä tämän päiväinen tilanne tämän syksyn ensimmäiseltä potkuritreeniltä: Otso vetämässä potkuria.

Pyörälenkki

Hei kaikille!

Kävimme viime viikonloppuna kyläilemässä Kangasniemellä ja Heinolassa. Tavattiin tuttuja narttuja: Wilma silkkiterrieriä, suomen lapinkoira Hallaa ja maremmano abruzezze Astaa. Otso tapansa mukaan yritti kovastikin heitä kosiskella. Kyllä minäkin heitä moikkasin sen mitä pystyin. Otso sai näet olla vapaana juoksutarhassa ja minä olin enimmäkseen ketjutettuna tarhan ulkopuolella. Asta ja Halla ulkoilivat tämän etutarhan takana olevassa tarhassa. Kun isäntäväki oli paikalla, sain olla Otson kanssa samassa etutarhassa.

Tänään pitkästä aikaa emäntä käytti meidät pyörällä lenkillä. Minä tavan mukaan pääsin ensin. Oli ehtinyt tulla monta uutta viestiä kuitattavaksi. Näimme metsämiehiäkin. He olivat jänisjahdissa ja siinä jutustelun aikana ehti jänis ja ajokoira mennä ihan vierestä ohi. Olisin mielelläni lähteny ajokaveriksi. Otso ei kuulema ollut kuullut sitä ajokoiraa, kuin vasta poistullessa. Samat miehet oli kuitenkin nähnyt mennessä ja tullessa.

Oli positiivinen yllätys ja kokemus tuo pyörälenkki. Molemmilla koirilla oli hyvä kunto ja vetovire, koska koko 10 km:n matkan kumpikin ravasi kevyesti. Kumpikin oli kuuliaisina ja tottelivat hienosti käskyjä.

Nallen kanssa lähtö oli räjähtävä ja mentiin ensimmäinen 100 metriä laukalla, mutta pysähtymättä tarkistamaan olisiko Nätti paikalla, vaihtoi "lennosta" raville. Ajokoiran nähtyään, ei olisi halunnut jatkaa, mutta liikkui silti. 5 km:n päässä kääntöpaikalta paransi jälleen vauhtia paluumatkalle.

Otso hieman empi lähdössä. Menohaluja oli, mutta lähtö oli varovaisempi kuin Nallella. Paransi vauhtia kyllä viiden metrin jälkeen. Takaisin tullessa pysähdyimme juttelemaan toisen metsästäjän kanssa, jolloin heidän ajokoira löysi ajon jälleen. Otso kuunteli haukkua, mutta ei pyrkinyt pahemmin metsään. Kun lähdimme jälleen liikkeelle, tällä kertaa lähtö oli nopeampi.

Itselläni ei ainakaan vielä ole polvi, jonka loukkasin töissä n. kuukausi sitten, kipeä. Tosin ilman tukea en uskaltanut lähteä. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti ei tule vielä kovin liukasta!

Talvi tekee tuloaan

Täällä oli hetken aikaa pientä pakkasta öisin. Torstaina oli maakin valkoisena, mutta perjantai aamuun mennessä lumi oli jo sulanut pois. Lauantaina 9.10. pääsimme käymään Otson kanssa metsässä juoksemassa. Emäntä otti jopa kuviakin:

Otso varvukossa.

Nalle kalliolla.

Nalle.

Otso.

Kuin metsäkoirat ainakin: huomioliivit ja tutkapannat yllä.

Toissa päivänä, lauantaina Otso pääsi isännän kanssa pyörälenkille. Minä puolestani pääsin sitten eilen, sunnuntaina isännän kanssa metsään. Emäntä oli hieman väsynyt, koska hänellä oli kuulema työviikonloppu.

Viikko sitten loppui se naapurin Nätin juoksu ja pojatkin hiljenivät. Kun vielä saisi Otsonkin syömään... Hirven luut ja lihakimpaleet kyllä kelpaa makupalaherkuista puhumattakaan, mutta kalaliemellä höystetyt kasvissoseet se jättää kuppiin. Nalle puolestaan söisi sitten Otsonkin annokset omiensa lisäksi.