Hei taas pitkästä aikaa!
Helmikuussa pakkaset olivat kireitä monta päivää. Alimmillaan täällä oli -35 astetta. Sopivan arktista meille arktisille rekikoirille. Nyt maaliskuussa on ollut sitten jo lauhempaa. Vetolenkkejä ollaan tehty yhdessä ja erikseen, milloin rekeä ja milloin hiihtäjää vetäen.
Helmikuun puolessa välissä emäntä ja isäntä käyttivät meitä eläinlääkärissä. Kuulema karvat olivat meillä lähteneet selästä laikuittain ja Otsolla ne laikut kutisivat. Minullakin ne kutisivat hieman, mutten rapsutellut niin paljon kuin Otso. Kertokoot emäntä tarkemmin...
Nyt on päässyt jälleen vierähtämään tovi edellisestä kirjoituksesta. Kajaanin näyttelyn jälkeen pojat ottivat uusinta matsin, jonka seurauksena Otso puri Nallen korvaan reiän ja Nalle Otsoa vasempaan etujalkaan, jota se ontui päivän.
Kävin aamulehden hakemassa molemmat hihnassa mukanani. Laatikolle mennessä ei mitään, mutta palatessa Otso alkoi murista, josta kielsin. Hetken päästä uudestaan ja kielto sekä vielä kolmannen kerran, mistä kielsin jälleen. Kun pääsimme takaisin pihaan Otso murisi neljännen kerran ja Nalle ei enää sitä sietänyt vaan syöksyi Otson kimppuun.
Otso murisi minun takaa jalkojeni välistä ja Nalle syöksyi edestä, joten minäkin sain kolme kulmurin reikää sekä mustelmat; vasemman polven sisäsyrjään, saman jalan sisäreiteen sekä oikeaan lantioon. Ensin yritin saada niitä omin voimin erotettua, mutta turhaan, joten siirryin hihnan verran koirista pois päin. Tällöin koirat lopettivat toistensa puremisen. Huomasin siinä samalla, että pitelin vain Otson hihnaa kädessäni ja Nallen hihna oli jossain vaiheessa irronnut myös pannasta.
Kutsuin Otson mukaani silläkin uhalla, että Nalle tulee perässä. Otso lähti seuraamaan minua ja ihmekseni Nalle jäi "tappeluareenalle". Kun olin vienyt Otson takapihalle, menin hakemaan Nallen ja vein sen sisälle. Sisällä tarkistin Nallen vammat ja puhdistin ne ja sen jälkeen otin Otson apukeittiöön ja tutkin sen vammat ja puhdistin haavat. Viimeiseksi vasta hoidin omat haavat. :-)
Tuolloin katsoin itseäni peilistä ja mietin missä on vika? Tulin siihen tulokseen, että lievää johtajuusongelmaa täytyy olla. Mietin vaihtoehtoja ongelmakoira-kouluttajista jopa joko toisesta tai molemmista koirista luopumiseen. Mutta luopuminen ajatuksena tuntui siltä, kuin laittaisin vain ongelman kiertoon. Päivemmällä, kun koirat olivat rauhoittuneet, päästin ne yhdessä pihalle. Hetken merkkailujen jälkeen ne olivat jälleen samaa laumaa. Illalla juttelin erään tuttavani kanssa tapahtuneesta ja mietteistäni ja hän kehotti katsomaan Koirakuiskaaja-ohjelmaa.
Täällä meillä ei näy LIV-kanava, mutta onneksi voin katsoa Koirakuiskaajaa nettitv:stä. Katsottuani muutaman jakson totesin, että Cesar Millanin toiminta sopisi itsellenikin ja hänen oppejaan voisi ainakin kokeilla. Cesarin "resepti" luonnonmukaiseen koiranelämään on 1) liikunta 2) kuri ja 3) hellyys - juuri tässä järjestyksessä. Huomasin, että meillä oli liikunta jäänyt kovien pakkasien vuoksi vähälle ja siinä ainakin oli yksi syy tapahtuneeseen. Toinen syy oli oma reagointini (näin jälkeen päin muisteltuna): 1. murina -> kiristin hihnoja käsissäni, 2. murina -> kiristin lisää sekä jännityin, 3. murina -> kiristin hihnoja entisestään sekä koko kehoni oli jännittynyt sekä olin vihainen ja turhautunut. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun Nalle päätteli, ettei emännästä ole johtajaksi, eikä se saa kuria Otsolle, joten täytyy ottaa ohjat itselle.
