"Aina ei voi voittaa - ei ees joka kerta"

Hei!
Kävimme tänään vaihteeksi Kajaanin näyttelyssä. Emäntä valmistautui näyttelyä varten ja pesi sunnuntaina 2.1. Otson ja maanantaina 3.1. minut. Keskiviikkona hän leikkasi meiltä kynnet. Isäntä puolestaan huolehti meidän kuntoilusta ja käytti meitä välillä suksilla ja välillä reellä vetämässä. Kertokoot emäntä tästä miten meillä meni.

Viime vuoden viimeisenä päivänä eli perjantaina 31.12.2010 tuli "pojille" tappelu, niitä tarhoista pois ottaessani, tyhjistä pakastepusseista, joissa oli ollut luita, jotka olimme antaneet niille ennen kauppaan lähtöä. Tämän seurauksena vain Otsolle tuli vasempaan huuleen Nallen kulmahampaista puremajälki, joka turvotti sen huulen. Tosin taaskaan tuosta välikohtauksesta ei koirien välille mitään kaunaa jäänyt, vaan ne jo illalla makasivat takapihalla vierekkäin.

Viikolla aloimme muistuttamaan ja testaamaan hampaiden näyttämistä. Nalleltahan se onnistui, mutta Otso murisi varsinkin, kun vasenta huulta nosti. Torstaina se ei enää kotona hampaiden katsomisesta mitään "sanonut", eikä lauantainakaan. Sunnuntaina näyttelypaikalla Sami katsoi siltä ennen kehään menoa hampaita ja kertoi sen jälleen murisseen, joten niinpä minäkin testasin, eikä se mulle päästänyt pihahdustakaan.

Kehässä se sitten tuomarille murisi, kun tämä nosti huulia hampaita ja purennan katsoakseen. Tuomari lopetti heti, perääntyi ja yritti uudelleen samalla tuloksella. Tuomari tulkitsi sen vihaisuudeksi ja antoi hylätyn. Ymmärrän toki, ettei se murina ollut sallittua varsinkaan valioluokassa, mutta mun tulkinta asiasta oli, että Otso vain varoitti satuttamasta huultansa. Nalle sai käyttöluokassa tuloksen erinomainen ja luokkavoiton, että jotain hyvääkin. ;-)

Joulua odotellessa

Hei!

Talvi tuli tosiaan heti jäädäkseen. Lunta on tullut ihan kiitettävästi ja pakkasiakin on pitänyt nyt monta päivää jopa alle -20°C. Rekeäkin ollaan käyty vetämässä muutaman kerran. Marraskuun lopulla minä kävin riiuu-reissulla Ruotsin Pajalassa ihanaa Cindy neitoa tapaamassa.

Queen-Anne alias Cindy

Nalle on käynyt riiaamassa ja pentuja mahdollisesti tulossa tammikuussa Ruotsiin Pajalaan. Riiuun vuoksi kummatkin "pojat" kävivät 8.11. silmäpeilauksessa ja saivat "puhtaat paperit". Cindy on hyvä luonteinen ja rekenteeltaan todella rodunomainen malamuutti. Vei myös minun sydämmen. :-)

"Ratiritiralla tuli talvi halla"

Äkkiä tuo sää vaihtui. Viikonlopun aikana tuli ihan reippaasti lunta. Tässä tämän päiväinen tilanne tämän syksyn ensimmäiseltä potkuritreeniltä: Otso vetämässä potkuria.

Pyörälenkki

Hei kaikille!

Kävimme viime viikonloppuna kyläilemässä Kangasniemellä ja Heinolassa. Tavattiin tuttuja narttuja: Wilma silkkiterrieriä, suomen lapinkoira Hallaa ja maremmano abruzezze Astaa. Otso tapansa mukaan yritti kovastikin heitä kosiskella. Kyllä minäkin heitä moikkasin sen mitä pystyin. Otso sai näet olla vapaana juoksutarhassa ja minä olin enimmäkseen ketjutettuna tarhan ulkopuolella. Asta ja Halla ulkoilivat tämän etutarhan takana olevassa tarhassa. Kun isäntäväki oli paikalla, sain olla Otson kanssa samassa etutarhassa.

Tänään pitkästä aikaa emäntä käytti meidät pyörällä lenkillä. Minä tavan mukaan pääsin ensin. Oli ehtinyt tulla monta uutta viestiä kuitattavaksi. Näimme metsämiehiäkin. He olivat jänisjahdissa ja siinä jutustelun aikana ehti jänis ja ajokoira mennä ihan vierestä ohi. Olisin mielelläni lähteny ajokaveriksi. Otso ei kuulema ollut kuullut sitä ajokoiraa, kuin vasta poistullessa. Samat miehet oli kuitenkin nähnyt mennessä ja tullessa.

Oli positiivinen yllätys ja kokemus tuo pyörälenkki. Molemmilla koirilla oli hyvä kunto ja vetovire, koska koko 10 km:n matkan kumpikin ravasi kevyesti. Kumpikin oli kuuliaisina ja tottelivat hienosti käskyjä.

Nallen kanssa lähtö oli räjähtävä ja mentiin ensimmäinen 100 metriä laukalla, mutta pysähtymättä tarkistamaan olisiko Nätti paikalla, vaihtoi "lennosta" raville. Ajokoiran nähtyään, ei olisi halunnut jatkaa, mutta liikkui silti. 5 km:n päässä kääntöpaikalta paransi jälleen vauhtia paluumatkalle.