Ensimmäiseksi piti ryhtyä opettelemaan rentoutumaan, jotta voisin olla rento ja rauhallisen itsevarma. Samalla aloin pitää huolen, että menen aina itse ensin ovesta ja koira kulkee löysällä hihnalla joko vieressä tai takana. Lisäksi aloin huomioimaan koiria vasta, kun ne olivat rauhallisia.
Muistin tuolloin myös viime vuonna lukeneeni jonkin kirjan koirien kehon kielestä ja opetelleeni käyttämään omaa kehoani koirille kommunikoinnissa varsinkin estääkseni koiran pääsyn esim. johonkin huoneeseen ja ryhdyin jälleen opettelemaan kehon käyttöä komentaessa. Ei tarvittu kuin viikko tai kaksi, kun huomasin koirien ja varsinkin Otson muuttuneen kuuliaisemmaksi. Vaikeinta on ollut opetella elämään tässä hetkessä ja yrittää unohtaa tai ainakin olla ajattelematta noita tappeluita.
Näitä asioita opetellessa ja miettiessä huomasin eräänä iltana, että on se vain niin kummaa, että nykyisessä työssäni käytän rauhallista ja itsevarmaa energiaa lehmien kanssa, mutta en sitten omien koirieni. Itse vierastan Millanin energia termiä - olemus olisi ehkä parempi sana. Nyt olen opetellut olemaan rauhallisen itsevarma johtaja koirilleni ja todennut, että Millanin teoria ja metodit ovat toimivia.
Jopas tämä kirjoitus lähtikin venymään... Niin niistä laikuttaisista karvan lähdöistä... Kuukauden verran yritin hoitaa niitä itse Betadinella. Ne olivat sellaisia pyöreitä karvattomia laikkuja, joissa reunoilla oli rusehtavaa karstaa. Kun Otsolla nämä karvattomat alueet jatkoivat leviämistään ja alkoivat ilmestyä myös lapoihin, otin yhteyttä ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, joka diagnosoi sen hiivan aiheuttamaksi. Molemmille hiivalääkitys, joka annettiin kahtena päivänä kolmen viikon ajan. Lisäksi paikallishoitona laikkuihin suihkutettiin Dermacool-suihketta. Samana päivänä sen lääkärissä käynnin jälkeen kävin lukemassa Alaskanmalamuuttiyhdistyksen foorumia, jonne oli tullut varoitus kapista. No tietysti tämän jälkeen toivoin parasta, että se on vain hiivaa, mutta pelkäsin pahinta eli kapia. Lisäksi sään lauhtuessa alkoi myös normaali karvanläntö.
Viikko hiivalääkityksen loputtua Otsolla kutina väheni ja karvat alkoivat jo kasvaa takaisin, mutta Nalle kirputti hännän tyvensä vereslihalle. No viikon verran hoidin sitä Dermacool- ja Cothivet-suihkeilla, koska pelkkä Dermacool ei estänyt Nallea nuolemasta häntäänsä. Vajaan viikon hoidon jälkeen häntä alkoi näyttää jo paremmalta, mutta sitten Nalle kirputti ja nuoli saman kohdan uudestaan verelle, joten olin jälleen yhteydessä aiemmin mainitsemaani ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja kerroin tilanteen. Sitten kysäisin, että voisiko se olla kapia ja kerroin mistä olin asiasta lukenut. Lääkäri kertoi herkästi kirjoittavansa kapilääkityksen, koska kapi ei läheskään aina edes kutise. No nyt on perjantaina annettu ensimmäiset annokset StrongHold:a kummallekin niskaan ja kahden sekä neljän viikon päästä uusinta käsittelyt. Lisäksi Nallella on kymmenen päivän antibioottikuuri häntään sekä paikallishoitona Dermacool- ja Cothivet-suihkeet.
Tänä vuonna Utajärven kuormanvetokoe jäi osittain näiden kertomieni asioiden vuoksi välistä. Eikä noiden lääkitysten vuoksi oltais voitu osallistua antidopingsääntöjen mukaan. Enkä olisi muutenkaan päässyt, koska oli tuoksi päiväksi muuta menoa. Ja jottei viikonloppu ihan tylsää olisi ollut, ovat pojat haikailleet jälleen vaihteeksi naapurissa kyläilleen Nätti-neidin juoksua. :-)
Helmikuussa pakkaset olivat kireitä monta päivää. Alimmillaan täällä oli -35 astetta. Sopivan arktista meille arktisille rekikoirille. Nyt maaliskuussa on ollut sitten jo lauhempaa. Vetolenkkejä ollaan tehty yhdessä ja erikseen, milloin rekeä ja milloin hiihtäjää vetäen.
Helmikuun puolessa välissä emäntä ja isäntä käyttivät meitä eläinlääkärissä. Kuulema karvat olivat meillä lähteneet selästä laikuittain ja Otsolla ne laikut kutisivat. Minullakin ne kutisivat hieman, mutten rapsutellut niin paljon kuin Otso. Kertokoot emäntä tarkemmin...
 |
| Kivaloilla hiihtoretkellä 13.3.2011 |
Nyt on päässyt jälleen vierähtämään tovi edellisestä kirjoituksesta. Kajaanin näyttelyn jälkeen pojat ottivat uusinta matsin, jonka seurauksena Otso puri Nallen korvaan reiän ja Nalle Otsoa vasempaan etujalkaan, jota se ontui päivän.
Kävin aamulehden hakemassa molemmat hihnassa mukanani. Laatikolle mennessä ei mitään, mutta palatessa Otso alkoi murista, josta kielsin. Hetken päästä uudestaan ja kielto sekä vielä kolmannen kerran, mistä kielsin jälleen. Kun pääsimme takaisin pihaan Otso murisi neljännen kerran ja Nalle ei enää sitä sietänyt vaan syöksyi Otson kimppuun.
Otso murisi minun takaa jalkojeni välistä ja Nalle syöksyi edestä, joten minäkin sain kolme kulmurin reikää sekä mustelmat; vasemman polven sisäsyrjään, saman jalan sisäreiteen sekä oikeaan lantioon. Ensin yritin saada niitä omin voimin erotettua, mutta turhaan, joten siirryin hihnan verran koirista pois päin. Tällöin koirat lopettivat toistensa puremisen. Huomasin siinä samalla, että pitelin vain Otson hihnaa kädessäni ja Nallen hihna oli jossain vaiheessa irronnut myös pannasta.
Kutsuin Otson mukaani silläkin uhalla, että Nalle tulee perässä. Otso lähti seuraamaan minua ja ihmekseni Nalle jäi "tappeluareenalle". Kun olin vienyt Otson takapihalle, menin hakemaan Nallen ja vein sen sisälle. Sisällä tarkistin Nallen vammat ja puhdistin ne ja sen jälkeen otin Otson apukeittiöön ja tutkin sen vammat ja puhdistin haavat. Viimeiseksi vasta hoidin omat haavat. :-)
Tuolloin katsoin itseäni peilistä ja mietin missä on vika? Tulin siihen tulokseen, että lievää johtajuusongelmaa täytyy olla. Mietin vaihtoehtoja ongelmakoira-kouluttajista jopa joko toisesta tai molemmista koirista luopumiseen. Mutta luopuminen ajatuksena tuntui siltä, kuin laittaisin vain ongelman kiertoon. Päivemmällä, kun koirat olivat rauhoittuneet, päästin ne yhdessä pihalle. Hetken merkkailujen jälkeen ne olivat jälleen samaa laumaa. Illalla juttelin erään tuttavani kanssa tapahtuneesta ja mietteistäni ja hän kehotti katsomaan Koirakuiskaaja-ohjelmaa.
Täällä meillä ei näy LIV-kanava, mutta onneksi voin katsoa Koirakuiskaajaa nettitv:stä. Katsottuani muutaman jakson totesin, että Cesar Millanin toiminta sopisi itsellenikin ja hänen oppejaan voisi ainakin kokeilla. Cesarin "resepti" luonnonmukaiseen koiranelämään on 1) liikunta 2) kuri ja 3) hellyys - juuri tässä järjestyksessä. Huomasin, että meillä oli liikunta jäänyt kovien pakkasien vuoksi vähälle ja siinä ainakin oli yksi syy tapahtuneeseen. Toinen syy oli oma reagointini (näin jälkeen päin muisteltuna): 1. murina -> kiristin hihnoja käsissäni, 2. murina -> kiristin lisää sekä jännityin, 3. murina -> kiristin hihnoja entisestään sekä koko kehoni oli jännittynyt sekä olin vihainen ja turhautunut. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun Nalle päätteli, ettei emännästä ole johtajaksi, eikä se saa kuria Otsolle, joten täytyy ottaa ohjat itselle.