Otso hieman empi lähdössä. Menohaluja oli, mutta lähtö oli varovaisempi kuin Nallella. Paransi vauhtia kyllä viiden metrin jälkeen. Takaisin tullessa pysähdyimme juttelemaan toisen metsästäjän kanssa, jolloin heidän ajokoira löysi ajon jälleen. Otso kuunteli haukkua, mutta ei pyrkinyt pahemmin metsään. Kun lähdimme jälleen liikkeelle, tällä kertaa lähtö oli nopeampi.

Itselläni ei ainakaan vielä ole polvi, jonka loukkasin töissä n. kuukausi sitten, kipeä. Tosin ilman tukea en uskaltanut lähteä. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti ei tule vielä kovin liukasta!

Talvi tekee tuloaan

Täällä oli hetken aikaa pientä pakkasta öisin. Torstaina oli maakin valkoisena, mutta perjantai aamuun mennessä lumi oli jo sulanut pois. Lauantaina 9.10. pääsimme käymään Otson kanssa metsässä juoksemassa. Emäntä otti jopa kuviakin:

Otso varvukossa.

Nalle kalliolla.

Nalle.

Otso.

Kuin metsäkoirat ainakin: huomioliivit ja tutkapannat yllä.

Toissa päivänä, lauantaina Otso pääsi isännän kanssa pyörälenkille. Minä puolestani pääsin sitten eilen, sunnuntaina isännän kanssa metsään. Emäntä oli hieman väsynyt, koska hänellä oli kuulema työviikonloppu.

Viikko sitten loppui se naapurin Nätin juoksu ja pojatkin hiljenivät. Kun vielä saisi Otsonkin syömään... Hirven luut ja lihakimpaleet kyllä kelpaa makupalaherkuista puhumattakaan, mutta kalaliemellä höystetyt kasvissoseet se jättää kuppiin. Nalle puolestaan söisi sitten Otsonkin annokset omiensa lisäksi.

Sateinen torstai

Hei vaan kaikille!

Aamulla oli ihan kiva pilvipouta. Makoilimme kaikessa rauhassa Nallen kanssa omissa tarhoissamme. Emäntä tuli puolen päivän aikaan putsaamaan tarhamme, jolloin alkoi satamaan. Ensin tuli muutama pisara. Kun tarhamme oli putsattu, emäntä siirsi meidät takapihalle ja jäi putsaamaan pihankin. Silloin sade oli jo yltymässä. Seuraavaksi emäntä työnsä tehtyään yritti innostaa meitä leikkimään. No minä sitten kävin hänen mielikseen vähän keventelemässä. Nallekaan ei kauaa meitä katsellut vaan tuli leikkiin mukaan, mutta ei se ole kiva sateessa olla - siinä kastuu. No emäntä lähti sitten sisälle, muttei päästänyt meitä. No onneksi päästään terassille sateen suojaan.

Meillä Nallen kanssa olisi yksi toive tällä hetkellä, että päästäis naapuriin Nätti-neitiä riiaamaan. Siinä on narttu meidän makuun: sähäkkä, pörröturkkinen suomenlapinkoira. Me ollaan vuoron perään Nallen kanssa lauleltu Nätille oodeja.

Nalleakaan ei voi enää kuljettaa tarhasta sisälle tai pihalle irti, koska sillä on heti suuntana talo tuolla ajotien toisella puolella. Tässä eräänä iltapäivänä se sinne onnistui karkaamaan ja oli lähellä, ettei jäänyt auton alle. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä! Saa nähä kauan nuo pojat huutaa ja ulvoo tuon nartun perään. Ovat välillä aika rasittavia, varsinkin Nalle, joka välillä rääkyy "kurkku suorana" niin lujaa kuin pystyy. Toivottavasti ei naapurit soita poliiseja paikalle tai tee eläinrääkkäys ilmoitusta noiden ääntelyn perusteella!

Syksyä ilmassa

Emäntä siirsi kotisivumme ja perusti tämmöisen blogin, koska aiempi kotisivupalvelin rupesi temppuilemaan. Joten jatkossa tarinointejamme voitte seurata täältä.

Syksy on jo pitkällä ja öisin alkaa olla pikkupakkasia. Isäntä toi toissailtana ensimmäiset hirven luut. Vitsit, että ne maistuivat hyvälle pitkästä aikaa. Emäntä on ollut kumman laiskana, koska ei ole meitä käyttänyt lenkillä vaikka on kotona ollut toista viikkoa. Onneksi isäntä on käyttänyt meitä juoksuttamassa pyörällään.

Tässä eräänä viikonloppuna kävimme kyläilemässä Viitasaarella. Taisi olla ensimmäinen kyläpaikka syntymäpaikkamme jälkeen, jossa saimme olla vapaasti aidatulla pihalla. Ainoastaan ruokailumme ajaksi meidät kytkettiin kiinni. Kyllä siellä oli monenlaisia tuoksuja varsinkin ihanaisten narttujen viestejä. Emme me Otson kanssa viittineet ruveta tappelemaan, koska niitä narttuja ei paikalla näkynyt, hajut oli vain. Isäntäväki kantoi retkikoppimme sinne aidan sisäpuolelle. Minä en tykkää noista emännän tekemistä uusista kopeista. Se vanha oli enempi mun mieleen. Otso käytti vuoroin kumpaakin. >:o)