Ensimmäiseksi piti ryhtyä opettelemaan rentoutumaan, jotta voisin olla rento ja rauhallisen itsevarma. Samalla aloin pitää huolen, että menen aina itse ensin ovesta ja koira kulkee löysällä hihnalla joko vieressä tai takana. Lisäksi aloin huomioimaan koiria vasta, kun ne olivat rauhallisia.
Muistin tuolloin myös viime vuonna lukeneeni jonkin kirjan koirien kehon kielestä ja opetelleeni käyttämään omaa kehoani koirille kommunikoinnissa varsinkin estääkseni koiran pääsyn esim. johonkin huoneeseen ja ryhdyin jälleen opettelemaan kehon käyttöä komentaessa. Ei tarvittu kuin viikko tai kaksi, kun huomasin koirien ja varsinkin Otson muuttuneen kuuliaisemmaksi. Vaikeinta on ollut opetella elämään tässä hetkessä ja yrittää unohtaa tai ainakin olla ajattelematta noita tappeluita.
Näitä asioita opetellessa ja miettiessä huomasin eräänä iltana, että on se vain niin kummaa, että nykyisessä työssäni käytän rauhallista ja itsevarmaa energiaa lehmien kanssa, mutta en sitten omien koirieni. Itse vierastan Millanin energia termiä - olemus olisi ehkä parempi sana. Nyt olen opetellut olemaan rauhallisen itsevarma johtaja koirilleni ja todennut, että Millanin teoria ja metodit ovat toimivia.
Jopas tämä kirjoitus lähtikin venymään... Niin niistä laikuttaisista karvan lähdöistä... Kuukauden verran yritin hoitaa niitä itse Betadinella. Ne olivat sellaisia pyöreitä karvattomia laikkuja, joissa reunoilla oli rusehtavaa karstaa. Kun Otsolla nämä karvattomat alueet jatkoivat leviämistään ja alkoivat ilmestyä myös lapoihin, otin yhteyttä ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, joka diagnosoi sen hiivan aiheuttamaksi. Molemmille hiivalääkitys, joka annettiin kahtena päivänä kolmen viikon ajan. Lisäksi paikallishoitona laikkuihin suihkutettiin Dermacool-suihketta. Samana päivänä sen lääkärissä käynnin jälkeen kävin lukemassa Alaskanmalamuuttiyhdistyksen foorumia, jonne oli tullut varoitus kapista. No tietysti tämän jälkeen toivoin parasta, että se on vain hiivaa, mutta pelkäsin pahinta eli kapia. Lisäksi sään lauhtuessa alkoi myös normaali karvanläntö.
Viikko hiivalääkityksen loputtua Otsolla kutina väheni ja karvat alkoivat jo kasvaa takaisin, mutta Nalle kirputti hännän tyvensä vereslihalle. No viikon verran hoidin sitä Dermacool- ja Cothivet-suihkeilla, koska pelkkä Dermacool ei estänyt Nallea nuolemasta häntäänsä. Vajaan viikon hoidon jälkeen häntä alkoi näyttää jo paremmalta, mutta sitten Nalle kirputti ja nuoli saman kohdan uudestaan verelle, joten olin jälleen yhteydessä aiemmin mainitsemaani ihotauteihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja kerroin tilanteen. Sitten kysäisin, että voisiko se olla kapia ja kerroin mistä olin asiasta lukenut. Lääkäri kertoi herkästi kirjoittavansa kapilääkityksen, koska kapi ei läheskään aina edes kutise. No nyt on perjantaina annettu ensimmäiset annokset StrongHold:a kummallekin niskaan ja kahden sekä neljän viikon päästä uusinta käsittelyt. Lisäksi Nallella on kymmenen päivän antibioottikuuri häntään sekä paikallishoitona Dermacool- ja Cothivet-suihkeet.
Tänä vuonna Utajärven kuormanvetokoe jäi osittain näiden kertomieni asioiden vuoksi välistä. Eikä noiden lääkitysten vuoksi oltais voitu osallistua antidopingsääntöjen mukaan. Enkä olisi muutenkaan päässyt, koska oli tuoksi päiväksi muuta menoa. Ja jottei viikonloppu ihan tylsää olisi ollut, ovat pojat haikailleet jälleen vaihteeksi naapurissa kyläilleen Nätti-neidin juoksua. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti